Nyt on Perhonen tapettu, nyt ei enää hätä, vaan hyvä mieli.
Siellä se liiteli ja huuteli katetulla linnan pihalla kahdentuhannen katsojan edessä. Itku ilon jälkeen, niinhän se ihmisen elämässä menee, niin tuon ihmisperhosenkin. Tämä perhonen oli geisha, Madama Buttefly, 15 v., jota amerikkalainen laivastoupseeri Pinkerton piti, voi sanoa, pilkkanaan, jalkkiksenaan, nykyisin paheksuttavana pikkuvaimonaan, lolitana, miltei pedofiliaa hipoen. Mies aikamies, nainen tyttö. Menivät kyllä naimisiin, mies tarpeeksi saatuaan häippäsi mantereelleen. Tuli sitten toki noutamaan kolmen vuoden kuluttua poikansa, uuden vaimon kanssa, merten taa. Muttei se nyt aivan kivuttomasti käynytkään. Upseeri ja herrasmies kun oli, hän huomasi Madaman aidon polttavan kaipuun, palavan rakkauden ja tuskan. Murheessa ja tuskassa kieriskeli sitten aikansa, kunnes kovettui ja lähti poika mukanaan Amerikkaan.
Kuis Perhoselle kävi?
Kursiivi sen kertoo tuolla alussa - oman käden kautta lähti.
Siinä tarina ja sen mausteina ne laulut, kulissit ja muut hiippailijat. Puccinin Giacomon musa, joka jatkui ja jatkui: ei mitään kolmen minuutin iskelmää perä perää. Toiselle sadalle nousi esiintyjien luku kuoroineen soittajineen.
Jotta paljonkos tuosta satasen piletistä yhdelle jää jaettavaksi. Linnavuokrat ja kaikki.
Oli komeata kuultavaa, tosin tapahtumaköyhää katsottavaa ennen kuin päästiin loppupuolen huipentumiin. Luulisi nyt alkupuolen miehen ja naisen välisestä seurustelustakin irtoavan jotain säpinää esitettäväksi vaikka huru mycket! Vaan eipä. Siellä nyhjäsivät näyttämön vasemmalla laidalla italiaksi laulellen, siellä voimapaikalla, siellä kaukana jossakin niin etteivät oikean laidan katsojat lähikontaktiin päässeet. Eivät kyllä toisessa eivätkä kolmannessakaan näytöksessä.
Sitä en tiedä, soiko tenorin ääni puhtaana, johtiko kapellimestari karvalleen viulut balanssiin, lauloiko Perhonen, Helena Juntunen, karvalleen oikeassa tempossa; mitä kömpelyyksiä lie sattunutkin, mutta kyllä kelpasi kuunnella, katsella. Mielessä ilman muuta myös tuo Perhosen lapsi, jaksoipa urheasti huutamatta - toisin kuin nuo toiset - iltamyöhään poika lavalla tepastella.
Valveilla piti miljöö katselijansa.
Vasta kotimatkalla alkoi omaa suuta repiä vähän samaan malliin kuin laulajilla lavalla.
