Contour

Kylvöjälki oli paikoin surkeaa, mutta kuitenkin juuri möyritystä kohdasta missä melkein etuakseli maata viisti ne ensimmäiset perunan vihret osat alkoivat tunkemaan maasta ylös. Kosteus on se mitä puuttu. Jos kaksi viikkoa aikaisemmin olisi kone pysynyt pinnalla olisi jo vaaksan verran varsia näkyvissä.

Vitsauksien listaan saa nyt lisätä vielä rakeet. Ei ne isoja olleen ja kuuro oli lyhyt.

Koetin äsken tavoitella vaunun lainaajaa ja pitkä se on maajussin päivä vaikkei vielä puintiaika olekaan.

En tiedä millaista soppaa tai kakkua tuli kun keittiöön jäi kokkiopiskelija ja talon emäntä. Edellisen leipomuksen ensimmäisen puraisun jälkeen sanoin ihan suoraan että tuosta miniäkokelaasta teidän kannattaa pitää kiinni.

Sunnuntain kunniaksi sain puoli pihaa kuorittua ja muuten ihan hyvä, mutta siellä on edelleen yksi salaoja turhan pinnassa. Turhahan se nyt alkaa olla kun pintakaadot on kunnossa eikä kaupungin puolelta tule solkenaan vettä taloa kohti.

Sadetta tuli, päivä oli pitkä, ruoka oli loistavaa ja päivän päätteeksi tuli vielä rullattua vaunua kohti lainareissua. Toivottavasti tulee ehjänä takaisin.

Kolme työmaata kesken- neljä jos laskee raja-aidan erikseen.

Päivän ja eilisen päävaraus eteni mukavasti ja toivottavasti sen asukit ovat tyytyväisiä ja naapurit vihreitä siinä vaiheessa kun ruoho alkaa kasvaa.

Sieltä hyökkäsin kapilaarikatkotyömaalle ja edelleen putki punaisena ja ulkolämpömittari hyvän matkaa helteen puolella aronia-aidan kimppuun.

Maa kaipaa sadetta. Nyt on jo yksi kastelukaivo tehtynä. Pohjavesi puolessa metrissä ja kolmen litran muoviämpäri eivät paljon auta kun on kuitenkin enemmän kasteltavaa kuin kynsien aluset.

Tarvis töihin lähteä. Sitä ennen tarvis saada tietokone kiinni ja pelastettua modulirekka umpiperästä.

Kyllähän se onnistui, mutta hieman oli hakusessa kun taitaa olla jo 15- 17 vuotta siitä kun viimeksi olen vetänyt varsinaista perävaunua.

Perävaussa oli siis viisi akselia eli pirun pitkä pötkö. Ennen vaunun irroittamista yhdistelmän pituus oli siis 25,25 metriä.

Todella outoa ruveta kylmiltään peruutuspuuhiin, mutta siihen nähden suoriuduin sentään paremmin kuin samaa yhdistelmää työkseen ajava.

Sieltä sitten kohteeseen kaksi, sireenit lavalle ja mäen alta etsimään niille uutta kotia. Sieltä takaisin ja hetken päästä taas eri osoitteeseen ja lopuksi vielä pujottelemaan multaa omenapuiden väliin jne.

Kenen syys sitten oli tämän päivän venyminen. No rautakaupan tietysti. Tämä on nyt sitten sitä toimitustakuukauppaa. Kirjataan tilaukseen väärä puhelinnumero, asiakas odottaa oikeana päivänä liki puolille öin kun kuorma tulee vasta seuraavana aamuna kun ketään ei ole vastaanottamassa.

Melkein jo luultiin että ajattivat tahallaan väärillä yhteystiedoilla umpiperään että saa siellä sitten tehdä lähempää tuttavuutta vaalea apukuljettajansa kanssa.

Tänään seurasin sivusilmällä maalämpökaivon poraamista kallioon. On se vähän eri meininki nykyään kun ajatteleen mitä on ollut vaikkapa sata vuotta sitten.

Tällä kertaa porareikä on jatkotöiden kannalta ihan hyvässä paikassa. Kapilaarikatkoa tuli vajaa kasettilastillinen ja ihan uudella autolla. Sitä sitten ripoteltiin kun tuli sopiva rako.

Sen sopivan raon lisäksi piti toisen koneen kanssa lastata halkoja. Ei niitä ihan kauheaa määrää vielä ehtinyt tekemään, mutta parempi olisi tehdä ne kaikki kaadetut haloiksi ennen kuin ovat toukkia ja muurahaisia täyteen. Tällä menolla vaan täytyy tehdä vieläkin vahvempi halkomakone. Ei vaan mene temppuilematta oksaisimmat käppyrät.

Koskapa ensimmäinen oikea kesätyöpaikkani ollaan tällä menolla sulkemassa tai ainakin supistamassa minimiin niin sanon edelleen että kilpailuttamalla ja yksityistämällä ei pitkän tähtäimen säästöjä saada.

Jos säästöjä syntyy niin se otetaan takaisin sitten jossain tyyliin tien korjaaminen: Siltarummun vaihtoa varten ajatetaan pyöräalustainen kaivinkone viikonloppuna noin 11 km päästä, ronkitaan ehjä putki jota jo kolmeen otteeseen on turhaan yritetty avata isolla koneella kolmena palasena ylös, tuodaan uusi putki kuorma-autolla 27 km päästä ja kaivumaita varten vielä yhden urakoitsijan siirtokone.

Näin siis siksi että noin 300 metrin päässä olevalla varikolla olisi ollut rassauslaite jota kukaan ei halua käyttää, maantiivistäjä jota ei voi tyhmille lainata ja kolme kaivinkonetta joilla ei ajeta viikonloppuisin kun ei arkenakaan ole täystyöllisyyttä.

Sitten jos ja kun jotain hajoaa aletaan hädässä soittelemaan oman ja naapurikuntien palveluita läpi josko saataisiin edes se kolmen metrin päässä seinästä pulputtava vesijohto kaivettua esiin.

Terveisiä perseestä myös Tuomelaan. Varmaan huolto osataan laiminlyödä myös huoltoyhtiössä ja vielä varmemmin osataan kirjoittaa iso lasku tehdyistä ja tekemättömistä töistä. Hittoako niitä seiniä ja kattoa repii palasiksi jos perustus on kolmenkin ison firman tekemän korjauksen jälkeen keino pohjavesialtaassa vuotavien vesijohdon runkolinjojen ympäröimänä. Ehkä Linna-infran seuraava projekti voisi olla Tuomelan tunkkaaminen sen pari metriä tai moottoritien katteen tunnelin verran ylöspäin betonipaalujen varaan niin saisi samalla koulun alle hyvää parkkitilaa mopoautoille.

Ehkä nyt alkaa valjeta että kuntaliitos oli virhe. Kun yksikkö kasvaa liian suureksi on sen tehokas toiminta koko ajan vaikeampaa. Siihen sitten päälle laitetaan jatkuvasti muuttuvat määräykset ja vaihtuva henkilökunta.

Asiaa ei yhtään paranna jos oman henkilökunnan tilalle otetaan yksityinen yritys.

Kaksi Tuijaa yhden hinnalla- nyt kun Linna-Infra ollaan ilmeisesti ajamassa alas täytyy alkaa harjoitella eli kun on kaksi jo maasta revittyä parimetristä Tuijaa niin täytyy ainakin kahden ison koneen kanssa mennä ne lastaamaan, vaikka henkilöauton perävaunuun ne olisi lastannut helposti ihan käsipelillä.

Päivän mittaan ehti tehdä vähän sitä sun tätä. Lähinnä tosin täyttöjä ja pienen määrän polttopuita.

Kyllä oli jokseenkin tiukka päivä tänään. Ei sillä etteikö ruoka olisi ollut hyvää ja sitä tuli syötyä suorastaan yltäkylläisesti vaan kun tuo päivän pituus venyi illan suuntaan kun piti käydä suunnittelukeikalla.

Siinä välissä oli sitten tietysti pysähdyttävä ruokakaupassa ja vaikka kuinka likelle tasarahalla maksoin totesi kassaneiti että siinä oli viimeinen viisisenttinen. No minähän sitten korjasin sen kassavajeen "valtavasta" noin kahdeksan €:n kolikkovarannostani.

Noin muuten päivän mittaan täytteltiin erinäisiä hiekkalaatioita ja tulipa nyt sit tehtyä se ehdottamani oikotiekin. Toivottavasti sitä pitkin huomenna saapuvat kattoristikot.

Tiistaista tulee rankka päivä, mutta kyllä oli rankka myös maanantai. Kengissä on tikapiden askelmien kuvat ja taitaa olla jotain sen tyylistä myös jalkapohjissa.

Saldona tänään oli kuitenkin vain noin kaksi neliömetriä ulkoverhoilua. Se taas johtui pienistä mittaeriskummallisuuksista oviaukon ympärillä. Seinää ei tahtonut saada suoraksi millään vaan joko puuttui tuuletusrakoa tai sitten rako oli liian suuri. Lopputuloksesta ei voi sanoa vielä yhtään mitään.

Ei paljon naurattanut huomata kaukana kotoa että kulmaraudan katkaisua varten olisi kyllä kone, muttei yhtään laikkaa. Onneksi työmaalle oli unohtunut ikivanha puukkosaha ja varmaan alkuperäistä sarjaa edustanut jo parillekin mutkalle vääntynyt terä.

Päivä oli jokseenkin työntäyteinen. Aamulla lajittelin lautoja ja sitten kun kuorma oli kiinnitetty painelin vakkarilla Tuuloseen.

Yleensä mun kohdalleni kassalla sattuu kaikenlaista hassua. Tällä kertaa edessäni menevällä miehellä meinasi savu nousta korvista ja haki jo kovaa vauhtia katseellaan piilokameraa. Syynä oli se että hänen neljä juomatölkkiään ja vajaan neljän €:n pussi nippusiteitä maksoivat noin 174 €

Eilen manasin inflaatiota, mutta ihan noin suurta hyppäystä en odottanut yhdessä yössä... No vikahan oli kaiketi siinä että samalla kun hän vei tölkkiä lukijan ohi ja pisti kertoimen neljä meni hihnaa pitkin myös laatikko. Näin ollen mitä sitten kassaan painoikaan laski kone kuten käskettiin kenties sen 24 tölkkiä liikaa.

No kassaneitikin tai jos oli neiti niin jos on sitä vielä huomennakin niin kiitokset vaan Tuulosen Tokmanniin.
Ei siis siitä että meinasin ratketa nauramaan vaan siitä että sain kassalle toimitettuna kaipaamani ruuvit. En tiedä missä niitä siellä oli, mutta sen tiedän että hyllyssä oli tyhjä paikka, hintalappu ja oikean tyypin ruuveja väärän pituisina.

Kassa soitti osastolle ja sieltä myyjä kiikutti ne minulle. Ilmeisesti niitä oli vielä jossain toisessakin paikassa ja varmaan jos samaan kauppaan menee vähemmän kiireessä ja paremmin nukkuneena niin ne varmaan löytyvät ihan itsestään.

Nyt niitä ei enää montaa ole, koska noin 350 kappaletta on jo ruuvattuna, eikä laiturista/terassista tietoakaan.

Alkoi jo iltapäivällä harmittamaan jalkapohjien puutuminen. Samoin harmitti se että kaikista päivistä ja kaikista teistä ja kaikista ajankohdista osasin osua matkalla keskelle pappamopoparaatia. Kivojahan ne on katsella ja itsekin olen tuhansia kilometrejä Tunturilla ajanut, mutta skootteripoliisin ja lukuisten huoltoautojen läsnäolosta huolimatta matkanteko oli kyllä vähän tökkivää.

Onneksi reitti oli yhtenevä vain muutaman kilometrin matkalla ja sitten pääsi ajamaan kokolailla rajoitusten mukaan.

Välillä sitä joutuu kummallisiin paikkoihin. Tänään reitille osui huutokauppa Jokioisilla. Tietysti jos olisi ollut paku, kuromuri tai edes isot perävaunut niin kenties sieltä olisi jotain tarttunut mukaan, kuten timanttiporauslaitteisto, antiikkitraktori tai vaikkapa puoli kilometriä komposiittiputkea.

Toisaalta noin vakavasti ottaen ostajia oli liikkeellä aivan liian vähän. Siis oikeastaan monen tuotteen kaupat tehtiin naurettavan halvalla.

Parasta antia oli kuitenkin aivan pakkatuore Muurikka ja sen päällä paistetut letut. Tokihan sen letunpaistajankin voisi mainita ja ilmeisesti sen toisen nuoren vaalean naisen joka ei kaiketi ole rupeamassa kaivoja poraamaan ja putkia liittämään.

Tosioostajan markkinoille meni siis tasan 3 € ja sitten oli edessä matka ulkoverhoilua tekemään. Sada keskeytti senkin ennen kuin edes ensimmäinen akku ehti tyhjentyä akkuporakoneesta.

Jostain syystä osaan osua kauppaan silloin kun jotain tuotetta ei ole. Tänään kassan kohdalla ilmeisesti salama laittoi valot vilkkumaan ja hyttyssavuja ei tietysti ollut enää jäljellä ainuttakaan.

Kyllä inflaatio on ollut hurja. Ostin siis kaksi jälkiruokaa tänään joista ensimmäinen maksoi 3 ja toinen 2,9 €. Jos olisin markka-aikana pistänyt kadun varteen kojun jossa olisi myyty ohukaisia 18 markan kappalehintaan ja pieniä jäätelöannoksia noin 17 markkaa kappale niin eihän kukaan tervejärkinen olisi siihen pysähtynyt ainakaan ostamaan mitään.