Contour

Päivän alkajaisiksi unohdin ottaa polttoainetta mukaan. Muistin sentään vaunun tankata ja perillä jouduinkin sitten vain odottamaan hetken arkkitehdin saapumista.

Kaikesta epäilystä ja miettimisestä huolimatta suodattamo saatiin paikoilleen jokseenkin järkevään korkeuteen ja niin ikään järkevillä määrillä soraa. En yhtään epäile etteikö tulisi normaalioloissa toimimaan pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle.

Polttoaine jäi hakematta myös lounastauolla, mutta sen verran hidasta ja kevyttä hommaa oli täyttövaihe ettei loppumista tarvinnut pelätä vaikka päivä hieman venyikin.

Viime yönä tähän aikaan päivästä oli lihaa sulamassa ja aamuyöllä uunissa. Hyvää tuli, mutta ei pärjännyt päivän hirvelle. Saman talouden "vanha emäntä" opetti televisiossa muistaakseni jäniksen valmistusta ja itsekin yhden version maistaneena mietin jo paluumatkalla mahtaisiko yhtä hyvää syntyä jos jänö tämähtäisi matkalla renkaan alle.

Olen näet kahdesti osunut jänikseen ajoneuvolla. Ensimmäisen kerran kevytmoottoripyörällä ja siitä selvittiin ilman käyntiä vakuutusyhtiössä. Auton kanssä kävi huomattavasti huonommin, koska ilmeisesti paritteluaikaan tielle hyökkäsi kaksikko ja sain väistettyä vain toisen. Niinkin pieni eläin tekee yllättävän suuren vaurion muovipuskuriin.

Aamulla teki mieli jäädä nukkumaan pitkään, mutta työn touhusta itseni silti löysin. Harkot saatiin nosteltua ja suodatuskenttään tarvittava pituus.

Joku vanha isäntä oli käynyt ihmettelemässä kaivannon syvyyttä, mutta ei siinä minun mielestäni mitään ihmeellistä olen jos putket ovat viemärikaadolla ja rinteeseen tehdään niin väkiskinkin toisesta päästä tulee syvä. Poikkisuuntaan tekemällä olisi tullut vastaan joko raja tai kallio, joten näillä mennään. Toki kaivanto on matalasta päästä 30 cm syvällä, koska alkuperäinen idea oli alittaa antura murskeen alta eikä heti anturan alta.

Sitten jo matkalla saunaan puhelin soi ja vanha isäntä kaipasi br-nostimia- no kuten sanoin hänelle jo päivällä ne olivat edelleen samassa paikassa ja näkyvillä.

Aamu meni töissä vaihteeksi ilman minkään sortin herätyskellolähtöä. Töihin pääseminen olikin sitten luku sinänsä kun Suzukilla ei ollut tänä vuonna vielä varsinaisesti ajetttu ja ajovarusteitakin joutui etsimään sillä seurauksella että kun tämäytin oven lukkoon puuttui jotain varsin oleellista eli hanskat.

No lähdin siis siirtymälle ilman hanskoja ja sen kyllä tunsi jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen, mutta mutta ja kolmannen kerran mutta... Pikitien keskellä olikin joltain pudonnut nahkakäsine. Sen poimin siitä ja yhden hanskan voimin pääsin huoltoasemalle. Huoltoasemalla viereeni kaarsi valkoinen BMW farkku jonka takakontissa oli ilmeisesti isomman seurueen viikonlopun eväät- tai perheen... No joka tapauksessa nainen oli nuori vuosimallia 89 ja kaunis. Tankkauksen lomassa sitten kysyin paljonko se auto kuluttaa ja totesin että taitaa suzuki olla kaksi kertaa vanhempi kuin nainen ja melkein yhtä kaunis. Kun vuosimallit oli selvillä ja se "hyvin pelaa" oli aika poistua.

Sitten pujottelin kuorman pihaan, ihalin "muskelivenettä ja poistuin pikapikaa toiselle työmaalle.

Siellä oli menossa portaiden teko ja pääsuunnittelija oli poistunut keskuudestamme hautajaisiin. Näin ollen ehdin auttamaan viimeiselle pätkälle sekä mitoitukseen että kasaukseen.

Oli kuulemma aiheellinen kysymys kun kysyin onko muita sirkkelisahaustaitoisia...

Nyt mietityttää pari naamaa- siis sellaista jotka näin, näyttävät todella tutuilta, mutta ei löydy nimeä muistista.

Aamu voi joskus olla todella paskamainen. Se päivä oli tänään. Syynä oli ihan vaan muovilaatikko jonka olin mukamas hukannut ja kuitenkin se oli juuri siellä missä pitääkin.

Vein sen sitten perässä, kävin tankkaamassa ja koskapa hämärästi muistelin että la saattaisi olla ruuvaustalkoita tiedossa menin kahdeksaksi kaupan oven eteen.

Ensimmäiseksi ovia aukomaan ja joitain muoviroskia poimimaan riensi pitkät vaaleat hiukset tuulessa hulmuten kaunis nuori nainen. Sitten ihmettelin kuinka kaupasta tuli ulos asiakas. Olin kyllä auton kellon mukaan menossa sisään ihan oikeaan aikaan, mutta näköjään pieni säätö olisi paikallaan.

Kaksimielisesti ajatellen pieni säätö kiinnostaisi muutenkin. On muuten kumma juttu että joko näyttää niin upealta heti aamulla. Tietysti itsellä oli siinä vaiheessa takana reilut 70 kilometriä ja aamupala syömättä, mutta oli miten oli niin joka tapauksessa liikkeen valaistus ei tuo kauneutta yhtä hyvin esiin kuin aamuinen aurinko.

En sentään niin paljoa sokaistunut että olisin unohtanut ostaa sen kaipaamani akun.

Sieltä taas harkkoja nostamaan ja vasta puolen päivän tienoilla varsinaiselle työmaalle.

Siellä tilattu oja syntyi helposti ja nopeasti, mutta toisena työvuorossa ollut liittymän purku veikin sitten pitkälle iltaan asti. Hyvä puoli purkusuorituksessa oli että orvoksi jäänyttä koloa varte oli vieressä täytemaata reilumpia määriä. Jopa niin paljon että sillä päästää tekemään puintireitti ojasta yli.

En muista milloin olisi ajanut MF traktorilla. Tänään ajoin ja kirosin kun en saanut vetokoukkua laskeutumaan. Viputekniikka oli ihan ok, mutta ei enää siinä vaiheessa päivää uskaltanut kunnolla vetää lukitustangosta.

Tänään oli hyvä päivä. Ainakin se oli hyvä sen osalta että sakosäiliön asennuksesta tuli mallikelpoinen ja putkilinjastakin ihan hyvä kiitos arkipyhän ahertajien. Siis nimenomaan monikossa ahertajien, koska täysi miehitys oli jonnekin kahden nurkille iltapäivällä ja sitten vielä iltavuoro rikkoi kivet ja puhkaisi tien.

Muutama vuosi sitten kelien huonontuessa kuulin ilmaisun pitkää päivää- no onhan se päivä pitkä silloinkin kun se alkaa viideltä työmatkalla ja päättyy viideltä iltapäivällä kotopihaan, mutta pidempi on kun on yhdeksästä yhdeksään työmaalla käymättä välillä juhlissa. Sitten taas toisaalta- ei työpäivän pituudesta ole mitään hyötyä jos ei tee mitään.

Mistä siis löytyy se optimaalisen tehokas työpäivän pituus?

Aamulla puhelin soi kesken unien. Osasin sitä odottaa ja oikeastaan ihan hyväkin että soitti. Työmaan tavarat saatiin siis oikeaan osoitteeseen.

Sitten tein perävaunun lastauksen ja menin koko päiväksi torjumaan tulvaa. Samalla totean että jos ojista huolehtiminen kuuluu vuokralaiselle niin se pitää huomioida vuokrasopimuksessa ja jos sopimuksen pituus on yksi vuosi niin mistä löydetään sellaisia vuokralaisia jotka sen vuoden aikana suostuisivat investoimaan (sala)ojitukseen, kivien raivaamiseen/keräämiseen, peltotien/siltojen kunnostamiseen.

Tietysti sopimukseen voisi tehdä purkupykälän joka huomioisi vuokralaisen tekemät investoinnit- varsinkin sellaiset jotka vähennetään verotuksesta poistoina. Näin siksi että mitä järkeä on investoida jonkun toisen viljelemään maahan tai metsittettävään/luonnonhoitopeltoon.

Jo viidessä tai kymmenessä vuodessa alkaa olemaan järkeä.

Mitäköhän voisi vastata talouskurista lipsumisesta varoittamiseen- "Juu me erotaan niin saadaan kuudessa vuodessa kurssi käännettyä"

Olikohan kotimaisen pikaruokaketjun johtaja tänään äänessä radiossa? En kuullut koko juttua, mutta sen kuulin että oli saanut vaimoltaan luvan MB:n vaihtamiseen oliko peräti uuteen S-sarjalaiseen.

Hän siis puhui sääntelystä ja siitä kuinka periaatteessa samaa ruokaa myydään teltassa jota ei tosin saa muutamalla kympillä ainakaan uutena ja kun samaa ruokaa myydään ravintolassa on kiinteistöön sijoitettava jopa miljoona.

Näin ollen kiitos vaan EU ja kaikki muut kynänpyörittäjät toinen remontoi käsienpesupisteitä ja esteettömiä käymälöitä ja toinen toivottavasti pesee edes omat kätensä ennen kuin luovuttaa pyttipannua pahvilautasella.

Eikä kaupassakaan ole ihan kaikki kohdallaan kun puhutaan ruokavalikoiman 20- kertaistumisesta. Mitä järkeä on tuottaa niin valtavaa valikoimaa yhteenkään kauppaan hyllyyn seisomaan ja pilaantumaan?

Eikö millään onnistuisi suppeampi valikoima ja sitten vaan sinne palvelutiskille ne eksoottisempien ruokien tilaukset noin viikkoa aikaisemmin. Tietysti vaihtelu on ok, mutta se ei tarkoita että jokaista elintarviketta täytysi olla joka kaupassa vuoden jokaisena päivänä.

Tänään oli sen verran poikkeuksellinen näkymä työmaalla että täytyi oikein pysähtyä. Oli näet nainen betonia rahtaamassa ja oikein hienosti suoriutui, vaikka kuulemma vähän saisi joku korjata ohjaustehostinta.

Toiselle työmaalle selvisin vasta lounaan jälkeen, mutta se alkoikin sujua varsin sukkelasti ja siellä odottelee ahkeraa putkittajaa erinäinen määrä ojia.

Lyhykäisyydessään monen tunnin ahertamisen ja ainakin 27 kertaa kesken latauksen pysähtyneen tai jotain herjanneen selainkäytön jälkeen sain mielestäni tehtyä noin 28 € korjauksen joka olis siis jotain prosentin osia.

Aivan upeaa että tuollaisetkin virheet löydetään ja vieläpä automaattisesti+ niistä ilmoitetaan kotiin ja puhelintukikin toimi, joskin jonotusaika oli varsin pitkä.

Myös katsastusasemia voisi viedä reilumpia määriä. Kiitos monopolin purkamisen, vapaan kilpailun ja rahanhimon asemia on moninkertaisesti tarpeeseen nähden ja hinnat niin ikään moninkertaiset suhteutettuna kaikkeen muuhun. Toki välillä on tarjoushintojakin.

Piti käydä vähän sadevesikaivantoja tekemässä hienoissa maisemissa. Tyveltään puolimetrinen kuusen kanto oli ensimmäisenä tulilinjalla. Ihme kyllä seitentonninen vei siitä voiton koukkupainissa.

Toisella työmaalla ei sitten mennytkään ihan suunnitelman mukaan, koska vesisuoni on nyt ihan väärässä paikassa. Tietysti hyvä olla vettä jos sattuu vaikka joku pikkulintu tai hiiri rakentamaan pesänsä moottoritilaan venttiilikopan kannen päälle kuten näköjään oli käynyt seitentonnisessa.

Tänään ei tarvinnut korjata mitään. Vähän oli tehtävä nostoja ja sen perään pieni täyttö, tiivistys ja eristys.

Huomenna täytyykin miettiä tarkemmin miten työajan käyttää.

Itse asiassa oli aika outoa olla kotona hieman ennen kuin Rosberg lähti paalulta kohti voittoa.

Tänään olisin halunnut nukkua pitkään. Toisin kuitenkin kävi ja olin jo paljon ennen seitsemää matkalla remonttihommiin. Ei se vika suuren suuri ollut, mutta helmen vaihdon lisäksi oli kuulemma pari pientä repeämää.

No perillä sitten hitsauskoneen viritettyäni totesin että 2,5 mm puikolla sellaisen puhkikuluneen pellin paikkaaminen aiheuttaa aina vaan uusia reikiä. Vartin hommasta tuli monen puikon ja varmaan likelle kolmen tunnin urakka, mutta luonto ei antanut periksi, vaikka olisi varmaan ollut helpompi leikata pohjaan reikä ja laittaa siihen tukevampi täytepala. Tietää ainakin että seuraavan huulilevyn vaihdon yhteydessä on vaihdettava myös puoli pohjaa.

Päivää oli jo pitkällä kun saavuin seuraavaan kohteeseen ja siellä ei ollut peltojen ferrari, katu Porsche vaan valkoinen lambo jolla oli ajettu jo useampi rengas sileäksi.

Naapurin puolella touhuaminen on ilmeisesti tarttuvaa, koska hetken aikaa kuskin kanssa keskusteltuani Lambo lähti kyntämään kaikki pyörät vähän sutien ja minä sitten tökin etukuormaimella naapurin ojan auki että omalta puolelta vesi lähti laskemaan.

Sieltä sitten syömään ja seuraavaa kohdetta kohti. Saa nähdä koska se mahtaa valmistua.