Kaivolla ollaan, siis tällä kertaa ei sellainen vakavampi (cor)vika niin kuin ablaation aikaan. Päässee ystävämme Onni R helpommalla, vaikka kovin hätääntyneenä häärii kaivonsa ympärillä.
Murhe musta, mieli maassa aatamilla?
No jo on aikoihin eletty.
Jos vain kaivon pumppu renaa.
Eto asiaa nyt surra!
Vaan mites saunan lämmität, löylyt lyöt, itsesi peset, huuhdot jos vesi kaivossa pysyy, pumppu ei nosta vaikka kuinka vipuaisi. Allapäin nostaa laskee pumpun vartta. Tyhjää potkii rautavarsi. Vesi kaivossa pysyy.
Aikansa kun rumppaa ja kun hikoontuu mies ja miehen mieli, niin tasapaino palailee kuten aina hikihomman jälkeen: näkyy jo ees yksi valopuoli.
- Toisaalta rumahan tuo onkin - pois joutava vanha ruma romu, tuumaa Onni silmäillessään tuota invalidisoitunutta.
Haaveilee, on jo vuosia haaveissa ollut, jos saisi sellaisen entisaikojen kaunottaren, sellaisen jossa muodot kohdillaan, pyöreähkö pallukka siinä keskellä ja kaareva kaikkine varsineen. Semmoisen Rautarouvan jos Paratiisiin saisi.
Mutta niin turhaan, niin turhaan haikailee menneiden aikojen mies menneiden tavaroiden perään. Mistäpä semmoisen muotopumpun tähän, käsikäyttöisen rautaisen kaunottaren.
Sähköllä sähköllä ja kovalla äänellä rumpsuttavia ehdottavat kauppamiehet jos kauppaan erehdyt tai sitten noita ei-niin-minkään näköisiä nökeröitä, seinään kiinnitettäviä. Seinään kiinnitettäviä!
Vinttikaivoa ei enää viitsisi pystyttää, semmoista Veken tekemää, se on jo kerran ollut, ja Vekekin jo kuollut, liian laaja-alainen on kauneudessaan, ja vaarallinenkin. Ei mökin kaivokehystäkään, somaa kyllä, tänne siirtää viitsis, se kun siellä paikoillaan jo jököttää. Vaikka joutamisen puolesta joutaisi.
Aiinakaan ei viimesyksyiseen myllerrykseen menemistä ole - että pihasaunaan vettä ranasta! Herranen aika! ja Luoja varjele! Ruiskauta nyt vettä hanasta - kauha, taasa, korvo täytyy olla. Käsivesi, käsinpesu.
Semmoinen jurake tuo Onni tänään, jääköön pulaan kun ei kelpaa apu.