Contour

Kuuntelin taas puolella korvalla kuinka ihminen laski ääneen järvessä olevan veden määrää- en tosin ymmärrä miksi. Sen perään hän sitten puhui huijauslaskutehtailusta ja siitä kuinka niistä ei pääse eroon. Sen perään oli henkevä keskustelu siitä miten simpukka päätyy keskellä metsää olevaan uittolampeen ja miten simpukka lisääntyy.

Kiitos tunnontarkan ja erittäin hyvän biologian opettajan osasin sanoa että toukista ja jos sinne lampeen on joku tuonut elävän kalan mukana vettä niin siinä on voinut tulla mukana vaikka mitä eläimiä. Tarkistin asian vielä tietosanakirjasta ja sen mukaan toukkavaiheita on kaksi, joista jälkimmäinen menee pohjaan ja muuttuu simpukaksi. Yllättävää oli että järvestä voisi tulla vastaan jopa 20 cm simpukka- montakohan vuotta moinen mahtaa kasvaa ja onko se syötävää?

Minä sitten muistutin että kannattaa vähän katsoa mihin paperiin nimensä laittaa, koska kaunopuheista huolimatta se eroon pääseminen näyttä käyvän aika kalliiksi.

Josta taas aasinsiltana puhelimeen: Montakohan puhelua suomalaiselle tulee keskimäärin yhden päivän aikana. Tänään oli taas sellaista hommaa ettei puhelimella tehnyt yhtään mitään kun se ei olisi kuulunut kautaa, eikä lähellä pysynyt ehjänä. Kun sitten viimein kivimies oli kiilalla halkaissut loppuun ekan teräjumin, ja routapiikillä toisen ja pääsin rikkoja purkamasta oli puheluita tullut useampia.

Yksi oleellinen puhelu jäi vastaamatta, enkä pysty sanomaan mitä muuta kuin en tiedä.

2011 vaihdoin laturin ja tänään se sitten vaihtui pois. Se ei alkujaankaan toiminut kunnolla ainakaan auton merkkivalojen ja jännitemittarin mukaan. Sitten taas jos mittarina pidettäisiin sitä pystyikö autolla ajamaan ja purkautuiko akku niin toimihan se siinä mielessä.

Nyt se on korjattavana ja alkuperäinen kertaalleen korjattu laturi vuodelta 1990 meni paikalleen, mutta kyllä sen eteen sai töitä tehdä.

Varsinaisella työmaalla oli aamulla mittaus ja hyvin oli kaikki muuten paikoillaan paitsi yksi tarkistuskaivo ja siitä seuraava nurkka. Hoituvat lyhentämisellä ja kauhallisella mursketta.

Viimein päästiin viemärilinjan kimppuun ja varmaankin sitä avatessa joutuu taas kivimiestä vaivaamaan.

Luonto herää. Melkein voi jo sanoa että vihertää ja oikein kunnolla. Siemenissä on valtava voima, ainakin kun katsoo kuinka turveruukuissa on jo monen senttimetrin ituja joisa ei tosin vielä yhtään pysty päättelemään mitä kasvia.

Tietää ainakin mitä tarvitsee huomenna tehdä eli vaihtaa laturi.

Tänään rakentajista toinen totesi että taitaa olla pöytämäisen tasainen koko pohja- no kun materiaalina on sepeliä -32 mm kokoon saakka niin siitä mitään virheettömän sileätä aikaiseksi saa, mutta jos tuohon ei saa anturoita valettua niin sitten täytyy latoa harkot suoraan arinalle.

Toiselle pohjalle materiaalia ei vielä eilen edes yritetty saada kuin reilu puolet. Välitiivistyksen perään sekin valmistui hyvissä ajoin ennen lounasta.

Kaupassa katselin pariskuntaa joista se kauniimpi osapuoli näytti jotenkin tutulta-kassajonossa sitten tajusin että sehän on naapurin tyttö ja ilmeisesti nyt sielläkin on pistetty haikaralle tilaus toimitettavaksi ennen joulua.

Saavikin löysi vihdoin kantensa. Oli kaiketi kaikkia värejä ja yleisimpiä kokoja, mutta kyllä edelleenkin siinä kaupassa eniten kiinnostaa onko se sitä kassakonetta hoitanut vakka kantensa löytänyt.

Päivästä tuli varsin pitkä. Oli kadonnutta paristoa, hyytyneen auton elvyttämistä ja terveisiä vaan sinne pikaruokapaikan autokaistalle että eihän se tilaus silloinkaan täsmää kun kassista löytyy ylimääräinen dippi ja juustohampurilainen. Muuten täsmäsi tällä kertaa, hyvää oli ja kaikki tuli syödyksi.

Keskustelu meni suunnilleen niin että myyjä kysyi tarvitsenko kuittia ja siihen vastasin että en tarvitse kunhan tuote täsmää tilaukseen. Joskus on niinkin käynyt ettei ole täsmännyt.

Huomenna taas jatketaan sepelin lappaamista. Onneksi joku muu saa täryttää. Soratoimittajalla oli tänään vähän ruuhkaa. Aamulla oli kyllä heti ennen seitsemää lasti odottamassa, mutta sitten tuli pidempi tauko ja viimeisen kuorman saapuessa työmaalta oli jo puolet väestä vaihtunut.

Auto-ongelmasta johtuen jouduin käymään vielä siellä uudestaan ja kas kummaa tankkauksen ohella tehtiin vielä viime hetken muutos. Ruokakauppaan ja huoltoasemalle onneksi ehti vielä helposti valoisan aikaan.

Kaupassa oli ainakin autojen perusteella varakasta väkeä,koska parkkipaikalla oli edustettuna vain BMW ja vaikka se tumma ulkomaan kilvissä oleva varmaan jonkun mielestä on viehättävä niin kyllä se kahdesta naisesta nuorempi sai katseen siihen suuntaan kääntymään.

Eilen sanoin ettei Toyota ole 366000 kilometrin ja ties kuinka monen vuoden aikana tielle jättänyt, mutta tänään se sitten päätti että nyt ei mennä töihin. En tiedä missä vika, mutta apuvirralla lähti kuin palmun alta vaan ei sit kuitenkaan omillaan vaikka olikin käynyt puoli tuntia.

Onneksi sentään oma auto lähti käyntiin ja pääsin salaojasepeliä kylvämään koko päiväksi. Mursketta ei tullut- onneksi ja onneksi oli ne viiden metrin käynnistyskaapelit. Muuten olisin varmaan vieläkin kotimatkalla.

Päivän päätteeksi kaupassa kokolailla kolme minuuttia ennen kuin se sulkeutui. Kassalta lähtiessäni ajattelin että pitäisikö ostaa lakua tai kenties jotain muuta karkkia.

En kuitenkaan vaivautunut uudelle kierrokselle vaan kävelin kaikessa rauhassa autoa kohti. Matkalla huomasin että maassa on roska kokolailla autoni vieressä. Piti vain potkaista se syrjään, mutta yllätykekseni se olikin avamaton täytelakritsi ja vieläpä yhtälempimakuani.

Nyt jossain lähialueen kodissa varmaan joku jäi ilman sunnuntaiherkkuaan, mutta aika mahdotonta sitä olis ollut enää kaupan sulkeuduttua edes palauttaa kassalle odottamaan oikeaa omistajaa+ asfaltilla lojuneena sitä tuskin olisi enää myyty, vaikka pakkaus olikin ehjä.

Edellisellä kerralla samassa kaupassa hyllyistä putosi omia aikojaan kaksi paria tuotetta, joten joko piilokameran parhaita nauretaan taas tai seuraavalla kerralla täytyy kysyä tapahtuuko siellä outoja asioita muillekin kuin minulle.

Päivä meni yllättävän nopeasti, ruoka oli loistavaa ja ihmettelen kuinka niillä sapuskoilla sekä mies että lapset ovat olleet niin solakoita. Jauhelihakastike oli juuri sopivan mausteista ja tuntui että sitä olisi voinut syödä vaikka koko pannullisen.

Pitkä päivä, mutta päivän aikana saatiin toinen pohja avattua, maadoitettua ja vedettyä vesijohto anturalinjojen sisäpuolelle. Huomenna sitten jatketaan harjoituksia.

Huoltaminen vie sen verran aikaa ettei tänään juuri muuta kerinnyt. Huomiselle jäikin sitten melkoinen savotta juurilla kyllästettyä savea.

Maissi ei ole vielä itänyt. Tänään tosin vasta otin ne sisälle- voi olla että ulkolämpötila ei niille riittänyt, vaikka kosteutta oli kaiketi suunnilleen sopivasti.

Neuvoin tänään linnunpöntön valmistusta. En tiedä miten mahtoi onnistua seuraavat kolme, mutta ensimmäinen oli toista parempi.

Päivän avaukseksi lanasin tietä kolmimetrisellä perälevyllä. Oli vähän pakkokin kun oli tullut melkoisia uria.

Sitten ruvettiin tositoimiin eli pistämään betonikaivoa maan poveen. Voi olla että se alkuperäinen mitoitus olisi ollut aivan täydellinen, mutta hyvältä se näytti noinkin.

Sitten vaan kun päästiin ensimmäisen pohjan viimeiseen kulmaan alkoi kipinöitä sinkoilla ja kivi kolista, mutta aivan täsmälleen vaaditussa syvyydessä. Nyt vaan toivotaan poutaa.

Tietysti maata irtosi ja koskapa harkkolavojen siirtämiseen ei ollut mitään kätevää työkalua oli ajettava muutama kuorma sivuun. Muuten meni hyvin, mutta viimeisellä kuormalla onnistuin löytämään niin syvän kannon kolon että vaunu meni teliä myöden maan sisään. Kun kuorman kippasi siihen paikkaan ei tarvinnut kuin kauhaista savikökkö renkaan edestä pois ja ajaa se sieltä kuorman jämien kanssa toivotulle kippauspaikalle. Näin jälkiviisasteluna vierässä olisi ollut tilaa väistää se tai jos olisi tullut pakilla niin täyttää se kolo ensin.

Pieni tappio, mutta otti silti päähän kun siihen saakka oli mennyt kaikki varsin hienosti. Onneksi ei mitään hajonnut.

5 tortillaa, monta munkkia ja tällä kertaa paremmin elimistölleni sopivaa simaa kun vielä sai niin oli kyllä todella viihtyisä, tehokas työpäivä upeassa säässä.

Joitain vuosia sitten kuulin keskustelun jossa kaksi ulkomaalaista kertoi käyneensä Suomessa. Toinen oli käynyt Vappuna ja toinen johonkin muuhun aikaan vuodesta. Se ensimmäinen totesi ettei enää koskaan halua matkustaa Suomeen, koska siellä kaikki riehuvat kännissä, sotkevat, oksentavat ja kusevat kaduille.

Tietysti se on jollekin ihan normi perjatai tai jollekin arkipäiväkin, mutta pitää muistaa yksi tärkeä seikka. Tänään ja huomennakin on ihmisiä töissä. Joku tienaa enemmän, toinen tienaa vähemmän ja ennen kaikkea maailma ei pysähdy.

Vappu on hyvä päivä tehdä töitä. Kukaan ei ihmettele jos lopettaa hyvissä ajoin, eikä välttämättä kovin moni edes ajattele muuta kuin pulloa jossa ei ole simaa.

Vappu voisi ihan yhtä hyvin olla ensi viikon keskiviikko. Pari päivää töitä, tiistaina voisi lopetella puoli kolmen nurkilla, suristella mökille pallogrillin kanssa, onkia muutaman madon edestä ja pistää paluukuormaan muutamia paksuja rankoja.

Tänään oli kuitenkin sen verran pitkä ja rankka työpäivä että edes vappuheilojen katselukierrokseen ei riitä energiaa. Ajaa kyllä jaksaisi, mutta jos joku estoton neito alkaisi vonkaamaan niin aika epämukava sänky täytyisi olla ettei nukahtaisi lähestulkoon välittömästi silmien sulkemisen jälkeen.

No mutta asiat on sikäli hyvin kun tietää omat kykynsä ja voi naureskella niille jotka joutuvat hakemaa ensin sinisen pillerin, matkustamaan maksullisia pursuavaan lomakohteeseen että voivat sitten vanhoille tädeille puhelimessa kehua kuinka valtavan kaljamahan alla pieni tappi pysyi pystyssä melkein puolitoista tuntia, josta tosin tunnin ja 27 minuuttia umpiunessa kolmen minuutin aktin jälkeen, mutta kuitenkin.

Toisaalta tiedän myös sen että tupakan ja vanhan/tuoreenkin viinan haju ovat yhdessä tai erikseen naisessa sen verran vastenmielisiä että ex miljardöörin ex tyttöystäväkään ei pitkine ajeltuine säärineen haluttavalta vaikuttanut.

Kovaa oli maa kun joutui kahteen otteeseen tankkaamaan ja tietysti imeytyskentän päässä kivi mitä ei saanut ylös kuin pyörittämällä ja loivaa rinnettä. Syvän kannsa pärjää ja tänään- siis reilun kahden viikon savotan tuloksena ensimmäiset murut kaivettiin ensimmäisen rakennuksen pohjan alta- hyvä näin, koska ilman tietä, vettä, viemäriä ja vielä toistaiseksi puuttuvaa sähköä ei oikein rakentamisesta tule mitään.

Päivän päätteeksi oli vähäväkiset ja runsashikiset treenit. Ei oikeastaan mitään uutta, paitsi se että pitkästä aikaa osuin myös sinne oikeaan maaliin pelitilanteessa.

Sen sijaan aamulla ei mennyt ihan putkeen. Kivimies täräytti kaksi pientä napsua sillä seurauksella musta kivi ja sen vieressä ollut toisen värinen huippu saatiin leikattua. Sitten päästiin se varsinaisen nyppylän kimppuun ja luulikin jo että se siinä on oikein kovaa kalliota, vaan olikin vaan lohkareita ja niin hienosti kiinni toisissaan ettei edes routapiikillä saanut kannaksesta irti mitään.

No seuraava lääke oli sitten vanha tuttu kivimies, mutta halkeamista johtuen kahdella seuraavalla irtosi korkeintaan kauhallinen, mutta sitten rupesi tapahtumaan kun maa hieman liikahti kolmella seuraavalla. Kannas purkautui hitaasti, mutta varmasti kunnes tavoite saavutettiin ja alkoi raivokas tien korjaaminen. Sää oli vähintäänkin ikävä. Jos jotain hyvää voi sanoa niin ei ainakaan pölyhaittaa tullut.

Niin ja tietysti heti kun tie meni poikki tuli jakeluauto. Tällä menolla varmaan huomenna tulee tukkirekka, hakkuriauto, muutama sorarekka, pari jakeluautoa, tie pettää katkokohdan vierestä ja joltain loppuu polttoaine.