Päitä pinoon

Kesäisen kepeä rikosdraamatrilogia. Osa 2.

Kirves, pörssilaskusta välittämättä, on haettu rampin takaa, naulasta olalle nakattu.
Ei siedä Onni Rentner politiikan palikoita pihallaan. Historian Pääpirut on heti kättelyssä pinoon listinyt, kuivumaan, osa vielä kauhuissaan vuoroaan vartoo, armoa anelee. Iivana Julmaa, Neroa, Napoleonia, Pietari Suurta jos Aleksanteriakin on ensin hutkinut ja kurittanut: melkoisen pinonalun niistäkin jo kasannut.

Viimeinen polte niitäkin odottaa, kunhan kuivuvat ensin tirisemättömiksi. Uunikelpoisiksi, sano.
Ei edes omatunto soimaa kirveen kanssa huhkivaa miestä. Tai no joo, toki. Armo päässä pyörähtää, vaan se kaikkoaa, sillä pahempaakin on nähty, niin kuin ne Stalinin ratapölkyt.

Huhkii mies ja hymyilee. - Kaunista kaunista tästä tulee, ajattelee, - estetiikka tämä on. Esteettisen elämyksen näistä, puupäistä, saa kun kunnolla hakkaa, silpoo ja kokoaa ... ja pahimmat roikaleet jo pinossa.
- Mikäs tässä, tuumii Paratiisin Onni ja lähtee kirveenterää tahkoamaan.

Esteettistä elämystä lupaa. Jäämme odottamaan hyvin tuntien historiasta, kuinka paljon kauneuden eteen verta jos hikeäkin on vuodatettu. Orjuutettu, raipoitettu kansa. Egypti, Parthenon, Versailles, koko Pietari ...
Vaan nyt kansa kostaa! Hallitsijoiden, noiden perhanoiden, on aika tuottaa kansalleen esteettinen ilo. Ne joka sorkka henkihieveriin, perikatoon hakattakoon!
jatk.

Kirjoitettaessa soi Tee työtäs laulellen - https://www.youtube.com/watch?v=VUjJE1pdxC0