Elämä on pohjimmiltaan matka täynnä jatkuvaa muutosta, arvaamattomuutta ja tuntematonta huomista.
Ihmisiä on kahdenlaisia: yhdet rakastavat elämää ja toiset pelkäävät sitä. (Rajanvedon molemmin puolin on luonnollisesti sekä ääripäiden edustajia että vähemmän radikaaleja yksilöitä.)
Ensimmäiset elävät. Jälkimmäiset ovat olemassa.
Ensimmäiset taipuvat elämän virtoihin ja tuuliin. Jälkimmäiset kaivautuvat pimeään perunakellariin piiloon.
Ensimmäiset vahvistuvat saatuaan elämältä myös naarmuja ja mustelmia. Jälkimmäiset saavat makuuhaavoja, lihassurkastumia ja pahan mielen, joista pääosin puhuvatkin.
Ensimmäiset ovat onnellisia. Jälkimmäiset alistuvat olosuhteisiin.
Ensimmäiset luottavat itseensä. Jälkimmäiset eivät luota edes itseensä.
Kasvatus, ympäristö ja moni muu tekijä vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen kasvaa. Sen jälkeen ihminen voi päättää itse, millaiseksi hän haluaa kehittyä.
Ja loppukevennyksenä hyvin olennainen ehe ehe -kysymys:
