Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Ainakin täällä voi viimein unohtaa puheet mustasta joulusta. Toki aamulla maisema oli varsin synkkä, mutta kohta alkaa olla sellainen keli että pystyy oikeasti hiihtämään.
Joissakin amerikkaisissa elokuvissahan tapahtuu juurikin näin ja pukki asuu pohjoisnavalla.
Kinkkua ei sit ole, eikä tule jos en päädyä lähtemään villisikafarmilla käymää. Oliko se kinkku kinkku vai villisikaa... Pitkällinen paistamisoperaatio tuotti kuitenkin kypsää lihaa, lasagnea porkkanoilla ja ilman, vihanneksia ja kummipojan äidin tekemää porkkanalaatikkoa.
Näillä eväillä pärjää oikein hyvin ja saisi tarjottua jotain hyvää jopa sellaiselle jolle ei liha maistu.
Ilmeisesti olen saanut vahvasanaisen viestin sähköisessä muodossa. En ole sitä päässyt vielä lukemaan.
Joskus vaan ihmisen elämässä tulee hetkiä jolloin on unohdettava tietokone ja keskityttävä ihmisiin. Tällä viikolla on ollut useampikin sellainen hetki.
Kuolema tai siis uutinen kuolemasta tuntuu olevan ikävä perinne lahjojen pakkamisen vastineeksi. Tällä kertaa voisin väittää että lähtijä oli pitkäaikaisin koulukaverini. Nykyisellä oppilaitosjaolla olisimme olleet saman opinahjon kirjoilla alusta loppuun.
Edellisen kerran törmäsin häneen vessajonossa (miesten, koska kuulemma naisten vessaan oli vieläkin pidempi jono). En muista mitä kaikkea siinä ehdimme jutella, mutta sen muistan että hän oli todella kaunis urheilullinen ja siis jo silloin löytänyt miehensä.
Jossittelu on turhaa, enkä halua ketään pelotella, enkä toisaalta yhtään tiedä mikä hänet noinkin nuorella ikää poisti keskuudestamme, mutta pahaa pelkään että mitään varsinaista kuolinsyytä ei tule koskaan löytymään. Siltikin jos veikata pitäisi niin sydän pysähtyi ja siihen taas syyksi veikkaisin ehkäisypillerin sivuvaikutusta/niille herkistymistä.
Jos tämän nyt sitten sattuu lukemaan joku yhteinen tuttu tai peräti avoimies/lapset niin minä esitän vilpittömän osanottoni ja todella tiedän miltä tuntuu kun itselle läheinen ihminen kuolee yllättäen.
Vaikka siis yhteinen historia alkoi jossain vuoden 1985 paikkeilla, (kerhosta en ole ihan varma) niin leikit oli leikitty, laulut laulettu, pelit pelattu ja tanssit tanssittu 9.luokan luokkaretken jälkeen.
Jos pitäisi jotain vielä muistella niin yksi tapaus on varsin kirkkaana mielessä. Muuan liikunnanopettaja teetti jonkin sortin kuntotestiä ja sen ajan pojat vetivät sitten leukoja kuka enemmän kuka vähemmän. Samaan aikaan liikuntaa oli myös tytöillä ja syystä jota muista en hyppäsi tämä edesmennyt luokkakaverini tekemään "tyttömäisen" tuloksen.
Kun sitten lukemat olivat kai peräti paremmat kuin nykyisellä sirkustaiteilija O-P-T:lla niin opettaja ei muuta perustelua keksiyt kuin sen että tyttö veti leukaa väärällä tyylillä eli käyttäen siihen lähestulkoon koko vartaloaan eikä pelkästään käsiään.
Näin niukasti 24. päivän puolella saunan raikkaana arvelen että ei montaa asiaa jäänyt rästiin. Ei siitäkään huolimatta että kassoilla oli taas ongelmia kahdessa kaupassa vaihtorahojen kanssa ja kolmannessa kaatui sitten taas kassakone. Viimeisessä kaupassa odotin varmuuden vuoksi niin pitkään että olin viimeinen asiakas että saa sitten vaikka käsipelillä laskettua pienet ostokseni.
Valaisin jäi siis kuusikierroksella kyydistä, pukkikierroksella vein kyllä suukkoja varmaankin kauniita unia jo siinä vaiheessa kovaa vauhtia nähneen kaverini ovelle ja oletin puhelimeni pudonneen hänen pihalleen. Puhelinta ennen olin löytänyt kadonneet avaimet ja toivonut että kaupassa laitettaisiin tuotteille hinnat näkyviin.
Joskus on kertakaikkisen mahdotonta arvata mitä toinen ajattelee tai haluaa. Näköjään joskus myös puheen tulkinnassa on ongelmia- kiitos vaan melkein toimivat matkapuhelimet.
Olin siis auttamatta myöhässä astumassa autoon vähän vaille yhdeltätoista kun puhelin soi. Ihmettelin sitten kun kalenteri ei ollut hälyttänyt. Perillä kohteessa se sitten alkoi hälyttämään ja siis siihen aikaan että olisin ehtinyt sinne puoli yhdeksi nippa nappa siis sillä hälytyksellä.
Kun sain asiat hoidettua, palattua ja tehtyä ruokaa tuli vieraita. Siinä sitten ohimennen mainitsivat joulukuusen... Arvelin että käyn metsästäni sellaisen hakemassa tai siis siitä onnettomasta saarekkeesta jossa kasvaa muutama tuhoon tuomittu puu pellon ja tien välissä.
Tuumasta toimeen ja moottorisahan kanssa pellon reunaa koluamaan. 5 kuusta nurin ja arvelin että sukulaistyttöni valitsee sen kaikkein tuuheimman suorastaan postikorttimaisen kauniin kuusen ja että voin viedä kotiin jomman kumman harvemmista tai tuuhean lyhyen kuusen.
Vaan kun ei niin ei. Ensimmäinen lahjoituskuusi oli ihan tosipuoleinen eikä oikein voi puhua tuuheasta. Sitten se toinen lahjakuusen saanut ei oikein ollut uskoa silmiään kun kuusi on niin tiheä ettei saa kättä työnnettyä oksiston läpi runkoon asti. Se varmasti olikin joulukuuseksi ylivoimaisesti paras mitä luonnonkuusista olen koskaan nähnyt. Harmi vaan että sattui kasvamaan ihan väärässä kohdassa. Toisen harmi on toisen onni ja toivotaan että kuusi tuottaa kuivuttuaan lämpöä kiukaaseen.
Todennäköisesti estin tänään nokkolarin. Hopea/harmaa Nissan Primera/Almera ajoi yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja kääntyi siltä toiselle yksisuuntaiselle niin ikään väärään suuntaan ja minä soitin tietysti äänimerkkiä siihen asti että se auto pysähtyi, samoin kuin reippaasti oikeaan suuntaan ajanut autoilija.
En ole lukenut mitä tapahtuu tällä hetkellä huumepoliisin mainetta murentavassa jutussa, enkä liioin mitä tapahtui hieman lähempänä uhkailuvideoon päätyneelle poliisille.
Jos väitetään ettei medialla ole vaikutusta tuomioon niin mitäköhähän kaikkea ihminen voi toiselle sanoa menettämättä työpaikkaansa. Muuannessa Pirunpellon avausjaksossa oli oleellisessa osassa se ketä uhkailee tai ketä lyö takaisin. Ketä tai kenen poikaa.
En väitä että poliisin kuuluisi missään tilanteessa uhata hakkaavansa ketään, mutta tässä tapauksessa sen uhatun ja varsinkin hänen isänsä tulisi katsoa peiliin ja miettiä oliko tapaus oikeasti sen arvoinen että jonkun pitää sen takia menettää työpaikkansa.
Poliisikin tekee virheitä ja tokihan rikollistenkin pihoja on joskus kaivettu auki kun on etsitty kätkettyä tavaraa, mutta olisiko yksikään poliisi oikeasti niin tyhmä että kätksisi huumerahoja omaan pihaansa? Rikollinen voisi hyvinkin kätkeä rahat poliisin pihaan, koska se nyt varmaan viimeisenä tutkitaan. Sitten jos rikollinen ja poliisi on yksi ja sama henkilö voi tapahtua mitä tahansa.
Poliisin homma on vähän kuin yksisuuntainen tie. Jos sitä ajaa väärään suuntaan niin jossain vaiheessa kolisee tai sitten poliisijohto ei ole hoitanut hommiaan.
Poliiseja tarvitaan lisää- ei välttämättä mitään valtavia määriä, mutta kuitenkin lisää niin kasvukeskuksiin kuin maaseukuntiinkin. Liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli virhe, vaikka itse asiassa liikenteen valvominen on mielestäni pulmista pienin.
Mitä sitten ovat suuret ongelmat: Henkirikokset, järjestäytynyt rikollisuus, väkivaltarikokset, seksuaalirikokset, omaisuusrikokset. Huumeet on oma lukunsa ja jos joku "mietoja" huumeita puolustaa niin mainitkoon yhdenkin muun kuin MS potilaan jolle huumeista tai vaikkapa alkoholista on hyötyä.
Miksei tupakan tuontia ulkomailta ole älytty kieltää? Eikös sitä pystyisi kasvattamaan Suomessa. Samoin uskoisin ettei alkoholiakaan tarvitsisi tuoda, paitsi ehkä polttoaineeksi. Montakohan työpaikkaa tuontikiellolla syntyisi ja montakohan häviäisi? En puhu siis kieltolaista ja paluusta kuusten juurilla valmistettuun pontikkaan, vaan valmistuksen tuomisesta lähemmäs kuluttajia.
Kun viimeksi kävin kaupassa otin satunnaisotannalla noin 20 tuotetta muutamasta hyllystä ja katsoin missä ne on valmistettu. Kaikissa oli valmistusmaa Kiina. Luulisi että esimerkiksi sähkömoottorin, kulhon, rungon ja kolme koukkua sisältävän myyntihinnaltaan lähes 900 € kodinkoneen saisi valmistettua lähempänäkin.
Tänään oli varsin heikko etenemä. Toki sain yhden kehän tehtyä ja muutaman irtopalan pätkittyä sirkkelillä, mutta töitä se teetti.
Suunnitellessa ei aina tule mietittyä valmistettavuutta. Tälläkin kertaa oli yksinkertainen idea, mutta kuitenkin "tarkasta" mittakuvasta huolimatta joutui mittoja laskemaan itse ja sitten kun kasauksnen aika tuli ei mennyt osat saumattomasti toisiinsa kiinni.
Vasta sitten ruuvausvaiheessa katsoin ensimmäistä ns sokkelipalaa ja kas kummaa- se oli ihan oikean mittainen pala, mutta väärään elementtiin. Siitä siis puuttui "häntä". Hännän idea on helpottaa nostamista, mutta muuten se on vailla rakenteellista merkitystä. Hännän verran kun sääti yhtä liitosta niin jo alkoivat osat mennä paikoilleen. Oikeastaan vähän turhankin hyvä sovite tuli, koska liitoksesta mennään kuitenkin jollain sahalla läpi, mutta ei tänään.
Tänään on ainakin tullut syötyä hyvin jo ennen töitä ja tietysti toinen annos auringon painuttua horisontin taa. Kiitokset tomeralle tontulle.
Tänään ei mennyt reissu ihan putkeen. Keli oli paluumatkalla todella liukas, tuote mikä piti ostaa oli homeessa, toinen mitä kävin katsomassa oli väärällä kiinnityksellä.
Poltin sormeni kiinalaisessa sähköhöylässä. Oli tietenkin töpseli irti seinästä, ja purut poistettu koneesta ja hihnan suoja irti, koska jostain kumman syystä käyntiääni muuttui kesken työskentelyn.
En tiedä minkä valmistajan koneesta tuo on kopioitu, vai onko ihan omaa suunniitelua, mutta jotain siinä on pieleen mennyt kun purunpoistokanavassa on pykäliä ja kuristusta. Näin ollen kotimainen havupuu tukkii höylän pyöriessä posistokanavan alkupään ja tuuletin joutuu pyörittämään kuumaa ilmaa. Tuskin pystyy korjaamaan paitsi hankkimalla tehokkaan puruimurin- jota ei siis tietenkään jaksa raahata pienen käsihöylän mukana- tai hankkimalla paremman eli kalliimman tilalle.
Kokoonpanokuvasta löytyi suunnitteluvirhe- en tiedä onko kohtuuvaivalla korjattavissa vai ei. Jos ei niin sitten on vaihdettava kurkihirrellä toteutettu rakenne kattoristikoihin, muuten lumikuorma tulee harjalta oviaukon kohdalle.
Korjausvaihtoehdot: uusi seinäelementti, massiivipalkki oviaukon ylitykseen katon kääntäminen 90 astetta: lumi putoaa oven eteen, harjakatto-> pulpettikatoksi, pilari joko seinän sisä tai ulkopuolelle, jokin muu tavallisesta poikkeava rakenne.
Ehkä mallia täytyy lähteä katsomaan vanhasta heinäladosta.
Päivä valkeni liukkaana. Matkalla pankin, torin, ruokapaikan, parin kaupan,kodin ja työmaan väleillä oli vaikeuksia jarruttaa lukitsematta pyöriä tai taas toisaalta lähteä liikkeelle. Niin ja ihan rajoitusten mukaan ajaessa muutamin paikoin tunsi että takapää haki pitoa etupyörien raiteen vierestä.
Huonommin oli asiat Ford Fiestan kuskilla joka oli päättänyt tulla lujempaa kuin renkaat ja ajotaidot antoivat myöden, joten joku isompi auto tarvittiin sen auton vetämiseksi pois ojasta. Ei onneksi tarvinnut pysähtyä odottamaan kun oli kiire iltapäivävuoroon soraa lappamaan.
