Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Kotimatkalla perässä oli vieras auto, mutta kuski oli kuitenkin tuttu eli sukulaisia kaukaa.
Muuten päivä meni kivuttomasti
Toivottavaa olisi että muillakin vapaa-ajan asunnoilla jätevesijärjestelmiin panostettaisiin edes tuon verran. Toki mökin sisäpuoli on vielä kesken, mutta juokseva vesi ja viemäri on jo iso plussa.
Ammattimiehet olleet asialla. Ei ollut tänään kummoinen tuuli, mutta niin vaan lähti asiakkaan konehallista puoli kattoa lentoon. Meneehän ne pellit nopeasti paikoilleen sileillä pyssynauloilla, mutta ruuveilla jos olisivat aikoinaan laittaneet niin olisi katto eikä aukko.
Kotimaista laatutyötä piti olla. Viereinen rakennus on virolaisryhmän jäljiltä eikä ole liikahtanutkaan.
Itsellä ei tänään paljoa murheita ollut. Iltapäivällä veden paine laski yllättäen. Muuta selitystä en keksinyt kuin sen että putkistoss ollut sakka lähti paineen poiston ja uudelleen paineistuksen seurauksena liikkeelle. 32 mm putken tukkimiseen tarvii olla aika iso roska, mutta talon sisällä supistuu 10 tai 12 mm putkeen ja sehän nyt ei kunmoista ruostenokaretta tarvi että virtaus häiriintyy.
2 toiselle rakennukselle vettä tuli hienosti.
Wanted 1 kpl lasinsirujen päällä kävelevä fakiiri. Jäykkäkouristusrokote oltava voimassa. Kokemus putkitöistä eduksi. Etusijalla muodollisesti pätevä vapaa nainen. Palkkaus vaatimaton, säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Työnantaja pidättää oikeuden työntekijän sitouttamiseen mikäli sopiva nainen löytyy.
Mahdollisesti myös 1 kpl nuorallatanssijan lyhytaikainen pesti- ei vakuutuksia eikä turvaköyttä- turvavälineiden käyttö kuitenkin suotavaa.
Kyse ei siis ole sirkuksesta vaan varsin ikävästä putkenlaskusta ja katolla kiipeilystä. Sormet on jo harjoituksesta verillä, mutta onneksi lentoemäntä harjoitteli ensin kirvesmiehen sormien laastarointia niin seuraava potilas meni jo sujuvasti.
Ilmeisesti lentoemännä näkeminen oli kirvesmiehelle liikaa peruuttaessa kun tämäytti Volvonsa tukevasti maassa levänneeseen kauhaan. Kovasti yritin painaa torvea, mutta kahdeksasta nappulasta ehdin painaa 5 väärää ennen kuin jo osui. Otin sit koneella kauhan pois volvon alta. Onneksi oli suht liukkaalla tasamaalla niin selviää varmaan puskutrin vaihdolla tai sit paikkaamalla ja maalaamisella.
Edellisen kerran sama työmaa ja kaiketi kesäkuu 99 joku viikonloppu. Meinasi sitä itselläkin keskittyminen vähän herpaantua kun nuorempi lentoemäntä otti laiturilla aurinkoa. Päivä meni oikein hienosti pientä verenvuodatusta ja kovaa maata lukuunottamatta.
Hiljainen päivä tai ainakin piti olla. Puhelin kuitenkin rikkoi rauhan ja hiljaisuuden. Aikuinen nainen etsii vuokralle mökkiä + tallipaikkaa noin kahdelle hevoselle. Söin, vastasin ja ajelutin kyläkierroksen. Kiitos EU:n löytyi monta tyhjää talousrakennusta. Toki muitakin syitä, esimerkiksi kuolinpesien jakamisen vaikeus.
Lenkki 4,4 ja huomenna paluu meluisaan arkeen ja työhön.
Likimain jokaiselle kiinteistölle johtaa tie. Siinä onkin sitten hajontaa millainen tie.
Edellinen lavettireissun kääntöpiste osui vallan upeaan maisemaan. Niemen tai oikeastaan saaren puolivälissä. Upeuden hintana se että kummaltakin puolelta veturia ja kuljetettavaa irtosi varmaan maalia.
En ole nähnyt noin valtavia orapihlajan piikkejä, suuria määriä punaisina marjoja ja paksuja runkoja. Jo oksat oli sellaisia ettei niihin ollut asiaa oksasaksien kanssa. 2 moottorisahaa kyytiin ja poistamaan yksi työmaata häiritsevä kaadettu pihapuu.
Ensin piti vaan raivata tieltä orapihlajan oksat- en tiedä kestääkö ihan noin rajua leikkausta, mutta se ei ole minun murheeni. Muidenkin puulajien oksistoa tarvi karsia ja enää tie ei ole oksien peittämä tunneli, Paikan omistajan kanssa täytyy vielä keskustella yhdestä puusta, koska se on riski hienolle talolle. Ei pienet puut mitään, mutta tuo kuusi on todennäköisesti ollut kunnan suurimpia havupuita ennen kuin on kuollut pystyyn. Sen kaataminen turvallisesti vaatii taljoja tai muuta konevoimaa. Kun tyvi on luokkaa metri niin jos se kohta kaatuu talon päälle omia aikojaan niin menee varmaan kivijalkaan saakka jos ei satu osumaan savupiipun kohdalle.
Siitä tulee valtavasti polttopuuta vaikka onkin jyrkemmin kartio rungoltaan kuin metsässä kasvanut puu tyypillisesti. Oksien tyvimitta on luokkaa 10-15 cm ja niitäkin on paljon ja joulukuusimaisesti koko rungon pituudelta ympäriinsä- hyvä puu, mutta neulaset puuttuu ja toukat kaivaa kolojaan kaarnan suojassa.
Toistaiseksi mökki on pystyssä ja hyvässä kunnossa ikäisekseen.
Ei siis päivän aikana mitään yllättävää- mitä nyt yksi aivan odottamaton tekstiviesti aikuiselta naiselta.
Vaihteeksi jalat alkaa tuntua lenkkeilykuntoisilta toisin kuin 3 edellistä päivää. Saa sit nähdä mikä on tunne kun lähtee liikkeelle.
4.4 kilsaa mäkistä Aulankoa takana ja ihan ok tuntuu olevan jalat. Tässä tapauksessa harjoitus ei tee mestaria missään lajissa, mutta huomattava ero viikon ensimmäiseen kierrokseen.
Olipahan maisema muuttunut viime viikosta. Vastapäätä olevaan raivattuun peltoon on ehtinyt jo tottua, mutta tuohon aukkoon ja tulevaan rakennukseen kestää taas oman aikansa.
Aamulla arvelin jotta ulkoilutan Suzukin sinne aukon reunalle ja tulen lavetilla kotiin. Jos sit vaikka toisen lavettireissun jälkeen lenkkeilisi hakemaan Suzukin kotiin.
No kun siihen pisteeseen pääsin niin Suzuki olikin siirtynyt siitä paikasta mihin sen jätin. Onneksi sentään oli vaan työnnetty seuraavaan talliin sateen suojaan. Melkein pääsin perille asti kastumatta sateessa. Onneksi oli sauna lämpiämässä.
Ennen lenkkiä ja toista lavettireissua purin kauhat kuormasta. No taas oli luiskakauhassa neljä repeämää joista pisin luokkaa 40 cm pitkä ja luotisuora. Sitä sitten korjaamaan. Vajaan tunnin hionta pihalla ja sit hitsaamaan sisälle.
Kovilla on kauha ollut, mutta edellisen remontin jäljiltä vastakkainen vahvistettu kulma oli kestänyt hyvin. Tällä menolla menee siihen että tarvii suunnitella ja ehkä myös valmistaa seuraava luiskakauha tai sit pistää pari ympäripyörivää kauhankallistajaa tilaukseen.
Edelleenkin ihmettelen että saman valmistajan gj 300 kiinnitteinen luiskakauha on edelleen täysin ehjä ja GJ 500 kiinnitteinen purkaantuu milloin mistäkin.
Shoppailuaamupäivä. Puhelinkorjaamossa poikkesin, ei osia. Juuri kun sain puhelimen käteen marssi ovesta sisään nuorehko nätti nainen. Olin ihan varma että olin nähnyt jossakin. No räpläsin sit uuden akun paikalleen kun kuorta ei vielä ollut ja poistuin omille teilleni. Sit kun pysäytin auton seuraavan kerran ja kurkkasin elokuvatarjontaa sama nainen ilmestyi jostakin vastapäisen talon pihaan. No sieltä sit poistuin autolla ja neljänsissä liikennevaloissa sama nainen oli taas perässä viininpunaisella Nissanilla.
No tiet erosivat Tiiriössä. Olisi toki minun puolestani voinut tulla perässä samaan kauppaan tai samoihin kauppoihin, mutta oliko seuraaminen sattumaa... No kolmannen liikkeen parkkipaikalta havaitsin juurikin samaan suuntaan menevän tutun Nissanin. Liikennevaloissa rinnalla soitin torvea lyhyesti.
Kirjalliset työt ALV lappuja lukuunottamatta tehty elokuun lopppuun asti. Seuraavaksi lavettireissuun. Se ei sit enää mene millään reilun viiden litran keskikulutuksella.
Työpäivän jälkeen talvella tutuksi tullut Aulangon 6,5 km lenkki.
Varmaan asiakkaan naapureille mukava päivä olla kotosalla kun 84 kuormaa hiekkaa pölähtää+ 3 kasettilastia mursketta.
Kivempi oli ajaa tänään kun oli jousitettu kone alla. Kuormauskoneen hitaus oli sama kuin ennenkin, mutta muuten ihan mukava päivä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jälkiruokaa jäi jopa ylikin. Harvinaista herkkua ajella maaseudulla asfaltilla.
Niinhän siinä sit kävi. Eilen morkkasin kasvislasagnea ja tänään sitä sit klo 17:15 jouduin itse maistamaan. Maussa ei ollut yhtään mitään vikaa.
Pizzaa, Kasvislasagnea, makkaranpaloja+ paistettua makaronia, salaattia, marjakiisseliä, tuoreita luumuja. Voi sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riitttävästi.
Sen sijaan ihmettelen millä muuan saksalaismerkki on saanut maineensa ja millä argumenteilla vihreää punavanteista traktoria on aikoinaan myyty ja myydään yhä. Siis jos samalla viivalle lyödään saman aikakauden tuo, JD ja Valmet niin mukavin on Valmet ja miinusta tulee lähinnä vanhanaikaisesta hydrauliikasta. Nopeudessa ek työskentelyssä esimerkiksi V 615 pieksee sekä tuon että JD:n samoin mukavuudessa. Ehkä pieni kulutus ja ohjaamon hiljaisuus ja nostolaitteen hallinta ulkoa.
Tuntuu vaan niin kamalan hitaalta ja vanhanaikaiselta kuormatessa.
Murheitakin oli hieman. Asiakkaan perävaunuista lähti telin keinun ulompi laakeripukki irti. D vaunusta hajosi jälleen kerran takalaidan sylinterin alempi korvake. Onneksi kyseisessä vaunussa on takalaidan irroitusta varten lepuutuskorvake ja sen sai suht vaivattomasti irti ja hitsattua pienen jatkopalan avulla pudonneen korvakkeen tilalle.
Uudempi punavanteinen onkin hieno peli ajaa, vaikkei siinä ole kaikkia leluja. Sen ainoa myyntivaltti on mielestäni keveys. Valtran vastaavassa on väyläohjattu hydrauliikka vakiona tuossa mekaaninen hallinta. Painoeroa silti melkoisesti- Valtrassa on enemmän terästä.
Vanhan punavanteisen etukuormaimen kun laittaisi uuden keulaan ja riittävän vastapainon niin jo olisi juhlavaa kuormata portaattoman vaihdelaatikon hoitaessa hommat. En silti usko että tuokaan punavanteinen vuosimallia 2010 oleva peli ehtisi etukuormaintyössä edes N 121 Advancen vauhtiin, puhumattakaan portaattomasta Directistä.
Viime vuonna ihmettelin kun Valtan "Räätälöi oma traktorisi" oli hävinnyt Valtra.fi palvelusta. No se löytyy nyt sit sellaisenaan saman konsernin punavanteisen merkin palvelimelta. Ilmeisesti saksalaisilla on enemmän osakkeita ja AGGO:lla huoli siitä että muuallakin maailmassa aletaan ymmärtää miten pätevän koneen tai tuoteperheen Valtran pieni tehdas on maailmalle puskenut. Se taas vaarantaa vanhat valtamerkit. Parhaimpina vuosina markkinaosuus Suomessa on ollut suurempi kuin neljällä seuraavalla merkillä yhteensä. Tuskin 52% uuden traktorin ostajista hyväksyisi huonoa konetta.
Sitäpaitsi tuotekehitysideoita oikeasti luetaan ja jotain menee tuotantoonkin. Ekassa 6300 koneessa etukuormaimen vipu oli käytännössä kiinteässä jalassa. Siihen sit vaihdoin ensin ison siipimutterin ja kun se ei ollut hyvä niin tilalle tuli sellainen muun muassa joissain huonekaluissa käytetty vipumutteri tai mikä lienee viralliselta nimeltään. Seuraavassa koneessa se oli jo tehtaalta tullessa paikallaan.
Aggon aikana ollut muovitankki on muuttanut muotoaan, eikä varmaan vähiten siksi kun asiakkailta on tullut vihaista palautetta kun ketjuja ei ole saanut turvallisesti takapyöriin.
Lenkkiä takana tänäänkin 4,4 km mäkistä taivalta
Mukava päivä- ei yhtään tekniikkamurhetta.
Liikuntaa: 4.4 km mäkinen lenkki työpäivän jälkeen
Miten saa lapset syömään monipuolisemmin- keppiä ei voi antaa joten täytyy kehittää jänispassi. Jänispassiin kerätään merkintöjä ruokaympyrän mukaan koosteetuista syödyistä kotiaterioista ja kun passi on täynnä seuraa jotain kivaa.
Sääliksi käy silti kun lapsiparkojen äiti oli keksinyt sunnuntain kunniaksi valmistaa kasvislasagnea. Vaikka olenkin melkolailla kaikkiruokainen niin en vapaaehtoisesti söisi kasvislasagnea- sen rehellinen ilmaiseminen ei välttämättä ollut se kaikkein fiksuin veto vieraassa ruokapöydässä, mutta kun se sattuu olemaan karu totuus.
Voi toki olla että joskus tulee vastaan hyvä kasvislasagne, mutta tähän ikään mennessä ei ole tullut. Sen sijaan kaupan lasagne on ihan ok. Itsekin saan yleensä onnistumaan ihan levypaketin reseptillä, mutta edes Fazer Amican kasvislasagne ei vakuuttanut. Luultavasti jo 200 g jauhelihaa eli puolet ohjearvosta kasvisten lisänä auttaa, mutta mitä järkeä niitä kasviksia on tunkea uuniin lasagnelevyjen väliin. Lasagne uunin ja pestyt/kuoritut kasvikset alkupalaksi. Sit on asiat huonosti jos Lasagne, pizza, hampurilaiset, ranskalaiset ja kebab ei maistuu.
Silti sääliksi kävi lasten äitiä kun kuulemma ensimmäinen pala oli mennyt suoraan lattialle kun lapsi oli kriittisellä hetkellä ottanut lautasen pois alta. Tuskin olisin itse ekaluokkalaisena noin toiminut- todennäköisesti ainakin maistanut miltä maistuu ja syöttänyt loput koiralle kun sellainen muistaakseni silloin oli. Jotain tuollaista ruokaa kun perheenäiti tekee niin sitä tarvis ensin maistaa itse, sit syöttää sille puolisolle kokeeksi ja edellyttäen että rehellisyys valllitsee niin vasta sitten koittaa syöttää lapsille- lapsi harvemmin valehtelee mausta.
Lisäksi tähän lasagneen laittaisin ulkonäkökysymyksen. Joku risotto, lasagne tai jääkaapin jämistä kootto sose voi olla herkullista, mutta jos ulkonäkö tai rakenne on väärä niin syömisen kynnys kasvaa sellaiseksi kuin yrittäisi työntää lautasella elävää mustekalaa.
Jos nyt sit jollain on maistuva kasvislasagneresepti niin saa laittaa sen blogikommenttina tulemaan
