Paha olla? Näpäytä muita!

"Mähän vain sarkastisesti näpäytin sua. Mistä sä nyt suutuit?"

Ihmeellistäkö? Ehei, arkipäivää. Sanat sattuvat vasta osuessaan omaan nilkkaan tai niskaan, ja muiden kasvoille samoja sanoja viskellään ajattelemattakaan, että ne voisivat satuttaa.

Sarkasmi on taas taitolaji, samoin sen ymmärtäminen.

Voi pieniä ihmisiä. Olkoot mielestään miten oppivaisia tahansa, sen opin olisi hyvä pysyäkin päässä pidempään kuin seuraavan Fiorellan kimallemekon näkemiseen tai ilmaisen viinan bileisiin asti.

3 kommenttia

Tero

2.6.2011 13:37

Amen - vaikken uskovainen olekaan.

Vittuilu on meidänkin kaveriporukassa hiljaa hyväksytty elinehdoksi. Sitä harrastettiin ja hartaudella - homma meni todella yli monta kertaa ja jokaisella oli hieman eri tapa reagoida tähän.

Äijäporukassahan asiasta ei valitettu eikä pukahdettu, vaikka välillä näki että otti kyllä kipeästi jotkut herjat. Ja muka "ystävyydellä" vittuiltiin, sarkasmia katsos - en mä pahalla.

Vasta iän myötä ollaan avattu tätä asiaa ja pahimmat keekoilijatkin ovat ehkä alkaneet ymmärtää viestin - liika on liikaa.

Oon huomannut että sama juttu jatkuu aika monessa muussakin porukassa. Mutta vastapainoksi olen myös ollut porukoissa joissa näytti vallitsevan keskinäisen tukemisen meininki, vittuilusta ei tietoakaan.

Onko meidän kaveriporukka jotenkin puutteellinen, vai onko se sitten sitä, että aina kun tunnetaan toisemme oikein hyvin, osataan heittää sitä osuvinta herjaa?

En osaa sanoa, mutta jotkut pelisäännöt on sarkasmissakin oltava.
Joku viiva, jota ei saa ylittää.

Vastaa kommenttiin

Dia

3.6.2011 07:08

Sarkasmi on purevaa huumoria ja yleensä sen ideana on jonkin tai jonkun naurunalaiseksi asettaminen - siinäpä yksi syy, miksen harrasta sitä. Valitettavan usein vittuilua esitetään sarkasmina eikä omaa "huumoria" osata tarkastella objektiivisemmin tai kyseenalaistaa tai rajoittaa, jolloin loukataan hyvinkin pahasti muita.

Jos joutuu sanomaan "No älä nyt viitti, etkö sä nyt huumoria tajuu", tietää menneensä rajan yli.