Garfield was so wrong

Viikonloppuna tuli harrastettua väsymysasteeseen nähden ihailtavan paljon asioita, joskaan ei ihan kaikkia aiottuja.

Alusvaateshoppailuaikomuksia. Blondailua ja fiksuilua ja blondifiksuilua. Tupakkaa ja sadetta. Kahvittelua ja painokeskusteluja.

Ylipolvensaappaat, mikromekko, biletystä, tuttuja, shotteja, kettinkiä. (En sentään tankotanssinut, vaikka toinen bileisännistä ja avec olivatkin sitä mieltä, että veto-oikeutensa riittää asian toteuttamiseen. Hah. Suckers. Niin no, miehet.) Sateessa kävelyä ja pizzaa keskellä yötä.

Liian vähän unta, darra, muffinsseja, komediaa, seksiä (duh!), konvehteja, söpöstelyä, lätäköiden yli hyppimistä, kuumaa ihoa ja kylmiä sormenpäitä.

Sunnuntaishoppailua, lohikäärmeitä, Funky Lady, jouluisen punaista ja pitsistä ja törkeän nättiä. Sovituskoppicatwalkia puolivahingossa (yeah right).

Ihan liikaa hyviä juttuja. Hyvällä tavalla siis liikaa. Hyvien juttujen yliannostus on joskus ihan paikallaan, jotta maanantai tuntuisi oikeasti tarpeelliselta päivältä.

Niin ja onneksi on vapaapäivä, voi rempata naapureiden iloksi. Ajattelin käynnistää poran heti aamuseiskalta, kun nuo täysillä metelöivät kusipäät ovat ehtineet nukkua sen parin tunnin verran. :)

Kirjoitettaessa soi Blackstreet: No Diggity