Contour

Eilen oli remontoinnista johtuen varsin löysä päivä. Toki sitten taas kun iltapäivällä kävi seuraavaa työmaata katsomassa ja kiikutti koneen luo polttoainetta niin taas se viisari läheni puolta yötä.

Remontoinnista tuli mieleen yksi nyt jo hyvän aikaa sitten edesmennyt keittiö, sen seuraaja ja sen seuraaja. Oli siis alkujaan vanha keittiö ja se sitten meni aivan liian lyhyen ajan sisällä kahdesti uusiksi.

No sitten viimein ennen kuin omistaja vaihtui oli keittiö viimein sellainen kun se olisi pitänyt olla alkujaan. Ulkonäöllä kun ei ruokaa tehdä ja jos jokainen kaappi ja työtaso on 10 cm liian ylhäällä niin on käytettävyys aivan perseestä.

Kaiketi nykyään saa sellaisiakin työtasoja jotka voi säätää tai asettaa mieleiseensä korkoon. Viime viikolla näet kuulin että yhteen kunnan uuteen rakennukseen tulee sähkösäätöinen työpöytä

Tietysti jos muuttaa valmiiseen taloon niin niin silloin ei ole samanlaista valinnan vapautta kuin uutta tehdessä, mutta jotenkin vaan tuntuu että kun vaikkapa kaappeja mitoitetaan niin unohdetaan monta kertaa että ne tarvis saada myös pysymään kiinni.

Tänään en millään löytänyt rekisterikilven valoa. Se oli jossain ostettuna, mutta niin kauan siitä oli aikaa että varmaan jotain on sen päällä.

Kun ei työmaalta kuulunut mitään niin pöristelin sitten syömään ja kauppaan hakemaan vähän ruokaa ja sen puuttuvan osan. Kaupassa sitten kuului kummia. Hyllyn takana oli varmaan neljän myyjän torikokous ja heillä oli pienoinen ongelma. Oli näet sattunut joku sekaannus ja sen seurauksena hyllyttämistä odotti lavallinen köyttä. Varmaan ihan hyvää köyttä, mutta ei sellaista jättiköyttä mitä olisi kaivattu tai sellaista mille olisi jo ollut hylly/varastopaikka.

Siitä sitten vierestä miesmyyjien kaikottua naismyyjältä joku tuli kysymään kaasupolttimesta. Minä kun sitä myyjää olisin mielellään auttanut vaikka huomiseen aamuun asti niin kerroin sitten millaiset osat olin itse sieltä onnistuneesti ostanut telojen sulatukseen.

No sen valaisimen saatuani juoksin sitten ruokakauppaa ympäri ja pienten ostosteni kanssa lyhimpään jonoon. Jotenkin ei yllättänyt kun edelläni asiakkaalla oli kahden ihmisen ostokset ja maksupäätteellä tuntui kestävän ikuisuuden. No sitten kun vuoroni viimein tuli huomasin että heidän edellään olleelta asiakkaalta jäi jotain siihen liukuhihnan päähän ja mitäpä sitten tapahtui- no tietysti se kassaneiti hoiti työnsä ja lähti viemään sen kadonneen lampaan (saattoi olla liemikuutioita) juoksujalkaa sille edellistä edelliselle asiakkaalle joka tietysti oli ehtinyt jo kaupan toiseen päähän saakka. Minä tietysti odotin ja kiitin itseäni kun en ostanut jäätelöä.

Oman vuoron viimein koittaessa kyskyinkin sitten että mitä minun tarvis jättää siihen liukuhihnan päähän että se nuori kaunis nainen lähtisi perässäni juoksemaan sinne viereiseen paikkaan mistä saa ruokaa.

Kotimatkalla päätin ilahduttaa pikaruualla luokkakaverini pikkuveljen vaimoa jolle vein pari viikkoa sitten pihakiviä. Ei ehkä ihan vieraalle naiselle voi hyvällä omallatunnolla sanoa että hän näyttää hieman valvoneelta, mutta kun oli huoli hänen terveydestään ja kai hieman sen vielä muutaman kuukauden toivottavasti maailmalle putkahtavan hyvinvoinnista niin kai tässä selvittiin ketään loukkaamatta.

Tönkköä oli tavara kun pumpulla muottiin levisi ja kolme tuntia myöhemmin ei enää tarttunut hanskoihin.

Oli muutama iso kivi siirtoa odottomassa ja päivän päätteeksi myös isompi kone oli työnsä tehnyt. Pienelle jää vielä puuhaa. Tänään olisi varmaan tehty hyvinkin pitkälle iltaan, mutta minkäs teet kun eristeet loppuivat.

Aamupäivällä ehdin työmaalle samaan aikaan kuin asiakaskin. Siellä sitten nosteltiin loputtoman tuntuisesti luonnonkiviä ja toki tietysti asennushiekkaakin.

Huomiselle jäi vielä kaksi maakasan takaa löytynyttä järkälettä ja noin kymmenen neliömetrin patteri kerättyjä kiviä + vajaa kuorma asennushiekkaa.

Päivän aluksi jäi puutarhajyrsin siirtämättä. Jostain kumman syystä perävaunusta on taas yksi laakeri rikkoutunut, joten todennäköisesti myöhäisperunoiden kasvuennuste on varsin heikko.

Samoin heikko oli ulkoverhoilun etenemä, mutta lattian outojen koteloiden eristäminen eteni lähes puoliväliin asti. Tai siis juuri niin pitkään kuin villaa riitti.

Mutta voi helvetti sitä välimerellistä tuoksua. Lähes 15 vuotta sitten ajoin omalla autollani kovassa helteessä ilmastointi täysillä jäähdyttäen jalat palellen ja hartiat hiessä aina Välimeren rannikolle asti.

Sitten kun viimein pääsin satamaan ja vieläpä kertayrittämällä oikeaan terminaalin oikealle laiturille ja viimein avasin auton oven tuntui kuin olisi kävellyt päin haisevaa hikistä seinää. Niin mätänevältä se satamakaupungin rantavesi tuoksui. No voi olla että siellä käynyt kanssa joku paikallinen ruoppaaja väylää kunnostamassa ja varmasti kun pääsee jonnekin vähän turistikohteen rantaviivalle tai avomerelle niin tuoksu paranee.

Tänään se tuoksu tuli ilmeisesti (pinnasta vain noin puoli metriä sulaneista) ruoppausmaista josta siis suurin osa on silkkaa juurta ja turvetta.

En tiedä mitä naapuri mahtoi ajatella puolen päivän tienoilla kun moottorisaha käynnistyi ensimmäisen kerran. Toki järveltä oli jo siihen mennessä kuulunut useamman moottoriveneen ääniä, mutta oletan ettei heistä kukaan ollut tekemässä mitään työn kaltaista.

Minä ruuvailin koolauksia ja ulkoverhoilua paikoilleen. Tahti ei päätä huimannut ja hyvissä ajoin läksin kotia kohti vaikka makkarat oli paistamatta ja osa muistakin eväistä syömättä. Puhelin on varmaan jossain auton penkin tai lattian raossa.

Seuraavana olisi sitten vuorossa puuceen vaikein ulkoseinä eli se mihin täytyisi rakentaa myös kulkuovi.

Muutoin oli mukavan leppoisaa, mutta tuo sää oli vaan osan aikaa varsin ikävä. Kun vettä tulee taivaan täydeltä, ränniä ei ole eikä tällä tietoa tule niin takaseinän puolelta vettä tulee niskaan paljon kovempaa tahtia kuin mitä tulisi sateessa seisoessa. Samoin tietysti kaikki puutavara kastuu. No hyvä puoli on että pitkän räystään alla seinän yläosan sai tehdä selkä kuivana eikä uivana. Toki apuvoimien pyynnöstä viritettiin kevytpeitekin ja se saa varmaan jäädä sille seinälle kunnes se on käsitelty.

Ei saanut edes häiriöttä istuttaa puskaa ja mansikoita. Menin ostamaan jonkun kvittenin ja taisi sen kaverina tulla vähän mansikoitakin.

Niitä läksin sit maahan laittamaan ja olisin laittanut vielä perunoitakin, mutta työskentely keskeytyi naapureiden ansiosta. Eipä niillä viidellä perunalla koko sukua ruokita, mutta kuulemma tyyliin parilla kapallisella on varsin ison maatilan lajike kerran vaihdettu onnistuneesti.

Vähän arvelutti lähteä liikenteeseen noin hitaalla ajoneuvolla, mutta kun tuo sade oli jo ehtinyt monin paikoin pinnat pehmittää niin eipä autokaan olisi hyvä vaihtoehto ollut kun sentään tarkoitus oli istuttamisen ohella kerätä vähän kiviä. Vähän oli tällä kertaa tasan kaksi sataa.

Menomatkan alupäätä suojasivat poliisit kahden ajoneuvon voimin ja vasta paluumatkalla 406:n kuljettaja suoritti BIL kilpisellään idioottiohituksen väärältä puolen suojakorokkeita. Vautiakin otti niin paljon että meinasi auto karata seuraavassa mutkassa. Ihan turha ohitus muutenkin, koska seuraavan ylämäen päällä olisi päässyt tyhjälle baanalle tai seuraavan korokkeen eli noin 150 m päästä ohittamaan ihan ihan laillisestikin.

Sen sijaan paluumatkalla en tiedä mitä edelleni päästämänna autossa tapahtui kun menivät ensin ohi, pysähtyivät parin liittymän päästä ja sitten taas lähtivät seuraamaan kun oli juuri päässyt heidän ohitseen. Autoa ajoi nainen, ainakin lasin takaa vieläpä nuori ja kauniskin.

Sain viimein levynipuista toisen siirrettyä. Aika ankea suoritus kun sen vuoksi oli siirrettävä kuutta konetta ja perkele joku kokkoturisti oli vielä saanut pääähänsä parkkeerata trukkihaarukoiden eteen.

No huonomminkin olisi voinut mennä. Päivällä mainostin kuinka paljon parempi auto Primera oli kuin GOLF. Golf kun tuntuu keräävät onnettomuuksia. Ilmeisesti joku kokon sokaisema oli osunut siihen vielä toistaiseksi kolhimattomaan takakulmaan puskurin kulmalla. Ei saakeli sentään tuota koheltamista vaikka on pellon verran tilaa.

Mun kohdalleni tuntuu kassoilla sattuvan outoja asioita. En uskaltanut enää kolmanteen erikoiskauppaan mennä- siis siksi ettei pakasteet sula.

Ekassa kaupassa vaalea kaunotar oli ilmeisesti menossa asiakasta neuvomaan ulkokautta ja kärkkyi porin kohdalla mennäkseen vastakarvaan ulos. En tiedä olisiko mennyt aitahyppytyylillä jollen olisi sattunut olemaan tulossa sisään, mutta ei sentään syliin hypännyt vaikka samalla ovenavauksella portista läpi menikin. Sanoin kyllä "tule tule" kun näin että oli kärkkymässä siihen suuntaan.

No kassan kohdalla toisessa jonossa arvottiin toimimatonta pankkikorttia ja toisessa jonossa ei ollut ketään. Ilmeisesti kummassakin buuttailtiin kassakonetta. Päivän silmänruoka-annos ainakin kolminkertaistui siinä sisääntuloportin ja kassakoneen käynnistymisen välillä vaikka tänään muutakin ehdin työmaalla näkemään kuin puistometsää ja miehiä.

Ruokakaupassa olikin kassoilla miesvalta, mutta ilmeisesti suunnilleen tuoksun ohjaamana kävelin ostoskärryineni kovin afrikkalaisperäisen näköisen pariskunnan perässä kassajonoon. Tuoksu tosin tuli kaiketi siitä naisesta joka työnsi ostoskärryissä kahta pientä tummaa pörröpäätä. Liekö sit laittautunut kauppareissulle hieman reippaamman hajuvesiannoksen kanssa. Toisaalta koska seurueessa oli toinenkin nainen niin lapset saattoivat olla iän puolesta kumman vaan jälkikasvua ja kulkivat kaupassa varsin tiiviinä nippuna niin en pysty sanomaan kumpi oli sen huumaavan tuoksun kauppaan tuonut. Sen verran voimakas tuoksu kuitenkin oli että muutin sen välttääkseni lastausjärjestystä parilla hyllyvälillä.

Niin ja sen välttääkseni vaihdoin viereiseen kassajonoon. No kassan kohdalle kun se edelläni mennyt pariskunta pääsi niin alkoi arpominen, mutta ihan aiheesta, koska asiakkaalle oli ilmoitettu että kaupassa olis hänen omaisuuttaan ja kokolailla samalla hetkellä viereiselle kassalle tuotiin pikkulapsen kenkä. Voihan tietenkin olla että se lapsia työntänyt oli tiputtanut kengän kuin tuhkimo konsanaan päästäkseen käymään kaupassa lyhyesti ihan yksin, mutta varmaan jossain on tänään pohdittu mihin lapselta on kauppareissulla kenkä jäänyt.

Pistää vituttamaan kun kaksi kertaa kolmen minuutin sisällä sama vaaratilanne: Ensin ilmeisesti moottoritieltä poistunut Golf 3 farkku väri joku viininpunainen ym työntää autonsa 10 metriä aikaisemmin alkaneen sulkuviivan yli jyrkällä käännöksellä minun eteeni sillä seurauksella että joudun seisomaan jarrupolkimen päällä ettei farkusta tule sedan tai caprioletti.

Kyllähän kaistaa vaihtaa saa, mutta pitäisi tyhmemmänkin miehen tajuta ettei täyteen lastattu yhdistelmä pysähdy viiden metrin matkalla ja että sen risteyksen pystyy henkilöautolla myös kiertämään kolmeakin reittiä.

Saman tilanteen kopio toistui kolme risteytä myöhemmin ja tällä kertaa auto oli paljon uudempi Volvo. Miltei saman värinen kuin edellisellä kiilaajalla ja nyt sitten vielä oli pakko pysähtyä ettei tule V:st S tai C ja sitten tietysti kun sai ahdot nousemaan ja keulan risteykseen olikin jo palanut vihreät loppuun- niin ja sitten ilmeisesti sen kiilanneenidiootin nopeudesta johtuen vain moottoripyörällä olisi noilla vihreillä pystynyt sen perästä ajamaan risteyksestä läpi niin että takapyöräkin olisi mennyt vihreillä risteyksestä ulos, vaan ei sinne keskelle risteystäkään voi jäädä, eikä varsinkaan voi peruuttaa kun kuolleessa kulmassa voi olla lähtöpaikan tyyliin puolen metrin päässä takalaidasta ajelevia mopopoikia.

Tuonkin risteyksen pystyy helpost ja nopeasti kiertämään henkilöautolla ja niin yleensä kaikki järkevät ihmiset tekevätkin jos edessä on esimerkiksi erikoiskuljetus tai autokoulun yhdistelmä.

Noin muuten päivä meni kuin siivillä vaikka ei ristikoiden siirtely mitään lempihommaa olekaan. Siitä perään jatkamaan pintamuotoilua, sieltä paskapumpputyömaalle ja vielä jossain välissä tutustumiskäynti taas seuraavaan kohteeseen.

Tänään asiakkaan luona suurin kaivusyvyys oli noin 20 cm, mutta siinäkin oli aika paljon liikaa yhdessä kohtaa. Kaapeli onneksi jäi ehjäksi, madallettiin niin paljon kuin kaapeli suosiolla antoi myöden ja toivottavasti huomenna pääsee tekemään toisenkin pihan valmiiksi.

Sitä ennen oli vaan pari muttaa eli millä huomenna nostellaan ja mihin aikaan. Nyt on ainakin mahdollisuus että homma kävisi helposti.

Taas vitutuksen puolelle meni kun poikkesin toisella työmaalla. Muuten oli hommat ihan ok, mutta jälleen kerran kun ei ihmisellä riitä maltti opettaa vaan istuu paikallaan ja olettaa. Niin se särkyy sellainenkin kone muutamassa minuutissa joka on osaavissa käsissä mennyt monta vuotta yhdellä kiilahihnan vaihdolla ja siihen tietysti päälle normaalit öljynvaihdot.

Eli siis toisesta tärystä polttoainkorkista kierteet paskana ja toisesta pysäyttimen nuppi. Sen verran pitäisi maalaisjärkeäkin löytyä että pienikin moottori laitetaan ensin tyhjäkäynnille ja sitten vasta sammutetaan. Jopa ajettavan ruohonleikkurin ohjekirja neuvoo niin.

Se ei vielä tarkoita että osaa konetta käyttää jo sen saa ylipäätään käyntiin ja liikkumaan eteen ja taakse. Näköjään edes osaaminen ei takaa hajoamattomuutta kun voimaa on vain tarpeeksi.

Vitutuksen määrä se vaan lisääntyi konetta lastatessa. Kolmesta yrityksestä huolimatta ei käyttäjä näköjään ollut saanut rasvaputkia paikoilleen ja ne perkeleet on ihan vaan kiertämällä kasattavia. Kolme luiskakauhaa ja jokaisessa on jotain vikaa. Itte joutuu näköjään nekin korjaamaan.