hikotusta ... sivumerkkejä

Näkyy joku jossain lausuneen liian ronskisti - ja siitäkös metakka!
Vinoilihan tuo pressammekin taannoin venäläiselle kenraalille jotain tyyliin 'vai kävi kenraali pitämässä puheen!' ...

HV
Hj

Näyt käyneen rasvaamassa Theresen huulet, vaan etpäs ottanu kantaa tämän Aleksi-pojan homoheittoon.
Joten otanpa minä.
Käännetäänpä homma toisin päin eli olisko Valavuori saanu futuset jos olis lausunu:
"MEILLE EI HETEROJA PALKATA!"

Mitä HÄH?

tuus
Lennu

Nytpä ei ihan kaikki natsaa, mutta silti ei hukkaan heitetyltä ajalta luettu aika tunnu.

Ponnistuksia vaatii päästä loppuun, vähän niin kuin päähenkilömieheltä muhina naisen kanssa. Minä, lukijana, onnistun ja pääsen loppuun, toisin kuin päähenkilömies, jolla lurpsahtaa ja joka joutuu pettyneenä toteamaan loppujen lopuksi:

'Lopulta raihnastuminen, hyvästijättö, kuolema ja ikuinen yksinäisyys.'

Viimeinen taisto Varsovassa on romaanin nimi. Atrain Kustannus 2015.
Tekijä tuntee Varsovansa ja Puolansa, onhan Matti Hoviseppä toiminut siellä toimittajana ja kirjeenvaihtajana pitkän ikänsä.

Niiltä pohjilta Hoviseppä vetelee vanhenevan päähenkilömiehen jalkoja Walesalandiassa. Tämä kummallinen henkilö on Kari-Matti, kuin kameleontti, joka välillä saattaa muuttua kesken kappaleen minäksi. Yllättäen näin lukijansa perinpohjin. Jos kirjoittaja ei ammatiltaan olisi kirjoittaja, saattaisin luulla tyylin äkkivaihtoa pahaksi mokaksi - jopa. Nyt töksähtely tyylikeinoksi laskettakoon. Näinhän Salama niin kuin moni muukin kuulu yhdenäkin 'sekoja' mättää. Taiteeksi tekstin takoo, ns..

Kuusikymppinen mies käy kirjassa läpi Puolan rajua muutosta kommunismista kapitalismiin, katolisen jos muunkin uskonnon prameutta, materiapalvontaa, pedofiliaa paheksuu. Toimittajana mies pääsee Gdanskin telakan lakkopäämajaan juuri kriittisinä aikoina ja pystyy karistelemaan kannoiltaan ilmiantajat.

Jokin maan rajussa muutoksessa klenkkaa: Ahneuden filosofia ja käytäntö vyöryvät Puolaan - voiton maksimointi, toisista piittaamattomuus syrjäyttävät yhteisöllisyyden.

Naiset ovat ihmeen kiinnostuneita tästä viileästä pohjoismaalaisesta Kari-Matista, joka näkee itsessään vain epäonnistumista sekä rumuutta habituksessaan. Mutta silti jokin ominaisuus miehessä naisia viehättää, tai sitten naiset ovat niitä jämänaisia joiden vetovoima ei Kari-Mattia kummempiin miehiin enää riitä.

Kari-Matille käy kuin posteljoonille Kieslowskin filmissä Lyhyt elokuva rakkaudesta, jota katsomaan hän naisensa vie. Pupu pöksyssä karkuun lopulta loikkivat niin posteljooni filmissä kuin Kari-Mattikin sittemmin naisen alkaessa itseään haaroitella.
Ei onnistu ei - vanhenevan miehen koetus.
Koko elämä on kuin surkea coitus int.