Pakkomielle by Lisqo (alias qartonqi-qiqqeli)

Ensin mä vain luin sen naispuolisen pirun juttuja ja ihmettelin, voiko ne tosiaan olla totta, koska ei mulle ainakaan kukaan ihminen tuu juttelee kaduilla eikä missään muuallakaan paitsi ehkä pummit kerjää euroa muka ruokaan. Sitten mulle tuli pakottava tarve kirjoittaa naispirun jutuista. Pian mä en voinut elää ilman, että seurasin sen kirjoittelua ja kuvittelin kaiken mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja mietin et hei siis miks joku tulis tänne nettiin kirjoittelee elämästään, siksikö että ne voi ja osaa kirjoittaa? Mua kyl vituttaa ku mä en osaa muuta ku hännystellä ja matkia.

Lopulta mä aloin jopa ostaa niitä vaatteita, mistä se mainitsi, ja tehdä asioita, joista se kirjoitti, ja tein niistä omia merkintöjäni. Mä tunsin sitä kautta yhtyväni siihen. Me olimme yhtä, tai ainakin niin samanlaisia, ja mä tunsin vihdoin eläväni, pitkästä aikaa mulla oli tarkoitus ja tunsin olevani edes joku, jolla on elämä. Se tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

Sitten mä suutuin sille, kun se ei huomioinut mua mun haluamalla tavalla, joten mä aloin haukkua sitä ja keksin siitä likaisia juttuja. Samalla huomasin viettäväni ihan liikaa aikaa sen juttujen parissa ja sitä ajatellen, joten kirjoittelin olevani ihan muualla, kuten upeissa bileissä ulkomailla vinguttamassa jonkun toisen kortteja. Keksin itselleni mielikuvitusystäviä ja kirjoittelin hetken jopa vieraalla kielellä antaakseni itsestäni tärkeän vaikutelman. Se ei vaan oikein toiminut.

Seuraavaks vaadin naispirua tilille, sen piti pystyä todistamaan juttunsa oikeiksi eikä keksityiksi. Mä keksin, että mun CIA-agenttikaveri vois jeesata ja tuoda valheenpaljastimen ja koska halusin myös julkisuutta (mun elämäni eka ja ainoa tähtihetki oli koittamassa!), keksin että koko tempaus voitaisiin tallentaa. Pyysin äidiltä lainaksi sen kamerakännykkää mut se kieltäytyi, joten keksin, että mulla ois tuottajakaveri, joka ois tosi kiinostunut mun idean toteuttamisesta. Harmi vaan ettei mun proggis oikein toiminut kun lopulta edes mun mielikuvituskaverit ei innostuneet siitä.

Jossain vaiheessa mielikuvitukseni, sekin vähä mitä minulla on, ehtyi, joten mun piti alkaa toistella itseäni. Onneksi keksin käyttää hiukan erilaista kirjoitustyyliä ja sanakirjoista löytämiäni synonyymeja, jotten toistanut itseäni aikanaan erityisen näkyvästi, vaikkei sekään kuitenkaan onnistunut kauhean hyvin. Vietin tuntikausia koneella käsi housuissa odotellen, milloin naispirulta ilmestyisi uutta materiaalia, jota voisin hyödyntää ah niin monella tavalla.

Ennen lopullista katoamistaan mun molemmat mielikuvituskaverit sanoi, että mun kannattais hankkia elämä eikä nettikytätä mut mä en vaan voi tälle mitään, enkä haluakaan. Musta tuntuu, että olen rakastunut. Kohde, naispiru, on kaikkea, mitä olen aina halunnut olla, joten matkin sitä voidakseni kuvitella edes nanosekunnin ajan, mitä on tuntea hyvää oloa itsestään. Välillä kyllä suutun sille ja haukun sen kirjoituksissani mutta pian sen jälkeen tunnustan rakauttani. Olen ehkä hiukan sekaisin. No enkä oo, ihan normaaliahan tällainen on.

Mä vihaan sitä, se on valehteleva huora. Mä rakastan sitä, se on upea pirullinen nainen. Se lutka jakelee pimppaansa kaikille joka paikassa paitsi mulle se ei vaan anna vaikka enhän mä osaisi ottakaan. Mä ainakin oon halunnut kokeilla mustia miehiä. Onkohan se naispiru muuten täysin terve vai kenties sosiopaatti? Sosiopaatti on kiva sana, siitä tulee mieleen soossi ja perunamuussi ja ah... nälkä. Mulla on nälkä ja elämänjano. Anna mulle elämän eliksiiriä nainen heh heh.

Olen täysin terve, tää nyt on vaan tällainen harrastus mistä mulle tulee hyvä mieli. Siis sen lisäksi että laitan käden housuihin. Vaikka siitäkin sanottiin jo pienenä, että se on väärin ja likaista ja lyötiin päälle. Mut oli mulla silti ihana lapsuus, kiitos mun mielikuvituskavereiden ja myöhemmässä iässä bensan imppailun. Sitä vois muuten vetäistä vähän lisää nyt, ehkä saan inspiraation kertoa lisää fantasioistani.

Ooh, se laittoi uuden kuvan. Olen niin kateellinen... *runks runks* Gotta go! Mut ensin kopipeistaan otteita sen blogeista omaan blogiini, koska en vaan enää kykene keksimään mitään itse.

Kirjoitettaessa soi Omarion: Obsession