Luonnonlapsi, kouluttamaton, laiska. Hevoset ja rattaat.
Niitä rousseaulaisia!
Onpa siinä ennakkoluuloinen lähtökohta tarttua Marja Björkin romaaniin romaneista: Mustalaisäidin kehtolaulu Like 2014.
Björk on juristi jolla on kokemusta ja näkemystä heimosta. Eivätköhän tutustumisen jälkeen lukijan kuin lukijan ennakkoluulot karise?
Ei muuta kuin kannet levälleen! Ja katsomaan tottako lie tuokin:
'Hänen roolinsa oli romanius, vaimous, äitiys, naiseus.'
Näin sivullisen on aluksi aika hankala kirjoittaa ja puhua kaaleista, koska ei tiedä mitkä nimitykset ovat suotavia, mitkä taas loukkaavat mustalaisia, joiksi ikäni olen heitä kutsunut sen kummempaa pilkkaa tai kehua ko. sanaan liittämättä. Muistaen senkin mihin pinteeseen Rainer Friman itsensä kolumneillaan ja kirjoillaan on silloin tällöin kirjoittanut.
Björk ja väki itse kirjassa käyttävät mustalaista, mustilaista, romaania, mannea kaikkia mahdollisia kutsumanimiä tasavertaisina.
Naisen alistettu asema ja miesten vanhanaikaiset asenteet jäävät päällimmäisiksi mieleen vellomaan kirjan kauniit kannet kiinni suljettua, ja se ettei siitä 'omasta ringistä' ole ulos pääsemistä. Vaikka itse suvun päämies Väinö Sikrinsä kanssa alusta alkaen elävätkin suht itseellistä elämää omassa talossaan, niin kiertäjiä riittää.
Sen verran yhteiskunta ympärillä sentään kehittyy että ajan oloon katto pään päälle kaikille järjestyy - ja bonuksena päälle ne ikuiset työvoimakurssitukset!
Juoppous, huumeet, väkivalta, vankila, pettäminen, niin ja se rotusorto tai syrjiminen oikeammin, kouluttamattomuus pitävät huolen että kaaleena pysyt kaaleiden joukossa, kaajeitten joukkoon ei sulautumista ole. Saat ajatella kuin Väinön Maritan Teresa:
Minusta ei ikinä tule mitään. Täällä minä olen täyspäivämanne toisten täyspäivämustalaisten seassa.Vuosien kierron jälkeen, romaanin loppuessa, kuolee suvun kantaisä Väinö, ja Sikrille hankitaan paikka kaupungin palvelutalosta. Tosin olisi leski voinut mökkiinsäkin jäädä asumaan, koska mies kuoli sairaalassa eikä kotona. Vanhat tavat sen olisivat sallineet.
Uusiakin tapoja varta vasten muokataan, sellaisia jotka estävät muuttumista, sulautumasta valtaväestöön:
"Marita muisti, että Mertsi oli naureskellut Forumin liukuportaissa sitäkin tapaa, että nainen ei saanut olla ylempänä kuin mies: - Siitä ilmatila likaantuu. Tuolla taivaallahan ne lentelevät koko ajan, kun käyvät arabimaista kankaita hakemassa."
Vanhat ja uudet tavat selvisivät Björkin romaanista kaikkine povaushuiputuksineen, melko valjuiksi silti jäävät romanit romaanihenkilöinä. Ettei vain kirjailija olisi vältellyt kohteeksi joutumasta - Frimanin kovaa kohtelua välttääkseen?
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mustalaisaidin-kehtolaulu/