Hommasin Saku Tuomisen tuoreen kirjan Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä (ISBN 978-952-5856-99-6).
Onnellisen elämän kirjallisuutta ei tule ikinä luettua liian vähän. Haasteena hyvän elämän oppikirjoja kuluttavilla on toteutuspuoli.
Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä ei ikinä vie oppimaansa käytäntöön.
Tässä lyhyt kirja arvostelu: Hemmetin tärkeää asiaa, jonka Saku Tuominen on osannut kirjoittaa hyvin ymmärrettävään muotoon. No siinäpä se. Hommaa kirja itsellesi ja lue.
Mutta nyt pääsemme tärkeimpään osioon. Käytäntöönpanoon ja tämän blogin ydinviestiin.
TOP 5 vinkkiä hyvään elämään poimittuna Sakun kirjasta:
1. Jokainen pieni päätös, minkä teet on valinta kohti hyvää elämää tai huonoa elämää.
Mistä voin tietää oliko päätös lenkille lähdöstä huono vai hyvä?
Saku Tuominen vinkkaa kirjassaan näin: ainoa mahdollisuus on kokeilla, havannoida ja oppia. (s. 82) Ja jatkaa matkaa. Tarkoittaako tämä sitä, että meillä ei ole elämässämme mitään suuntaa? Ei suinkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että me määrittelemme elämämme suunnan lukemattomilla pienillä päätöksillä, joita teemme joka päivä.
Käy nyt heti läpi edellinen päätöksesi. Oliko se askel kohti hyvää elämää? Jos oli, ole kiitollinen siitä, että valitsit oikein. Jos meni väärän suuntaan, nyt on mahdollisuus oppia seuraavia päätöksiä varten.
2. Osoita kiitollisuutta.
Kirjassa opastetaan: Olenko sinut sen kanssa mitä on tapahtunut? Jos en, mitä voisin asialle tehdä. Ja jos olen, olenko muistanut osoittaa kiitollisuutta?
Facebookissa on ryhmä nimeltä Kiitollisuus. Liity siihen niin muistat joka päivä mitä kiitollisuuden asioita elämässä on.
3. Nauti arkisista asioista.
Kirjassa kehotetaan kysymään itseltä: Muistanko nauttia arkisista asioista, joita teen? Teenkö asioita, jotka haastavat minut? Pidänkö riittävästi huolta tärkeimistä ihmissuhteista ja itsestäni?
Katso ikkunasta ulos. Ihastele puhtautta. Ihastele saasteiden vähyyttä. Kävele metsässä ja nauti luonnosta. Nauti siitä, että sinulla on katto pään päällä. Nauti siitä ettet näe nälkää. Nauti terveydestäsi. Nauti arkisista asioista.
4. Näe maailma täynnä mahdollisuuksia
Sakun kirjassa on erinomaisia johdattelevia kysymyksiä ihmettelevään elämäntapaan. Kirjassa on varsinkin alussa mahtavia tapoja kertoa minkälaisia me ihmiset olemme ja miten voisimme nähdä maailman kuten lapset näkevät. Ihmeellisenä ja sellaisena, jossa kaikki on mahdollista.
5. Unelmoi
Kirjassa kehotetaan suhtautumaan unelmointiin kuin harrastukseen.
Tein tehtävän ja kysyin pojaltani:
"Mitä sinä unelmoit? Mitä haaveilet?"
Poikani Veeti 7v vastasi:
"Haaveilen, että olisin isona Lego -suunnittelija.
Haaveilen, että voisin päästä suunnittelemaan lego tehtaalle niitä legorakennelmia mitä ihmiset sitten ostavat. Ajattelin, että ehkä joutuisin muuttamaan Tanskaan koska Lego on siellä, mutta se ei kai haittaa. Onhan Harri -kummikin siellä Amerikassa töissä, niin ei varmaan teitä haittaisi jos olen töissä Tanskassa. Ja sitten voisin tulla jouluksi kotiin ja kesällä joskus. Sitä minä haaveilen."
Ihan mahdollinen unelma. Mitä sinä unelmoit? Kirjaa ylös unelmasi.
Keskustele unelmistasin jonkun kanssa.
Saku Tuomisen Hyvän elämän lyhyt oppimäärä on tärkeä kirja. Suosittelen. Mutta muista myös viedä suunnitelmat käytäntöön. Älä pelkästään lue kirjaa vaan ota se uudestaan ja uudestaan esiin. Tarkkaile toimitko niinkuin ajattelet. Toteutatko unelmiasi.
Paasilinna kustannus: Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä.
Pisteet: 2 pistettä (asteikolla 1-3). 3 pistettä jos teet myös harjoitukset.
Yrittäjien iltagaalassa näytin palautetta monille yrittäjäkollegoille. Olin ylpeä siitä että olimme onnistuneet. Olin tyytyväinen, että edes yksi ihminen oli saanut jotain muutosta aikaan käsityksissään. Elämälläni oli merkitystä. Tilaisuutta ei järjestetty turhaan. Pieni kiitoksen sana, joka tuli pyytämättä auttaa minua tsemppaamaan jatkossakin yrittäjyyskasvatusasioissa.
Usein puhujana unohtaa kysyä palautetta. Sama tilanne on monessa muussa hommassa. Pomo ei muista antaa palautetta työntekijöille eikä työntekijät tajua pyytää palautetta pomolta. Palaute käydään kerran vuodessa kehityskeskusteluissa. Palautetta saa parhaiten kysymällä, mutta onko niin pakko olla? Voisimmeko sinä ja minä tehdä muutosta omalta osaltamme. Voisimmeko kiittää useammin ja oikea-aikaisemmin?
Työkavereita tulee kiitettyä aivan liian harvoin. Päätin tänä vuonna uudenvuodenlupauksessani, että koitan muistaa kiittää ihmisiä useammin. En vain sen takia, että kiittäisin kiittämisen vuoksi, vaan sen vuoksi, että itsekin havaitsisin milloin muut ovat olleet minulle kilttejä ja ystävällisiä. Kun toinen on sinulle ystävällinen, on vain sinusta kiinni, annatko kiitosta välittömästi.. Olen monesti palannut huoneeseen takasin toteamaan: ainiin, meinasin unohtaa, kiitos, ton sä teit muuten tosi hyvin ja mulle tuli siitä hyvä mieli.
Kiitollisuus on elämän rakastamista.
Kiitoksen antaminen on toisen työn arvostamista.
Kiittäminen ääneen on pieni teko, jonka voimasta toinen voi jaksaa tehdä työtään.
Kiittäminen ei ole vaarallista. En ole kuullut, että kukaan olisi kuollut että olisi saanut liian paljon kiitosta. Sen sijaan olen nähnyt ihmisiä, jotka kärsivät kun eivät saa palautetta työstään. Hyvää on mukava jakaa. Tee sinä samoin. Kiittämällä vilpittömästi saat toiset ihmiset loistamaan.
Kiitos muuten kun luet tätä blogia ja kiitos kaikille, jotka olette jakaneet mun juttuja. Annetaan hyvän kiertää! Kiitollisuutta päivääsi!