Melkoinen joukko nimituttuja tai nimitutuiksi tulevia julkkuja pyöri pyhäpäivän Onni Rentnerin, tuon Paratiisi-asukin salin nurkassa. Kolmellako, vai neljällä peräti, kapulalla mies ohjasti kuvaruutua, kuin orhia rattailla, istuen rahilla ja huuliaan maiskutellen samalla imevällä tavalla aivan kuin Jorma Kontio tai Korven Pekka ohjastettavaansa.
että
Hoplaatia! vaan
Sitä jouti mennä ja ravata koko kapinen päivä, koska ulkona oli koirankeli kaikkine sademuotoineen eikä sinne menemistä ollut. Lohdullista muuten meille kuulla ja nähdä, ettei Paratiisissakaan aina aurinko paista eikä lämpöaalloissa kylpeä voi. Kylymä kevät sielläkin. Holotna.
Päivän oli Onni saanut kulumaan joten kuten kitumalla, lehtiä lukemalla ja kirjoja selailemalla; sekin Haudatkaa minut jalkalistan taakse alkoi olla loppuhuipennusta vaille - pian pääsisi eroon tuosta höpelöstä mummosta, jonka raivoa on lukijankin vaikea sietää, saati oman lapsen ja lapsenlapsen.
Silmät sirhallaan katsoi mies viimeistä ohjelmaansa: jääkiakkoa jääkiakkoa vielä vaikka jo Suomi-Tsekki-matsin katsonut oli; vielä piti vaan sihrata umpeen painuvin silmin Minnesotaa Viasatilta, sitä miten Granlund, Koivu, Haula Chicagolle hanttiin panisi.
Nuokkuu jo. Tuossa Salin toppastuolille rahilta siirtyneenä nuokkuu kuin - kauniisti, mutta liioitellen, sanottuna - kissankello viimeisten ohjelmien virratessa uudelleen sumenevaan päähän: se Palanderin Kallen lippalakin heitto Livillä, Abban Agnethan vanhentunut naamavärkki Teemalla, ja herranen aika! melkein havahtuu, niitäkin missikisoja vielä pitävät! nehän näyttivät Bea Toivosesta uudeksi Miss Suomeksi 2014 -tekaisun ...
Tuohon jaloon ajatusrataan uupuu, kuukahtaa, nukahtaa Onni Rentnerimme, paratiisilaisemme, loisemme, täyden pyhäisen päivän maailman asioita valppaasti seurattuaan.
Tai no joo, vielä yksi missi sanoineen kävellä kopsuttelee esille viisaine sanoineen: - Suomesta esittelisin ulkomaan missikisoissa sen miten sivistävä koululaitos kotimaassani on.
