Ajattelin vuoden vaihteessa, josko minunkin olisi aika erota kirkosta, kuten ystävät ympärillä.
Jäi tekemättä.
Ajattelin että samapa tuon vuoden aikana kirkollisveroon menevän viissatasen kanssa - meneepähän SPR:n, Pelastusarmeijan, Hurstin ja muiden avustusjärjestöjen sijasta sitä kautta perille: kirkko hyvää työtä tekevänä ohjaa viissataseni hyväntekeväisyyteen.
Vaan nytpä tämä piispankehno nielikin viissataseni omaan kurkkuunsa - kerralla!
Tällä hetkellä vailla vakituista työpaikkaa: Romantschuk Maria, 58 v. Presidentti Tarja Halosen lehdistöpäällikkö 2000-2007. Irtisanoutui itse tehtävästä. Sittemmin potkut Fortumista, samoin Bonnier Booksista.
****
Kädessä tarkkaan luettu kirja tuosta kaikesta: Pirjo HouniEi, rouva presidentti. Otava 2014.
Maria Romantschukin työelämäkerta tämä on, minkä nyt siinä sivussa parit avioliitot ja erot. Itse kirjan julkaisijakaan ei ole entinen työnantaja Bonnier, ymmärrettävistä syistä. Vauhdikasta on ollut elämänmeno, tai mieluummin kiireellistä, mikä kirjassa hyvin käy ilmi. Jopa kirjan koonnassa, kun pitää muutama asia kahdesti uutena vakuuttaa: sen Tarjan hemmetin jokapaikan laukun syy, jossa puhepaperit pidetään, koska ei povitaskua ole niin kuin miehillä, ja kosimaton karkauspäiväkin varmistetaan tuplana.
Jäljelle jää kysymys: Minkä ihmeen takia nainen jätti Halosen ja lehdistöpäällikön paikan pian toisen presidenttikauden alkukahinoissa? Vastaukseksi ei riitä, ettei mitään annettavaa työssä ja työllä enää ollut. Monellako meistä on seitsemän vuoden jälkeen! Ja nainen näköalapaikalla!
Ei tarvitse valehdella - jättää vain osan kertomatta.
Tuota ikivanhaa neuvoa noudattaen selviää monesta asiasta, sitä painotteli Mariakin silloin tällöin työssään, jopa Tarjalle.
Martti Manninen ei noin menetellyt, vaan suolsi satoja faksipapereita Anneli Jäätteenmälle, pyysipä tämä niitä tai oli pyytämättä. Niiden joukossa livahtivat ne Lipposen ja Bushin väliset salaiset Irak-'sota'-neuvottelupaperit, joihin Jäätteenmäen pääministeriys ja Mannisen presidentin neuvonantajaura lopulta yhdenäkin tyssäsivät.
Elivät muuten neuvonantajat tuolloin jännittäviä hetkiä viiden ihmisen kansliassa: yksi heistä on myyrä - mutta kuka, ken.
Jotenkin tuntuu kirjaa lukiessa etteivät Romantschukin neuvot presidentille joka kerta putkeen menneet, jos eivät aina perillekään. Tarja halusi edelleen olla 'koko kansan Tarja', mutta presidentin arvovallan säilymisen vuoksi lehdistöpäällikkö väänsi asiat toiseen suuntaan. Vanhanaikaisesti. Kansasta irti. Myös tyyliasioissa, mutta ne presidentti kuittasi kivahtamalla tyyliin 'Et ole tyylineuvojani!'.
Joten ei sitten ihme jos Tarja potki vastaan ja kerrankin livahti ja löydettiin Stockmannilta jäätelön syönnissä. Tarja halusi olla varmaan samanlainen niin kuin nykyinen Uruguayn presidentti José Mujica on.
Ehkä kuitenkin on vinhaa perää väittämässä, kuten Halonen alkuaikoina oli Romantschukille vihjaillut, että tämä kuuluu hyväosaisiin suomenruotsalaisiin. Näin maalaisen silmin tosin kirjan luettua näyttää että siinä kaksi helsinkiläismuijaa on nokikkain, joilla kummallakaan ei ole, ei varsinkaan Romantschukilla, pienintäkään kokemusta Helsingin ulkopuolisesta tavallisen kansan elämästä: heidän maailmansa on Helsinki + ulkomaat.
No niin kai se on Stubbillakin.
Kaikesta huolimatta mielenkiintoinen kirja: selvitellään niin lesboudet kuin ateismitkin; päästään sisäpiireihin; jopa yövytään Valkoisessa talossa siinä missä kummastellaan Kremlin loistoa ja ujohkon Putinin muuttumista pullistelevammaksi persoonaksi.
