Kuinka jokinäkymään tuli uutta virtaa.
Pylväspyhimyksellekö, sille Simonille, uutta asuinsijaako arvelivat kaupungin miehet pystyttävänsä, kun pitkin kaunista Rantakatua galvanikatupylväitä pystyttivät?
Ihan piti hieraista, ei seitsemän vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän silmiään, kun suvun kesäpaikkaan joen rannalle syksyviikon viettoon asettauduimme.
Ennen akkunan alla Pielisjoki koivujen katveessa puiston takana lirkitteli. Silmiä hivellen. Ikkunanäkymä kuin taulu.
Vaan entäs nyt!
Likinäkökö tepposen teki, vai mikä moisen karmaisevan näyn silmille työnsi?
Pylväsviidakko liikennemerkkeineen oli ilmestynyt ennen pylväättömään esteettömään esteettiseen ikkunanäkymään.
Miltähän näyttäisi La Gioconda jos keskelle taulua maalattaisiin parit pylväät?
Totta totisesti: EI v o i olla t o t t a !
Kaupungin kaunein bulevardi oli tärvelty tyystin, ainakin ikkunasta katsellen. Liikennemerkein olivat vielä koristelleet pylväät, jotka valoa valoivat niin ettei illalla huoneeseen sähkövaloa tarvinnut sytytellä. Näkyypähän pylväät, vaikkei vesi - ja ihan ilmaiseksi.
Tuleepa Pietarin, Pariisi, jopa Reijolan, katulyhtyjä ikävä.
