Contour

Paluumatka oli tänään sellainen että näin vaihteeksi oikein mallisuorituksen kuorman sidonnasta. Oli näet varmaan vaan santsilautasesta kiinni että en olisi joutunut väistämään risteyksessä kuljetuksessa putoavaa kuormatraktoria. Jos tämän nyt joku ammattiautoilija joka tuota kyseistä John Deereä tänään kuljettaneen kuskin tuntee niin sanokaa sille ettei ne saatanan telat jäisellä lavalla sivusuuntaan pidä yhtään mitään. Opettele sitomaan kuormasi ettet tapa ketään tai tuhoa jonkun elinkeinoa.

Minä en ainakaan uskaltaisi lähteä ajamaan sitomaton työkone jäisellä lavalla kahdesta syystä. 1. on se että se voi pudotetessaan tappaa tai tuhota vaikka mitä 2. on tietysti se että se mitä virkavalta tekee moisen kuorman kohdatessaan.

Toki joku voi sokeasti luottaa kitkaan tai lavan muotoiluun, mutta jos koneenkuljetuslavettia ajaa ammattilainen niin kuorma pysyy kyydissä ja menee ehjänä perille.

Olin tänään ainakin tunnin liian aamuvirkku. Toisaalta olin aivan oikealla hetkellä työmaalla jälleen kerran ottamassa esiin valopylvään jalkaa.

Ihan ehjähän se oli, mutta vinossa. Ei kuitenkaan sen parkkipaikan vinoin, vaan toisen tolpan yläosa oli taipunut banaanille.

Muuten meni ok, mutta näköjään sillä parkkipaikalla ei parkkikiekolla ole mitään virkaa ja aika paskamaista yrittää ronkkia yhden pysäköintiruudun kokoisessa tilassa. Tokihan sen pystyi tekemään, mutta aikaa meni enemmän, eikä toivoakaan lajitella pintamaata erikseen tasamaalle.

Jotain mystista matkalla kuitenkin tapahtui, koska toinen takavalo pimeni tyystin.

Välillä parhaat löydöt tehdään valomerkin jälkeen. Nyt tosin tarkoitin omia ostoksiani. Toisaalta jos kassakoneen takana hymyillyt ja sulkemiskäskyn radiopuhelimeen antanut nainen saattoi ymmärtää pienen kaksimielisyyden.

Päivällä oli ohjelmassa käynti parillakin työmaalla. Olin näet huolissani yhdestä kaivosta jota ei ollut siinä vaiheessa vielä löydetty. Asiakas oli onneksi ottanut valokuvan josta näkyi rakentamisen suunta ja yksi pieni kiintopiste.

Eli alkujaan edellinen maamerkki oli tien alitus, siihen noin metrin verran kulmakappaleesta ja 12 metriä putkea. Kun sieltä ei kaivoa löytynyt niin kuvasta todettiin linjan olleen tulossa kahdesta suunnasta ja noin neljä metriä alkuperäisestä etsintäpisteestä löytyi kaivattu kansi ja teleskoopissa oli vielä nostovaraa.

Päivän saldona murusiksi mennyt katkaisuterä, havaittuna kaksi pieleen mennyttä sorvausta ja lopulta toimva kokoonpano.

Maali on hyvä apu osia sovittaessa. Sokkona sovittaminen on kuin tekisi palapeliä nurin päin ja vieläpä siten että kolmannes tai puolet osista puuttuu.

Päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen työkeikalla. Lunta ei onneksi ollut kertynyt edes sen vertaa että pikkuteille kannattaisi tehdä yhtään mitään.

Kello oli kuitenkin aamulla soimassa kahteenkin otteeseen ja sen toisen soiton perään pärisi myös puhelin. Sinänsä ihan hyvä että se soitto tuli siinä vaiheessa kun olin jo puhdistamassa autoa lumesta eikä silloin kun olin umpiunessa.

Olin siis eilen illalla sääennustetta katsoessani näpytellyt jo viestin valmiiksi että "näyttää olevan kolme täyttä kenttää, joten ilmoittakaa jos sieltä joku pois putoaa, menen yöksi töihin enkä voi sanoa varmaksi pääsenkö tulemaan" kun en siis yhtään tiennyt onko tiet aamulla ajettavassa kunnossa vai ei. Viesti jäi lähettämättä ja olin siis oletuksena menossa ihan vaan penkille istumaan.

Toisin kuitenkin kävi ja vaikka yhtään maalia tai syöttöä ei tullutkaan niin ketju taisi latoa +5 aika nopealla tahdilla ja saattoi jopa olla että se jäikin voimaan kuten kengät jäivät pukukoppiin. No tulipahan käytyä kaupassa ja sorvattua pari pientä osaa.

Jos sitä peliä joku sivusta seurasi niin ei mitään kauhean kaunista ollut, mutta kumpikin lopputulos oli aivan kenttätapahtumien mukainen. Hieman jäi harmittamaan kun jo vaihtopenkiltä asti ehti nähdä ja huutaa että voi ei kun oma pelaaja syötti johtoasemassa suoraan vastustajan mailan varteen ja sen jälkeisestä kahdesta sekunnista jo puolet soi pilli maalin eli tasoituksen merkiksi. Eli kauden todennäköisesti parhaasta pelista huolimatta peli kuitenkin ratkeaa hyvin herkästi. Onneksi se on vain peliä ja ainahan jää parantamisen varaa.

Juuri ennen lumisadetta kävin tasoittamassa yhden tonttiliittymän. Tuli uuden kypärän kuulosuojaimet testattua ja sen perään loput renkaat vaihdettua.

Mielenkiintoisen pieni on taas maailma. Uutisia katselin mielenkiinnolla kun sama typykkä jonka kanssa pariinkin otteeseen kahlattiin kylmässä vedessä onkin näköjään päätynyt näyttelijäksi. Onhan siitä toki vuosia aikaa.

Odottelin että pääsisin siirtämään työkoneita suojaan ilmeisesti huomenna saapuvan lumipyry tieltä. Matkan varrella olisi muutama neliömetri tärytettävää, mutta täry on vielä muutaman tunnin tavoittamattomissa.

Miten sitten hyödyntää vapaaksi saatu hetki. Päädyin vaihtamaan talvirenkaita alle tai ainakin yritin. Siinä samalla kurkistin mitä jarrupaloille kuuluu ja oli aika epätasaisesti kuluneet ja siltä puolen kaksi mäntää jumissa.

Siitä lähti taas alamäki eli jarrusatula irti ja purkuun. Muistin että siihen olisi ollut uudet tiivisteet, koska toisen puolen siitäkin autosta olen jo remontoinut. Kun sitten piti ruveta niputtamaan niin tiivisteet kyllä oli, mutta pelkät pölytiivisteet. Paikalliseen varaosaliikkeeseen olisi ehtinyt ihan helposti, mutta katsoin ensin mikä on osien saatavuus.

Maassa oli, mutta vain ja ainoastaan yhdessä suurliikkeessä reilun sadan kilometrin päässä. Tietysti ihan vieraassa paikassa ja aikaa juuri sen verran että rajoitusten mukaan ajamalla ehtisi saada osat kunhan ei eksy tai käy syömässä.

Kauhea homma muutaman tiivisteen takia, mutta kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon että tilaamalla ne olisi olleet todennäköisesti perillä maanantaina. Nyt ne on siis jo läpikäydyssä satulassa koeajoa vailla.

Ihmeellistä valehtelua joutui taas tänään kuuntelemaan. Kaipasin akkuporakonetta ja muistin että kaikki kolme akkua oli ladattuina ja kärkisarjat täydennettyinä. Kun sit piti alkaa poteroita hoonaamaan ei yhtään uusista akuista paikalla ja laturikin lainattu. Vielä sit palauttaessaan kehtasi väittää että oli olleet tyhjät akut mun jäljiltäni, eikä käyttöpaikassa muka sähköä mistä ladata- niitä kun palautuksen jälkeen niin kumpikin akku oli edelleen hyvissä voimissa eli lainaaja valehteli joka tapauksessa. Jos ei ole ollut sähköä mistä ladata niin silloin mun mielestäni palautuneiden akkujen olisi pitänyt olla tyhjiä lähtiessä ja palautua tyhjinä.

Eilisen puolella olin nostamassa porkkanoita ja sen perään mm kaupassa, huoltoasemalla ja juoksemassa pallon perässä.

Ei sitten kuitenkaan ollut taas vaihteeksi mitään ruokaa tehtynä ja jääkaapissa oli viimeistä käyttöpäivää huutavaa jauhelihaa. Meni sitten jokseenkin kauan yli puolen yön että se jauhelija oli jalostunut maukkaaksi ruuaksi nautittavaksi minimaissin ja oman maan porkkanoiden kera.

Niitä porkkanoita tuli sen verran paljon että niiden pesemiseen ja pakasterasioihin laittamiseen meni sen kauemmin mitä ruoka hautui uunissa/pannulla. Ainakin tuplaten kauemmin meni oikeastaan.

Ehkä tämänkin ajan olisi voinut käyttää toisin, mutta kun ei niitä porkkanoita sieltä kukaan muukaan kaiva, eikä varsinkaan säilö millään tavalla. Samoin olisi voinut jättää tietokoneen avaamatta, mutta ei kovin nukuta kun treenien jäljiltä on useampi paikka kipeää. Joulutauolla täytyy sit tehdä päätöksiä sen suhteen kannattaako jatkaa lajin parissa tuolla tahdilla vai onko kevennettävä kuormaa. Toki taas voi käydä niinkin että nilkka tai polvi tekee päätöksen puolestani.

Entäs sitten jos sataa lunta pari metriä kerralla? Tänään ei pitänyt sataa yhtään mitään, mutta jotain kuuraa on tullut ja tulee kuitenkin. On siis kaiketi talvi.

Uutiskuvat USA:sta olivat varsin lumisia. Täällä lunta saataneen viikonloppuna ja se tuskin sulaa lähimpään viikkoon. Ei sentään täällä metriä tai kahta kerralla.

Jo kertaalleen luovuin toivosta nostaa lisää porkkanoita, vaan nyt niitä olisi taas yksi ämpärillinen odottamassa. Ei edelleenkään mitään aivan valtavia, mutta ei noita enää montaa syö kerralla.

Halkomakoneen kanssa oli ongelma. Se kyllä teki työnsä ihan ok, mutta öljyn lämmettyä jostakin alkoi tihkua öljyä.

Ei sitä montaa pisaraa tullut ja kaikki imeytyi sahanpuruun jota siis oli siinä vaiheessa jo useamman senttimetrin kerros. Oli kuitenkin uusi venttiili ja ehjät letkut, joten päätin että korjaan sen nyt jos on korjattavissa. Kiikutin vanhan venttiilin malliksi alan liikkeeseen ja lopulta kävelin ulos ihan oikeiden osien kanssa- tai siis niin ainakin luulin siihen asti kun rupesin ruuvaamaan niitä paikoilleen.

Muistin että koneessa oli JIC päät ja niin olikin pääosin, mutta ongelmakohdassa kuitenkin BSP ja vieläpä 90 asteen kulma.Hetken aikaa mietin lähtisinkö uudestaan kauppaan, tekisinkö uuden letkun vai unohtaisinko koko halkomisen tältä päivältä. Onneksi olin muutama käyttökerta sitten jatkanut letkuja ja jatkoletkusta löytyi vaadittu 90 asteen JIC naaras. Ei siitä hieno tai kaunis tullut, mutta toimiva pikaliikettä myöden. Vielä kun joku kaunis päivä jaksaisi vähän muuttaa venttiilin asentoa.

Ajelin eilen reilut 300 kilometriä. Oli hyvää tietä, huonoa tietä, moottoritietä ja lopulta kärrypolkua. Keli on kitkarenkaiden keli ja jos uusia innovaatioita kaivataan niin oikeasti voisi olla hyvä siirtyä kolmeen rengassarjaan= nasta, kitka ja kesä. Kyllä otti päähän kun edessä oli silmän kantamattomiin vapaata tietä ja ilmeisesti jossain aika paljon lämpimämmässä paikassa syntynyt "Lewis Hamilton" ohititti taksimersulla nastarenkailla ja palasi sen verran lähelle eteen että nasta tuli tuulilasiin asti.

Onko se toinen tai kolmas kaista niin pyhä ettei siellä voisi viipyä sen muutaman sekunnin kauemmin, varsinkin silloin kun alla on nastarenkaat tai on märkä keli.

Uusiin autoihin pusketaan kaiken maailman varusteita, mutta missä ovat roiskeläpät nastoja torjumasta?

Hautausmaalla käyminen ei ole koskaan mitään kivaa. Kun kävin tuolla haudalla ekaa kertaa tiesin vain millä hautausmaalla sukuhauta on, mutta en riviä, ruutua, aluetta, käytävää tai minkä sisäänkäynnin läheltä lähteä etsimään. Nyt oli jo varsin pimeää, mutta otsalampun varassa löysin kynttilöineni sujuvasti perille saakka.