RAUHA SIUNAA
SUKUPOLVIEN TYÖN JA UHRIT
On tuota harmaata kiviseinää tullut tuijotetuksi aamuisin kyllin aikoinaan, lyseolaispoikana opettajien nutuutettavana. Epävarmana tulevaisuudestaan.
Vaikka valoihan se pystyviiva-Imppa uskoa tulevaisuuteen kaitafilmatessaan parhaiden urheilusuorituksia kamerallaan:
"Tämmöinen on mainio väline. Teillä kaikilla on varaa tämmöiseen sitten aikanaan." - Sitten kun meistä tulee herroja. Sitä se Imppa tarkoitti ja kuvasi kun Rusin-poika kylmiltään kiskaisi satasen 11,5 käytyään ensin henkisauhuilla katsomon takana.
Ja taas tuo kivetty teksti kylmän kalseana edessä. Juhlasalissa, aamuhartauksien pitopaikassa; Ellin silmät yhä kiiluvat puhujapöntöstä lempeyttä vailla.
Nyt vapaaehtoisena samassa salissa pallolamppujen alla; virtana vilahti juuri Jämän lunttaukset ja Kuivalaisen Oton korvia vihlova karjunta ja ovien ryskytys kun väkisin yritti päästä juhlasaliin käräyttämään meitä tänne välitunniksi piiloutuneita.
Taiteen takia nyt täällä. Ja ehkä myös jelppimisen. Zonta-naiset tai jotain. Vapaaehtoisesti.
Ensin musiikkiin.
Siksihän me etupäässä täällä istumme parinsadan muun kokoontujan kanssa loppiaistunnelmissa.
Sitten tauolla oheistuotteena maalauksiin.
Kimaset ja Munsterhjelm esillä. Ei vähempää! Sepon veljen lapset musisoimassa. Kyllä lähtee!
Väärän puun (koivun?) takaa, vai miten ne sattuvasti sanovatkin, sukulaisia kumpaisetkin. Jotenkin näin että vaimon enon lapsen lapset ja siskon miehen isän sedän jne...
Rinta röyheänä siis joka tapauksessa.
Mozartia, Schubertia, Sibeliusta, Chopinia jos Meriakannon Oskariakin.
Pipareita ja glögiä tauolla ja samalla tauolla sitä Munsterhjelmin Hjalmaria, Halosta ja Edelfeltiä seinältä.
Vain yksi harmi jäi kaivertamaan: Hildu Roosa Elisabet Rengon biologian luokka jäi näkemättä - joku amanuenssi vai mikä lie oli varannut sen huoneekseen, pah! - ja niin paljon kun siitä haaveksin että sitten näkisin sen luokkahuoneemme missä tämä ikivanha Hildu Roosa kertoi suikulaisista ja banaanikärpäsen perimän periytymisestä ja siitä miten mukavia mussukoita nämä, me, maalta tulleet lukiolaispojat ovat näihin kaupungin jermuihin verrattuna ... että näille sietää laittaa lähtönumeroksi jo kahdeksan ja siitä sitten ylöspäin todistukseen hilata ...
Kirjoitettaessa soi Oskar Merikanto: Miksi laulan
9 kommenttia
masaetti
8.1.2014 19:47
Kahdeksan vuotta lyseota käyneenä voin sanoa,että kyllä sieltä hyvän pohjan opettajan uralle sai.
Keskikoulun puolella neljännellä luokalla puolet tuplasi, lukiossa seiskalla hieman samantapaista, jos ei vaihtanut linjaa tai siirtynyt opiston puolelle.Ruotsiakin luettiin kahdeksan vuotta. Talar du svenska ? Opettajat olivat jo silloin legendaarisia ja varsinkin nyt lähes 50 vuotta myöhemmin . Minulle nimittäin lyseon opinahjo avautui vuonna 1964.Oli maalaispojalla ihmettelemistä.
Huonokuntoinen taisi opinahjo olla välillä, kun jostakin luokasta putosi sisäkatto. Silloin opiskeltiin käytävässä.Voi niitä aikoja ! Taidemuseona tilat ovat erinomaiset. Hissi ja kaikki. Silloin vanhaan aikaan alakerran luokassa ikkunan vieressä mittari näytti alle +10 astetta ! Kaiholla muistellen ? !
Vastaa kommenttiin
hikkaj
9.1.2014 08:15
me
pelkkä lukio meillä muutamilla ämeriäkkyläisellä, mm. kj Ykillä, Ellin vihaisten silmien alla. Seiska luokka meni runovuodeksi.
Oli ne persoonia, totisesti, ne opet jos oppilaistakin moni.
Kuivalaiseen - tais olla keskikoulun puolelle opena - ei lukiopojilla ollut muuta kosketusta kuin tuo hirmuinen möykkä yhdellä välitunnilla.
Inhimillisin ope oli Nykäsen Kaija, joka yhden joulun jälkeen taputteli vatsaansa ja kehuskeli luokalle (40 poikaa) miten hyvää voikin marmeladi olla! Ja sitten tietysti kasvojaan hieroskeleva piirtämisen ope Jaska. Impassakin jotain jaloa paloa.
Kaiken kaikkiaan kalsea ja kolkko kuva jäi koko laitoksesta. Olis varmaan vaatinut sen keskikoulunkäynninkin lyskassa, oikean hengen aistiakseen ja omaksuakseen?
Ykä
10.1.2014 13:32
Tuolla samassa lyseossa olimme. Nykäsen Kaijan muistan hyvin. Ja hienoin kaikista oli meidän suomen kielen opettajamme. Elämäni kohokohtia oli kun hän luki ainekirjoituksia palauttaessa koko luokalle ääneen kirjoittamani aineen "Tytön muotokuva". Siitä olen ylpeä edelleenkin. Ikävä kyllä olen hukannut sen paperiversion, tuolloin ei digiversioita edes ollut. Jukan aineethan luettiin lähes joka kerta. Terveisin Ykä
Vastaa kommenttiin
hikkaj
10.1.2014 17:30
ykä
jännä sinne lukioon pyrkiminen: itelläni ei aavistustakaan käytännön asioista. Sie Joken kanssa seisoitte lyskan pihalla jossain jonossa, niin ei kun perään - myöhemmin huomasin että se oli matikkalinjalle pyrkimisjono, siihen sitten biologiat päälle yms. Varsinaista opinto-ohjausta Schoultzin Kallelta! Vai kellähän tuo ohjaus ois kuulunu?
Vaan eipä tuo tuhmentanutkaan.
Manne matikan tunnin lopulla joskus huokaili kun edessä oli kielilinjalaisten matikantunti, että taas ens tunnilla pitää mennä niitä potenssiuunoja opettamaan.
Joo, Määttäsen Vieno ohjaili äidinkieltä ja Gogolia lueskeltiin; lauantaisin, lyhyinä päivinä, monen tunnin aine puhdisti pään ja pelin.
Muistatko, kulkiko tuo Hildu Roosa Elisabet Renko oikeasti tuolla nimellä, ainakin Veikko Vuolevi Jalavaa tais joku muokkailla.
masaetti
10.1.2014 13:55
Nykäsen Kaija opetti minulle alaluokilla ruotsia. Sainpa sitten Joensuun Korkeakoulussakin vielä
tenttiä ruotsin hänelle. Lyseon pojat opettajankoulutuksessa nähtyään Kaija totesi : " Täällä-
hän on tuttuja poikia !" Kaija muuten väitteli tohtoriksi asti, jos oikein muistan. Sieltä Ameriäkky-
lästä lukiossa opiskeli ainakin Lappalaisen veljessarjaa ja Kakkisen ( = Ojen ) poika. Ja moni muukin.Meistä a-luokkalaisista runoiltiin aalaiset maalaiset.
Äidinkielen opettaja, tämä lukion 6. luokan , luki tai luetutti parhaita aineita luokan edessä.
Hyviä olivat, ne parhaat aineet nimittäin. Niistä riittikin sitten puhumista välitunneilla. Kirjallisuutta
harrastettiin lukemalla mm. Huovisen Rauhanpiippua. Marja-Liisa Julkusen jatkaessa äidinkielen opettajana lukion seiskalla, luettiin Pablo Nerudaa, tämä kuin sai nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Ja jatkossa Marja-Liisa opasti sitten opettajanvalmistuslaitoksessa meitä lyseonkin poikia.
Kyllä aika kultaa muistot.
Lyseota muistellessa soi laulu " Olen unessa useasti, sinun kaduillas koulutie ".
Ja korkeakouluaikoja muistellessa soi Leskisen " Jyrki, Jyrki älä tyrki ". Jyrki Hilpelä nimittäin
opasti UTH II saloihin = Uuden Tiedon Hankinta II . Pitäisi varmaan kaivaa monisteet esiin !
Vastaa kommenttiin
hikkaj
10.1.2014 17:48
me
ämeriäkkyläiset osasivat jo sillon!
Vaikka kovin hiljasta poikaa moni olikin niihin kaupunkilaispoikain rinnalla. Heilin hiljanen mutta viisas Pentti K tais olla vähän aikasemmin tuota mainitsemaasi.
Jos Lappalainen oli Markku, niin vois kyllä ilimottautua tänne sieltä kultakaivoskylän johtotehtävistä.
Marja-Liisa Julkunen ei ennättäny meijjän aikana äikän lehtorina olla; kovin olisin kyllä kiinnostunut hänen tekemästään Joensuun kaupunginteatterin historiasta, jos käsiin saisi jostain.
UTH opekoulutuksessa oli kyllä luku sinänsä!
Yks kummallisimmista esityksistä: kaveri luki edessä kirjasta kummallisuuksia joita sitten paperille yritimme suomentaa ...Ei ollut hilpeetä, Eikä pitäjän Hilpelä.
masaetti
10.1.2014 18:57
Markku Lappalainen oli nuorempaa polvea, mutta Erkki-veli kävi samaa luokkaa. Ja Timo K tai nyt O oli samaa luokkaa käyvä. Ja olihan siellä tuleva opettaja ja eräkirjailija Matti Kettunen ja opettajan poika Timo Saarinen. Paljon hyvää oppilasainesta Ameriäkkylästä. Taisivat olla kyläkouluilta kuten itsekin. Kyllä Veli Kuivalainen osasi kieliopit opettaa : akt.ind.perf. m.3.p. kieltomuoto. Und Jungen, Jungen sanaili Irma Arponen. Kahdeksan vuoden ja armeijan jälkeen sitä kummasti pätevöityi kolmessa vuodessa opettajaksi. Ja kesällä kuin suoritti vielä kouluhallinnon alimman arvosanan, pääsi vakihommiin.Mutta meitä Lieksan kauppalan Kolin kylän poikia lyseossa oli yhden käden sormin luettava oppilasjoukko. Sitä joukko-oppia tulikin sitten siellä korkeakoulussa Huopion Erkin neuvomana. Silloin jo puhuttiin leikkauksista !
Vastaa kommenttiin
hikkaj
11.1.2014 09:14
me
Huopion Ierikka näky muuten istumassa tuossa ite konsertissa, ja Rautamaan Peku, Hämäläis-Kätkäläis-Simo. Lienevät Zonta-naisia nykysin. :)
Arposen Irma näky liikkuvan kaupungilla vielä oudon pitkään lyskasta pääsyn jäläkeen! Siltä ainakin tuntu. Juuasta päin Patrikais-Risto kävi vuodenkaks lyskaa ennen kun Juuka sai lukion, sittemminhän Risto näemmä valmisti opettajia Joensuussa.
Oispa näissä mitä muistella ja paperilla asti panna.
Sekkii kun Kahilan Elli kirjotti väärin ruotsin sanan taululle eikä kukaa uskaltanu korjata ennen kun Saloheimon jne. jne...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:33
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin