Ehkä kuitenkin käsissä olevan kirjan esille tuomisen sekä opiksi ottamisen paras paikka on tämä paikka: cityläisillä lienevät yleisesti ottaen muut menot mielessä kuin 1) romaanin luenta, 2) teatteri, 3) ooppera, 4) baletti, 5) taidenäyttely, 6) museo.
Kuitenkin noiden kanssa joutuu tekemisiin ajan myötä halusi tai ei. Ja sitten sitä sormi suussa päätä pyöritellään, jamespotkukelkkamaisesti huudellen apuva ja helppiä!
Tässä nyt ensiapuopas, jottei itseään munaisi ihmisten kulttuuririennoissa:
Katja Jalkanen & Aino-Maria Savolainen: Korot kopisten - Käytännön opas kulttuuriviidakkoon. Avain 2016.
Kirja on koottu Ystävä-kirjojen mallin mukaan. Mukana on oman alansa huippuja, kuten Katja Kettu, Paola Suhonen, Jaakko Hämeen-Anttila, Marco Hietala, Atso Almila ym. Monet alansa huiput joutuvat testiin eli vastaamaan revolverikysymyksiin tyyliin Lempikirjasi? Suosikkisävellyksesi? Suosikkielokuvasi? Viimeksi kokemasi kulttuurielämys? Minusta tuli taiteilija, koska ...
Kirjan tekijäkaksikon painotus on selvä ja kannustava: Taide ei ole tiedon vaan tunteen asia. Jok'ainoan citymeikäläisen ymmärrettävissä ja aistittavissa ja omaksuttavissa.
Semmoinen kevyt helposti lukaistava ja sulatettava kirja, etten sanoisi hömpähtävä opas, jonka luettuaan uskaltaa joba balettiin astahdella!
Ainoastaan yksi sana jäi epäselväksi: tutu.
"Tutua käytetään vain esityksessä."
Mutu-tuntumalta tuntuu että tutu on jokin riepu, koska perään tekijät selvittävät balettitanssijoiden tiukkojen trikoiden käyttötarkoituksen: 'että opettaja pystyy näkemään pienimmätkin lihasten liikkeet'.
Pienimmätkin lihasten liikkeet! Vau!
Siinäpä se, eli:
Aistien avaamisoppaaksi Korot kopisten -kirja on kirjoitettu.
