Smolna - jonossa Leninin oven takana - III

siinäpä taas nikottelemista kerrakseen!

Nikottelemista ainakin niille, meille, ennakkoluuloisille jotka mieluummin vanhaa rataa kuljemme kuin otamme vastaan 'vihulaisen' viestejä.

Siinäpä seisoimme Pietarissa vallankumouksen päämajan eteisessä turvatarkastuksessa passi kourassa lauantaisena ehtoona lokakuussa. Olemme lokakuun vallankumouksen tarkastusmatkalla melko täsmälleen alkuperäisenä päivänä 25.10. Vuosiluku 1917 vain on eri - ja kumousinto.

Turvatarkastuksessa passi kourassa! keskellä kaupunkia johonkin kumman rakennukseen päästäksemme.
Eikö siis mikään ollutkaan muuttunut kapitalismiin siirtymisen tai, no jaa, sosialismin unohtamisen jälkeen?
Tiukka kontrolli päällä. Oli pomona tsaari tai kommunisti, vai onko kaupunginjohtaja jotain muuta - uusrikas, oligarkki kenties? Hänhän Smolnassa työtänsä tekee kaksisataisen upottavan punamattometrin päässä. Käytävä on pitkä siis, ja näitä pitkiä käytäviä on monessa kerroksessa. Punapomo Kirovin ampumishuoneessa sijaitsee nykyjohtajan työpiste.
Jos suurudenhulluus Dubaissa kohdistuu vertikaalisti taivaita kohti, niin täällä levennellään horisontaalisti. Oi ihminen - niin kauas toveri Diogeneesta loitontunut! Tynnyrin ala ympärilläsi ei ole koskaan riittävä.

Mutta sisään siitä pälyilemästä, viisauksia viljelemästä, nyt kun kontrolli on pelinsä pelannut, vaarattomaksi tämän sakin todennut. Nyt lupa on käydä peremmälle.
Kaupunginjohtajalta, opas käy hiirualisena kysymässä, ei lupaa heru tulla kuikuilemaan tappohuoneeseen. Siispä kuljemme muita käytäviä, vaikkei toki omia polkuja sentään. Vaan mikä ettei: onhan näitä mitä jäljillä lampsia.
Näemme upean salin jossa Pietarin kaupunginhallitus kokoontuu. Näemme Nadežda Krupskajan Vladimirin vaimon makuuhuoneen ja vaellamme käytäviä pitkin, kunnes pysähdymme ja hätkähdämme:
Tässä se on! Vladimir Iljitš Leninin (1870-1924) työhuoneen ovi.

Jos perille pääsy Leninillä oli vaikeaa, niin kestipä se meilläkin. Leninhän joutui tekeytymään ties miksi luutamummoksi ja hammasvaivaiseksi humalaiseksi päästäkseen henkivartijansa, Eino Rahjan, väellä ja voimalla ja oveluudella ylipäätään tuona lokakuun iltana etsintäporukoiden ohitse Smolnaan vallankumouksen aloitusnappia painaltamaan.

Kirjoitettaessa soi hiljaista on kun hämärtää