Kateellisten panettelusta

Tilanne vihaajan silmin.

- Siis vittu mä vihaan sitä ämmää.
- Kenestä sä puhut?
- No tosta vitun ämmästä tossa.
- Ai toi. Tunnetsä sitä?
- No en. Mua vaan ärsyttää.
- Mikä sua ärsyttää?
- Sen käytös ja kaikki muukin.
- Mikä muukin?
- No miltä se näyttää ja miten se puhuu ja mitä se puhuu.
- Aha.
- Se on niin vitun teennäinen.
- Ethän sä tunne sitä?
- No näkeehän sen. Ihan vitun tyhjäpää.
- Sä siis oletat niin.
- No näkeehän sen.
- Mä en näe.
- No vittu sä ootkin sokee.

Tilanne vihattavan silmin.

- Hei toi tyyppi tossa vihaa sua.
- Okei. Mitä siitä?
- No sitä et se äsken haukkui sua.
- Eihän se ees tunne mua, mitä merkittävää se muka voisi sanoa musta?
- No että sä oot teennäinen.
- Jollei se tunne mua, se ei voi puhua musta tietäen. Se puhuu siis omista kuvitelmistaan, ja sillä on siihen oikeus.
- Ja sit se sanoi et sä näytätkin tyhmältä.
- No sehän on sen mielipide, kai sitä voi ajatella mitä haluaa.
- Mitä sä siitä ajattelet?
- Mitä mä voisin ajatella sellaisesta, jota en tunne ollenkaan?
- ???
- Niin. Ei mulla ole mitään sanottavaa sellaisesta, jota en tunne.
- No vaikka jotain siitä miten vitun naama rutussa se kyylää sua?
- Antaa kyylätä jos se kerran haluaa, en mä siitä kulu. Oma on naamansakin, olkoon vaikka solmussa jos se niin haluaa.
- Vittu sä oot outo.
- Kiitos mielipiteestäsi.

Jos oma elämä on pielessä, sitä alkaa helposti elää muiden kautta: vihaamalla ilman syytä, haukkumalla perusteitta, keksimällä paskaa ja esittämällä sen totuutena.

Heikkoja ihmisiä. Säälittäviä ihmisiä. Hädin tuskin ihmisiä.

Kirjoitettaessa soi Enrique Iglesias