Contour

Päivä meni taas nopeasti. Ei yhtään mitään muuta ehtinyt tekemään kuin raakaa työtä kahdeksasta viiteen- ruoka toki välissä.

Suzukin takavalo oli kokenut kovia. Ihme että pysyi ylipäätään paikallaan kun ruuvien molemmat vastakappaleet oli murtuneet. Kauan kesti torjata, mutta todennäköisesti lopputulos on tehtaan versiota parempi, tukevampi vaimennuskumeineen. Sitä kuinka pitkään kestää en mene arvioimaan, koska vanha oli kuitenkin kestänyt yli 30 vuotta. Jos tuo nyt sit hajoaa vuonna 2048 niin sit se on kestänyt yhtä pitkään kuin alkuperäinen. Ainakin se kesti auton haun ja huoltoasemalla käynnin.

Suzuki sinne, auto kotiin.

Oli joku oikein kirjannut rekisteritunnukesen ylös- ihan hyvä juttu siinä tapauksessa että joku olisi ollut tihutöissä. Koko piha menee uusiksi. Kumma juttu että edellinen omistaja/vuokralainen ei ole korjannut kaatoja talon ympärillä, vaan talo oli kuin maljan keskellä. Ei ilmeisesti kuitenkaan homeessa. Ok päältä, hieno sisältä.

Ahdasta oli ja pakko kiipeillä moottorisahan kanssa pudottelemassa oksia ettei tule öljykatastrofia.

Eilen tuli aivan loistava pikaviesti

Töissä liian kauan. Päivässä kahden päivän urakka ja vieläpä hyvä jälki. Toivottavasti myös maksaja löytyy jostakin.

Aamulla töihin ja siellä kaikki meni ihan ok Vähän osia puuttuis salaojituksesta, mut ei haitannut kun oli varastossa. Ihmettelin sitten kun virkaiältään vanhempi oli kuin perseeseen ammuttu karhu- en ole tosin ampunut karhua tai mitään muutakaan metsänpetoa et voin olla väärässäkin.

Mut syy selvisi. Täystyho oli taas lainannut traktoria, tällä kertaa sitä uusinta ja hienointa. Perässä oli ollut kaikkein isoin kärry ja tarkoitus vetää vain pieni reissu ja kevyt kuorma. Oli jopa paluumatkalla niin kevyt ettei ollut vaunukaan enää puolimatkassa koukussa. Tuhoja siis tuli reilumpia määriä. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

Itse kävin katsomassa uusia moottoripyöriä. Kai niitä olisi asiallisilla varusteilla päässyt ajamaankin, mut lähinnä sillä alueella kiinnosti joku ihan muu. Siinä näkijä missä tekijä. Ei saa näköjään kolmea minuuttia pidempään kaunista naista jututtaa kun paikalle pukkaa joku tuttu tai sukulainen. No ehkä meni sentään vartti- en tosin kiinniittänyt huomiota kuinka kauan oli selän takana. Oli jopa tarkkanäköisenä tunnistanut Suzukin. Jotenkin tuntuu että kuulen tästä päivästä vielä joltain sukulaiselta.

Toki 1970 luvun lopun pyörä kromeineen erottui 1990- 2011 mallien joukosta ja olihan se paraatipaikalla portin vieressä. Niin kuuma oli että hankoilla tuntui olevan oma tahto siinä vaiheessa kun piti laittaa ne käteen ja lähteä ajamaan.

Kohteliaisuus päivässä. Tänään täytyi todeta että päivän ruoka oli parasta moneen viikkoon ja parasta lohta varmasti moneen vuoteen. Kokille meni siitä henkilökohtaiset kiitokset, muussia ja sienikastiketta kaveriksi.

Muita annoksia en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta jos samalla linjalla mennään niin varmaan on hyvää listan täydeltä.

Risuja ja puita piisaa. Metsuri oli taas ahkeroinut oikein nosturin kanssa. Ihan ok kaadot, mut tarvis olla aika mahtava nosturi että sen jäljiltä nostelisi pöllit kyytiin. Se että osa puista oli onttoja ei paljon helpottanut kun tyvet oli pasksuimmillaan karvan alta metrin. Tarvi tilata moottorisahan toimitus, lyhentää puoliksi ja silti teki tiukkaa saada kyytiin ja kyydistä pois.

Aikaa menee tolkuttomasti kun puut on valtavia, oksia paljon ja sellattis sekaisin että vaikeimman rungon luota tarvi ottaa tavaraa neljään kuormaan ja vielä jäi varmaan pari kuutiota käsitöitä odottamaan.

Kivenpyöritys saa odottaa hetken. Joskus sukulaisiakin täytyy käydä katsomassa.

Tuulimyllynkin kokolailla puolivuotishuolto olisi edessä kun vaan olisi joku millä kantaa se naapurista kotiin. Ei edelleenkään käänny tuulta päin.

Konkeloiden kaatamisessa vaurioitunut moottoriasahan ketju tuli sentään jo tänään kuntoon. Viilaa vaati, mutta lähinnä sille laipan urassa kulkevalle puolelle.

Pajalta suihkun kautta sukuloimaan ja iltapäiväksi töihin. Saldona iso kiviasetelma ja luonnonkivimuuri

Teki hyvää pieni painepesurin käyttö eilen. Harmi vaan että auto jäi sen verran kauas ettei sitä saa tähän hätään pesujonoon.

Tänään ei ollut ongelmia, eikä vastonkäymisiä- ei tosin paljon riemuakaan. Kädet pysyi suunnilleen puhtaana. Vituttaa vaan tukkikouran toisen käyttäjän välinpitämättömyys. Jos letkut ja sylinterit suunnilleen pitää niin rasvaa ei saa oikeaan osoitteeseen.

Syväkeräysastia jäi maan poveen, loppu liiteristä asianmukaisesti rakennusjätelavalle. Muutama hirsi meni polttopuuosastoon. Asiakkaan traktorin perävaunuun löytyi liiteristä uusi kipin letkun liitin- siis jo ennen purkua, mutta tänään sain sen vaihdettua.

Sit viimein sai vaihtaa kauhahommiin- muuten hyvä, mutta aivan liikaa yleisöä. Vielä silloinkin kun työt oli jo tehty ja pistin rasvaa puskulevyyn kuului koneen takaa naisääni "Moi" - matkailu on vaarallista. Käsi oli kantositeessä ulkomailla kaatumisen johdosta.

Huomenna taidan tehdä kiviasetelmaa ja cruisata lavetin kanssa ees taas. Jos tekeminen loppuu niin risuja ja oksia tuli tänään lisää ja lisää. Metsurit ahkeroi tai mikä lie puunhoitaja.

Päivä ohi ja syytäkin olla. Ei sillä että päivä olisi kovin venynyt vaan sillä kun oli taas työtehot hukassa. Ensinnä siirsin jonkun tuntemattoman suuruuden kaivinkoneen kahden tunkin ja midikoneen avulla pois kontin ovien edestä. Se otti aikansa kun tarvi ensin saada ne tunkit sinne.

Siitä sit vauhtiin ja purkamaan 1 kpl puuliiteri- muuten hyvä, mut ilmeisesti rakennusjätelavalle ei ole tarkoitus laittaa koko rakennusta kerralla. Noin puoli liiteriä mahtui vaikka yritin sulloa tiukkaan. Pohjalla oli toki jo jotain tavaraa.

En päässyt ihan loppuun kun puhelimen paholainen soi ja tarvi mennä ottamaan kuorma syväkeräysastian montusta. No toisen firman mies ja hieno vanha vastapainokone synnytti reikää hiljalleen ja viimein pönttö meni koloonsa. Täyttövaiheessa toisen firman miehelle kävi hassusti ja kolautti juuri maahan laittamansa ja varjelemansa pöntön kahdella kauhan osumalla suusta solmuun (huomenna varmaan kaivetaan ylös)

Voi sattua omallekin kohdalle ja itse asiassa iloitsin kun ei tarvinnut kaivaa sitä Kobelcolla. Lopputuloksen nähtyäni painuin purkamaan liiterin loppuja ja vähän taisi hymyilyttää vielä kotimatkallakin.

Ei taas päivä startannut ihan kuten piti. Ei mitää suuria ongelmia sinänsä, mutta kun tukkikoura piti laittaa ensin perään niin siinä meni aikaa. Tuotakaan konetta ei ole tehtaalla mietitty ihan loppuun. Letkujen kiinnitys on karissut edellisillä omistajilla ja jos ei olisi niin vielä pahemmin tunkisi letkuja työntövarren korvakkeen ja itse varren väliin. Sitähän ei toki tapahdu jos kuormain on kiinni kärryssä, mut noin nostolaiteasennuksena jää juuri letkun mentävä kolo ja taas toisessa päässä työntövarren kiinnikkeen terävät reunat.

Paremmissa hallintaventtiileissä on joko hydraulinen tai sähköinen esiohjaus, mut toi on ihan mekaaninen - (lue paska). Käsittämätöntä että 10 vuotta vanhemassa Tähti 8 kuormaimessa oli parempi venttiili kuin tuossa.

Työt tuli silti tehtyä ja testattua vähän modernimpaa autoa. Kumma että virtalukko on häviömässä. Ei sillä etteikö noikin varmaan toimi aikansa, mutta entäs sit kun auto on sähkötön tai joku kopioi avaimen. Varmaan Virossa onnistuu jo minuutissa- mekaanisen lukon murtamiseen voi mennä jopa kauemmin.

Hyvää lihakeittoa ja iltapäivällä Suzukilla konditorian herkkujen äärellä käynti.

Jos lupaa jotain niin se tarvis pitää. Jos lupaa siirtää TV- tason tarvittaessa keskellä yötä niin sit siirretään. No se ei sopinut, mutta aamu sopi ja meni onnellisesti perille. Paluukuormakin meni ihan oikeaan osoitteeseen. Ainoastaan yhteinen aamupala ilmeisesti aiheutti tyhjään mahaan terveysruokashokin joka kesti toijalasta Iittalaan saakka.
Varmaan vaan tottumiskysymys tuokin. Seura jälleen loistavaa ja todella harmitti kun oli menoa toiseen osoitteeseen ja vähän töitäkin. Muuten olisin ilman muuta tarjonnut lounaan joko paikallisessa tai Ideaparkissa.

Kengät oli jo eilen lannassa- niin tänäänkin ja sen verran tuli tappioita että moottorisahan ketjusta tuli entinen. Viimeinen konkelo ja jo kannosta irti, mutta ilmeisesti juuri siksi ketju pois paikaltaan kesken katkaisun. Ulkoisesti ketju näyttää ehjältä, mutta ei mene laipan uraan kuten kuuluisi. Toki voi olla että ketju on ok ja urassa joku kaarnan sisällä ollut kivi.

Lantakasasta paljastui 2 oikein valtavaa toukkaa. En ole mikään biologi, mut niillä oli 6 jalkaa, väri vaalea, paksuutta reilut pari senttiä ja pituutta liki 10 cm. Jos ne on perhosen toukkia niin niistä täytyy tulla melkoisen isoja. Tokihan saattaa olla että kyseessä on joku uusi laji/mutaatio, eikä perhosen toukat, mutta toivottavasti ei mikään uusi tuholainen.

Vaunu palautettu, konkelot viety varastoon, lannat siirrelty. Päivä olisi voinut olla parempikin, mut en muista milloin olisin samana päivänä ollut kahden yhtä viehättävän naisen kämpillä. Oikein ihastuttavia molemmat ja vielä se kivmuurin teettäjäkin oli aika upea. Tampereelle, ainakaan samaan kämppään en välttämättä palaa- juuri kun oli oppinut sujuvasti ajamaan sinne kahta reittiä.

Rästiin ja pari kahvan korjausta, tukkikouran laitto perään+ tietty perävaunu. Edelliseltä työmaalta ei kuulunut mitään. Ilmeisesti pärjäsivät ihan käsityökaluilla lopun.