Tieto ja sen jakaminen

Neuvojen antaminen pyytämättä johtaa useammin lynkkausasenteeseen kuin kiitokseen. Yleensä ihmiset eivät ole valmiita vastaanottamaan uutta, varsinkin omiin käsityksiinsä verrattuna erilaiselta ja siksi kyseenalaiselta tuntuvalta tietoa, joten he käyttävät defenssejä kieltääkseen asian ja nollatakseen asian esittäjän uskottavuuden. Tämä on ihan ymmärrettävää ja luonnollista käytöstä.

Aiheesta kiinnostuneet löytävät kyllä tietoa siitä ihan itse. Tiedon jakaminen menee ikävän usein tuputtamiseksi, jossa prosessi häiritsee enemmän kuin sisältö voisi antaa. On toki inhimillistä, vaikkei aina viisasta, jakaa kokemuksiaan tai löytöjään onnenhuumassa ja/tai siinä toivossa, että voisi auttaa. Näissä tapauksissa apu herättää lähinnä mielleyhtymiä jehovalaisuuteen.

Muistan, miten eräs lähipiirini ihminen kertoi kaikille mahdollisille tuntitolkulla uusista metodeista parantaa terveyttään, ja ihmiset lähinnä kiusaantuivat, välttelivät häntä tai suuttuivat ja tiuskivat, ettei heitä kiinnosta. Lopulta tämä ihminen oppi pitämään tiedon omanaan ja puhui siitä vain sellaisten kanssa, jotka kysyivät itse. Kaikkien osapuolten elämä helpottui.