Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä liki 9 vuotta. Suhteemme on ollut aina melko myrskyisä ja alkuaikoina varsin intohimoinen. Olemme persoonina hyvin erilaisia, ja erilaisuus alkaa olla itselleni vaikea pala purtavaksi.

VASTAUS: Teillä on vuosien yhteinen historia ja olette päätyneet myös hankkimaan perheeseenne lapsen. Suhteessanne on siis ollut sellaisia asioita, jotka ovat kantaneet ja kestäneet kauan. Olisiko tässä kohtaa muistelemisen aika? Jospa viettäisitte yhteisen illan ja valokuvia katsellen tai ihan muuten vain keskustellen kävisitte läpi yhteistä historiaanne. Kuinkas me oikein kohdattiin? Mitä tapahtuikaan, kun...? Millaista intohimoa välillämme oli? Eniten tykkäsin, kun sinä... Mitä me haluttiinkaan tehdä yhdessä? Mitä minä edelleen haluaisin sinun kanssasi tehdä? Vielä vuosienkin jälkeen pidän siitä, kun sinä.. Mitä entistä mukavaa haluaisin meidän virittelevän uudelleen? Mitä uutta ja erilaista haluaisin kanssasi yhteiseen elämäämme?

Lapsen tulosta olisi hyvä puhua paljon. Ehkä se vaatii ihan oman iltansa. Mitä odotuksia, toiveita ja pelkoja siihen sisältyy. Miten voitte tukea toistenne vanhemmuutta? Miten säilytätte parisuhteenne tullessanne vanhemmiksi? Millaisia lapsuusmuistoja teillä on? Kaivakaa esiin lapsuuden valokuvia ja kertokaa niistä toisillenne.

Muutostoiveita on helpointa lähteä esittämään sitä kautta, että ensin kertoo siitä, mitä toisessa arvostaa ja rakastaa. Tiedättehän sen sanonnan, että yhtä negatiivista palautetta kohti pitäisi antaa viisi positiivista.

Muistelkaa siis menneitä, hyviä aikoja. Mitä sieltä voi ammentaa tähän päivään? Kritiikkiä voi esittää toivomusten muodossa. Silloin on helpompi ymmärtää, että minä ihmisenä olen hyvä ja kelpaan. Toimintaani voin kuitenkin muuttaa, jos saan kiinni siitä, miltä se toisesta tuntuu ja miten paljon muutos häntä ilahduttaisi.

Onnellista odotusta!

Päivi, perheneuvoja

Olemme jo jonkin aikaa halunneet lasta. Mutta vaikka mies ja minä kuinka harrastamme seksiä ei lasta ala ilmaantua. Miksi ja mitä pitäisi tehdä?

Enkä kuitenkaan tiedä onko mieheni tai edes minä itse valmis tähän!
Nainen, 18

Hei,

Jos olette harrastaneet seksiä säännöllisesti ilman ehkäisyä vähintään vuoden eikä se ole johtanut raskauteen, voisitte hakeutua lääkärin vastaanotolle mahdollisen lääketieteellisen syyn selvittämiseksi.

Jäin kuitenkin miettimään, mihin ette ehkä ole vielä valmiita? Lapsen saantiin vai lapsettomuustutkimuksiin?

Minusta teidän kannattaisi ensin käydä miehesi kanssa keskustelua siitä, oletteko molemmat valmiita vanhemmuuteen ja mahdollisiin hedelmöityshoitoihin vai voisiko asiaa vielä lykätä. Ikäsi perusteella kiirettä ei ole. Lapsettomuudesta löytyy lisää tietoa esimerkiksi osoitteesta www.terveyskirjasto.fi hakusanoilla lapsettomuus tai hedelmättömyys.

Ystävällisin terveisin,
perheneuvoja Kaisa

Yritämme lapseni isän kanssa parisuhdetta. Olen hirveän epävarma itsestäni lapsen isän taustoista johtuen. Ennen lapsemme syntymää poikaystäväni oli menevää sorttia ja ns. pelimies. Hän itse kertoi minulle pettäneensä entisiä kumppaneita. Mietinkin tässä, että voiko pettäjä muuttua?

Pelottaa, että joudun itsekin petetyksi.

Nainen, 21

Kiitos että kerrot tilanteestasi ja peloistasi. Olet tullut äidiksi nuorella iällä, ja tunnet vastuuta tilanteesta ja mietit miten saisitte suhteenne vankemmalle perustalle, toisaalta sinulla on epävarmuutta ja pelko tulevaisuuden suhteen, erityisesti lapsesi isän aiempien suhteiden takia.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että "parisuhteen yrittäminen" lapsen isän kanssa on se ensisijainen vaihtoehto. Mikään itsetarkoitus se ei kuitenkaan saa olla, sillä niin lapsen kuin sinunkin kannalta olennaisinta on se, että elämänne järjestyy tavalla jossa yhteisellä lapsellanne on turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö, unohtamatta sinun hyvinvointiasi, onnellisuutta, turvallisuudentunnettasi ja pärjäämistä niin vanhemmuuden henkisten kuin aineellisten vaatimusten kanssa - etenkin koska sinä olet lapsesi tärkein kasvuympäristö. Onko sinulla muuten muita läheisiä ihmisiä saatavilla, joihin voit tukeutua nyt ja myöhemminkin, erityisesti jos alkaa näyttää siltä, ettei parisuhteen rakentaminen lapsesi isän kanssa onnistu?

Tuot lapsesi isän - "pelimiehen" - taustoista esiin pettämisen, joka herättää sinussa epävarmuutta ja aiheellista pelkoa itsekin petetyksi tulemisesta. Se on yksi tärkeä näkökulma, mutta ei ainoa. Avoin hän ainakin tuntuu olevan, koska on kertonut sinulle aiempien suhteiden tapahtumista. Voisiko siihen sisältyä viesti tai toive siitä, että hän itsekin olisi valmis yrittämään kestävämpää suhdetta?

Mietin, että minkälaista se tuntemasi epävarmuus ja pelko on, onko tämä sinulle ihan uusi tilanne ja tunne, jota mahdollisesti äitiys ja vastuu lapsen hyvinvoinnista vahvistaa, vai oletko tullut petetyksi aiemminkin, ja jos olet niin mitä silloin tapahtui, mitä silloin tunsit ja miten pääsit eteenpäin? Edelleen jään miettimään, että miten keskustelu hänen aiemmista suhteistaan on teidän kahden välillä jatkunut, mitä siinä on mahdollisesti puhuttu sitoutumisesta ja uskollisuudesta ja teidän parisuhteestanne ja sen arvoista - näistä puhuminen ja yhteisen sävelen löytäminen kun on yksi iso ja tärkeä osa siinä prosessissa, jota kuvaat sanoilla "parisuhteen yrittäminen" ja josta käytät me-muotoa, eli oletan että se on teidän molempien toive. Rohkaisen sinua puhumaan peloistasi ja epävarmuudestasi kumppanillesi, siinä miten hän niihin suhtautuu on sinulle yksi peruste kun arvioit suhteenne tulevaisuutta. Voisin kuvitella, että "pettäjällä" itselläänkin voisi olla epävarmuutta tai pelkoa sitoutumista kohtaan, tai vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin, sinuunkin. Joskus pettäjä pettää, ettei tule petetyksi, vaikkei sitä sisimmässään haluaisikaan. Ehkä asiasta puhuminen helpottaa häntäkin.

Pelko petetyksi tulemisesta liittyy siihen, että ihmissuhteet yleensä, ja parisuhteet erityisesti, sisältävät aina riskin. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, olosuhteet, terveys, suhdanteet, työ, elämänarvot ja moni muu tekijä tulee vuosien aikana muuttumaan ja merkitsemään parisuhteen osapuolille eri asioita, kuin suhteen alussa. Avainkysymys on, että kasvaako ja päivittyykö parisuhde näiden muuttuvien tekijöiden mukana vai ei. "Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Jos haluaa päästä helpolla, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Toista ihmistä voi muuttaa vain muuttamalla itseään." Kaikkien näiden kliseiden avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, että mitään varmuutta ei kukaan voi sinulle luvata parisuhteesi onnistumisesta niin "pelimiehen" kuin kenenkään muun kanssa. Kerroit vain pettämisestä, et siitä saako hän sinut nauramaan, onko hän empaattinen, saatko häneltä tukea, arvostaako hän sinua naisena ja äitinä, millainen isä hän on lapsellesi, toimiiko läheisyys ja seksuaalisuus ja niin edelleen. On totta, että pettäminen tekee suhteessa tyhjäksi monta hyvää asiaa joko pysyvästi tai väliaikaisesti, mutta jos oikein ymmärsin, teidän suhteessa pettämistä ei ole tapahtunut, ja siksi vastaukseni kysymykseesi "voiko pettäjä muuttua?" on, että on se mahdollista.

Ihmisen elämässä on tiettyjä "otollisia aikoja" suunnanmuutoksiin, erityisesti suurten elämänmuutosten kohdalla, joista vanhemmaksi tuleminen on yksi. Ratkaisevaa on se, että onko lapsesi isällä motivaatio ja halu - "otollinen aika" - muutokseen pelimiehestä sitoutuneeseen kumppanin? Ilman sitä on vaikea nähdä suhteellenne haluamaasi suuntaa.

Olet ottanut askeleen hyvään suuntaan, onnea seuraaviin!
Perheneuvoja Jarno

Olen 32-vuotias nainen. Olen palannut uudelleen yhteen tyttäreni isän kanssa, jonka kanssa olin pari vuotta sitten yhdessä puolitoista vuotta. Tyttäreni on täyttää kohta kaksi vuotta. Minulla on myös poika edellisestä suhteestani, joka on 6-vuotias.

Uskallanko luottaa häneen, kun hän on jo kertaalleen halunnut lopettaa suhteemme? Hän oli minulle uskoton kerran edellisen suhteemme aikana. Jos suhteemme päättyy tai alkaa rakoilla, en haluaisi tällä kertaa jäädä roikkumaan häneen. Vaikka se on tietenkin vähän vaikeaa, kun meillä on yhteinen lapsi ja haluan, että lapsi tapaa isäänsä ainakin enemmän jatkossa, vaikka eroon päätyisimmekin. Mutta toivon, että voisimme silti nyt suunnitella tulevaisuutta yhdessä ja viettää aikaa yhdessä perheenä. Sitä en ole koskaan saanut kokea vanhemman lapseni kanssa.
kahden lapsen äiti, nainen, 32

Hyvä kahden lapsen äiti,

Olet todella haastavassa tilanteessa. Haaveenasi on toimiva parisuhde ja perhe, jossa toimitaan yhdessä ja yhteen suuntaan. Olet kokenut jo ainakin yhden pettymyksen poikasi isän kanssa. Mietit, onko tyttäresi isän kanssa uudelleen alkaneella suhteella tulevaisuutta.

Suhteessanne on paljon sellaista, mikä jää mietityttämään. Ensiksikin, kertomasi perusteella kumppanisi ei ainakaan aiemmin suhtautunut sinuun kunnioittavasti ja arvostavasti, pikemminkin hän arvosteli sinua ja ärsyyntyi, jos et toiminut hänen haluamallaan tavalla. Yritit turhaan muuttaa itseäsi sellaiseksi kuin hän halusi sinun olevan. Haluatko jatkaa sellaista? Vaarana on, että kadotat itsesi, etkä kohta enää tiedä kuka oikeasti olet. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi, kunnioitetuksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olet. Toteutuuko se tässä suhteessa? Onko tilanne nyt muuttunut paremmaksi edellisestä kerrasta?

Toiseksi, kumppanillasi näyttää olevan vaikeuksia sitoutua. Hän ei ollut sinulle aiemmin uskollinen ja nytkin hän jo kertaalleen on ollut lopettamassa suhteenne. Toivoisit voivasi luottaa häneen, mutta et varmaankaan halua olla sinisilmäinen. Olet joutunut petetyksi, etkä enää toivo joutuvasi uudelleen samaan tilanteeseen. Voitko todella luottaa häneen? Miten paljon olet valmis kestämään jos hän pettää luottamuksesi? Sinulla on oikeus turvalliseen ja luottamukselliseen parisuhteeseen, toteutuisiko se tässä suhteessa?

Kolmanneksi, kumppanisi suhtautuminen lapsiin mietityttää. Toiveesi on, että hän olisi enemmän tyttärenne kanssa, mutta haluaako hän sitä? Hän ei myöskään ole tullut toimeen poikasi kanssa. Millaista perhe-elämämme olisi, jos hän ei ota aikuisen ja vanhemman vastuuta lasten kasvatuksessa sinun rinnallasi? Saatko sinä esittää omat toiveesi perhe-elämästä? Kunnioittaako kumppanisi sinun mielipiteitäsi vai toimitteko useimmiten niin kuin hän haluaa?

Ymmärrän hyvin toiveesi yhteisestä tulevaisuudesta ja perhe-elämästä. Sinun on nyt tärkeää kysyä itseltäsi, mitä elämältä haluat ja punnita, toteutuvatko haaveesi riittävästi tässä suhteessa. Mitä enemmän olet tietoinen omista ajatuksistasi, sitä pienempi on vaara jäädä roikkumaan toiseen vaikka suhde päättyisikin.

Toivotan sinulle viisautta tehdä päätöksiä, jotka vievät sinua haavettasi kohti.
Perheneuvoja Pirkko

Olen 30-vuotias nainen vauvakuumeessa. Minulla on ollut haave tulla äidiksi teinistä asti. Luulin, että olisin tähän ikään mennessä jo monen lapsen äiti. Elämä on ollut antoisaa ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Viiden vuoden aikana olen löytänyt itseni monta kertaa raskaustesti kädessä, vaikka vakituista parisuhdetta ei ole vuotta pidempään kerralla kestänyt. Olen toivonut salaa, että joku vahinko olisi sattunut ehkäisyistä huolimatta. Olen tällä hetkellä sinkku ja vauvahaaveet tuntuvat hallitsevan elämääni. En tunne löytävän sitä oikeaa kenen kanssa perustaa perheen. Olen epätoivoissani vaipunut etsimään siemenluovuttajia internetistä.

Kenelläkään ei ole vastausta siihen kuinka minulle tulee käymään. Aion taistella vauvahaaveistani, viimeisessä kädessä kävelen hedelmöitysklinikalle.
Nainen 30

Hei

Kiitos koskettavasta kirjeestäsi. Sinulla on paljon hyvää elämässäsi, mutta myös toteutumaton unelma. Olet jo pitkään potenut vauvakuumetta ja suret sitä, ettet ole löytänyt sopivaa elämänkumppania voidaksesi toteuttaa haaveesi perheestä. Et suinkaan ole yksin unelmasi kanssa, vaikka varmasti välillä siltä tuntuu. Olet iässä, jossa nykyään jo tilastojenkin mukaan useimmat ikätoverisi perustavat perheen - ja monet laillasi vielä haaveilevat siitä.

Ymmärrän hyvin, etteivät hyvää tarkoittavat lohdutusyritykset sinua auta. Olet käynyt läpi melkoista tunteiden vuoristorataa, kun aluksi lupaavilta tuntuneet seurustelusuhteet ovat kariutuneet ja haaveet perheen perustamisesta ovat yksi toisensa jälkeen murentuneet. Ei ihme, että vaikutat pettyneeltä koko miessukupuoleen.

Sinua myös välillä harmittaa, että "luomumenetelmällä" lapsen saaminen on kahden kauppa: molempien pitää lasta haluta. Tähänastiset seurustelukumppanisi eivät ole halunneet kanssasi jälkeläisiä. Olet tavallaan joutunut alistumaan heidän tahtoonsa; sinun toiveellesi ei ole ollut suhteissa tilaa eikä ymmärrystä. Lapsen ikävässäsi olet joutunut myös hyväksikäytetyksi: luulit löytäneesi sopivan sukusolun luovuttajan, joka on vilpittömin mielin liikkeellä, mutta tämä halusikin sinulta vain seksiä. Syystäkin olet tullut varovaisemmaksi ja mietit mihin kaikkeen olet valmis saadaksesi lapsen. Oletkin jo pohtinut, mikä on ratkaisusi, jos sopivaa kumppania ei löydy.

Kerrot olevasi vihainen, pettynyt ja surullinen. Keihin nuo tunteesi kohdistuvat ja miksi? Oletko vihainen itsellesi? Kaikille noille toiveesi murskanneille miehille? Koko elämälle? Keihin ja mihin pettymys kohdistuu? Entä suru: mitä kaikkea mahdat nyt surra? Missä on tällä hetkellä ilo ja tyytyväisyys elämästä, joka on tuonut myös paljon hyvää? Tunteilla on meille tärkeä viesti, on hyvä asettua välillä kuuntelemaan niitä. Voimakkailla tunteilla on taipumus viedä mukanaan, siksi niille on aika ajoin koetettava puhua "järkeä" tutkimalla niitä.

Kuten kerrot, olet miettinyt perusteellisesti ja moneen kertaan, miksi haluat tulla äidiksi. Elämäsi ulkonaiset puitteet ovat kunnossa ja ikäsikin on ihanteellinen myös lapsen kannalta. Jos olet ihan rehellinen itsellesi, kumpaa haluat tällä hetkellä enemmän: parisuhdetta vai lasta? Vai molempia yhtä paljon? Mitä hyvä ja turvallinen parisuhde voisi sinulle antaa? Entä lapsi? Nämä molemmat yhdessä? Uskaltaisitko vielä toivoa, vaikka olet kokenut niin paljon pettymyksiä? Entä jos sittenkin Se Oikea vielä tulee vastaan...

Toivon sydämestäni haaveesi jonain päivänä toteutuvan.
Perheneuvoja Pirkko