Contour

Tänään sai nukkua pitkään, mutta helteestä ei paljon ehtinyt nauttimaan.

Naapuri uhkaa talouspakotteilla- oliko niitä edellisiäkään vielä purettu? Ukrainan kriisin jäljiltä häviäjiä on paljon, mutta uskokaa huviksenne että on niitäkin jotka ovat käärineet tilanteeesta miljoonien voitot ja sama muuten pätee Kreikkaankin. Osuvasti tänään laitoin autoon alle kesärenkaat. Vuonna 1999 ostetut Nokia nrw H kitkat alavat olla tienstä päässä, vaikka ne olivatkin Kreikasta palatessani ohjaamossa.

Renkaat eivät ole mitään valkoraitaisia, mutta illalla katselin paikaltani ympärilleni ja totesin että ainakin kolmella toinen toistaan kauniimmalla naisella oli sama teema eli valkoraitainen tummalla pohjalla. Kaunis oli myös hän joka edellisellä kertaa päätyi antamaan yllätyssuukon, mutta ei joko muistanut tai tunnistanut, koska tällä kertaa lähin parta ajettuna liikenteeseen.

Päivän jo vaihduttua poikkesin aina auki olevalle huoltikselle syömään ja piti ilmatkin tarkistaa renkaista. Kuitenkin juutuin kassalle ihailtuani kuinka jämerästi ilmeisesti myymäläpäälliikkö laittoi alaikäisiltä pelikoneita kiinni ja näytti muuten itsekin aika nuorelta ja kauniilta.

Toivottavasti ei loukkaantunut kehuista

Päivällä oli pakko tehdä ruokaa. Nyt on pariakin laatikkoa pakastimessa ja viimeinen pala suolaista piirakkaa. Huomiselle olisi odottamassa 20x200x1650 terälevy ja ruuveja. Sitä ennen olin ehtinyt tehdä kirjallisia töitä ja viedä etukauhan lainaan. Siellä meni lainaajalla ihan hienosti muuten, mutta ensimmäisen ränniosuman sai jo ensimäisellä kauhallisella.

Kelihän oli tänään vähän liiankin hieno. Aloittelin kahdeksan pintaan tankkaamalla koneen ja levittelemällä erinäisen määrän maata. Sitten kaipasin perävaunua ja sen hakemisesta tulikin useamman tunnin projekti.

Onni onnettomuudessa että oli tuo työmaa kesken ja vielä parempi että sattui tulemaan melkolailla sopiva määrä tavaraa kivien peitoksi.

No se olisi tältä erää seuraavaksi vailla taloa. Tilaa olisi vaikka helikopterilla laskeutua ja melkein uskaltaa luvata että ensimmäisen modulirekan saan ympäri jo nosturi ei ole tiellä.

Sitten olikin Toyotalla pesuvuoro maalin kuivumista odotellessa. Päivän päätteeksi ennen saunan lämmitystä korjasin vielä yhden tutun tumpelon tölvimän puuhäkin takapätyä vaille valmiiksi. Yhteen tai kahteen kokonaan uuteen olisi vielä osia tulossa kun vaan ehtisi askartelemaan.

Aamun uutiset oli sen suuntaiset että nyt tulee kyllä monelle mökkiprojektille vähintäänkin aikalisä tai stoppi.

Jos mitä hyvänsä veroa korotetaan jopa 40% niin siihen sopii "Kyllä liian suuri on verotaksa maan jos ei kukaan pysty sitä maksamaan"

Tässä sitä nyt taas kysellään pajonko Kreikkaan hukatuilla miljardeilla olisi Suomessa saanut hyvää aikaiseksi. Vaikka Turussa tehtäisiin 20 loistoristeiljää niin ne eivät yksinään taloutta pelasta.

Toisaalta taas kiinteistöveron korottamiseen oli aihetta niiden mökkien ja kiinteistöjen osalta joiden omistajat eivät maksa verojaan Suomeen. Jos tarvitsee perustella niin ei tarvitse montaa kilometriä ajaa pääteitä tai pääteiden ulkopuolella että näkee kunnostustarvetta.

En viitsinyt pistää kaikkia hukkapätkiä suoraan polttopuiksi. Melkein paketti meni terassiruuveja ja kai kolme lautaa vielä odottaa hyödyntämistä.

Mäntylauta ei varmaan ulkoa menesty, mutta niin kauan kun ei kastu tai ei maalaa niin saahan niistä tehtyä vaikka nuotion.

Olikin varsinaisella työmaalla melkoista juurimattoa maakasassa. Vielä jos olisi antanut päivän tai kaksi kuivua olisi mennyt paremmin välpästä läpi, mutta nyt on leveät väylät kummankin rakennusksen ympäri ja naapuriinkin pääsee sorastettua oikopolkua pitkin.

Jos ei puhuta liikennessääntöjen noudattamatta jättämisestä ja jatkuvasta kolaroinnista/kolhimisesta niin ainakin heti tulee mieleen tämän päivän tapahtumat: Kuljettaja lähtee autosta työkoneelle, jättää auton oven auki kaatosateeseen- ei välitä vaikka auto kastuu sisältä.

Seuraavassa paikassa sama mies parkkeeraa vehkeensä tietystikin juuri siihen kurvaan josta on puoliperävaunuyhdistelmä pyrkimässä läpi. Ettei vielä siinäkään kylliksi niin koneen 250 tunnin huoltoilmaisin vilkuttaa lukemaa 5750- tiedän kun sen itse viimeksi nollasin huollettuani sitä. Mittarissa kuitenkin nyt jo jotain 6240 tuntia ja ilmeisesti osaaminen ei vaan riitä huoltamiseen, korjaamiseen, eikä edes ohjekirjan lukemiseen sen vertaa että osaisin nollata huoltoilmaisimen.

Liian hieno kone liian tyhmälle kuskille. Ja sit tuo toisen kilpailevan firman kaveri lanoineen. On se kumma ettei tienhoitolanalla saa A sisäkurvan heittoa vähenemään, B asfaltin ja hiekan saumakohtaa silitettyä edes 10 cm sisään ja C kuinka sillä lanalla pystyy ajamaan niin että suurin osa montuista on lanauksen jälkeen edelleen monttuja? Onko se liian kevyt, onko liikaa säätöjä, liikaa vauhtia. Parempaan jälkeen pääsisi ihan vaan tavallisella halvalla perälevyllä. Jos ei pääsisi niin pitäisi ensin vetää perälevyä verkkoterän kanssa ihan vaan keskellä tietä ja sitten sen tienhoitolana heti perään.

Vitutti mennä paikkaamaan sen jälkiä, vitutti ajaa jo kolmatta vuotta niistä samoista heitoista, vitutti kun tien näkyvyys alkaa heiketä kun pientareita ei ole niitetty / pusikota karsittu ja ainoa mikä lohduttaa on että itsellä on kaksi tietä paremmassa kunnossa.

Sen sijaan luiskakauhojen kanssa ei mene hyvin. Yhdestä purettava sylinteri, toisesta putosi tänään koko huulilevy ja tällä menolla varmaan kolmas ei huomenna mene edes kiinnikkeeseen.

No tänään ei sateen vuoksi päässyt pihatöihin, mutta kun oli noita hukkapätkiä kertynyt niin sadetta paossa tein yhden tuolin ja yhden pöydän. Tuolista tuli kaiketi hieman parempi. Toisaalta se on sit ihan sama millaisen tuolin päälle eläkeläinen istuu onkimaan ja millaisen pöydän päällää tuoretta kalaa perkaa kun vaan kestää sen painon ja sään.

Eilisen päivän jälkeen mikä tahansa päivä tuntui helpolta. Niinhän se tietysti olikin vaikka lastauskoneen kuski ei sen tunnin aikana kun yksi kone oli ojan pohjalla kiinni ja neljä muuta sen vuoksi jumissa edes polttoainetta laittanut.

Kun sitten nostovaihe oli alkamassa tuli paikalle joku ulkomaalainen ja vasta sen perään päiväposti. No kellot olikin irroituksen jälkeen kokolailla neljä ja pääsin vaihteeksi valoisan aikaan kotiin- tosin vain käymään kun piti heti makaronilaatikon tankkaamisen jälkeen lähteä nostamaan parit lautaniput ja useampi tiililava, siirtämässä täry, sepeliä ja mursketta seuraavan työmaan tarpeisiin ja paluumatkalla vielä yhdelle työmaalle tarkistamaan täytyykö vielä jotain paikkaa kuoria.

Huomenna luultavasti uni maittaa.

Tiukka päivä takana. Siitä olikin jo jotain 17 vuotta kun olen edellisen kerran Lammilla katsellut nousevaa aurinkoa, silloin tosin katseluasento vaakatasossa.

Auringon noususta siis lattiakeikalle ja olisin varmaan jäänyt sinne tuoreelle tikkuiselle lattialle yöksikin, mutta eikös taas joku särkenyt koneensa ja tietysti taas niin jotta mun täytyy se korjata.

Joillekin ihmisille ei vaan mene jakeluun jos nätisti sanoo että tässä ei olisi mitään ongelmaa jos viime yönä olisi saanut nukutuksi kunnolla.

Joo oli otiskossa kirjoitusvirhe. "Laittia" eli kevyttä ei siis todellakaan ollut...

Ruoka oli hyvää ja sitä oli yltäkylläisesti. Vielä paremmin oli silmillä syömisen laita, koskapa erään tietyn salibändyjoukkueen pitkä vaalea kaunotar oli ehtinyt ennen meitä nälkäisiä työn raskaan raatajia tilauksensa tekemään ja parhaille paikoille istumaan.

En ollut vastavaloon tunnistuksestani ihan varma, mutta kävin sitten kun oma tilaus olis sisässä ja kädet pesty ruokailua varten kysymässä muistiko itse sen ottelun jossa tuli isketyksi takaapäin. Tietysti näin kauneuden päälle ymmärtävänä miehenä en yhtään ihmettele jos miehet yrittävät iskeä häntä jatkuvasti, edestä takaa, kaikilta sivuilta, puhelimen välityksellä ja ruudunkin takaa.

Jos olisin ollut yksin olisin vähintäänkin yrittänyt tarjota sille naiskaksikolle jäätelöt- enkä siis sitä ääneen sanonut, mutta näin kyllä kuinka he sinne jäätelökojulle lämpimien ruokiensa päälle kömpivät ja laiturille jäätelöä syömään menivät.

Noin muuten päivästä ei jää paljoa kerrottavaa. Pari supikoiraa yritti hypätä Toyotan renkaan alle, mutta viime hetkellä muuttivat mielensä. Asiakkaan induktioliesi tuotti päänvaivaa kun ei suostunut pientä kattilaa etulevyllä ensinkään lämmittämään. Pihalla on vielä multakasa odottamassa kantamista ja kuorma tai pari sepeliä, mutta saavat varmaan huomisen odottaa.

Aika synkkiä uutisia on vuorokauden sisään tullut maailmalta. On ammuskeltu aurinkorannalla, hyökätty kaasutehtaaseen ja jotain muinaismuistojen tuhoamistakin taas menossa.

Mitä tarvitaan noiden järjettömyyksien lopettamiseksi? Suomessa saa seinään laittaa julisteen jossa lukee "Jeesus oli muslimi" - siis jos oli niin olikohan sitä syntyessään, kuollessaan vai jossain vaiheessa siinä ennen vuorisaarnaa ja spitaalisten parantamista.

"Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, maata tai karjaa tai mitään mikä on hänen omaansa". Tuskin tuo enää vastaa nykyistä suomennosta, mutta viesti on mielestäni aika selvä. Tuo on se viesti mikä koko maailman pitäisi muistaa.

Koraania en ole lukenut ja muutekin vieraiden uskontojen tuntemus on hyvikin pitkälti peruskoulun ja yhden AMKK kurssin varassa. Jotain on silti pahasti pielessä niin jos satoja tai tuhansia vuosia vanhoja museokohteita aletaan taas systemaattisesti tuhoamaan.

Toki jos muistellaan sitä kaikkea pahaa mitä on tehty kristinuskon levittämiseksi jopa tänne missä ihmiset kävivät Katumajärvessä pesemässä kasteen pois niin yhtä alkeellisella tasolla ollaan taas vaikka kaupasta saa Lumian hintaan jolla ei saa kassillista ruokaa.

Toki jos taas karkeasti ajatellaan niin olisiko Suomessa raskasta teollisuutta ilman sotakorvauksia. Tai toisaalta jos kaikki se materiaalia mitä vietiin sotakorvausten muodossa olisi myyty markkinahintaan tai jos Saksaa ei olisi pommitettu, jaettu jne ja Euroopassa olis ollut rauha yli 100 vuotta- olisiko maailma toisenlainen.

Nyt unohtakaa rasismi ja miettikää mitä on tapahtunut aikaisemmin. Jos ihmisvirran suunta kääntyisikin sellaiseksi että Euroopasta alettaisiin salakuljettaa ihmisiä Afrikkaan niin voi olla että siellä suunnassa olisi ensin vastassa kutsumattomat laivat upottava tykki ja vasta rantaan uineilta henkiinjääneiltä alettaisiin kysellä millä asioilla ovat maahan tulleet.

Aiankin jos sattuu käymään kuten melkein naapurille eli että sattui kaasupallollaan harhautumaan muistaakseni Algeriaan niin ensimmäisenä vastaan tuli vähintäänkin riittävä määrä sotilaita.

Jos ja kun pakoilaisvirta kiihtyy niin jokaisen tulijan täytyy sit ymmärtää heille on paikka tässä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa kielen opiskelemista, lakien noudattamista ja toivottavasti mahdollisimman pian työpaikkaa ja työllä ansaittua rahaa.

Kuvitellaan kuitenkin tilanne jossa ihmisellä ei ole kuin savimajansa jonka seinään naapuri ampuu rynnäkkökiväärillä. Siinä ei ole paljoa vaihtoehtoja. Nyt näitä vaihtoehdottomia on päivä päivältä enemmän.

Jos Saharaan vetää viemärin, vesijohdon ja pystyttää teltan niin se on vähän eri juttu kuin rakentaa edes yhdeksän neliömetriä Kosovossa tai Siperiassa sellaiseen malliin että pärjää ympäri vuoden.

Valitettavasti niinkin on että ihminen ei opi arvostamaan sitä minkä on ilmaiseksi saanut läheskään niin paljon kuin sitä minkä eteen on tarvinnut tehdä töitä.

Tällä hetkellä Suomessa paikoin asuntojen hinnat ovat romahtaneet. Tiloja on tyhjillään, peltoja kesannolla ja kunnilla ja kaupungeilla hyviä peltomaita pusikoituneina tai muokattu tonteiksi. Kukaan ei yhtään mieti sitä kuinka niitä peltoja on raivattu koneilla ja ilman kovalla työllä. Kesämökki ei enää tahdo kelvata perinnöksikään, koska siellä joutuu tekemään erinäisiä kunnostustöitä ja mökin ylläpito maksaa.

Ruvetaanko perustamaan hajautettu pakolaismajoitusvaranto niin ettei yhtään autiotaloa tai varsinkaan autiotilaa enää ole? Vanhoja kunnon kapitalistin omistamia torppia joihin asutetaan niitä joilla ei ole vaihtoehtoja.

Taas toisaalta jos yhteiskunnan hyvinvointipalveluiden järjestäminen vie koko maan talouden kuralle niin pitäisikö ihan oikeasti palata aikaan kun oli kunnanlääkäri joka tunsi potilaansa, poliisi joka esti rikollisuuden ennalta talkoohenki jonka voimin heinät saatiin latoon silloin kun ei vielä ollut muovitettuja paaleja tai 360 hevosvoimaisella traktorilla noukinvaunua vetäviä urakoitsijoita.

Jos elinkustannukset päästetään karkaamaan sellaisiksi että 15 neliömetrin asunnosta täytyy maksaa vuokraa puolet kuukauden palkasta tai ehkä vähän ylikin ja taas toisaalla samalla hinnalla saa vuokrattua kaksi omakotitaloa pihoineen ja puutarhoineen niin kyllä se kupla pitää puhkaista.

Omalta kohdaltani tiedän että sanon tai teen mitä tahansa niin jossain vaiheessa minun työpaikkani lakkaa olemasta. Valitettavasti siinä vaiheessa joudun pohtimaan rupeanko yöunieni kustannuksella perustamaan omaa yritystä vai etsimään jostain sadan kilometrin päästä toista työpaikkaa jonka lähimainkaan ei ole varaa asua.

Eilinen kaatosade pisti aikataulua uusiksi ja eilisen töitä tehtiin siis tänään. Nyt on sepelit kylvetty ympäri taloa ja pääsee hetkeksi muihin hommiin.

Kaatosateessa oli se hyvä puoli että ehti tehdä ruokaa. Ei niitä yksin syö päivässä tai kahdessa, mutta pakastimeen ja sieltä sitten tarpeen mukaan.