Evakot kulkivat. Editsemme valuivat kohti uusia seutuja. Meillä oli viettää kaunein lämpimin kesäilta, evakkoja kylmi.
Paljon niitä oli kulkemaan saatu, paljon oli meitäkin katselemassa.
Tehokas alku. Kieltämättä.
Siitä sitten kohti kunnalliskotia. Punainen verho auki ja johan ruplatusta riitti, kun kunniamummot parastaan pistivät. No just ne karikatyyrit. Kuvitelkaa kaikki nuo rollaajat, uteliaat ja äkämykset. Ruotimummot.
Näiden joukkoon asettuu lempeä karjalaisnainen hiomaan haavojaan ja noita mummoja siinä samalla.
Ollaan Kyllikki Mäntylän näytelmässä Opri.
Jatkanko juonta, vai käynkö näyttelijöiden kimppuun?
Mitästä juonesta! Hyvin siinä käy ja hauskaakin on kun tulevat ne kärrihurjat, huru-ukot siihen leikkimielin ja kovinkin mummo sulaa. Eikä näyttelijöistäkään pahaa sanaa, parastaan pistävät ja hyviä ovat, vallan mainioita, varsinkin nuo huimat mummot, talttumattomat. Ja ilmetty Jaakko Tepon ääni ja sama puhheen vetovoima tuolla Renki Jussilla. Kuuntelisi pitempäänkin. Siinä missä noita mummoja, ja ite Oprihan ei ammattilaisesta eroa.
Nimiäkö?
Pannaan vain ohjaajan, koska tunnetuin kaikista, Hannu Virolainen, se Karjalan kunnaiden pyhä henki, pappi Antto. Toiset löytyvät täältä: linkki. No pahus - eivätpäs löytyneet Kyösti Härkönen, Marja-Leena Gröhn, Leena Tolvanen, Katri-Helena Sorsa, Riitta Outinen jne.
Olis sietäny löytyä!
Kesäteatterissa siis taas. Liperi, Roukalahti, Lappalais-veljesten kylä.
Näissä on viehätyksensä ja oma livejännityksensä, sillä koskaan ei voi tietää josko jotain odottamatonta tapahtuisi. Ollaan koko ajan odottavalla kannalla, varpaisillaan. Väliaikakahvit, makkarat ja kaikki tuoksut.
Mieluummin täällä verevän kielenkäytön opissa vaikka joka ilta kuin kotona katsomassa telkun ulkolaisia.
Tuossa lie pointti löydettynä!
Opri eilen, tänään Yksinäisten sydänten kerhoon, toissa iltana Lemmenjuomaa juoda litkiteltiin.
On kesä ja kesäteatterikärpänen koko ajan surraamassa korvan juuressa.
Pitäskö tuo tappaa? Raahtisko.
