Voi pientä lapsukaista

Mahtaa olla vaikeaa, että aikuisenakin käyttäytyy kiusatun, laiminlyödyn ja muutenkin joka suunnalta pähänpotkitun älyllisesti alikehittyneen pennun tavoin. Huutelee muille kakkapäätä, lyö jollei keksi sanottavaa ja matkii niitä, joiden tasolle ei yksinkertaisesti yllä, vaikka miten yrittäisi - kyvyt ei riitä, ei vaikka käytössä olisi joukko sponsoreita ja avustajia.

Onhan se ikävää, kun ei juuri koskaan oo kivaa. Siinä paskassa sitä kuitenkin joutuu vellomaan, jollei osaa katsoa peiliin, vaan pelkästään refleksoi, angstailee ja hännystelee läpi tyhjän harmaan elämänsä.

Muusantuuska kirjoitti aikanaan jossain, että kaksi hänen puolituttuaan saivat kehitettyä keskenään suoranaisen ystävyyden, joka perustui Muusantuuskan vihaamiselle. Ihmiset ovat välillä tajuttoman pieniä... Sitäpä eivät nämä kaksi naista tainneetkaanikinä tajuta, että nostivat kuitenkin Muusiksen "ystävyytensä" perustalle. Mahtoi muuten olla antoisa ja aito ystävyys, jos kerran perustui vihalle.

Mutta mitäpä tässä, oman elämäni kuningattarena, voikaan muuta kuin katsella alaspäin ja nauttia näkymistä. :) Suosittelen lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa elää pelkän olemisen sijasta, samaa asennetta. Rock!

Kirjoitettaessa soi The Corrs: So Young