Contour

Kun tarpeeksi kauan kulkee samalla reitillä niin oppii jonkun verran muistamaan naamoja, ei kaikkia mutta osan. Vaikka en enää edes käytä junaa niin siitä huolimatta ainakin yksi tyyppi moikkaa joka kerta kaupungilla, se on sikäli outoa kun en muista edes puhuneeni koko ihmiselle- tai sitten on puhuttu myöhästynyttä junaa odottaessa puoliunessa, mutta yhtä kaikki ei muistikuvaa.

Hämeenlinnasta Riihimäkeen kulki yksi nätti tyttö, varmaan useampiakin mutta säännöllisesti samalla junalla tasan yksi. En sit muista eteläänkö vai pohjoiseen mennessä juna oli tupaten täynnä ja päädyimme "vahingossa" vierekkäin. En muista nimeä, enkä ulkonäöstä muuta kuin upeat hiukset ja kaunis, mutta kulkineista puhuimme. Tyttö sit kertoi kuinka häntä nuorempana aina hävetti kun heillä oli lada, melko uusi, mutta kuitenkin kanttiLada. Jos sattui saamaan kyydin kouluun niin hän vaatimalla vaati että "EI PORTILLE" vaan jonnekin vähän sivummalle ettei kukaan näe.

No Lada oli ilmeisesti ihan järkihintainen auto ja niitä oli silloin paljon, samarat jo tulleet. Perheellä ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa laittaa kiinni autoon. Sit sattui kuitenkin niin onnellisesti että heidän joku sukulainen jolla oli vähän ylimääräistä oli pettynyt autoliikkeen tarjoamaan hyvitykseen vanhasta autostaan. Auto oli tuttu perheen isä päätti tarjota siitä jotain ja kaupat tuli- ja tytön mielestä hyvä kauppa:

Auto oli vanha BMW, mutta hyvin tehty ja hyvin pidetty yksilö. Todennäköisesti 518 tai 520. Sit kun se tuli niin ei enää tarvinnut jättää kauemmaksi koulusta, sai viedä vaikka sisäpihalle saakka.

Julkisissa kulkineissa tapahtuu kaikenlaista: On känniääliöitä yleensä miehiä. On nuorempaa väkeä ja sit tietenkin vanhempaa väkeä. Kerran sain paikan iäkkään naisen vierestä. Jos oikein muistan niin oli tulossa hyvinkin kaukaa, mutta syystä tai toisesta oli matkustanut Travemûndestä Helsinkiin laivalla 27.8.1998. Aamujunassa pääsääntöisesti oli haudanhiljaista, iltapäiväjunassa jotain puhettakin, mutta tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun minua on yritetty "parittaa" junassa. En sit tiedä miksi, mutta ilmeisesti oli pitänyt lauttamatkaseuralaisestaan ja jaksoi kuunnella minukin juttujani.

Ennen minun pysäkkiäni hää sit kertoi miten mukava ja nätti tyttö oli samassa laivahytissä ja kuinka upea pari olisi juuri minulle. En sentään saanut puhelinnumeroa, mutta sensijaan sain käsialanäytteen:"

Hei.
Kiitos matkaseurasta
ja molemmille Hyvää Jatkoa

T. Heini "

ja kääntöpuolella neljällä kielellä:
"Wecruf

Den Wecruf können Sie mit den Telefon in Ihrer Kabine folgenderweise programmieren:..."

Joskus on hetkiä kun toivoisi olevansa jossain muualla. Pääpiirteittäin tilanne oli se että oli kaksi ajoneuvoyhdistelmää ja osittain liukas tie taivallrttavana. Kumpaankin täysi kuorma ja ikävähuomata että vanhemmassa vaunussa takavalot pimeinä ja työkalut meni jo.

Puolimatkassa tiellä (yleensä hiljainen liikenne) näkyy sinisiä vilkkuvaloja, kylmä hiki pinnassa ja kaasu pohjassa. Pysäytysvalo syttyy... Onneksi otti asiakseen tumman bemarin jossa oli viron kilvet. Minuutin päästä toinenkin poliisiauto. Molemmat meni ohi eivätkä kiinnostuneet likaisista takavaloista.

Lunta tulvillaan, tai ainakin pahasti alkaa maa muuttua valkoiseksi, just sitä ikävää kuravellikeliä kun aurinko ei kuivata, jää ei säily kun on pari astetta lämmintä ja hiekkatiet menee mössöksi. Onneksi pinnassa on uutta soraa.

Edit 29.10.2013

Hoitoalue vaihtui ja useita autoja ollut jo kilpailevan firman hoitoalueella jumissa, vaikka lunta ollut vasta muutama millimetri.

Tyhjän saa pyytämättäkin ja ilmeisesti kilpailuttamisen tarkoituksena oli hoidon tason laskeminen.

Jo mainostinkin kymmenen vuotta vanhoja kitkarenkaita. Kohta niitä tarvitaan ja taas hinaillaan autoja ojien pohjilta. Vuodesta toiseen talvi yllättää. Täällä nyt osataan pääpiirteittäin ajaa talvikelillä. Sit on niitä joiden pitäisi marraskuussa ajaa auto talliin ja ottaa vasta maaliskuussa ulos.

Jos kitkoilla ajaa kuin nastoilla- siitä ei hyvää seuraa, jos nastoilla ajaa kuin kesärenkailla- pian ei ole nastoja.

Yksi vaihtoehto on tietenkin poistua maasta jonnekin lämpöiseen, Siis jonnekin missä ei ole talvea, lunta eikä naapureita. Pakkaa vaan olemaan nuo suomalaisten ulkomaanreissut niin kosteita että käy matkaoppaita sääliksi. Muutama vuosi sitten tapasin porealtaassa matkaoppaan- taisi itse asiassa olla ihan vaan matkatoimistovirkailija, mutta jostain syystä päätyi eläkeläisryhmän kanssa Saksaan. Oli varsin mukavan tuntuinen persoona ja lupasin sit poiketa jos satun lähimaastoon.

Ei mennyt kuin viikko niin piti lähteä yks kaks yllättäen Leppävaaraan muistaakseni anturia tai tietokonetta vaihtamaan ja kello oli jo sen verran että arvelin hänen päässeen töistä. Pistin viestin ennen kuin menin pakkaamaan kamoja autoon.

Hetken päästä puhelin sit pirahti ja neiti sieltä ilmoitti olevansa kotona siinä muutaman kilsan päässä. Minä sit kerroin tilanteeni eli kädet puhtoiset, mutta muuten ukko aika reissussa rähjääntynyt- Totesi vaan että on täällä suihku käytettävissä ja pyyhekin,

Sinne sit pikasuihkuun ja sen perään neiti autoon ja syömään. Ilta oli ihan rattoisa, mutta valitettavasti seuraavana päivänä oli töitä eikä voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa. Muuten meni reissu hyvin, mutta se kone mitä korjasin hajosi seuraavana aamuna seuraavasta paikasta. Se oli tosin mekaaninen vika ja olin sen hiertyneen letkunkohdan muistiin laittanut kun anturia vaihdoin, mutta en vanhemmalle asentajalle enää illalla soittanut.

Seuraavana aamuna seuraava mies samalle koneelle.

Koneen kuski oli siihen aikaan kokolailla paras laatuaan ja harmitteli kun ei päässyt rikkomaan omaa ennätystään kun oli kerrankin riittävän pehmeää maata.

Olen tässä kokolailla 20 vuotta toivonut että Kanarian saarillakin tapahtuisi tulivuorenpurkaus, vielä parempi olisi jos sinne iskisi tsunami tai sen verran iso maanjäristys että koko saariryhmä katoaisi parissa päivässä mereen. Nousisi sitten vaikka Islannin viereen muutama tulivuorisaari hiljalleen.

Myös Japanille, Singaporelle ja Irlannille pieni lisäämaa tekisi terää, Uusi woMAN saari jyrkkine rantoineen.

Estolistalla- En edes tiennyt että sellainen on olemassa, mutta ei se mitään olisihan se kamalaa olla täysin estoton.

Vastaako nainen jos kysyy:Onko estoja?

Edit. Kaiken kukkuraksi ihan oikeasti luin koko profiilin kaikki kirjoitukset, typy oli mielestäni oikeinkin viehättävä ja arvelin että ei kai ne paikalliset miehet sokeita ole kun on vielä sinkkuna säilynyt.

Ehkä sen kohteliaisuuden voi kirjoittaa helpomminkin ymmärrettävään muotoon.

Lumi ja jää, pian taas arkipäivää. Turbo pian punainen lumilinko valkoinen, Turbon punaa ei kukaan nää lumen pöly kaiken peittää.

Jotkut hurjat vielä tähän aikaan vuodesra aloittelevat katontekoa. Aika surkea tilanne jos aluskate on laittamati, kaikki tavarat tontilla ja paukahtaa pari kymppiä pakkasta ja sama määrä lumisenttejä. Sieltä niitä kamoja on kiva kaivaa lumesta.

Valmiusaste noin 55 %, onneksi ei ole oma.

Pakko ostaa kun halvalla sai- vai onko- vai saiko. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa minulta kysyttiin tietä. En osannut tyttöä neuvoa, mutta olisin mielelläni ottanut tihkusateesta kyytiin ja vienyt mennessäni. Tämä Ilmeisesti näytin niin paikalliselta vaikka en ollutkaan.

Rautakauppareissulla parkkipaikalla oli italialainen generaattorikauppias. Varmaan ihan hyviä pelejä kun on moottori kiinasta ja generaattori Italiasta ja kuoret missä lie kasattu. Käyttöäkin olisi kenties ollut kun oli oikein 230/400 ja huipputeho 5.5 kW nimellistehoa 4.8 kW. Näin ollen sillä olisi pyörittänyt sorvia lukuunottamatta liki mitä vaan sähkötyökalua. Mutta sitten se hinta - ihan pokkana väitti että 1200 € /kappale. Pudotti hintaa montakin kertaa ja lopulta 350 €/ kpl. Se oli jo niiiiiiiiiiin houkutteleva tarjous että teki mieli lyödä kättä päälle ja ruveta hommaamaan rahoja.

Onneksi kuitenkin oma huolimattomuus iski jo reissuun lähtiessä. Ei ollut toimivaa korttia mukana, ei käteistä niin paljoa- itse asiassa ei yhtään kun tiettyä kuittia etsiessäni olin poistanut kaikki käteiset.

Millään ei italiaano meinannut uskoa että ei osteta. Vasta sitten uskoi kun kaivoin kortin esiin ja näytin että en saa rahaa tänään. Sinne se jäi vuokra-autoineen etsimään seuraavaa uhria. Samalla myyntitekniikalla on isälleni kaupattu mm iskuporakone ja työkalusarja. Itse asiassa työkalusarja oli hintaansa nähden yllättävän hyvä ja on vieläkin, mutta iskuporakone- Aivan loistava ostos: Kunnollinen istukka riittävästi voimaa, tukeva ja nyt kun on ollut reilut kolme vuotta toimii edelleen kuin uusi. Ainoa moite oikeastaan huono kuljetuslaatikko, kotiin asti kesti- sen jälkeen toinen lukko putosi.

Varmaan ihan oikeasti noitakin koneita en kymmeniä kontillisia vanhentuneita malleja myymättöminä. Kuka sit ostaa ne kympin kappale ja myy satasella eteenpäin.

Huutokaupastakin voi saada hyvää halvalla, joskus taas ei. Ainakin tänään oli sellainen meiniki että jos savipellon tilkusta 30000€ hehtaarilta ja metsäsaarekkeesta luokkaa 20000 € hehtaarilta- ei ihme jos asuminen ja rakentaminen maksaa- harmitti jäädä kakkoseksi, mutta mutta jos en olisi mennyt ehkä naurettavan halvalla. Voihan olla että kaava muuttuu ja sit saa myydä viiden kertoimella. Tai raaka peli- mökki pystyyn ilman lupia ja jos kukaan ei valita niin kymmenen vuotta ja kerroin 10.

Dobar dan. Sitähän se päivä parhaimmillaan on eli hyvää ja kaunista- vai onko? Ainakin tänään sen lyhyen hetken kun aurinko paistoi pilvien rakosesta koko ajan toivoin että menisi pilveen ja pysyisi edes tunnin. Oli ilmeisesti suhteet yläkertaan kunnossa kun parin minuutin päästä kiusallinen vastavalo vaihtui pilviseen harsoon.

Serpoa seinään niin vanhakin näyttää uudelta. Minun jäljiltäni tosin uusi näyttää hyvinkin vanhalta, mutta näyttäköön. En tuota serbokroatiaa hallitse. Ohuesti harmittaa kun ei tullut yläasteella opiskeltua vaikka olisi ehkä ollut syytä. Siis kasiluokan alkaessa luokkaan tuli uusi oppilas, yksi lähti ja toinen tuli tilalle.

Salaa toivoin että olisi tyttö ja nätti. Olihan se ihan nätti ja heti ensimmäisellä tunnilla tuntui siltä että olisin halunnut olla jossain muualla. En ihan tarkkaan muista miksi mutta ensimmäinen muistikuva oli se että minä ja se tyttö istuttiin vierekkäisissä penkeissä kun Opo tenttasi jotain urasuunnitelmista ja valinnaisista. Ainoa aine missä ylipäätään istuttiin vierekkäin. Silloin jos olisi kysytty niin olisin helposti löytänyt koulusta ja luokastakin muutaman kauniimman tytön,

En sitten tiedä mitä tapahtui 9. luokan jälkeen. Seuraavan kerran tuli vastaan kirjastossa varmaan reilut parikymppisenä. Siskonsa oli Hämeen neito finaalissa kaiketi lukioiässä, mutta tuo olisi ainakin ulkonäön puolesta ansainnut edustuspaikan vaikka vähän isompiin missikisoihin. - Oli siis kotoisin entisestä Jugoslaviasta. Varmaan napannut jonkun venäläisen miljonäärin tai italialaisen muotigurun.

Jos suutarin pojalla olisi ehjät kengät niin maanrakentajallakin olisi talossaan salaojat, patolevyt ja routaeristys.'

Suutarin poika oli samalla työmaalla kun suutarille kaivoa saneerattiin ja olihan sillä ehjät kengät kun oli itse kaupasta ostanut.

Löytyi siis maanrakentajnkin talosta salaoja kun tarpeeksi syvälle kaivoi ja patolevy kun poika laittoi, Routaeristys on vielä vaiheessa, muttä täytyy jättää jotain ensi kesään. Mistäköhän saisi nätin ajotaitoisen tytön kesäharjoittelijaksi