Contour

Vettä tuli iloisesti- ei tarvinnut mennä savikentälle rypemään.

Harvinaista herkkua viime aikoina kun pystyi käymään kaupassa muuallakin kuin ABC:llä - ei mieli tehnyt mennä, mutta yksien kenkien vajaus tarvi täyttää+ autovahaa.

Ensinnä oli kuitenkin purettava vähän lumituhoja

Sade onneksi taukosi ja pääsin puiden kimppuun. Ei niitä enää montaa kuutiometriä ollut, mutta sen verran kumminkin että ei saanut pinon päälle ilman konevoimaa. A-tikkaat riitti välipuiden laittoon, mutta painonippujen väliin ylettämiseen tarvi jo teleskooppitikkaiden puolikkaan. Koko paketin päälle pääsemiseen ja huomiseen peltien nostoon tarvii kehittää jotain. käsin ei saa tikkaillakaan vietyä ja etukuormainkaan ei yletä jos trukkipiikit on normaalissa asennossa.

Ilmaista kuntosalia ulkoilmassa. Naapurin kissa hoiti hiiren saalistuksen tänään, mutta kuka tai mikä tappoi oravan... Tuskin oli vanhuuttaan kuollut tai lämpöhalvausta saanut, mutta alkaa ihmetyttää kun ilmastointiputkessakin oli kuulemma ollut peräti 3 kuollutta lintua ja yksi elävä. Liekö sit hitsauskaasut vai pakokaasua.

Eikä siinä vielä kaikki. Täällä korven syövereissä soi tänään elävä musiikki. Lisäksi tänään muistelin lämmöllä edellisiä naapureita. Sitä kun tupareita seuraavana aamuna saunoivat kaiketi lapsia lukuunottamatta krapuloissaan ja vilvoittelivat ilkosillaan. Silloin kattopeltejä korottamassa aluskatteen päälle, tänään korjaamassa romahtanutta puukatoksen lippaa. Onneksi ei ollut naapurin aikuinen tytär- olisi varmaan kolmaskin ruuvauskärki pudonnut pinojen väliin.

Nyt se sitten tapahtui. Ei päivän mittaan mitään suuria vastoinkäymisiä. Kentällä oli vilinää kun vetivät sähköjä neljän miehen voimin.

Käytännössä se tarkoitti että joskus kolmen aikaan iltapäivällä ennen kuin alkoi sadella tuli sähköt vanhan vaunualueen uusiin maakaapeleihin ja sitä kautta uutuuttaan hohtaviin tolppiin. Eikä mennyt montaa tuntia kun ensimmäinen rohkea veti vaununsa sinne ja puoli tuntia myöhemmin asuntoauto perään.

Tunnit tuli täyteen, salaojaa maahan ja kotiin lautakasaa kasvattamaan. Jäi vielä viitisen kerrost huomiselle + kattaminen.

Pieni ongelma oli vastassa heti aamulla, mutta se vaati käynnin kotona ja tappiavaimen + pari minuuttia vääntämistä. Japseissa ja Korea/Kiina ym kaivureissa on nykyään kertakäyttötiivisteet. Siis todella hyvät ja yksinkertaiset tiivisteet. Reilut 20 vuotta tai 30 vuotta sitten kromivartta puristi monta peräkkäistä tiivistettä kiristettävänä pakkana. Tuossa vanhuksessa kiristys on siis ihan normaali toimenpide. Kuuma keli ja kovat hommat niin öljy lämpenee ja näin ollen puskee läpi olemattomista rakosista.

Ero on kumminkin siinä että vanha tiivistemalli pitää kromipinnan öljyisempänä kuin uudet "kertakäyttötiivisteet". Kumpikin ajaa asiansa, muuta en muista enää tällä vuosituhannella nähneeni kiristettäviä tiivistepakkoja uusissa koneissa. Tiiviys saavutetaan helpommalla ja pienemmäillä valmistuskustannuksilla.

Aamulla piti lähteä aikaisin. Illan ja yön aikana vaunuun oli ilmestynyt puita, joten ensin siirtämään kuivat niput alta pois ja sit vaunu tyhjäksi kasan pohjalle. Toki siinä vaunussa olleet puut oli vain jäävuoren huippu tai tässä tapauksessa pohja osa siitä.

Sit vaihteeksi kahdeksan tunni työpäivä ja sen verran kaapeliojaa umpeen että varoitusnauha loppui. Kone jäähtymään välillä ja toisesta koneesta uusi rulla. Ei isompia tuhoja.

Kobelco ei noussut Feeniksin lailla tuhkasta, eikä lentänyt kohti aurinkoa. Tallista rullasi pihalle melkoisen kolvailun jälkeen, mutta ei edelleenkään toimintakunnossa. Ihmeellistä kyllä: toistaiseksi öljyvuotoja yksi ja sekin tietysti lisäventtiilin esiohjausletku ja lievästi sanottuna vittumaisessa paikassa. Ilman lisäventtiiliä ei saa edes kauhaa irti tai kiinni. Toki vieressä on toinen lisäventtiili- oikeastaan sen putkien kautta tarvis vetää ainakin paluu. Ei auta muu kuin uusia letkut ja katsoa mitä tapahtuu.

Aamulla oli tiedossa että sahaus päättyy tänään. Arvio oli 15-16 aikoihin. Normi työpäivä isommitta ongelmitta ja sieltä sahalle. 2 pölliä oli vielä vaiheessa- sit lastaus käsin ja seuraavan asiakkaan puiden vuoro.

Kobelcon tuhojen pariin vanhan koulukaverin kanssa auringonlaskuun asti.

Sadetta, pehmeää ja kuraa. Viiden tunnin puusavotta aamusta alkaen. Sit piti mennä muutamaksi tunniksi vähemmän fyysisiin töihin. Pienen suhahduksen myötä tulikin pikainen lopetus. Esiohjausletku rikki. Ei auttanut kuin mennä syömään jäätelö ja lähteä kotiin.

Lavetti on lastattu puilla, joten täytyy prässätä letku paikallaan jos vaan on osia.

Toimiiko ilmastonti- no toimii, mutta noin 20 metriä + 80 asteisia letkuja kahvoihin ja aurinko porottaa- teho ei kertakaikkiaan riitä tuossa vanhuksessa. Jos yrittää laittaa (laitattaa) enempi kylmäainetta seuraa liikaa painetta ja heikoin kohta räjähtää. Ilmastoinnin toiminnan tietää jos siitä kun kone painaa kondenssivettä alleen ja jos suuntaa ilmasuuttimet itseään kohti niin tulee kipeäksi.

Päivän mielenkiintoisin anti ei ollut toimittajan käynti työmaalla ihmettelemässä myöhässä valmistuvia vaunupaikkoja. Pääkeskuksen ja kolmanneksen tolpista saisi kytkeä vaikka huomenna. Huomenna pystyy vetämään kolme kaapelilinjaa alkuun + peittämään keskuksen ympäristön.

Louhiston reunaa lähestyessä vasenta jalkaa pisti oudosti- luulin että tikku tai ohdakeen piikki. Muutaman pistoksen jälkeen aloin epäillä että housuissa on pala jättiputkea- ei ollut sit huomasin että jalka osuu penkin säätimeen lisäventtiiliä käyttäessä- sekin oli niin sileä ja pyöreä että ei kun töihin vaan. Sit pisti taas ja totesin että istun sit varmaan sähkötuolissa eli penkinlämmitin on rakennettu istuimeen. Näin ollen hikinen iho ottaa kontakstaktin vastuslangan puolelle takapuolesta ja pohje osuu maihin säätimen raudan kohdalla. Virtapiiri sulkeutuu ja näin ollen pistää. Se onneksi korjaantui töpselin irroituksella.

Nyt sain sit selvitettyä edes etunimen ulkopaikkakuntalaisvahvistukselle toisen vahvistuksen säteillessä hymyilevänä ukkosen jyrähdellessä.

Sunnuntain ohjelmassa pintavesijohdon muokkaus. Ongelmana se kun ei ollut putkipihtejä. Onneksi työmaalta löytyi avain paviljongin kätköistä kahdet oikein hyvät. Liitin irti, putki poikki, suojaputkeen, betonijalkaan ja teräsputkeen. Se meni hyvin.

Sit kun tuli aika lähteä pois niin vastassa oli hinausauto poikittain. Oli kolmen naisen seurue + liikkumaton Aveo. Takapyörä lukossa.

Ukkosta ilmassa. Töissä oli tänään pääsääntöisesti mukavan leppoisaa. Pätkä kaapeliojaa umpeen ja kenttää sileäksi ehkä neljän vaunupaikan verran.

Valitettavasti puhelu meinasi pilata hyvän päivän. EC 20 meni pimeäksi toisella paikkakunnalla- tai no kuntaliitoksen ja Hattula-kaistan myötä samaa Hämeenlinnaahan sekin nykyään. Onneksi sain puhelimen välityksellä neuvottua mitä purkaa ja mistä tarkistaa sulakkeet.

Kaverin piti tulla käymään- tulikin ja meni niin nopeasti etten ehtinyt töistä palata. Tulee toki toivottavasti takaisin, koska lainasi eniten ajetun Valtran.

Maantiivistäjä eli Ammanin täry. Ensimmäinen käynnistys meni ongelmitta. toinen käynnistyskerta ja narun nykäys oli sen verran kova että kone lähti käyntiin, mutta naru kahdessa osassa ei sit tarvinnut yrittääkään laittaa kolmatta tietä umpeen.

Tänään sit viimein vaunualue sai ensimmäisen sähköisen yhteyden. En usko että sulakkeita on vielä uskallettu paikoilleen laittaa, mutta 4 x 185 (+ suojamaadoitus) neliömillin johdinalainen alumiinikaapeli on muuntajan vieressä kaapissa kiinni ja toinen pää keskuksessa keskellä aluetta. Pisimmässä ojassa jo tolpan jalat sorastettuina paikoillaan.

Tänään piti oikein miettiä mitä vastaisi kun henkilökuntaan kuuluva henkilö kysyi miltä alueella näyttää. Ehkä "Talvisodalta" ei ollut näin kesällä se kaikkein paras vastaus, mutta viime viikkoon verrattuna kenttä ei ole ollekaan sileä ja"kasat vaan vaihtaa paikkaa"- Niin sekin hänen kommenttinsa pitää ihan täysin paikkansa. Se mikä ei näy jos ei ymmärrä katsoa/kokeilla mitä kasassa on. Ehkä 5 % alkuperäisistä maakasoista on alueen toisessa päässä odottamassa levitystä nurmialueille, ajetut sorat kahdessa suuressa kasassa, mutta kuten noistakin kommenteista kävi ilmi se 95 % työstä ja maamäärästä on näkymättömissä

Samoin tämän päivän kaapelioja. Viikon päästä vain asfalin leikkauksista pystyy päättelemään missä kohtaa kaapeli luikertelee maan alla. Itse asiassa sekä muuntajan ympäristö että koko veto alueen rajalle saakka on siistimpi kuin ennen kaivuuden alkua. Missään ei näy se kuinka laadukkaasti kaapeli lepää punaruskean soran sisällä. Missään ei näy se että oja on täytetty kahdessa vaiheessa siten että kaapelin päällä on sorakerros, hieman välpättyä maata ja oikein laitettu varoitusnauha. Ehkä juuri siksi yrittäjä itse ei minua vahdikaan, koska tietää että teen mieluummin kerralla kunnollista jälkeä- sellaista että kestää siihen saakka kun seuraavan kerran maahan voimalla tunkeudutaan.

Kaikki muuntajalle menneet vanhat kaapelit oli huonommin asennettu, osassa oli suojakourua, mutta varoitusnauhoista ei ollut tietoakaan.

Samassa osoitteessa okt:n pihasta puuttuu vielä muutama neliö portaiden edestä. Senkin olisi voinut jättää kauniisti entiselleen vihreäksi, mutta sulamisvesien aikaa se olisi tarkoittanut tulvaa talon alla. En tiedä kuinkä hyvin ruoho kasvaa- tässä helteessä viljakin kypsyy ennen aikojaan ja jyvät jää pieniksi kun ei ole vettä.

Viime vuonna perusparannettu piha ei ole vieläkään nurmikon näköinen, eikä tule syksyyn mennesäkään olemaan jos ei saa roimasti lisää vettä. Muuten on kaikki edellytykset hyvään ja tasaiseen kasvuun, mutta kosteutta puuttuu.

Jälleen kerran hitsatessa joku ilkeä roiske löysi tiensä sisälle turvakenkään. Huomenna selviää onnistuiko polttoleikkaus vanhalla sabluunalla vai joutuuko työmaalla aamutuimaan ottamaan kulmahiomakoneen käteen. Palovammojen asteet 1 ja 2.

"Varaveljelläni" on telepaattisia kykyjä- oli soittanut kun puhelimeni oli toisessa koneesa. Loistavaa jos ehtii ensi viikolla auttamaan Kobelcon johdinten vaihdossa.