Projisointia ja välttelyä

10.2.2012 10:26
Dia

Katselin mustia suoria hiuksia, jotka olivat joskus lyhyemmät, vaaleat ja hiukan luonnonkiharat, ihan latvoista vain. Silmien aito sinisyys oli piilotettu eriväristen piilareiden alle ja toi mieleen lähinnä sen toisen Marilynin, ei Monroeta.

- Mitä meille tapahtui? Me olimme ennen läheisempiä.

Kysymykseni jäi roikkumaan ilmaan, takertui toisen tuottamaan sakeaan tupakansavuun ja valui laiskasti sen mukana olemattomiin. Joskus terveet ja toisinaan kaunista ruusunpunaakin hehkuvat posket olivat nyt kalpeat ja lommolla.

Lisää tupakansavua, ikään kuin välillämme ei olisi muutenkin riittävästi näkymättömiä ja näkyviäkin esteitä. Viiruiksu siristetyt silmät katsoivat minuun mustan kajalin keskeltä enkä yhtäkkiä osannut sanoa, olisiko niissä enää edes teoriassa, edes jossain jemiksessä sitä minulle tuttua pehmeyttä ja eloisuutta, joka oli joskus vallitsevaa.

Kapeiksi kuihtuneiden sormien naksautus, tuhkahiutaleiden neppaamista siltä vähältä vaatetukselta mitä päältään löytyi, kuivuneiden ja rohtuneiden huulien nuolaisu, äänekäs, vaikea nielaisu ja vieras, narahteleva ääni:

- Kato ku sä oot Dia vaan muuttunu ihan liikaa, mä en enää tunnista sua.

Tumppi lennätettiin maahan ja se tallottiin metallisella kengänkärjellä kuoliaaksi, ehti sihaista pikaisesti viimeisen hengenvetonsa.

Allegoria oli vahvasti läsnä. No way back.

Kirjoitettaessa soi Monica: Letting Go

9 kommenttia

Anonyymi

10.2.2012 12:21

Ihmiset muuttuvat, ja etääntyvät ja lähenevät toisistaan ja toisistaan kuin alati liikkeessä olevat kappaleet avaruudessa...

Vastaa kommenttiin

Dia

10.2.2012 12:30

carryon: toki, toki, ihminen on prosessi eli muuttuu erilaiseksi kuin mitä oli viikko, vuosi tai elämänvaihe sitten. Siinä matkassa olisi mielestäni tarkoitus säilyttää ja kasvattaa rehellisyyttä ja realismia eikä vaihtaa niitä mm. itsepetokseen.

On myös jännä saada välillä kuulla oilevansa jotain, mitä se toinen on todellisuudessa itse. Ehkä parhaimpia käytännön arjen esimerkkejä projisoinnista on se, kun temperamenttinen lyhytpinnainen ihminen huusi mulle naama punaisena: "ja aina sä raivoot!" ja mä olin toooodella cool silläkin hetkellä, hiukset vaan vähän lepatti sen huutamisensa voimasta :D

Tai kun valehtelija väitti mun valehtelevan. Tai kun juorukello kertoi kaikille yhteisille tutuillemme mun juoruilevan. Hih, ihmiset osaa olla todella ihania <3

Vastaa kommenttiin

Anonyymi

10.2.2012 13:12

Tai ehkä kaikista klassisin esimerkki: epäluotettava ihminen pitää toisia epäluotettavina lähtökohtaisesti, manipulaattori luulee että kaikki manipuloivat, jne. :-)

Kaikkihan me projisoidaan jollakin tasolla jotakin toisissa ihmisissä, senkin tajuaminen on osa omaa oppimista.

Vastaa kommenttiin

Dia

10.2.2012 13:28

Tuotahan ne minunkin esimerkit toivat esiin: ihminen heijastelee omiaan muihin. Jotkut heijastelee omia vikojaan muihin ja toiset arvostelevat muiden teoissa sitä, mitä eivät salli itselleen. Kyllä, näiden asioiden seuraaminen ja analysointi on mielenkiintoista. Niin ja omaa projisointia voi onneksi oppia tiedostamaan ja kontrollin kautta ehkäisemään.

Vastaa kommenttiin

Samsa

11.2.2012 02:59

Se tunne, kun toinen tulee aiheettomasti arvostelemaan ja suorastaan projisoimaan omia tunnevikojaan itseeni, on kierolla tavalla nautinnollinen. Kun henkilö sanoo ne asiat sulle päin naamaa, niin itse tietää samalla miten sitä toista oikeasti sattuu sillä hetkellä sanoa/todeta niin. Vaikka se ei tiedostaisi sitä itse.

Silloin kun filtterit on kondiksessa niin tietää päässeensä 100% yli. :)