Savuavia raunioita ja itkeviä lapsia. Niillä kirjavilla siistityillä tai vähän väritetyillä tarinoilla kuulemma sai naisia. Ehkä viimeistään säälistä. Kumma juttu muuten- liki automaattisesti pyromaanista puhutaan miehenä, miksei se voisi yhtä hyvin olla nainen tai pari jolla on paha taipumus pahantekoon?
Jos joku tuntee piston sisällään tai muistelee lämmöllä lomillaan tekemäänsa naisen tai miehen kaatoa niin kysymys kuuluukin: oliko se sen arvoista. Olkoonkin että yksikin kerta tai yksikin yö voi olla ikimuistoinen- niin voi olla myös kondomi tai kertakäyttökamera tai pahvimuki, mutta arvostaako ihminen oikeasti mitään kertakäyttöistä?
Olisin tarvinnut vaijerin rasvaukseen lääkeruiskun mallia iso ja paksun reikäneulan. En sen vuoksi lähtenyt vaivaamaan apteekkia, kysyin kaveriltani käytettyä ruiskua neuloineen, mutta sain häneltä ihan uuden. Nyt sillä on sit rasvottu jo aika montaa konetta pienillä täsmäannoksilla. Ymmärrän toki että käytetty lääkeruisku voi olla hengenvaarallinen, mutta jos ruisku on täynnä öljyä ja sen tuikkaa tyhjäksi ihon alle niin ei sekään terveellistä ole.
Kantokasa paloalueella savusi tänään keskeltä. En tietäisi muuten, mutta rattoisa huoltoaamu katkesi puheluun kun valveutunut naapuri soitti. Palokunta kaiketi kävi kastelemassa. Ainakin tämän alueen palokunnilla on työkaluissa parantamisen varaa. Ei tarvinnut montaa tuntia olla niin keksin jo kaksi isoa parannusta tai vähintään muutosta sammutusvälineisiin.
Yhden olivat keksineet sammutushenkilöt itse, mutta se oli vielä toteuttamatta. Sanon sammutushenkilöt, koska paloautojen mukana oli tullut kauneutta keskelle metsää.