Contour

Mitä aiheuttaa yksi pieni asia? Tällä kertaa yhden sähkökaapelin oikosulku vaikutti seuraavasti. 2 x lavettireissu, noin 2 tuntia lastauksineen. Tänään vanhan lippulaivan hytissä oli varmasti saunamainen lämpötila ja työteho varmasti alempana kuin edellisen koneen pienessä, mutta tehokkaasti ilmastoidussa ohjaamossa.

Helle + 30, ei tuulta= lounaan jälkeen ylilämpöjen merkkivalot syttyi koneessa, eikä oma olokaan ihan paras ollut, vaikka kolmatta litraa meni juomista.

Onneksi pintavesijohtoverkko saatiin eilen toimintaan niin siitä sai annettua hienojakoisen suihkun- Veden höyrystyminen varmaan tuplaa jäähdytystehon tuossa yksilössä. Johtuen kivisestä maa-aineksesta hydrauliikka on kovilla, eikä mitään auta pitää kaasua pohjassa tai tyhjäkäynnillä tai puolivälissä. Liika lämpö on liikaa.

Että kivisestä maasta edes osan saisi takaisin kaivantoon täytyy S45 liitin sovittaa GJ 300 kiinnikkeeseen. Sormikauhaan siis liitettävä päälle GJ 300 adabteri. Niitä oli onnekis kotona yksi vapaana, mutta jo perinteiseksi muodostuneella tavalla taas sellainen GJ 300 joka sopii yhteen viidestä kiinnikeestä ja tietty pyörittäjän alle. Eli polttoleikkaus käyntiin- nyt jäähtyy ja kohta parilla raudalla liitettävä S45 vasteen päälle. Varmaan ensi viikolla saa silpoa sen siitä irti. Toki sanoin että oli huono juttu ostaa kone jossa on lähes kaikki lelut, mutta eri kiinnikkeellä. Turhaa työtä tuli taas eikä ainakaan tänään apuja saa.

Tänään oli hyviä uutisia. Siis montakin: Yhtään korkeajännitekaapelia ei mennyt rikki. Myös 230 / 400 V johdot jäi ehjäksi. Pintavesiverkkokin saatiin osittain toimimaan joskin vähän hirvittää mitä kaikkea putkien sisällä tällä hetkellä pesii.

Päivän liki päätteeksi soitin puhelun. Se meni osapuileen näin:

"No mitä"
"On hyviä ja huonoja uutisia- kummat haluat kuulla ensin"
"MMM no mmmm "
"Niin kummat ensin"
"Mitä sillä on väliä mmmm mnm"
"Huono uutinen on se että työt loppui tältä päivältä. Kone syttyi palamaan puomin juuresta. Ehti palaa vain pienen hetken. Sammutin hiekalla"
"Huono juttu menikö pahasti?"
"Ei, liikkuu varmaan omin vomin lavetille, eikä vuoda öljyä, mutta tarvii jäädä vahtimaan ettei syty uudestaan- niin ja sammutustöissä hukkasin avaimen"
"Jaa entäs ne hyvät uutiset"
" NO tietysti se että nyt se mystinen sähkövika löytyi. 2 johtoa on hankautunut yhteen"
"Mekin täällä lopetellaan, tuon lavetin- moi"

Ehkä- siis ehkä tuossakin koneessa on ahdettu liikaa tavaraa pieneen tilaan. Toki johdot on tavallaan hyvin suojassa, mutta tuotakaan vikapaikkaa ei näe mistään, ei vaikka purkaisi kaikki pellit ja huoltoluukut. Puomin kun ottaa pois tai läpiviennin, kääntökehän, akut ja ohjaamon niin sit näkee ehkä.

Todennäköisesti vika ei ole peruskoneen runkoon tehtaan laittamissa johdoissa vaan varustelussa laitetuissa lisäjohdoissa. Kotimaista laatutyötä tuhkana tuuleen ja siinä ainakin ruostalainen ympäripyörivä kauhankallistaja pimeni. Sinänä ihme ettei yhtään letkua mennyt rikki. Saattaa tosin johtua siitä että tuo kone on nähnyt painepesuria useammin kuin kerran.

Onkohan hiihtoliitolla ollut suunitelmissa omat hiihtokisat vankilassa. Mäkihypyllähän on tällä menolla oma edustajansa vankilassa vielä pitkään. Toisaalta jos on vankilassa, hyödyntää kuntosalin ja pysyy päihteistä erossa niin sielthän tulee hyväkuntoisena ulos.

Vähän kun vanha valmennus vielä törttöilee niin sit on ainakin asiantuntemusta kiven sisällä.

Lava korjattu, iso kaapelioja koneenmitan päässä muuntajasta.

Yleensä työkoneissa on polttoainemittari. Pääosin ainakin uutena ne toimii. Jos on menossa huoltoasemalle tai sen ohi niin tankata voi muulloinkin kuin varoitusvalon jo palaessa.

Ei siis saanut tänään omien hommien jälkeen hetkeäkään levähtää, vaan taas lähdettävä viemään polttoainetta. Ei sentään ilmaamaan joutunut, mutta ei silti paljon mieltä lämmittänyt.

Olin sentään päivällä jo 3 konetta tankannut ja otin vielä 20 litraa mukaan siltä varalta että työmaalla tarvii lisätä toisen yrittäjän koneeseen. Iltavuoro tavallaan ja kolmea kuorma-autoa piti kuormata Volvolla. Kävin etukäteen katsomassa koneen ja ihan pätevä pikku kone sellaiselle ken hallitsee kaksivipuohjauksen. Minä kun olin viimeksi ajanut kaiketi 10 vuotta sitten CAT 988 koneella ja sitäkin varsin vähän. Se olikin vankka vanha laite ja silloinen työnatajani oli saanut sen tutulta urakoitsijalta lainaan. Kannettuaan massanvaihtomaita kai 3 täyttä kauhallista kaatoi sivupihalta korkean trukkihyllyn jossa ei onneksi ollut monen sadan tuhannen markan edestä tavaraa.

Päädyin sit kuormaamaan reilut 20 vuotta vanhalla traktorikaivurilla ja ihan samaa tahtia kuin yksi autokuskeista pyöräkuormaajalla. Jos olisin ajanut itse sitä Volvoa niin ehkä viimeinen kuorma olisi mennyt sujuvasti, mutta noin kahdella koneella kuormaten jälkeä syntyi 3x nopeudella. Kasa häipyi, muttei yhtä nopeasti kuin sähkölukot verkosta ukkosen osuttua lähelle. Lukkoliikkeestä taisi olla neljä autoa asentajineen, eivätkä päivässä saaneet ihan kaikkea kuntoon.

Kahteen perävaunuun lavaan reikä. Kobelcon sähköt ei vieläkään toimi ihan oikein. Etukauhan kiinnityskorvat sain harsittua kasaan, mutta se ei paljon taas lohduta.

Eilen luin lehdestä että kaksi nuorta naista aikoo kiertää kaikki Suomen ABC:t. Hyvää matkaa prinsessoille. Toivottavasti edes toinen poikkeisi täälläkin.

Ehkä ei kaikkein paras päivä tämäkään. Ihana sää, mutta ennalta päätin itselleni ikävän päiväohjelman.

Varmaan kolmelle tai neljälle ihmiselle olen kertonut surullisen tarinan ihmisestä josta pidin kaikesta huolimatta todella paljon. Pari heistä on sen luettuaan todennut ettei koskaan ikinä halua tavata minua, enkä heitä siitä moiti, koska elämme tässä kulttuurissa. Kunkin oma valinta kenet haluaa tavata, miten ja missä.

Tänään kohtaaminen kuitenkin tapahtui paikassa johon meistä useimmat päätyvät jos maailma ei sitä ennen räjähdä, sula, jäädy, tai muuten vaan muutu asuinkelvottomaksi. Paikka oli siis hautausmaa Porvoossa. Olisi toki pitänyt käydä jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta vasta nyt tuli sellainen rako että varmasti tiesin että kukaan ei jää pulaan, eikä soittele perään kun olen päivän poissa.

Porvoon löytäminen ei ole mikään ongelma. Kirkkokin löytyi hyvin, mutta kun tiedossa oli vain nimi ja se että lepää sukuhaudassa Porvoossa tulikin hikinen urakka. Näin ollen aamulla olin kympiltä lähikaupassa ostamassa matkaevästä, konditorian kautta pihalle ja matkaan.

Porvoossa pelkät isot ranskalaiset informaatiopisteellä pysähtymisen jälkeen. Vanha hautausmaa on vain muistolaatta kirkon nurkalla, varsinainen hautausmaa on joen toisella puolella ja siellä niitä hautoja sit riittää.

Reilun kolmen tunnin kävelemisen jälkeen oli aika pysähtyä. Jos en olisi osunut oikean haudan kohdalle neljässä tunnissa, olisin käynyt syömässä ja jatkanut etsintään niin kauan kuin on valoisaa. Jos olisin aloittanut etsinnän keskeltä, olisin siellä varmaan vieläkin. Nyt etsiessäni luin nimet noin kolmanneksesta vanhemmista haudoista ja sitten löytyi oikea. Samaa sukunimeä oli sitä ennen tullut vastaan 2 tai 3, mutta sukuhaudan kolmiosainen kivi oli onneksi kookas ja tekstit selvät ja kiiltävät.

25.6.2003 - olisiko sinäkin vuonna osunut Juhannukseen. Se ei selitä sitä miksi nuori ihminen juo itsensä hengiltä ulkomailla ollessaan. On se ollut silloiselle poikaystävälle kova paikka ja sitä se on ollut myös vanhemmille.

Haudalla oli kukkia, kukista keskellä olevat mullassa kukoistivat ja toisella laidalla oli kaksi leikkokukkaa pystyssä nahistuneina ja toisella puolella 2 nahistunutta hiekalla. Arvelen omaisten tuoneen 26.6 leikkokukat. Hain kastelukannun, kastelin kukat ja lähdin käymään kukkakaupassa. Sieltä hain sit valkoisen liljan ja valmiin pienen kimpun. Muuten meni hyvin, mutta puolimatkassa haudalle tajusin että kimpun mukana tuli myös hintalippu keppeineen. Sen huomasi myös kukkakaupan "täti" matkalla työpaikalleen, vaan ei sanonut mitään. Vietyäni kukat ja laitettuani veteen virkistettä palautin hintalapun- onneksi auto oli aika lähellä kukkapalvelua.

Kaupan "täti" ei minua moittnut kun totesin olleeni niin ajatuksissani että nappasin sen kimpun missä oli hinta, vaikka mielestäni otin viereisen muovista kiinni. Palautin kauppaan myös muovikääreen kuminauhoineen, vaikka en usko että käyttävät sitä uudestaan.

Lepää rauhassa ystäväni A.K.I

25.7.1980 - 25.6.2003

Ei maata niin vehreää, ei päivää niin valkeaa, ei aurinkoa niin kirkasta ja taivasta sinistä kuin aamupäivä kanssasi Aulangolla. Sielusi oli levoton, sydän lämmin ja rauhaton, mutta nyt olkoon kanssasi ikuinen rauha.

(ps minulla saattaa olla jotain sinulle kuuluvaa). En tosin usko että netti on vielä niin kehittynyt että viesti meni/menee neidille asti tuonpuoleiseen.

Ei viitsinyt eilen lähteä aamulla ihan aikaisin ja kellon ympäri meni silti. Tänään sentään ekalta työmaalta pääsi pois tasan klo 16:00. Sen jälkeen puolen kilsan siirto avaamaan 2 pilarinpaikkaa, kone lavetille ja kotia kohti.

Päivän paras uutinen löytyi silti pajalta. Parjaamani kakkoskuski oli viimein tehnyt pientä remonttia eli vaihtanut 650:n uloimmat raidetangonpäät. Ei mitään muuta ongelmaa, mut tarvis vielä mitata auraus kohdalleen eli mielusti nollaan ja tehdä toiselle vastaavalle sama remontti.

Ennen oli vaneritehdas. Se toimi hyvänä maamerkkinä ja sen takaa pääsi katselemaan linnaa ja vesistöä. Tehdas on purettu, piippukin jo monta vuotta sitten ja vain toimistorakennus on jäljellä.

Vaneri on nurmen päällä yllättävän kovaa. Ei terästela juuri jälkeä jättänyt kun käännöskissä telan alla oli vanerilevyä. Viime viikolla avattu ahdas pussinperä meni tänään umpeen ja vielä täytynee lähteä katselemaan kaupunkilaismaisemia lavetin kanssa. Ensin täytyy lämmittää parit pihvit, jos edes yhden jaksaisi tällä hyvällä ilmalla syödä.

Jos joku homma menee helposti niin toinen lyö näpeille. Varmaan AGGO on väkisin tunkenut Valtran keulan alle omia tuotteitaan. Öljyntäyttökorkki on ainakin surkea tapaus. Toki tiheä kierre kirisyy tiukkaan ja pysyy- eikä sitä ole tarkoitus päivittäin aukoa, mutta kun keli on tämä niin muovi on pehmeää. Siihen sit lisätään ilmastoinnin korkkiin nojaava kuivaimen letku saadaan äkkiä entisiä muovikierteitä. Täyttökorkissa kierre, mutta öljytikussa vain tiiviste ja painovoima. Fiksumpiakin korkkeja koneissa on ja parempia kierteitä.

Seuraava kumma kierre tulikin illalla. Tiettyä osoitetta eli numeroa 3 etsiessäni löysin omin avui oikean tien ja talon nro 3, mutta koskapa puut ja pensaat ovat taas villeinä niin oikeaa viittaa ei näkynyt ajosuuntaan mennessä. Paluusuuntaan se kyllä muutamien neuvojen jälkeen löytyi ja oikea talokin kiitos ystävällisten ihmisten.

Päästyäni manaamasta ettei töissä koskaan näe mitään kaunista- Shamaani leppyi tai karma vaihtoi puolta.

Aamupäivä meni öljyiseksi, koskapa Valtran moottoriöljynsuodattimet oli pajalta lopussa niin tarvi ensin aamulla ajella varaosiin, sieltä takaisin, manata veljeni hukkaamaa öljynsuodatinavainta, etsiä toinen, heittä se takaisin ja uudella IKH:n kolmihaaraisella suodatin irti.

Varsin vähällä käsien likaamisella pääsi oikeisiin töihin, mutta toista tuntia myöhässä. Onni onnettomuudessa oli sit se että ruokailu osui selvästi oikeaan hetkeen. Työmaan harjoittelija silitti pöytäliinoja ja minä herkuttelin suulla ja silmillä.

Se tyttö oli pitkä hoikka vaalea ja kaunis kuin enkeli. Ensinäkemältä meinaisin pistää koneen puomin sähkölinjaan. Oli siis vielä opiskelija matkailualalta, mutta näytti lähinnä supermallilta.

Sinänsä saman paikan tarjoilija ja toinen harjoittelijan kanssa kokolailla samoja hommia tehnyt nuori nainen olivat ja ovat varmaan edelleen hyvin kauniita fiksuja.

Viimein sit kotiin päästyäni piti vielä tankata ja käyttää painepesuria. Tankkaus nyt sentään onnistui, mutta kiitos kolmoskuskin ja kolmiakselisen vapaiden harjoitusten on vielä tuhoja sen verran korjaamati ettei toivoakaan kytkeä pesuria. 21:ssa vaunu ja liikkeellä, 650:ssa tukkikoura. Takalasi puhdistui parilla ämpärillisellä, mut melkein jo rupesin kaivamaan sähköllä toimivaa painepesuria esiin. Siitäkään ei tosin olisi ollut mitään hyötyä kun kaikki 3-vaihe roikat on lainassa.

Täällä joku pääsii kirjoittamaan yleisönosastoon että hölmöä liittää sairaalakiinteistö kaukolämpöverkkoon- no hälmölässä kun ollaan niin kunta myi sen kaukolämpöfirman ruotsalaiselle ryöstöfirmalle. Nyt kun olisi oma lämpöyhtiö niin sairaalalle ilman muuta oma hakekattila, kunnon varastosiilot ja varmuuden vuoksi liitos sekä maakaasuoputkeen että kaukolämpöverkkoon- voihan sitä lämpöä syöttää myös toiseen suuntaan.

Maalämpöä ehdotettiin- toki mahdollista. Onhan Petäyksessäkin kaiketi 20 reikää ja ties kuinka monta kilometriä keruuputkea, mutta SÄHKÖÄ sekin vaatii. Jos sairaalakiinteistö tehtäisiin nyt niin sen seinissä olisi ainakin 25% lisää eristepaksuuttaa tai paremmat materiaalit, katossa niin ikään, puhumattakaan perustuksista, ilmanvaihdosta pelastusteistä, ovista ja ikkunoista.

Julkiset rakennukset on niin kalliita- Viipurin linnan torniinkin on uponnut kohta niin paljon rahaa että sen kultaisi jos olisi yksityinen. Tuollainen sairaalakompleksi- siinä olisi valmiikisi ruma rakennus vuorattavaksi aurinkopaneeleilla ja katettavaksi osittain keräimillä- kesällä toivisi varmaan helvetin hyvin ja työllistäisi putkimiehiä myös talvella, mutta ei löydy pienestä kunnasta rahaa eikä rohkeutta edes ehdottaa moista.

Vaan jos ajattelisi että se tönö pysyy pystyssä vielä 25- 50 vuotta ja on rempan tarpeessa niin tekisi siitä yhden siiven tai puoli siipeä nyt paneeleilla, keräimillä ja maalämmöllä. Toinen puoli kiinni siihen kaukolämpöön ja vuosi seurantaa ennen seuraavan siiven remonttia. Väitän että Talvella kaukolämpö voi olla hetkellisesti halvempi, mutta kun kesä koittaa, aurinko paistaa ja ilmastointi pyörii niin jo alkaa vaaka kääntyä- Siitä sit saa laskettua takaisinmaksuajan nykyisellä energian hinnalla, josta taas päästään faktaan ettei energian, varsinakaan öljyn hinta laske vaan voi nousta kymmeniä prosentteja vuodessa. Ei aurinkopaneelitkaan ikuisia ole, mutta sitä mukaan kun energian hinta nousee lyhenee aurinkopaneelien takaisinmaksuaika.

Jos vielä olisi niin että aurinkopaneelille olisi takuuta 25 tai 50 vuotta niin se alkaa olla jo kilpailukykyinen italialaisen kupruilevan marmorin kanssa+ vaikka paneelin teho hiipuisi, se voi silti mekaanisesti kestää talon pintamateriaalina pidempään kuin mikään maali.