Nevskin kulmilla notkumassa - II

Pietari on kaunis ja kallis kuin mikä!

No suomenhintainen vain, turha liioitella: ruplanollat tepposta tekevät euroilijalle, ja kai myös vanhat sukkahousu-purukumiajat laskentoa sotkemassa.

Ennen kuin Neva ryhtyy ojentelemaan siltojaan taivasta kohti, ja on aika laivojen, rientäkäämme!
Vaikka meillä ei kiirettä vähäisintäkään, kuten kaikilla noilla muilla tuhansilla ja tuhansilla tässä viiden miljoonan ihmisen pesässä.
Vai siirtyisimmekö sittenkin, vetäytyisimme porttikongiin katselemaan, emme loikkaisikaan hihnalle liukumaan, muiden mukana etenemään?

Ei me emme tuohon tohinaan ryhdy.

Mehän olemme oikealla puolella Nevaa; nuo muutko muka sitten väärällä rannalla - Nevski Prospektilta pois kuka minnekin kopistelemassa?
Luku loputon on ihmisten määrä, eivät nuo kaikki millään voi ehtiä sinne minne mielivät ja aie on.
Se on mahdotonta!

Vai sadettako vain pelkäävät, koska kuka nyt muuten, ihan oikeasti, Nevskiltä haluaisi kotikoloihinsa kiiruhtaa!

Sillä täällähän on kaikki: Ruma ja Kaunis rinnakkain.

Elämisen vaara läsnä.
Erehdypä oikaisemaan jalkasi väärään aikaan autojen vilinään kadun yli mennäksesi, voit oikaista viimeisen kerran. Eikä tuokaan savukettaan sytyttelevä nahkatakki aivan vaarattomalta näytä tai... No anna olla, katsele noiden vaeltavien kasvoja, niissähän on koko elämä näytillä: silmät surua täysi, toisella iloa, suu supussa, toisella hymy herkässä, jännitys tuolla kuvastuu kasvoilla, tuolla mielen apeus.
Talojen kauneus kuvaamaton.
Rahankiiltoa. Sadetta - rahasadetta? Kiito ja riento eri luokkaa kuin aikansa raahustavilla gogolilaisilla, kiillosta puhumattakaan.
Silti ilmassa tuoksuu grande littérature.

Kirjoitettaessa soi Vysotsky: Mistä tunnet sä ystävän http://www.youtube.com/watch?v=h8ddfXX93_k