Contour

Aamun valjettua oli aika käydä töihin. Se että vajaat 600 metriä vesijohtoa meni maan uumeniin jätti jälkeensä ainakin 100 metriä rikkinäistä salaojaa. JMJ levitin toimi vesijohdon kanssa loistavasti. Salaojaputkesta ei voi sanoa samaa.

Valkoinen peltosalaoja on siitä paskaa tavaraa että kun kelan siteet avaa kuuluu poing ja se menee solmuun. No tilataiteilija pääsi siis valloileen ja JMJ sai päälleen PSL:n eli peltosalaojan levittimen. Siinä sitä oli taas työmaan naapureille ihmettelemistä mutta ottaen huomioon prototyypin iän ja valmistusajan niin lopputulos oli loistava. Toki vähän parannettavaakin jäi kun ei ollut intoa lähteä metsästämään laakeroituja rullia.

Noin kivuttomasti ja nopeasti en ole koskaan salaojaa levittänyt, toki jos olisi muutaman sadan tuhannen salaojakone ketjukaivureineen niin se kai kaivaisi ja sorastaisi samaa vauhtia lähes kivettömässä savimaassa.

Parannettavaa jäi: Kelan sisäpuolelle jäävä tuki taipuu ja kelan pidätin saattaa ahdistaa putken purkautumista kelalta. Ekaan auttaa vanne ja toiseen laakeroidut rullat. Varmaan joku kiinalainen rullapukki purkuun niin jo rupeaa luistamaan. Tuo olisi pitänyt tehdä jo kymmeniä vuosia sitten- olisi varmasti ollut käyttöä ennenkin.

Vaihteeksi helppo päivä. Meni polttoainetta 9 litraa- kahdella työmaalla yhteensä. Sit sai heten levätä ja seuraavalle keikalle 2 tuntia myöhemmin.

No bella meni järveen ihan sujuvasti- ei kai halla sitä riko. Ei siis oma vene. Oli taas kasattu sepelikasa trailerin aisan eteen. Vaan ongelma tuli eteen paluumatkalla. Ilmeisesti joku demari oli koneineen alittamassa tietä muoviputkella paineilmamyyrällä... Myyrää pois montusta ottaessa oli polttoaine loppunut ja kone jökötti kokolailla keskellä tietä.

Siinä meninkin sit enemmän aikaa odotellessa tien vapautumista kuin itse vesillelaskussa. Jos olisi ollut pieni traileri niin ei mitään ongelmaa, mutta kun oli koko sataman pisin kärry ja 1 akseli ihan perässä- olisi ehkä taipunut äestetyn pellon kautta, mutta en lähtenyt seikkailemaan.

Kun erehdyin eilen sanomaan ettei mitään paniikkia niin johan alkoi puhelin soida. Yksi oikeinkin kiireellinen routavaurioiden korjaus- no sen saattoi arvata.

Kyllä siitä tilaajaa varoitettiin että kun meidän korjaamat pysyy alta kuivina ja paikallaan routimatta niin vierestä seuraavat 20 metriä elää- hiekkaparkkis edelleen kuin viivottimella vedetty. Onneksi sentään vesijohtolinjan loppusuora on avaamista vailla. Salaojien korjaamista toki edessä, mutta enää 20 metriä niin pääsee sululle- luulen ainakin.

Putkikelan levitin kannatti tehdä- pientä parannettavaa siinä toki on ennen salaojaputken kanssa toimimista, mutta vesijohdon kanssa toimii noinkin

Odotin illaksi kaunista seuraa- ei tullut kun oli saanut isänsä valjastettua rengasrulettiin, mutta kyseli kesken vaihdon miten varapyörän nostimen saa irti. Osasin neuvoa puhelimessa.

Illalla sit puhelin soi ja ongelmana oli saada oikeilla mitoilla vanteet, joten mittaamaan ja syömään pikaruokaa- kävihän se noinkin ja seura oli ihan yhtä kaunista kuin eilenkin.

Tuskien tie- no ei mitään ristin kantamista, mutta soraa, kiviä, putkea eristettä. Imatran voimaa yläpuolella ja pohjavettä valtomenaan alapuolella.

Päivän olisi toki voinut viettää paremminkin, puhumattakaan puolikkaasta elokuvasta illalla. Onneksi sen puolivälin jälkeen soi puhelin, mutta en ihan ehtinyt vastaamaan.

Kaunis nainen oli pulassa- pahemmassa kuin tiesikään olevansa. Oli siis kumi puhjennut. Täytyy tunnustaa että sen kanssa jos pääsisi peuhaamaan joku muu kuin aitatolppa pystyssä niin olisi aika upeaa.

Tällä kertaa oli tosin vain KIA:n takakumi ja onneksi just sellaisella hetkellä että olin kotona. Niin siis riensin valkoisella lainaratsulla pelastamaan prinsessaa jonka autossa ei ollut A tunkkia B sopivaa rengasavainta. Onnenksi luotettavassa vanhassa 312 tkm tietä nähneessä Toyotassa seurasi mukana tunkki. Tunkin veivi jatkovarsineen ei ollut omalla paikallaan ja sen haku kesti aivan turhan kauan.

Onnellisesti kuitenkin saatiin ehjä alle ja pääsi kotiin

Eipä oikein tapahtunut mitään ihmeellistä. Tosi juhlava olo silti kun naapurin tytöt on niin omatoimisia dogsittereitä.

Ei siis mitään ihmeellisiä aikaansaannoksia. Viemäriä meni maahan, salaojaa ja toistakin viemäriä reilumpia määriä. Onkin sit eka talo missä tiedän olevan noin monivesijärjestelmä. On umpparia ja harmaan veden imeytystä, porakaivo ja ainakin vielä remontin ajan vanha maasuodattamo kolmella isolla saostuskaivolla. Varsinaista hätävarjelun liioittelua yhden ihmisen taloudelle, mut menee samalla mylläyksellä kuin kunnan vesi.

Umpisäiliön paikkaa olisi tosin kannattanut siirtää muutama metri, mutta hyvä siitä tuli 1/3 kallion sisään ammuttuna ja ankkuroituna. Paskamaista vaan korjata salaojia ensi viikolla- toivottavasti isännillä ei ole kova kiire just sille lohkolle ja toivottavasti putken kytkeminen sujuu ongelmitta.

Ei ollut tänään silmänruokaakaan. Iltahan on tosin vielä nuori toisin kuin minä.

Päivästä tuli loppua kohti ihan hyvä. Ei siis siksi että fysiikka ehti toipua eilisestä kolmen kilon painonpudotuksesta töissä. Ei siksi että lammaspaisti onnistui, riisi paistui pannulla samoin kuin maissit ja ruokaa oli riittävästi.

Päivää ei pilannut edes yhden koneen sähköjen häviäminen ja puomista puuttunut avain.

Mikä sit päivästä teki hyvän: Muutama kymmenen kilometriä moottoripyörävanhuksella, valkosuklaamunia upean naisen luona katsellen ainoaa likimain siedettävää realityä ja kruununa toinenkin kiinnostava nainen samaan olkkariin.

Kumma juttu muuten: kumpikin nainen piti eniten siitä miehestä joka etsi isäntää...

En väitä että käsialani olis selkeää- vasta sit kun sain äikän open joka opetti myös vankilassa alkoi numerot nousta- ilmeisesti sai selvää.

Mut joku viikko takaperin laitoin postiin suuren konevalmistajan kyselykaavakkeen ja taas tuli uusi. Joko ei ole mennyt perille tai eivät ole lukeneet sitä vielä. Siinä oli ainakin 5 sivua ylimääräistä tekstiä

Nyt ruksin uudestaan ja vain yhden vajaan A4:n kommentteja

Kädet ei oikein jaksa- 28 suht syvää 38- 35 mm reikää painotetulla paineilmaporalla + jumiutuneiden terien irroitukset.

1 Mikasan Täry: kaiketi 2 hammaspyörää täry-yksikössä ja niiden hampaat ei kestäneet edes takuuaikaa

2 Paineilmapora- On toki vanha ja luotettava, mutta ei mitään vaimennuksia, painava ja huonot nostokahvat

3 Atlas Copco XAS kompressori: Tuottaa ilmaa, on hiljainen ja hyvä hinattava laite, vaan kotelo on aivan onneton. Sisällä on paikka vasaralle ja siihen paikkaan ei sovi poravasara. Letkuille ja terille ei ole käyttökelpoista tilaa kotelon sisällä, puhumattakaan että sopisi 2 vasaraa.

4 piikkausvasara (paineilmatoiminen) no onneksi joku idiootti varasti sen- ei taida olla pelkoa että hankkisin uutta tilalle kun itsensä saa kipeäksi muutenkin.

5 115 mm laikallinen kulmahiomakone- 125 koneeseen voi laittaa 115 laikan, mutta päin vastoin vaatii suojuksen poistamisen- miksi ylipäätään on 115 mm koneita kun suojuksesta voisi tehdä helposti vaihdettavan + turvakytkin ettei toimi ilman suojia. Sen ymmärtää että 230 mm kone on liian iso moneen paikkaan, mutta 115 ja 125 mm koneiden kokoero on mitätön. Liekö 115 mm joku kiinalainen lelustandardi?

6 Jonsered mökkisaha made in USA- Edes ketju ei kulunut loppuun ennen kuin sahan kytkin tuli kopasta ulos ja viikko korjauksen jälkeen hajosi virtalaitteet. Sen ymmärtäisi jos valmistusmaa olisi Kiina niin eihän uutta mene kaupaksi jos vanha kestää ajan tappiin.

Piti vielä lisätä tähän että tuntuu vaan että ylipäätään kaikki 2T koneiden polttoainelaitteet tehdään nykyään niin paskoista materiaaleista että nykybensa sulattaa tai kovettaa ne. Pienkonebensa maksaa järjettömästi+ kanisterijätettä.

Kohta varmaan moottorisahaankin tulee diesel- Metanolilla ainakin saisi hyvän tehoisen sahan kun vaan sai jollain ensin käyntiin

Moneen kertaan olen kauhistellut samaa asiaa kuin 20.4 kymppiuutisissa- ehkä muissakin lähetysksissä. Lihantuottajien kriisikokous on aiheellinen ja jos joku väittää että kaupalla ei ole katetta niin kyl jokainen toinen toistaan suurempi tavaratalo kertoo muuta. Katetta on ja kotimainen alkutuotanto on unohdettu.

Koulukaverin veljenpojan tai -tyttären lapio- jos olisi taipumusta varasteluun niin se saattaisi unohtua koneen työkalulaatikkoon. Mikä lie viiden euron istutuslapio, mutta lähes täydellinen muotoilu telojen puhdistukseen, tukeva, terävä ja hyvä kahva.

Toinen ehdoton kevään työkalua on Dynasetin pesuri- se on kevyt, tehokas ja helppo laite. Kestäväkin tuntuu olevan ainakin tuo yksilö. Onhan siihen vaihdettu imusuodatin tai kaksi ja painemittari. Kew pesurin kahva ja letku. Originaali siis edelleen ehjä, mutta Kew kahvassa on säätö- letku vaan ei ollut kovin pitkäikäinen harrastelijamallissa. Toki Kew pesurikin on kaiketi ehjä, mut se on vaan niin painava ja tehoton, eikä taida imeä.

Kesäkummitkin voisi kohta ruveta vaihtelemaan alle- ainakin ennen kuin mihinkään kauas lähtee. Hyvällä kelillä taitaa tosin valita osua ikivanhaan Suzukiin.