Contour

Koskapa ensimmäinen oikea kesätyöpaikkani ollaan tällä menolla sulkemassa tai ainakin supistamassa minimiin niin sanon edelleen että kilpailuttamalla ja yksityistämällä ei pitkän tähtäimen säästöjä saada.

Jos säästöjä syntyy niin se otetaan takaisin sitten jossain tyyliin tien korjaaminen: Siltarummun vaihtoa varten ajatetaan pyöräalustainen kaivinkone viikonloppuna noin 11 km päästä, ronkitaan ehjä putki jota jo kolmeen otteeseen on turhaan yritetty avata isolla koneella kolmena palasena ylös, tuodaan uusi putki kuorma-autolla 27 km päästä ja kaivumaita varten vielä yhden urakoitsijan siirtokone.

Näin siis siksi että noin 300 metrin päässä olevalla varikolla olisi ollut rassauslaite jota kukaan ei halua käyttää, maantiivistäjä jota ei voi tyhmille lainata ja kolme kaivinkonetta joilla ei ajeta viikonloppuisin kun ei arkenakaan ole täystyöllisyyttä.

Sitten jos ja kun jotain hajoaa aletaan hädässä soittelemaan oman ja naapurikuntien palveluita läpi josko saataisiin edes se kolmen metrin päässä seinästä pulputtava vesijohto kaivettua esiin.

Terveisiä perseestä myös Tuomelaan. Varmaan huolto osataan laiminlyödä myös huoltoyhtiössä ja vielä varmemmin osataan kirjoittaa iso lasku tehdyistä ja tekemättömistä töistä. Hittoako niitä seiniä ja kattoa repii palasiksi jos perustus on kolmenkin ison firman tekemän korjauksen jälkeen keino pohjavesialtaassa vuotavien vesijohdon runkolinjojen ympäröimänä. Ehkä Linna-infran seuraava projekti voisi olla Tuomelan tunkkaaminen sen pari metriä tai moottoritien katteen tunnelin verran ylöspäin betonipaalujen varaan niin saisi samalla koulun alle hyvää parkkitilaa mopoautoille.

Ehkä nyt alkaa valjeta että kuntaliitos oli virhe. Kun yksikkö kasvaa liian suureksi on sen tehokas toiminta koko ajan vaikeampaa. Siihen sitten päälle laitetaan jatkuvasti muuttuvat määräykset ja vaihtuva henkilökunta.

Asiaa ei yhtään paranna jos oman henkilökunnan tilalle otetaan yksityinen yritys.

Kaksi Tuijaa yhden hinnalla- nyt kun Linna-Infra ollaan ilmeisesti ajamassa alas täytyy alkaa harjoitella eli kun on kaksi jo maasta revittyä parimetristä Tuijaa niin täytyy ainakin kahden ison koneen kanssa mennä ne lastaamaan, vaikka henkilöauton perävaunuun ne olisi lastannut helposti ihan käsipelillä.

Päivän mittaan ehti tehdä vähän sitä sun tätä. Lähinnä tosin täyttöjä ja pienen määrän polttopuita.

Kyllä oli jokseenkin tiukka päivä tänään. Ei sillä etteikö ruoka olisi ollut hyvää ja sitä tuli syötyä suorastaan yltäkylläisesti vaan kun tuo päivän pituus venyi illan suuntaan kun piti käydä suunnittelukeikalla.

Siinä välissä oli sitten tietysti pysähdyttävä ruokakaupassa ja vaikka kuinka likelle tasarahalla maksoin totesi kassaneiti että siinä oli viimeinen viisisenttinen. No minähän sitten korjasin sen kassavajeen "valtavasta" noin kahdeksan €:n kolikkovarannostani.

Noin muuten päivän mittaan täytteltiin erinäisiä hiekkalaatioita ja tulipa nyt sit tehtyä se ehdottamani oikotiekin. Toivottavasti sitä pitkin huomenna saapuvat kattoristikot.

Tiistaista tulee rankka päivä, mutta kyllä oli rankka myös maanantai. Kengissä on tikapiden askelmien kuvat ja taitaa olla jotain sen tyylistä myös jalkapohjissa.

Saldona tänään oli kuitenkin vain noin kaksi neliömetriä ulkoverhoilua. Se taas johtui pienistä mittaeriskummallisuuksista oviaukon ympärillä. Seinää ei tahtonut saada suoraksi millään vaan joko puuttui tuuletusrakoa tai sitten rako oli liian suuri. Lopputuloksesta ei voi sanoa vielä yhtään mitään.

Ei paljon naurattanut huomata kaukana kotoa että kulmaraudan katkaisua varten olisi kyllä kone, muttei yhtään laikkaa. Onneksi työmaalle oli unohtunut ikivanha puukkosaha ja varmaan alkuperäistä sarjaa edustanut jo parillekin mutkalle vääntynyt terä.

Päivä oli jokseenkin työntäyteinen. Aamulla lajittelin lautoja ja sitten kun kuorma oli kiinnitetty painelin vakkarilla Tuuloseen.

Yleensä mun kohdalleni kassalla sattuu kaikenlaista hassua. Tällä kertaa edessäni menevällä miehellä meinasi savu nousta korvista ja haki jo kovaa vauhtia katseellaan piilokameraa. Syynä oli se että hänen neljä juomatölkkiään ja vajaan neljän €:n pussi nippusiteitä maksoivat noin 174 €

Eilen manasin inflaatiota, mutta ihan noin suurta hyppäystä en odottanut yhdessä yössä... No vikahan oli kaiketi siinä että samalla kun hän vei tölkkiä lukijan ohi ja pisti kertoimen neljä meni hihnaa pitkin myös laatikko. Näin ollen mitä sitten kassaan painoikaan laski kone kuten käskettiin kenties sen 24 tölkkiä liikaa.

No kassaneitikin tai jos oli neiti niin jos on sitä vielä huomennakin niin kiitokset vaan Tuulosen Tokmanniin.
Ei siis siitä että meinasin ratketa nauramaan vaan siitä että sain kassalle toimitettuna kaipaamani ruuvit. En tiedä missä niitä siellä oli, mutta sen tiedän että hyllyssä oli tyhjä paikka, hintalappu ja oikean tyypin ruuveja väärän pituisina.

Kassa soitti osastolle ja sieltä myyjä kiikutti ne minulle. Ilmeisesti niitä oli vielä jossain toisessakin paikassa ja varmaan jos samaan kauppaan menee vähemmän kiireessä ja paremmin nukkuneena niin ne varmaan löytyvät ihan itsestään.

Nyt niitä ei enää montaa ole, koska noin 350 kappaletta on jo ruuvattuna, eikä laiturista/terassista tietoakaan.

Alkoi jo iltapäivällä harmittamaan jalkapohjien puutuminen. Samoin harmitti se että kaikista päivistä ja kaikista teistä ja kaikista ajankohdista osasin osua matkalla keskelle pappamopoparaatia. Kivojahan ne on katsella ja itsekin olen tuhansia kilometrejä Tunturilla ajanut, mutta skootteripoliisin ja lukuisten huoltoautojen läsnäolosta huolimatta matkanteko oli kyllä vähän tökkivää.

Onneksi reitti oli yhtenevä vain muutaman kilometrin matkalla ja sitten pääsi ajamaan kokolailla rajoitusten mukaan.

Välillä sitä joutuu kummallisiin paikkoihin. Tänään reitille osui huutokauppa Jokioisilla. Tietysti jos olisi ollut paku, kuromuri tai edes isot perävaunut niin kenties sieltä olisi jotain tarttunut mukaan, kuten timanttiporauslaitteisto, antiikkitraktori tai vaikkapa puoli kilometriä komposiittiputkea.

Toisaalta noin vakavasti ottaen ostajia oli liikkeellä aivan liian vähän. Siis oikeastaan monen tuotteen kaupat tehtiin naurettavan halvalla.

Parasta antia oli kuitenkin aivan pakkatuore Muurikka ja sen päällä paistetut letut. Tokihan sen letunpaistajankin voisi mainita ja ilmeisesti sen toisen nuoren vaalean naisen joka ei kaiketi ole rupeamassa kaivoja poraamaan ja putkia liittämään.

Tosioostajan markkinoille meni siis tasan 3 € ja sitten oli edessä matka ulkoverhoilua tekemään. Sada keskeytti senkin ennen kuin edes ensimmäinen akku ehti tyhjentyä akkuporakoneesta.

Jostain syystä osaan osua kauppaan silloin kun jotain tuotetta ei ole. Tänään kassan kohdalla ilmeisesti salama laittoi valot vilkkumaan ja hyttyssavuja ei tietysti ollut enää jäljellä ainuttakaan.

Kyllä inflaatio on ollut hurja. Ostin siis kaksi jälkiruokaa tänään joista ensimmäinen maksoi 3 ja toinen 2,9 €. Jos olisin markka-aikana pistänyt kadun varteen kojun jossa olisi myyty ohukaisia 18 markan kappalehintaan ja pieniä jäätelöannoksia noin 17 markkaa kappale niin eihän kukaan tervejärkinen olisi siihen pysähtynyt ainakaan ostamaan mitään.

Nyt pitäisi olla unten mailla. Ehkä hyvin saa nukuttua kun tietää että seiniä ei enää tarvitse oikoa, veneen pohja pitää vettä ja ainakin koeuiton verran kestivät myös hankaimet.

Hyttysiä oli avan parveksi asti kiusana.

Ei näköjään auta että laittaa oikean terän koneeseen ja kolmeen kertaan neuvoo sovittamaan hankaimen samalla kun laittaa ulkopuolen listaa. Taas on menty helpomman kautta ja se taas tarkoittaa ettei saanut jättää veneen omistajaa edes tunniksi yksin. Ei sillä etteikö niitä puuttuvia osia kiinni saisi- ottaa vaan päähän kolminkertainen työ ja se ettei osat ole kunnolla kiinni toisissaan.

Toisaalta taas kun ajattelee lähtötilannetta niin nyt on sellainen rakenne että lujuus on paikoin tuplattu alkuperäiseen nähden.

Iltavuorossa sen sijaan oli ihan mukavaa, yllätyksetöntä ja hyvin suunniteltua kapiaalaarikatkon täyttöä. Ainoa heikko puoli tuossa rakennuksessa on se ettei täyttäessä näe yhtään mitään mitä sisäpuolella tapahtuu. Ei ainakaa niin kauan kuin sadevesijärjestelmä ja ulkotäytöt routaeristeineen ovat paikoillaan. Kauhea määrä kantavia väliseiniä ja takan pohjan päälle rakentaisi jo pelkästään yhden pienen kesämökin.

Kun aikonaan moottoritien kattamisesta alettiin puhua niin yksi painotuksista oli ettei siitä tulisi kaupungille juurikaan kuluja vaan mitä nyt vähän liikennejärjestelyitä ja kunnallistekniikkaa.

No nyt sitten saa lukea paikallislehdestä kuinka rakennusliikkeelle maksetaan vielä korvauksia noin 2 miljoonaa vaikka laatupisteiden perusteella jo maksettiin tielle laattoja pudottelevasta sudesta 4,6 miljoonaa enemmän kuin Sorasetin tarjous olisi ollut.

Sillä noin 6,6 - 7,2 miljoonalla olisi varmasti ollut muutakin käyttöä, enkä ole asioinut kertaakaan katteen liikkeissä. Kummallista että viralliseen tekstiin laitetaan noin 2 miljoonaa. 2,499 miljoonaa on varmaan lähempänä totuutta tai sitten vaan kukaan ei oikeasti välitä mikä mitäkin maksaa.

Ihan ensi hätään olisi voinut pyöräyttää samalla rahalla eritasoliittymiä VT 10:lle ja korjata melkoisen määrän katuja ja teitä.

Niin ja edelleenkin jos jollekin tuli yllätyksenä että moottoritien päälle rakentaminen on hankalaa ja että maassa voi olla turvetta ym kantamatonta paskaa niin ehkä kannattaisi uhrata hieman aikaa arkistojen penkomiseen.

Niin ja tästä "Perusteettomasti laskutetuista maankaatopaikkamaksuista ja kuljetuksista" - mitään ei ole opittu 50 vuodessa.

Täänään menin aamupivällä ensimmäisenä katsomaan kuinka hartsi oli asettunut veneen pohjaan. Vastaus oli hyvin ja huonosti, joten ostolistalle meni lisää sitä.

Sitten kaupaan ja ekalla reissulla muistin muun paitsi pelastusliivit ja puhelimen-> toinen muovikerros ja takaisin kauppaan.

Sitten kun ostokset alkoi olla kasattuna katselin kuinka myyjä heitteli ostoskoriin isoa osaa ylähyllyn tavaroista ja siinä sitten ohimennen kysyin jotain tyyliin "vaihtuuko järjestys" Sitten selvisi että aurinkovoiteita varten tehtiin tilaa ja en tiedä oliko kyseessä aito myyntipuhe, pelottelua vai muuten vaan, mutta tarina kiersi hienosti välillä Nivean videoa siitä mitä aurinko iholle tekee, intialaisen ihon kautta melanoomaan.

Siis minun mielestäni ei yhtään ollut intialaisen tai turkkilaisen näköinen ja varmaankin sekä Intian että Turkinkin aurinkorannalla ei varmasti pitkään saisi olla yksin aurinkorasvapurkkinsa kanssa ennen rantalaijonan saapumista.

No joka tapauksessa poistuin kaupasta mukanani suunnitelma A eli hartsia pohjaan ja suunnitelma B eli uuden pelastusliivit. Muistaakseni minulla on varastossa jo yhdet, mutta jos veneeseen jossain vaiheessa tulee joku muukin niin eiköhän niitä liivejä tarvise olla mieluummin tasamäärä tai vaikka yhdet ylimääräiset kuin yhdet liian vähän ja yksi nimi lisää hukkumistilastoon.

Seuraavaksi oli edessä lankapuhelimen metsästys ja ensimmäinen myyjä oli jäävi sanomaan puhelimesta mitään. Oli siis etsittävä nuori ja kaunis naismyyjä puhelinosastolta. Kun viimein vapautui niin olikin omin pikku kätösin pakannut mallisarjan viimeisen kappaleen erikoistarjous juuri sinulle ja vielä kaksi yhden hinnalla tai siis paketti maksoi alle puolet seuraavaksi halvimman hinnasta ja sisälsi kaksi puhelinta.

Oli vaihteeksi lyhyt päivä tähän asti. Nyt on siis epoksit kuivumassa ja täytyy toivoa että sitä meni jokaiseen railoon ja halkeamaan jo eilen.

Tortillat, jauhelihaa, vettä mausteseos, juustoraastetta, ananasta kurkkua sekä tietysti tulista salsakastiketta. Nyt pärjää hetken aikaa.

En tiedä tuliko tänään ostettua halpaa paskaa vai hyvää ja edullista. Ostin näet poistohyllystä komposiittilautaa elätellen toiveita että niillä saisi korvattua veneen turhanpäiväiset reunalistat. En tietenkään ollut mitannut niitä alkuperäisiä kun rautakaupan reissu tuli niin äkkiä.

Illalla sitten selvisi karu totuus pohjan pitävyydestä tai lähinnä pitämättömyydestä. Korjatut kohdat näyttivät hyviltä, mutta vettä meni läpi ainakin kahdesta muusta kohdasta. Niittauksen kiristäminenkin kävi mielessä, mutta tyydyin sekoittamaan lopun paikkausaineen ja sutimaan sillä niittien kannat, joten aamupäivllä sitten taas jännitetään mihin kohtaan seuraavaksi.