Jostain syystä yön jälkeen tuli sellainen fiilis että pisti laulattamaan, rallattamaan sekosanoin mummon kanasia, jotka Ellu niitylle ajoi ja nämä tiput senkun huppeli.
Johtuisiko laulupuuskarallattelu noista Ellun runsaslukuisista revittelyistä, vai vastikään päätökseen lukemastani Joel Lehtosen Lintukodosta, jossa kirjailija juottaa humalaan Matti-kukon ja seuraa katseella kuis kanoilla - Rupahäntä, Kukkapää, Tupsu-jalka - skulaa?
Huvittavaa! Kertakaikkiaan.
Joel Lehtonen yrittää rakentaa kunnon paratiisin pikkusaareen, Vähä-Vohliin, ja onnistuukin - syksyyn saakka, jolloin pimenee, tyrskyää ja myrskyää.
Ei hyvi muu kuin kirjailijan koota kimpsunsa ja kampsunsa ja luikkia takaisin stadiin Helsingin Huopalahteen. Tosin voihan sielläkin asialliset hommat hoidella ja sitten seuraelämän pyörteissä joskus olla kuin ellunkanat taiteilijatovereiden kanssa.
