Ei epäilystäkään: jos parikymmentä pirpanaa eturivin patjoilla mukana elää ja touhuaa parit tunnit, niin.
Niin turha siihen on aikuisen mennä mitään sönkkäämään näytelmän esillepanosta.
Onnistunut se on - ja sillä siisti!
Pojannapero karkaa, koska äiskä ei hyväksy ei kissaa ei koiraa kotiin. Elää kesän uudessa kylässä vanhassa talossa kissain koiran, lehmän ja naakan kanssa.
Just, just se, se poika on Uspenskin Fedja-setä, nyt framilla Sinkkolan kotieläinpihalla Joensuun kaupungin liepeillä.
Ja kuten yllä pienin katselijapopula osoitti: vauhtia, huumoria ja jopa vaarallisia tilanteita riitti riittämiin. Pitkästymiselle ei kolmenkymmenen asteen helteessä sijaa ollut.
Vanhempi katselija katseli enemmän noita edessä alhaalla eläytyviä lapsia kuin itse pääeläimiä taikka päähenkilöitä, joista postikantaja Petshkin, Heikkisen Teemu, nielaisi kelpo osan. Vanhemman katselijan korvissa soi koko ajan Mannin Tarmon ääni ja tarinointi -70-luvun ajoilta, jolloin Tare maalaili mahtavin vedoin Fedja-sedän tarinaa radiossa; traktorin ääni varmaan eniten korvissa säksätti.
Jos näistä hyvistä joku olisi pitänyt eka palkintokorokkeelle nostaa, niin Naakan, Haatajan Tuan, hän sinne olisi tästä esityksestä nostanut, sen verran Uspenskin Eduard oli tälle osaa kirjoittanut ja ohjaaja-Rantala Sinkkolassa oivaltanut ja hionut niin ettei mustasta hahmosta kuitenkaan peloketta tehnyt vaan inhimillisen mitalirohmun, joka kenties olisi pärjännyt viime torstain Eliittikisoissa tuossa kivenheiton päässä, Evilän lennolle nyt ainakin, jopa Keskisalon Jukalle esteissä kampoihin laittanut.
Mustin esittäjää, Tuovisen Iiroa, kävi sääliksi kuumuuden kanssa karvaturrina taistelu, hengissä selvisi onneksi kun välillä hurtta limpparia lipitti.
Fedja-sedän, Jalkasen Eijan, sympaattisuus oli omaa luokkaansa, hyvä veto Fedjalta katsomossa kiertely, tuttavuuden hierominen lasten kanssa ennen esityksen alkua. Matroskin, Eskelisen Elsi, oli veikeä ja tomera yhtäaikaa.
Siis vanhempi katsojakin viihtyi, vaan sitten puoliajan jälkeen rupesi paljot mehut ja vedenjuonnit ulospyrkimään, hätä käteen.
Siihen hätään olisi ollut järjestäjien apu lähellä: vierellä istuja näytti kylttiä, mutta arkaillen sinne oli mentävä - se kun näkyi sekä katsomoon että näyttämölle saakka =
