Contour

Kaunkohan kestää kauneuteen tottuminen. Tottuuko siihen nopeammin kuin ympärillä pörrääviin verenhimoisiin paarmoihin ja huonoon työasentoon kiviä kerätessä.

Tänään olin siis pyrkimässä kokkoa polttamaan, makkaraa paistamaan ja kiviä keräämään, mutta sitä ennen tarvi peittää yksi viemärikaivanto ettei kukaan laitapuolen kulkija kusireissullaan kuole monttuun pudotessaan.

Sen verran oli ajatukset jo kivien keruussa että säätökulma ja tiivisteet jäivät kotiin. Saa ne sinne huomennakin kun ensin saa yhden koneen siirrettyä maanantaita varten työmaalle.

Lähipiirissä on kuukauden sisällä tapahtunut ja tapahtuu paljon. On ollut ristiäiset, tulee rippijuhlat, yksi täyttää 50, häät ja sitten se ikävistä ikävin eli hautajaiset.

Seksiblogaaja tutkii pelejä, mutta minä en ole oikein ennättänyt pelaamaan mitään, en edes silmäpeliä. Puhuin tuossa ettei elinikäisiä työpaikkoja enää ole- mutta onhan niitä jos pystyy jäämään koti-isäksi tai äidiksi tai sitten vaan sattuu kuolemaan nuorena.

Mietin myös että pitäisi deitti-ilmoituksen otsikoksi muuttaa "elinikäinen osa-aikatyö"- ainakin niin kauan kuin omat työt vie tehokkaasti koko valoisan ajan ei ole oikein tilaisuutta olla kokopäiväpoikaystävä. Onko se sitten työtä vai ei... No jos suhteen eteen ei yhtään tee työtä, panosta rahallisesti ja ajallisesti niin sitten se kaatuu. Kun aikaa ei ole, eikä rahaakaan liiaksi niin mitä voi silloin tehdä- no työtä tietenkin. Eikä kovin usein ole tullut vastaan ihmistä jonka haluaisi viedä töistä kotiin tai edes ajatella sitä elinikäistä osa-aikatyötä.

Kun on tähän ikään tullut niin oppimiskyky on jo sen verran laskenut ja pettymykset ovat lisänneet kokemusta siinä määrin että on tullut hyvin varovaiseksi sanomaan:"tietäisit vain kuinka monta kertaa olen ajatellut sinua viime viikkoina" tai "kaipaan sinua" tai "minulla on ikävä" tai "että jos tuollaisen naisen joskus valloitettua saisi niin ei voisi koskaan jättää".

Ei pienet puutteet tai pettymykset maailmaa kaada tai suhdetta kun vain ihminen on oikea. Mistä sen tietää ei ole minulle vielä selvinnyt.

Olen jättänyt yhdet häät väliin vain siitä syystä kun en oikein uskonut liiton kestävän jos pettäminen alkaa jo seurusteluaikana.

Tänään ilmeisesti Cola oli kunnollista, mutta ihmeellinen ruokahalun katoaminen koitti ranskalaisten jälkeen. Ilmeisesti olen tulossa kipeäksi.

Päivä oli kuitenkin hyvä päivä huolimatta viemärissä rypemisestä. Parasta päivässä oli kuitenkin seura. En kuitenkaan kertonut tarinaa kepin ja porkkanan käyttämisessä ajo-opeetuksessa. Olen vain saakelin tyytyväinen että etukumi on ehjä, eikä pelota istua kyydissä.

Ei jää tästä päivästä kummasti kerrottavaa. Lounas oli hyvä ja keskustelut tänään olleet varsin vakavia.

Illan tullen pienen ajelun päätteeksi oli ruokailun aika. Tilaus meni ok ja vain yksi osa jäi toimitettavaksi pöytään. Muuten OK, mutta Colassa oli jotain vialla. En tiedä puuttuiko siitä kuplat vai aromit, mutta sen verran outoa se oli että pyysin henkilökuntaa maistamaan, Myöhemmin sitten tuli pöytään kunnollista.

Päivän parasta antia on kuitenkin ollut seura. Parempaa huomista odotellessa.

Tänään sai herätä ilman kelloa. Ontuvan asiakkaan luona saatiin piha myllerrettyä puuliiterin taustaa myöden ja sai oman stonehedgensä.

Siellä olisi erikoismiehelle/naiselle homma kun lohkoisi talon sisältä kiven kantokokoon.

Seuraavalla työmaalla asiakas oli vielä katolla, eikä tietoakaan mistään pohjamaalista vielä. Pesuri siellä sentään jauhoi vanhaa maalia pois.

"Jos sais kerran reissullansa nättiä tyttöä halata niin olishan se paljon mukavampaa reissusta kotia palata" Tänään sai mutta oli vaan osaa ottava sukulaistyttö.

Muuan Jaakko kertoi kuinka työelämä tuntui kiertävän kehää. Kehää siinä mielessä että muutaman vuoden sykleissä oli töissä samoilla ihmisillä rakentamassa milloin mitäkin.

Nyt tulee ehkä omalle kohdalle putki jossa on jo ollut pari ja tulee olemaan muutama revisited työmaa ja vieläpä kokolailla samassa järjestyksessä kuin viime vuonna. Näin siis siksi kun lumen jo kolkutellessa ovella on ollut turha tehdä nurmikoita ja joillain ihmisillä vaan tulee keväällä tarve kuulla kaivurin ääni pihalle, vasaran pauke ja moottorisahan sointi- näin siitäkin huolimatta että lähtötilanne on kauniimpi kuin lopputulos.

19 kertaa rupeaa olemaan jo aika kova suoritus. Se on jo enemmän kuin mitä mun deittiprofiiliani on luettu Cityn uudistusten jälkeen koskaan 7 vrk jaksolla. 4 tulee siitä kun ensin kaivetaan pohjat auki + putket, sitten täyteän varasto, omakotitalon pohja ja päälle pihat-viides tulee tiestä, kuudes ilmajohtojen uusimisesta, seiskalla ja kasilla tehdään kiviaitaa, ysillä muutetaan viemäriä, kympille tehdään pihasauna, 11 maaakellari 12 se täytetään ja puretaan 13 sukupolvi vaihtuu ja pistää uusiksi pihat, 14 lisäeristää alakerran, 15 liittyy kunnallistekniikkaan 16 purattaa huvimajan 17 muuttaa sisäportaat ulkoportaiksi 18 laitattaa maalämmön ja 19 vaihdetaan orapihlajat tuijikisi.

Tuo ei nyt ihan ole tyypillinen omakotitalorakentajaesimerkki, mutta esimerkki siitä että ihminen haluaa muutosta.

Tänään oli 3. käynti jonka yhteydessä jatkettiin sadevesiviemäri ja täytettiin kaivanto minkä asiakas oli suunnitellut täyttävänsä mönkijällä.

Maiden seassa oli vaan kovin kiviä ja hulevesikaivon monttu oli liettynyt + renkaan lasku suoraan ei ollut onnistunut. Toki jollain maatilalla 19 käyntiä on varsin vähän, mutta omakotitalossa moinen on harvinaista.

Idioottiautoilukin nähtiin taas. Ei millään voinut Opelixiansa palauttaa omalle kaistalle ennen määräysmerkkiä vaikka tuntuvasti hidastin tehdäkseni sille idiootille tilaa. Hyötyi varmaan monta sekuntia kun 100 metriä myöhemmin tai aikaisemmin olisi voinut ohittaa ihan liikennesääntöjenkin mukaisesti. Tai jos olisi odottanut sen 300 metriä niin ei olisi tarvinnut ohittaa ollenkaan kun edessä ei olisi ollut yhtään ajoneuvoa.

Tänään sai nukkua pitkään- tai olisi saanut jos olisi nukuttanut. Harmitti herätä kahdeksalta. Tuli kokeiltua yhtä karppausreseptiä eli pohjatonta pizzaa. Juusto ajoi ihan saman asian ja näköjään senkin saa hyvin irti leivinpaperista.

Tavallinen pizza oli ihan ok ja sen sitten söivät loppuun asiakas perheineen.

Noin muuten päivän antina oli yhden ojan peittoa, lyhyt kaapelioja ja portaiden alusen eristäminen. Itse en ehkä tekisi 2,6 m korkeaa laatikkoa vain sitä varten että sen saa täyttää hiekalla kantamaan lattiaa. Siihen syntyisi samalla vaivalla ja halvemmalla valettavilla eristeharkoilla yksi huone lisää. Tietenkin päälle tulee kaksi kerrosta ja lämmitettävää tilaa yllin kyllin, mutta perustamistapa ei vaan ole kaikkein helpoin kun vanha osa on maaston mukaan porrastettu.

Viikonloppu on ollut henkisesti kova. Viimeistä kuormaa perjantaina kyytiin ottaessani totesin ettei tästä ainakaan paljon huonompaan suuntaan voi mennä.

Tietenkään ei ole kaunista katseltavaa kun isot miehet itkee, mutta ehkä hyvä että tekevät juurikiin niin ja niin paljon että suru pääsee ulos.

Kun kerran mitään ei ole tehtävissä niin päädyin lähtemään ns sunnuntai-ajelulle niukasti lauantain puolella. Se kannatti tällä kertaa, koska en edes muista milloin viimeksi kyydissäni olisi istunut kaksi todella kaunista ja tyystin vierasta naista. Toinen oli tulevan juhlan morsian ja toinen hänen serkkunsa. Serkku oli aika herkku, muttei ehkä ihan Marianne tai Kismet.

Huomenna kai sitten Lopella sanovat tahdon ja minähän en tietenkään kysynyt heidän nimiään tai numeroitaan vaikka kyllä sen takapenkin herkkupalan osalta kysymykset onko sinkku, ikä ja puhelinnumero olisivat olleet ihan paikallaan.

Lisäksi reissulla kiinnitti huomiota punainen farkku Opel. Ensimmäinen huomio musan soittamisesta ikkuna auki, toinen lähdöstä ilman vilkkua risteyksestä ja kolmas likimain ruttasi sen autonsa ihan oudosti seikkailemaan lähteneen Golffin kylkeen. Jäi siis taakseni vaikka tulin n 300 m takamatkalta. Jäi vielä toisenkin kerran. Ei niistä OPC tarroista mitään apua ole jos kädet ei riitä hallintalaitteiden käyttämiseen ja jos niitä tehoja meinaa käyttää täytyy valita oikea kaista että edessä on vapaata tilaa. Kaunis kuski, ajoi reippaasti, mutta ei ehkä silti luonto antaisi myöden hankkia noin uutta Opelia, Calibrassa oli sentään vähän tyyliä jäljellä.

Mainitaan vielä tästä viikonlopun paranemisesta aivan tuntematon ruokaseuralainen asiakkaan luona.

Kirjoitin pari päivää sitten otsikolla "Heikolla pohjalla". Olisin voinut tarkentaa sitä hieman, mutta vasta nyt vitutus on siinä pisteessä että on sen aika. Syy on läheisen ihmisen menettäminen tänä aamuna ja se että kaikki se mistä terveyskeskusjärjestelmää syytetään kulminoitui enneaikaiseen kuolemaan.

En väitä että aamulla kuollut potilas olisi ollut terve mennessään sairaan keskiviikkona, mutta kuitenkin ajoi sinne omalla autollaan ja ilmeisesti myös osasi kertoa sen ettei henki kulje kunnolla. Siitä sitten vajaa 48 tuntia myöhemmin tilataan ruumisautoa.

Nyt sitten odotetaan ruumiinavauksen tuloksia. Mielestäni tässä kohtaa voi huutaa kolmeen kertaa HOITOVIRHE, HOITOVIRHE ja kuolemaan johtanut HOITOVIRHE. Ei sairaalan/terveyskeskuksen henkilökuntakaan mitään jumalia ole, mutta niille maksetaan hoitamisesta ja diagnoosien tekemisestä.

Montako kertaa pitää käydä valittamassa että hengitysvaikeuksista kärsivälle potilaalle tehdään jotain? Täytyykö olla sininen ja pyörtyä?

Vaikka sorakuski vetikin vauhdilla ohi oikean risteyksen niin se oli oikeastaan ihan hyvä juttu. Kyse oli sekunneista ja seuraavalla kauhallisella olisi katkennut saunasta vesijohto.

Nyt tuli vain vähän pikkuputkeen sivuosumaa ja yksi murtunut kiinnike. Huomenna sitten näkee toimiiko salaojitus ja sadevesijärjestelmä.