KYSYMYS: Olen tavannut mielenkiintoisen naisen. Meidän on helppo olla yhdessä ja lähellä. Juttu luistaa ja on mukavaa. Ei kumminkaan vielä ole oltu iintiimisti. Nainen on kertonut sitoutumiskammostaan ja särkyneestä sydämmestään. Juuri kun kaikki menee hyvin hän ottaa etäisyyttä enkä tiedä mitä tekisin etten menetä häntä?
En luovuta, 34
VASTAUS: Nimimerkkisi on paljon puhuva ja viestii minulle siitä, että perusasenteesi on sinnikäs... Pidä tästä kiinni jatkossakin! Olet tavannut mielenkiintoisen naisen, jonka kanssa on helppoa ja luontevaa olla. Tässä vaiheessa suosittelisin sinua nauttimaan juuri tästä luontevasta ja mukavasta yhdessäolosta ilman paineita suhteen etenemisestä. Kun tutustutte toisiinne rauhassa ja kiirehtimättä, se mahdollistaa luottamuksen rakentumisen ja ystävyyden syvenemisen.
Nainen on kertonut sinulle sitoutumiskammostaan ja särkyneestä sydämestään. Tämä herättää minussa monia kysymyksiä: Onko hän joskus uskaltautunut sitoutumaan toiseen ihmiseen? Vai onko hänen ylipäätään vaikeaa päästää toista liian lähelle (esimerkiksi omasta taustastaan johtuen)? Miten hänen sydämensä on särkynyt ja onko hän ehtinyt rauhassa surra tätä?
Missähän merkeissä olette muuten toisenne tavanneet? Perustuuko tutustumisenne enemmän avoimeen toiveeseen vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisesta (esim. deittipalvelun kautta) vai onko kyseessä neutraalimpi tutustuminen esim. opiskelun, työn tai harrastuksen kautta...? Etsiikö nainen siis tässä vaiheessa (pari)suhdetta vai riittääkö hänelle kaverillinen, ei-intiimi suhde? Näihin kysymyksiin osaa vastata vain nainen itse, jos hänkään. Ihmismieli on siitä merkillinen, että kovin vastakkaiset voimat voivat ajoittain riepotella meitä. Toisaalta saatamme kipeästi kaivata rakkautta ja yhteyttä toiseen ihmiseen, toisaalta taas pelätä lähes kuollaksemme samaa asiaa. Usein tämän kaltainen ristiriita kuitenkin helpottaa ajan myötä.
Kysyt mitä tekisit, ettet menettäisi häntä. Anna ajan kulua ja katso, mitä se tuo tullessaan. Osoita naiselle välittäväsi hänestä, mutta älä painosta häntä mihinkään, mihin hän ei ole valmis. Sanotaan, että hiljaa hyvä tulee...
KYSYMYS: Olen 24v mies. Seurustelen naisen kanssa joka on myös 24v, mutta hän ei ole koskaan aikaisemmin seurustellut ja minulla itselläni on kokemusta jo kolmesta parisuhteesta joista jokainen loppui ikävällä tavalla, mutta joista jokaisesta opin miten suhteessa kuuluu toimia.
Ongelma meidän suhteessamme on aika omituinen sillä tyttöystäväni osaa välillä toimia suhteessa kuten normaalissa suhteessa toimitaan eli kertoo menoistaan, puhuu tunteista ja asioista, on rehellinen, ihana, rakastava, hellä, viettää aikaa yhdessä jne. Sitten saattaa aivan yllättäen tapahtua jotakin ettei hän osaakkaan. Hän ei tajua ilmoittaa, että tulikin muuta menoa eikä pääsekkään kanssani vaikka kahville, hän ei tajua laittaa puhelinta kiinni yhdessäolomme ajaksi ja saattaa höpöttää kaverinsa kanssa monta tuntia puhelimeen ja saan katsoa leffan yksinäni, riidoista puhumisestakaan ei tule mitään kun toinen kiinnittää huomionsa kaverin laittamaan tekstiviestiin jne. Nämä muutokset tulevat aivan yllättäen ja täysin selittämättä. Tyttöystävän perusvastaukset tämmöisenä ''osaamattomuushetkenä'' ovat ''en tiedä'', ''en tajunnut'', ''en tiedä miksi sanoin/tein niin'', ''en tiedä mitä sanoisin'', ''en osaa olla suhteessa. Opettelen vasta'' jne. Toisena hetkenä hän on maailman paras tyttöystävä ja aivan yllättäen ihan kummallinen. Yleensä silloin meille tulee paljon riitoja mitkä kestävät pitkään ja niitä on hankala käydä läpi, koska hän välttelee silloin niistä puhumista eikä osaa ottaa vastuuta mitä taas normaalisti tekee ja saattaa toistaa samoja virheitä jopa pari päivää putkeen.
Hyvät hetket ovat elämämme parasta aikaa, mutta nämä huonot hetket mitkä tulevat ihan yllättäen stressaavat todella paljon, koska ne tulevat varoittamatta ja saattavat kestää pitkäänkin tai sitten todella lyhyen aikaa. Ongelmaksi muodostuu myös se, että menetän hermoni silloin kun toistuvasti tulee pettymyksi tuona aikana ja sanon aika suoraan, että miksi hän niin tekee ja vaadin selitystä ja etten ymmärrä ja sorrun joskus vanhanaikaisiin ''mikset ikinä voi lopettaa tätä farssia'' tai muuta sellaista. Kuitenkin saamme ne riidat aina sovittua jälkeenpäin, mutta tämmöinen saa minut joskus jopa kyseenalaistamaan omiani ja hänen tunteitaan ja rakkauttaan joista seuraa usein pahimmat riidat. Molemmat rakastamme toisiamme, mutta tämä outo ilmiö sekoittaa molemmilta pasmat täysin ja saattaa jossakin välissä tuhota suhteemme täysin sillä ero on ollut lähellä pariin kertaan kun en ole enää jaksanut eikä hänkään ole meinannut jaksaa ja molemmilla on jo käynyt niin, että tunteet välillä hiipuneet vaikka ovatkin tulleet takaisin ja olemme molemmat alkaneet ottaa etäisyyttäkin toisistamme vaikka yleensä olemme, kuin paita ja peppu.
Mikä tässä tilanteessa auttaisi? Olen yrittänyt kertoa hänelle parisuhteen normaalijuttuja silloin kun tuo huonohetki tapahtuu, mutta hän ei osaa sisäistää niitä. Ihan, kuin hän menettäisi täysin taitonsa ja tietonsa miten ollaan parisuhteessa kun ilmiö tapahtuu ja hän ei osaa selittää sitä itsekkään.
Apua tarvitseva
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Jos mietin tilannetta tyttöystäväsi kannalta, hänellä varmaan on paljon opettelemista suhteessa olemisesta, koska hän ei ole aiemmin seurustellut. Hänen haasteensa on opetella puhumaan suunnitelmistaan, tarpeistaan ja tunteistaan kanssasi. Mieleeni tuli sellainenkin ajatus, että "en osaa sanoa" -selitykset tilanteissa, joissa hän ei mielestäsi ole toiminut riittävän huomioivasti sinua kohtaan, voisivat sisältää piilotettua vastahakoisuutta ja oman tahdon kyselemistä. Voisiko hänellä ollakin erilaisia toiveita ja odotuksia suhteestanne kuin sinulla? Kaipaisiko hän enemmän omaa aikaa yksin ja ystäviensä kanssa, mutta ei rohkene sanoa sitä suoraan, jotta ei loukkaisi sinua? Onko hänen "ymmärtämätön" toimintansa piiloviesti sinulle siitä, että hän haluaisikin seurusteluunne muutoksia?
Pohtiessani suhdettanne sinun kannaltasi rohkaisisin sinua kyseenalaistamaan käsityksiäsi siitä, miten suhteessa kuuluu olla. Vaikka sinulla on seurustelusta aiempaa kokemusta, jokainen suhde on ainutlaatuinen. Tässä suhteessa on kaksi tasavertaista seurusteluasiantuntijaa, tyttöystäväsi ja sinä. Kummallakin on omat tarpeensa ja toiveensa. Teidän kahden tehtävä on yhdessä luoda suhteestanne sellainen, jossa molempien on hyvä olla. Se vaatii joustavuutta ja mukautumista sellaisissa asioissa, joissa itsellä on jouston varaa, mutta myös omista tarpeista kiinni pitämistä silloin, kun on kyse itselle tärkeimmistä asioista. On hyvä miettiä, mikä on itselle suhteen tinkimätöntä ydintä ja mikä sellaista, jossa voisi ottaa askeleita toisen toiveiden suuntaan. Olet oppinut aiemmista suhteistasi, miten suhteessa kuuluu toimia. Osa oppimastasi on hyödynnettävissä suoraan tässä suhteessa, mutta osan voit joutua miettimään uudelleen. Pöyhikää rohkeasti kummankin elämänkokemuskoppaa ja miettikää, mitä sieltä haluatte ottaa, mitä jättää rakentaessanne omaa suhdettanne.
Se, että olette liikkuneet suhteessanne paita ja peppu -vaiheesta suurempaan erillisyyteen, on luonnollista. Alun symbioottinen rakastumisvaihe, jossa maailmaan mahtuu vain me kaksi, on kasvamassa kahden erillisen yksilön suhteeksi. On kaksi persoonaa, kaksi elämää, jotka liittyvät yhteen kasvaen rinnakkain, mutta eivät toisiaan tukahduttaen. Tässä muutosvaiheessa tarvitaan avointa keskustelua kummankin tunteista ja toiveista. Läheisyys ja etäisyys ovat suhteen perusvoimia, joiden tasapainoa pitää yhä uudelleen uusissa tilanteissa hakea. Milloin ollaan niin lähekkäin, että toista alkaa jo vähän ahdistaa, milloin taas niin etäällä, että toinen tuntee turvattomuutta? Millaista olisi sellainen yhteiselämä, jossa ollaan luottavaisesti ja turvallisesti yhdessä, mutta kummallakin on tilaa myös omille asioilleen? Lähtekää rohkeasti tutkimusmatkalle, jossa ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia.
KYSYMYS: Hei, psykiatri pyysi minua kysymään teiltä mahdollisuutta parisuhdeterapiaan, jossa voisin ainakin aluksi käydä yksin. Perheessämme kriisitilanne, joka osittain johtuu miehen paranoidista mustasukkaisuudesta.
VASTAUS: Perheneuvonta löytyy kirkon evl.fi - sivustolta netissä. Nopeimmin löydät meidät googlaamalla "Kirkon perheneuvonta". Löydät tuolloin tiedot Suomen kaikista perheasiain neuvottelukeskuksista. Kun valitset sen, joka sijaitsee kotipaikkakunnallasi tai lähinnä sitä, löydät heidän kotisivuiltaan ohjeet asiakkaaksi ilmoittautumisesta.
KYSYMYS: Olen tavannut ihmisen 9kk sitten jonka kanssa olemme parisuhteessa. Suhteeseen on kuulunut paljon kränää johtuen mieheni työstä ja siitä johtuvasta ajanpuutteesta. Mieheni on useamman yrityksen johdossa, matkustelee ja on käytännössä koko ajan hälytystilassa, eli työpäivät venyvät ja näkemisemme siirtyvät.
Kun tapasimme tiesin tilanteen mutta suhteemme eteni aika nopeasti ja näimme ensimmäiset kaksi kuukautta joka viikko 1-2kertaa, silloin hän lupasi että yrittää järjestää enemmän aikaa. Ongelmia ei tuossa vaiheessa ollut. Kesällä minä lopetin pillerit ja kerroin hänelle vasta oltuamme kerran sängyssä, hän ei pystynyt aluksi antamaan anteeksi vaan halusi olla pelkästään ystävä. Kesä meni niin että näimme 2 viikon välein ystävänä, kävimme urheilemassa ja viihdyimme toistemme seurassa.
Kesän jälkeen yhtenä iltana hän tuli selvittelemään kesällä tapahtuneita yhteenottoja jotka olivat välillämme tapahtuneet puhelimitse. Sinä iltana päädyimme hänen aloitteestaan taas yhteen. Aika pian tilanne meni kuitenkin siihen että näkemisiä saattoi olla esim niin että näimme kerran kaksi viikossa ja sitten yhtäkkiä ei nähty kolmeen viikkoon. Ja kaikista inhottavinta tässä oli se, että kesän jälkeen tunteeni vahvistuivat ja kerroin rakastavani häntä. Hän ei pystynyt heti sanomaan samaa takaisin mutta senkin aika tuli hiljattain.
Viime aikoina suhteemme on mennyt hieman huonommin. Melkein kuukauteen ei nähty kun hänen piti tulla puhumaan asoista mutta perui ja perui, epätoivoni kasvoi ja päätin antaa olla. Sitten hän tuli ja selitti että hänen on vaikea luottaa minuun, vaikka mitään syytä siihenkään ei ollut. Johtuu aiemmista suhteista. Keskustelun jälkeen meni viikko niin asiat palautuivat taas ennalleen ja näimme useammin..
Nyt hän lähti ulkomaille kuukaudeksi jonka jälkeen hän on menossa armeijaan. Vaikka kuukauden matka oli tiedossa niin en odottanut tätä häneltä..
Ennen matkalle lähtöä hän oli taas tapansa mukaan viikonloppuna töissä, rakentamassa taloa ja kun kysyin ehtiikö meille niin sanoi taas "katotaan mihin asti menee". Lopulta tuli viestin illalla että on aivan poikki ja menee kotiin nukkumaan kun aamulla on aikainen herätys. Taas minulta pääsi epätoivoiset sanat " tulisit tänne, lähdet kohta sinne matkallekin, nyt olis niin hyvä viettää vielä laatuaikaa yhdessä". Ei hän tullut. Sen sijaan hän laittoi viestin takaisin missä hän sanoi;" Ehkä sinä ansaitset vierellesi ihmisen joka pystyy antamaan sinulle rakkautta ja huomiota enemmän kuin minä". Soitin tämän viestin jälkeen ja puhuimme varmaan tunnin.
Mieheni kertoi, että on selvää että suhteemme on hyvin yksipuolinen. Yksipuolinen sen takia, että minä teen kaiken suhteemme eteen, enemmän kuin edes tarvitsisi. Aina teen ruokaa, pyydän käymään, haluan nähä jne jne.. vaikka hän itsekin ehdottaa ja tulee kun tulee niin hän sanoi että hän ei halua että aina odotan ja sit kun hän ei pääse niin alan itkemään ja minulle tulee paha mieli. Kysyin haluaako hän lopettaa suhteemme niin sanoi että kysymys ei ole siitä vaan hän ei tiedä pystyykö antamaan minulle sitä mitä juuri nyt tarvitsen koska aika ei riitä. Pääsimme mielestäni hyvin ymmärrykseen siitä, että jatkamme ja katsomme mitä täsät tulee koska kumpikaan ei halua lopettaa.
Kysyin puhelun lopussa tuleeko vielä näkemään minua ennen kuin lähtee matkalle, vastasi että jos ehtii.
Päätin että annan hänen tehdä kaikki aloitteet. Hän ei tullut näkemään minua eikä ilmoittanut minulle mitään kun lähti Thaimaahan. Tiedän, että hän on Thaimaassa mutta en ole ollut yhteydessä. Hänen lähdöstään on viikko.
Olen aivan hajalla ja rikki. Mutta yritän keskittyä muihin asioihin. Vaikka halusin antaa hänen lomailla rauhassa niin mielestäni olisi voinut laittaa edes jonkinlaisen viestin. Tämä käytös on taas minun tulkinnan varassa ja minulle se merkitsee sitä että hän ei halua olla kanssani koska jos toisesta välittäisi edes vähän niin näin ei toimisi. En tiedä voinko sanoa olevani yllättynyt mutta olen pettynyt.
VASTAUS: Viestisi luettuasi jäin miettimään, minkälaisen parisuhteen sinä haluat? Kuulostaa näet sitä, että se mitä sinä haluat ja toivot parisuhteelta, on kovin erilaista kuin mihin miehesi tällä hetkellä pystyy tai mitä hän haluaa. Silloin kun toiveemme ja odotuksemme yhteisen elämän suhteen ovat keskenään kovin erilaisia, edellytykset parisuhteelle ovat melko huonot, silloinkin kun meillä on vahvoja tunteita toisiamme kohtaan.
Kerrot, että miehelläsi on työ joka vaatii paljon poissaoloa. Se on todennäköisesti asia, jonka kanssa sinun pitää tavalla tai toisella oppia pärjäämään, jos päätätte jatkaa yhdessä. Sen lisäksi kuulostaa kieltämättä siltä, että hän ei ole täysin sitoutunut suhteeseenne, jostain syystä. Pelkästään ajanpuute ei riitä selittämään hänen käyttäytymistään. Meillä on yleensä aikaa asioille joita haluamme, mitä itsekin pohdit. Toisaalta toista ihmistä ei voi vaatia tai pakottaa haluamaan. Se usein pahentaa tilannetta. Voimme korkeintaan kertoa niitä asioita, joita haluamme ja tarvitsemme. Toinen voi ottaa kantaa, vastaavatko ne hänen toiveitaan.
Kerrot, että jätit ehkäisyn pois, mieheltäsi kysymättä. Oletko pysähtynyt miettimään miksi toimit näin? Halusitko lapsen vai halusitko näin sitouttaa miestäsi yhteiseen elämäänne? Joka tapauksessa on hyvin ymmärrettävää, että tämä vaikutti miehesi kykyyn luottaa sinuun, erityisesti tilanteessa jossa hänellä on aiemmistakin suhteista kokemusta siitä, että ei voi luottaa. On iso asia yksipuolisesti tehdä päätös, jolla saattaa olla niin isoja vaikutuksia toisen ihmisen ja yhteiseen elämään. Oletteko pystyneet käsittelemään tämän asian väliltänne? Oletko sinä omalta osaltasi ollut pahoillasi ja pyytänyt anteeksi toimintaasi? On myös tärkeää muistaa, että luottamus ei palaudu vain anteeksipyynnöstä vaan sen palautuminen vaatii aikaa. Kun parisuhteen alussa tapahtuu isoja pettymyksiä ja loukkauksia, ne saattavat vaikuttaa parisuhteen turvallisuuteen ja huonoimmillaan heikentää parisuhteen perusteita, erityisesti jos asia jää käsittelemättä. Luuletko, että tällä asialla voi olla osaltaan vaikutus miehesi haluun sitoutua suhteeseenne?
On helppo ymmärtää hätäsi tilanteestanne. Joudut jatkuvasti odottamaan, pettymään ja elämään epävarmuudessa. Parisuhteen kannattelu ja ylläpitäminen eivät voi olla vain toisen osapuolen varassa. Se käy liian raskaaksi. Minkälaisiin asioihin ajattelet, että voisitte perustaa parisuhteenne? Oletteko puhuneet yhdessä toiveistanne - yhteisistä ja kummakin omista? Kun miehesi tulee matkalta, on varmaan keskustelun paikka, mitä haluatte tehdä suhteellenne. Jos päädytte siihen, että keskinäiset toiveenne ovat liian erilaisia jotta parisuhteenne voisi jatkua, voi olla hyvä miettiä, mikä auttaa teitä päättämään suhteenne. Tämä mahdollistaa sen, että kumpikin teistä voisi tahoillaan etsiä sellaista elämää ja suhdetta joka vastaa omia toiveita.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää! Perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Olemme seurustelleen kaksi vuotta ja siitä melkein vuoden asuneet yhdessä. Alku sujui hyvin ja olimme rakastuneita. Noin kolmen kuukauden kuluttua huomasin, että asiani eivät kiinnosta miestäni emmekä me tee mitään minun haluamiani asioita, kuten käy kahvilla. Koen, että en saa huomiota suhteessa eikä asioista saa puhua. Muutimme silti yhteen, luulin asioiden muuttuvan ja ajattelin, että kun asumme yhdessä olisi meillä kommunointiakin enemmän. Tällä hetkellä emme pysty kommunikoimaan toistemma kanssa ollenkaan, aina tulee riita. Mies pitää mykkäkouluja, jotka voivat kestää jopa kuukauden. Nyt kun ajattelen, mykkäkoulua on päällä koko ajan, koska emme sovi riitoja. Mykkäkoulua en saa mitenkään loppumaan. Olen kokeillut puhumista, huutamista, tehnyt ruokaa, tuonut kaljaa, siivonnut, halinut ja pusinut sekä ollut poissa ja ollut läsnä. Olen myös lähtenyt viikoksi matkalle, jotta mies on saanut olla yksin ja ottaa omaa tilaa. Tämäkään ei auttanut. Sain lievän aivotärähdyksen pari kuukautta sitten ja siitä on jäänyt pysyviä haittoja. Aivotärähdyksen saatua mies ei suostunut herättämään minua aamulla ja tarkistamaan, että olen tajuissani. Hän nukkui toisessa huoneessa. Hän ei myöskään ole kiinnostunut voinnistani. Oireet pahenevat ahdistuksesta ja siksi toivoisin, että voisimme mieheni kanssa tehdä riitojen jälkeen sovinnon. Hänen mielestään käytän vammaani vain tekosyynä. Emme pysty puhumaan sovinnosta, mutta emme myöskään erosta. Huomaan, että alan masentumaan yksinäisyydestä, vammastani sekä tukahduttavasta parisuhteesta. Mitä teen, miten tätä alan selvittelemään?
Mykkäkoululaisen kanssa seurusteleva
VASTAUS: Kerrot kaksi vuotta kestäneen parisuhteesi ensimmäisen kolmen kuukauden olleen hyvää aikaa. Alkuhuuman jälkeen olet kokenut, että avomiehesi ei huomioi sinua ja sinun toiveitasi eikä asioista voida puhua. Keskusteluyritykset päätyvät riitaan ja miehesi pitämään mykkäkouluun, jota voi kestää jopa kuukauden ajan. Olet yrittänyt saada mykkäkoulun loppumaan monin keinoin. Yhteen muuttaminen vuosi sitten ei muuttanut suhdettanne läheisemmäksi. Parin kuukauden takaisen aivotärähdyksesi jälkeen et ole saanut häneltä tarvitsemaasi apua ja turvaa. Kun yritit turvautua häneen, hän syytti sinua vammasi tekosyynä käyttämisestä. Tuntuu kovin pahalta lukea, että avomiehesi ei suostunut herättämään sinua ja tarkistamaan oletko tajuissasi aivotärähdyksen jälkeen. Ei ihme, että tunnet itsesi yksinäiseksi, masentuneeksi ja olosi tukahduttavaksi parisuhteessa!
Mykkäkoulu parisuhteessa on usein tuhoisampaa kuin äänekäs riitely. Riidellessä tulee selväksi mistä riidellään ja riitoja usein myös sovitaan, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Mykkäkoulussa vaikeneva, loukkaantunut osapuoli käyttää valtaa tarkoituksellisesti tai tarkoittamattaan. Usein malli on tuttu lapsuudenkodista. Tuntuuko sinusta, että miehesi ei halua puhua asioista ja tehdä sovintoa vai eikö hän pysty puhumaan asioista? Miten miehesi voi tällä hetkellä? Onko hänellä muilla elämän alueilla jotain stressaavaa meneillään, joka voisi aiheuttaa puhumattomuutta kotona?
Kerrot, ettette pysty puhumaan sovinnosta ettekä erosta. Kummalle erosta puhuminen on vaikeampaa? Olet varmaan miettinyt mikä pitää teidät yhdessä ja miksi haluat jatkaa suhdetta avomieheesi. Parisuhteenne hyvät puolet eivät tule esiin kirjoittamastasi. Riittävätkö hyvät puolet katsomaan läpi sormien näitä huonoja? Osapuolten välinen riittävän hyvä kommunikaatio sekä toiseen tukeutumisen ja turvaamisen mahdollisuus ovat hyvin keskeisiä asioita tyydyttävässä parisuhteessa. Onko teillä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen? Millaisena näet tulevaisuutenne vuoden päästä? Mitä sinulle ja parisuhteellesi kuuluu, jos asiat ovat samalla tavalla vuoden päästä?
Ilmeisesti olette vielä nuoria, lapsettomia ihmisiä. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä erittäin huolellisesti kenen kanssa elämänsä jakaa. Ero kannattaa ottaa vaihtoehtona rohkeasti keskusteluun. Voithan ehdottaa hänelle myös pariterapiaa. Pariterapian avulla ihmisille usein selkenee voiko suhteen saada toimimaan vai kannattaako erota. Jos avomiehesi haluaa jatkaa kanssasi, hän varmasti reagoi vakavaan keskustelupyyntöösi.
Hyvää vointia, tyydyttävää parisuhdetta ja kaikkea hyvää elämääsi toivoen
KYSYMYS: Olemme 7 vuotta olleet naimisissa. Nyt tänä keväänä päätin hakea eroa miehestä. Parisuhteessa ei toimi mikään seksiä ei ole ollut moneen vuoteen ja se onkin suurin ongelma. Mies kyllä hokee haluavansa mutta mitään ei tapahdu ja vannoo että vika ei ole minussa jota en usko. Mies oli suhteen alussa touhukas ja hoiti asiat mutta nyt vuosien mittaan on muuttunut että ei hoida omia asioitaan vaan olettaa että minä kyllä hoidan. Mies on kyllä tosi kiltti. No päädyin erohakemukseen js kesä oltu erossa ja minulla ollut toinen mies jonka kertoin toiselle ja hän ei reakoinu millään tavalla asiaan ja se minua huolettaa. No nyt on päätetty yritää vielä kerran koska tunteita on molemmilla mutta en tiedä mistä saisi ulkopuolista apua sillä ilman sitä emme selviä. Onneksi meillä ei ole lapsia.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Olet ollut avioliitossa hyvän ja kiltin miehen kanssa. Vuosien mittaan olet kuitenkin väsynyt ja turhautunut miehesi seksuaaliseen haluttomuuteen ja passiivisuuteen muissakin asioissa. Olet nyt hakemassa muutosta elämääsi ja varsinkin parisuhteeseen.
Kerroit, että miehesi on liittonne aikana muuttunut siinä, miten hän hoitaa omiaan ja ehkä myös teidän yhteisiä asioitanne. Hän on olettanut, että sinä kyllä hoidat ja niin ilmeisesti olet tehnytkin ja nyt väsynyt siihen. Kertomastasi tulee mieleeni yksi aika tavallinen parisuhteen dynamiikka, jossa toinen on alivastuullinen ja toinen ylivastuullinen.Monesti nämä ovat rooleja, jotka on opittu omassa lapsuudessa. Ylivastuulliset ovat usein esikoisia, jotka ovat tottuneet katsomaan pienempien perään. Heitä ovat usein myös ne, jotka ovat jo nuorena joutuneet huolehtimaan itsestään ja/tai toisista vanhempien puuttumisen, sairastamisen, päihdeongelman tms takia. Alivastuulliset saattavat olla ihmisiä, jotka kuopusaseman tai jonkun muun syyn takia eivät ole saaneet perheessään vastuunkantajan asemaa. Ei ehkä ole koskaan luotettu, että he osaisivat ja pärjäisivät. Joissain elämäntilanteissa vanhemmat ajattelevat pääsevansä helpommalla, kun tekevät asiat itse, sen sijaan, että opettaisivat lapsiaan osallistumaan.
Nämä kaksi erilaista tyyppiä näyttävät täydentävän toisiaan hienosti. Suhteen alkuaikoina ylivastuullinen voi ilmaista rakkauttaan huolehtimalla toisesta ja järjestämällä yhteistä elämää. Alivastuullinen taas ottaa mielellään toisen avun vastaan. Monesti molemmat toteavatkin, sanallisesti tai sanattomasti, että asiat hoituvat parhaiten, kun se tekee, joka sen niin hyvin osaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun ylivastuullinen väsyy vetämään rekeä yksin. Alivastuullinen on yleensä tässä kohdin aivan tyytyväinen eikä aina heti ymmärrä tilanteen vakavuutta parisuhteen kannalta. Hän ei ole halukas luopumaan saavutetuista eduistaan. Mikäli hän ei kuitenkaan tässä kohdin havahdu ja ota oma-aloitteisesti kantaakseen osaansa yhteisestä kuormasta, voi olla kohta liian myöhäistä. Uupunut, kyllästynyt ja turhautunut ylivastuullinen (usein nainen) pakkaa kamansa ja pistää erohakemuksen vetämään.
Näin on ilmeisesti käynyt teilläkin. Sinä hait eroa, asuitte erillänne ja sinulla oli uusi miesystävä. Erilläänolo selvitti kuitenkin tunteitasi. Olit pahoillasi ja huolissasi, kun miehesi ei osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä, kun kerroit hänelle uudesta miehestä. Se, ettei miehesi näkyvästi reagoinut asiaan, ei tietenkään tarkoita välttämättä sitä, että asia olisi hänelle yhdentekevä. Nyt olette päässeet puhumaan tilanteestanne ja tunteistanne. Olette päättäneet yrittää yhdessä vielä. Hienoa!
Tässä uuden alun kohdassa on tärkeää, että katsotte taaksepäin sitä, millaista elämänne yhdessä on ollut. Kun tiedätte, mitkä asiat ovat olleet tyytymättömyyttä aiheuttaneita, voitte yhdessä tuumin pyrkiä toimimaan näissä asioissa jatkossa toisin. Seksuaalinen läheisyys saattaa joskus uuden alun myötä palautua itsestään tyydyttävälle tasolle. Mikäli siinä on kuitenkin edelleen ongelmia, apua siihenkin on saatavana. Fyysisen puolen tarkistamiseksi voisi olla hyvä käydä tarkastuttamassa miehesi testosteroniarvot, lääkäriltä saa tarvittaessa lähetteen. Mikäli ongelma ei ole fyysisellä puolella, seksuaaliterapeutit voivat auttaa.
KYSYMYS: Olen seurustellut tiiviisti 14kk samanikäisen miehen kanssa. Olen onnellinen silloin kun olemme yhdessä. Hän on tehnyt 2 lomareissua ilman minua ja yhdessä olemme olleet myös 2 ulkomaanmatkalla. Hän on taas lähdössä 2viikon ulkomaanmatkalle miesystävän kanssa. Asia vaivaa minua todella paljon. Olen kertonut tämän hänelle. Hän ei ole antanut suoraa vastausta meneekö vai ei. Olen pyytänyt päästä mukaan, mutta hänen matkakumppani ei hyväksy sitä.
Rakastan häntä paljon mutta en luota häneen... pelkään että menee huoriin ja tuo jonkun taudin tuliaisiksi. Seksielämä on meillä hyvää ja olemme muuten saman henkisiä ja ajattelemme monista asioista samalla tavalla. Minulla tosi paha olla ja mietin miten kestän jos hän myös jatkossa jatkaa ulkomaanmatkoja miesporukassa. Itse en osaa lähteä ulkomaanmatkoille ilman häntä, enkä edes halua. Hän viestittää matkoilta joka päivä miten ikävä on minua. En ymmärrä miksi menee jos kaipaa minua niin paljon matkan aikana.
Hän sanoo rakastavansa minua, eikä halua meidän eroa. Kun tapasimme olin varma että olemme aina yhdessä eikä tälläistä ristiriitaa tulisi.
Hyväksyin edelliset 2 matkaa kun suhteemme oli vasta alussa mutta nyt kun suhde on syventynyt en halua että hän reissa yksin. Mitä teen???
Neitsyt, 60v
VASTAUS: Kerrot seurustelleesi yli vuoden ikäisesi miehen kanssa. Koet, että rakastatte toisianne, olette samanhenkisiä ajatuksiltanne ja seksielämänne on hyvää. Tunnet kuitenkin, ettet luota miesystävääsi. Et ymmärrä miksi hän haluaa matkustella miespuolisen ystävän kanssa. Pahin pelkosi on, että hän käyttää matkallaan maksullisia naisia ja tuo vielä sukupuolitaudin tullessaan. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.
Kirjoituksesi tuo mieleeni paljon tarkentavia kysymyksiä. Ilmeisesti matkakohde on tuonut mieleesi maksulliset naiset. Epäilitkö jotain sellaista kahden muun reissun suhteen? Onko kumppanisi jotenkin muuten osoittautunut ei-luotettavaksi? Jos ei, niin onko sinulla ollut aiemmissa parisuhteissasi epäluottamusta pettämisen tai jonkun muun asian suhteen? Kirjoituksestasi ei selviä oletko kertonut epäilysi pettämisen osalta hänelle suoraan? Jos et, estääkö jokin sen kysymisen? On luonnollista, että peloista on vaikea puhua. Niistä puhuminen kuitenkin helpottaa. Miehesi on sanonut, että ei halua erota. Se on hyvä lähtökohta keskustelulle. Luottamus on hyvin tärkeä asia parisuhteessa.
Mietin myös miten kauan miehesi on ollut yksin ennen tapaamistanne? Kuinka tärkeä kaveripiiri on hänelle? Joillekin ihmisille on hyvin tärkeää parisuhteessa ollessa myös säilyttää oma yksityinen elämänpiiri omine kavereineen. Usein tasapainoisessa parisuhteessa on hyvä olla myös asioita, joita tehdään ilman kumppania. Jos olette eläneet pitkään omillanne, näitä asioita on varmasti jonkin verran. Jos ystävä on erittäin tärkeä, voi olla vaikeaa sanoa ei matkaehdotukselle, vaikka sitä haluaisikin uudessa tilanteessa.
Jos käy ilmi, että epäilyksesi osoittautuvat oikeaksi, luonnollisesti joudut miettimään miten siihen suhtautua. Kirjoituksestasi päätellen et ole valmis hyväksymään parisuhteen ulkopuolisia seksiseikkailuja. Se kannattaa suoraan ilmaista miehellesi, hänen on hyvä tietää miten asiaan suhtaudut. Hän tekee päätöksensä lomamatkan suhteen sitten sen tiedon varassa. Valitettavasti joskus ihmiset sanovat yhtä ja tekevät toista. Onnistuisiko miesystäväsi jatkamaan suhdetta tavalliseen tapaan, jos hän olisi pettänyt sinua? Salaisuuden säilyttäminen on kovin raskasta parisuhteessa. Myös sinun kannaltasi on raskasta elää epäilysten keskellä.
Joskus keskustelut auttavat selvittämään väärinkäsityksiä. Voihan olla että kyseessä onkin vain vanhojen kavereiden yhteinen rentoutumismatka, jossa ei alkoholinkäyttöä pahempaa tapahdu. Silloin miestäsi varmasti loukkaa epäilyksesi. Silloin on hyvä puhua luottamuksesta välillänne.
KYSYMYS: Kuulen mieheni suusta usein etten omista häntä, ja takerrun häneen sata prosenttisesti ja että hän pitää minua elättinä. Vaikka tekisin juhlaillallisen ja haluaisin puolituntia laatuaikaa ja läheisyyttä mieheni kanssa, kun hän on sitä kaivannut, niin hän kokee vain minut takertujana. MItä tämä on?
VASTAUS: Tuntuu viestisi perusteella siltä, että sinun on hyvin vaikeaa seurata miehesi ajatuksenkulkua, kun hän määrittelee sinut ”takertujaksi” ja ”elätiksi”. Miehesi tuntuu ristiriitaisesti yhtäältä kaipaavan läheisyyttä ja yhdessäoloa, mutta samalla kokee sen jotenkin ahdistavaksi – tai näin mahdollisesti näet asian? Epäilemättä tällainen tuntuu pahalta: on ikävää jos kokee itsensä vähätellyksi ja torjutuksi. Tietämättä varmasti, mitä itse koet näissä tilanteissa, oletko kertonut miehellesi, miltä sinusta tuntuu kun hän kutsuu sinua esim. takertujaksi?
Minkälaisissa tilanteissa miehesi tarkalleen ottaen tuo esille näitä kokemuksiaan omistamisesta ja takertumisesta? Mitä oikeastaan hänen mielestään tarkoittaa, että voisit hänet jotenkin omistaa? Onko sinulle selvinnyt, miten asioiden pitäisi muuttua nykyisestä, ettei miehesi kokisi niitä tunteita, joista kirjoitat? Ja mikä hänen elämässään olisi paremmin, jos et ikään kuin hänen kokemuksensa mukaan olisi takertuja?
Kysymyksesi käsittelee ehkä jollain tavalla sitä perustavaa kysymystä, että mitä ylipäätänsä ajatella parisuhteessa elämisestä, sitoutumisesta ja uskollisuudesta. Mitä omasta elämästään haluaa jakaa toisen kanssa ja mitä on itse valmis tekemään sen eteen, että suhteeseen tulisi sellaista myönteistä vastavuoroista me-henkeä. Mihin olette omasta mielestänne suhteessa sitoutuneet esim. ajankäytön ja läheisyyden suhteen? Miten paljon omasta elämästä voi elää suhteen ulkopuolella ilman, että se alkaa tuntua melkeinpä uskottomuudelta? Ja minkälaisessa suhteessa on lopulta itse valmis elämään jatkossa?
Tosiasia on myös, että ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia ja odotuksia läheisyyden suhteen. Toisille se on hyvin luontevaa ja helppoa. Toisille siihen voi liittyä omasta elämänhistoriasta riippuen paljon jännitystä, riittämättömyyttä, häpeää ja pelkoa. Minkälaisia tunteita miehesi kokee kun olette fyysisesti ja henkisesti lähellä toisianne – oletteko mahdollisesti jutelleet tällaisista asioista keskenänne? Aika monelle on vaikeaa olla aidosti lähellä toisia, koska pelkäävät tulevansa torjutuksi, jos ilmaisevat omia toiveitaan ja tarpeitaan (liian) avoimesti. Kuitenkin, jos ei pysty syystä tai toisesta avaamaan sisintään toisille, niin silloin ihmissuhteissaan jää ikään kuin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.
Tässä jotain (vähän hajanaisia) ajatuksia, joita kysymyksesi minussa herätti – toivottavasti pohdinnoistani on sinulle jotain hyötyä.
Olen 30.v nainen. olemme olleet 13.vuotta yhdessä. Valitettavasti vaan tein harhaliikkeen pettäessäni miestäni ja viestittelemällä toisen miehen kanssa jonkin aikaa.
Mieheni sai tietää.. näkemällä nuo viestit ja tottahan sen tiesi kuinka hän asian otti. Otimme puolen vuoden aikalisän ja minä asun lapsiemne kanssa toisaalla.
Itse haluaisin mieheni kanssa jatkaa yhteistä elämää perheenä ja huomaan rakkauteni häntä kohtaan voimistuneen ja olen tajunnut minkä virheen olen tehnyt.
Mieheni kanssa vietämme jonkin verran aikaa ihan yhteisten lastenkin takia (niinkuin hän asian ilmaisee). Mutta niinhän ei tarvitsisi olla voisihan hän hoitaa poikia itse, kun on hänen vuoronsa, mutta haluaa tehdä yhdessä asioita.
Mieheni sanoo, että hän ei rakasta, mutta välittää minusta.
Teot ja sanat kuitenkin "puhuu" erikieltä. Hän näyttää nyt... pyyteettömästi tunteitaan eli tulee halaamaan ja suutelemaan, mutta sitten sanoillaan vetää maton alta. Kumpaa uskoa eleitä vai puheita? Lisäksi ajattelen, että en ihan yhdentekevä ole, kun hän ei heti eroa ehdottanut saatika hakenut. On sanonut usein, että eipä tässä muutakaan voi kun tehdä viimeisen ratkaisun, mutta miksi hän ei sit hae sitä eroa ja miksi hän näyttää tunteitaan?
Ymmärrän, että tunteet ja mieli ailahtelee tässä tilanteessa, mutta pitääkö mun lakata uskomasta yhteiselon mahdollisuuteen ja luopua tuosta rakkaasta miehestä vai voisiko ajan saatossa yhteiselämä toteutua?
Ennen pettämistäni puhuin ja kerroin miehelleni mitä suhteessamme mättää. En saanut huomiota / pyyteetöntä rakkautta ja hyvänä pitoa. Miehelleni ei ollut tunteiden näyttäminen pyytämättä luontaista. Nyt hän on myöntänyt asian, että olisi pitänyt toimia näin. Pidimme toisiamme itsestään selvyytenä.
Nyt itse näytän ja kerron tunteistani usein ja paljon. Toivoen, että mieheni ymmärtää sen kuinka syvästi häntä rakastan. Ja toivon, että hän sen jonakin päivänä ymmärtään
Usein tunnen voimakkaana tunteena, että tästä voidaan selvitä. Aina, kun ajattelen päinvastaista, tulee tuo tunne. En tiedä miksi?? Ehkäpä siksi, että mieheni antaa niin ristiriitaisia viestejä ja sieltä saan toivon kipinöitä.
Mistä nämä mieheni eleet kertovat (näyttää tunteita, joita ei suhteessa näyttänyt, viettää aikaa kanssani, mutta sanoo, että lasten takia tehdään yhdessä) ?
Onko toivoa?
Viesti on ehkä sekava, mutta koittakaa saada selvää.
Vastaustanne odottaen
Toiveikas 30v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestä. Jos yritän heti vastata ensimmäiseen kysymykseesi ”voiko tästä selvitä?”, niin varmasti voit. Vielä en tiedä millä tavalla asiat selvenevät, mutta osaat pohtia parisuhteenne tilannetta monelta kantilta ja olet lähtenyt hakemaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Silloin yleensä jotakin alkaa tapahtua.
Pohdit miehesi viestejä, jotka tuntuvat ristiriitaisilta. Puheet ”viimeisen ratkaisun” tekemisestä tuntuvat viittaavan lopulliseen eroon, mutta sitten hän samalla haluaa olla kanssasi ja osoittaa nyt hellyyttä. Varmasti onkin aika ristiriitainen olo. Pohdit, että kumpi viesti on aidompi ja todellisempi. Molemmat viestit ovat tärkeitä. Hyvä, että olet kuullut ne molemmat. Miehesi olo taitaa myös olla aika ristiriitainen.
Kerrot, että olet tajunnut, että teit virheen. Virheitä voi elämässä yrittää korjata ja sitä nyt teetkin osoittamalla rakkauttasi ja kertomalla halustasi jatkaa. Tämä asumusero on ollut iso päätös. Joskus etäisyys auttaa näkemään tilannetta tarkemmin. Jäin miettimään, että miten miehesi on kokenut erillään asumisen. Miten voisit kysyä mitä oivalluksia hän on puolen vuoden aikana tehnyt. Voitko kertoa hänelle, että saat häneltä ristiriitaisia viestejä ja kysyä miten hän näkee ja tuntee tilanteen nyt olevan.
Sivusuhteista voi päästä eteenpäin. Yleensä on tarpeen kertoa riittävästi siitä, minkälainen suhde sinulla on ollut. Kerrot tässä viestittelystä. Ehkä miehelläsi on oikea kuva tapahtumista, kun hän on viestit nähnyt. Toisaalta on hyvä, että hän nyt tietää minkälainen suhde on ollut. Joskus nämä viestit jäävät kuitenkin ”kaikumaan mieleen”. Yksi tapa purkaa asiaa voisi olla kysyä, että mitä miehesi miettii viesteissä tai tapahtuneessa eniten? Mikä on hänestä tuntunut kaikkein vaikeimmalta? Onko jokin kohta, johon hänen ajatuksensa palaa uudestaan ja uudestaan. Siinä olet oikeassa, että viestittely saattaa tuntua kumppanista yhtä vaikealta, kuin fyysinen suhde. Olet alkanut kertoa tunteistasi jollekin muulle, kuin omalle kumppanillesi.
Asian käsittely on joskus hankalaa sen vuoksi, että sinun kannaltasi olisi tärkeää puhua myös menneistä asioista, siitä miten koit jääväsi suhteessanne yksin. Se saattaa kuulostaa puolustautumiselta, ikään kuin sinulla olisi ollut oikeus toimia näin. On tärkeää sanoa, että toimit väärin, vaikka sinulla oli hankala olla teidän suhteessa. Olisit voinut yrittää ratkoa ongelmia muuten, kuin aloittamalla viestittelyn. Silti olisi yhä tärkeää, että miehesi kuulisi kaipuusi. Hän on nyt myöntänyt, että tunteiden osoittaminen ja näyttäminen olisi ollut tärkeää. Tässä teillä on yhteinen mahdollisuus edetä. Koittakaa nähdä tässä oivallus joka voi viedä teidät lähemmäs toisianne! Ihmiset oppivat parisuhteessa toisiltaan ja tekevät yhdessä näitä löytöjä. Joskus polut eteenpäin löytyvät tällaisten kriisien kautta. Niissä on mahdollisuus molempien oppia ja muuttua.
Oletko pyytänyt anteeksi mieheltäsi tekoasi, siitä et tarkasti kerro? Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät ole aina nopea tai helppo juttu. Olisiko miehesi vielä miettimässä, kadutko todella tai voiko tämä uusiutua, kun olet seuraavan kerran tyytymätön johonkin. Onko hän pohtimassa, että pystyykö hän itse kääntymään kohti sinua, kun hän kerran tietää, että hänelle on ollut vaikeaa osoittaa tunteita ja nyt on loukattu olo. Mies tarvitsee myös tiedon siitä, että viestittely on loppunut.
Luottamuksen palautuminen vie joskus aikaa. Jos päätätte yrittää, pitää molempien päättää yrittää. Onko niin, että molemmat odottavat toiselta jotakin ”takuita”, jos palaisitte yhteen. Sinun pitäisi tietää, että et palaa suhteeseen jossa tunteita osoitetaan vain hyvin niukasti ja miehesi odottaa jotakin muuta? Mitä kaikkea? Lopulta ihan varmaa takuulappua on vaikea antaa. Voi luvata tehdä parhaansa ja sitten pitää heittäytyä ja kokeilla pääsisittekö lähemmäs toisianne. Kuulostaa siltä, että ainakin sinulla on halua ja mahdollisuuksia palata. Sinulla saa yhä olla myös omia tarpeita ja oikeuksia, vaikka olet toiminut väärin.
Lasten merkitys on varmasti iso. Heistäkin voi ja kannattaa edelleen puhua. Ei sekään aina ole lasten etu, että ollaan yhdessä pelkästään heidän vuokseen, jos aikuisten suhde on hyvin kylmä, riitaisa ja etäinen. Silti on niin, että lasten vuoksi kannattaa tarkasti tutkia vaihtoehtoja edetä yhdessä. Lapset taitavat olla vielä aika pieniä? Heissä on hyvä syy teillä molemmilla yrittää löytää toisenne ja suhteenne uudella tavalla. Tätä miehesi tuntuu myös pohtivan. Jos nyt tuntuu siltä, että lapset ovat hyvä syy olla yhdessä ja tavata, niin onhan sekin iso viesti teille molemmille. Yhteinen vanhemmuus on iso side. Tunnutte siitä nauttivan ja siinä on paljon yhteistä ”maisemaa”.
KYSYMYS: Olen pohtinu tässä hetken. Tutustuin erääseen mieheen, ja tutustuin hänen lapsiin ja hän minun lapsiin. Ja tulimme kaikki toimeen keskenämme hyvin. Yhdessä oli mukavaa, ja mies jopa suunnitteli tulevaisuuttakin. Sitten pyysin, joskus meille yhteistä rauhallista aikaa, ilman puhelinta ja aikuisia lapsia ja heidän auttamistaan. Mies jätti minut suostumatta edes puhumaan. Ainoa minkä viestin sain oli, Olen isä 24/7 ja minulla on myös muita kiireitä. En ymmärrä, eikö parisuhde ole kompromissien tekoa puolin ja toisin suhteessa. Eikö aikuiset ansaitse joskus ihan aikuisten aikaa, kun lapsetkin jo aikuisia. Ja se että tunteet heilahti kolmessa päivässä kuumasta täysin kylmäksi? Mitä tämä on?
Halolla päähän lyöty
VASTAUS: Hei nimimerkki Halolla päähän lyöty!
Valitsemasi nimimerkki kuvastaa varmasti hyvin tunnetilaasi. Sinulla oli mukava miesystävä ja parisuhde, joka tuntui etenevän kohti vakiintumista. Olitte osa toistenne elämää ja suunnittelitte yhteistä tulevaisuuttakin. Sitten kaikki muuttui yhdellä viestillä. Miehen toimintatapa tuntuu todella julmalta.
Se, mitä toivoit, rauhallista kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, ei todellakaan ole liikaa pyydetty. Osoitamme arvostavamme kumppaniamme järjestämällä aikaa kahden kesken ja keskittymällä silloin vain häneen, vailla ulkoisia häiriötekijöitä. Sama koskee tietenkin myös niitä tilanteita, joissa tapaamme ystäväämme tai kun jollain perheenjäsenellä on meille asiaa.
Ottaen huomioon, että suhteenne oli vielä varsin tuore, miesystäväsi käytös tuntuu kummastuttavalta. Suhteen alkuaikoihin kuuluu yleensä halu olla paljon yhdessä ja keskittyä toinen toiseensa. Jos suhteessa on intohimoa, se roihuaa vahvimmalla liekillä juuri tuolloin.
Voiko olla, että lähtökohtanne kumppanin haussa olivat kovin erilaiset? Voisiko olla, että miesystäväsi etsi naista osaksi perhekokonaisuuttaan, ei niinkään rakastettua itselleen? Sinä ehkä etsit ihan toisenlaista suhdetta. Mikäli näin oli, et ehkä olisi saanut tästä suhteesta niitä asioita, joita itse suhteelta toivot.
Miehen käytös oli joka tapauksessa hyvin epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa sinua kohtaan. Joku on sanonut, että erossa näemme toinen toisemme oikeat kasvot.
Sinä olet paremman kohtelun arvoinen. Toivon, että pääset tästä yli ja löydät rinnallesi kumppanin, joka haluaa parisuhteelta samoja asioita ja joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua kaikesta sydämestään.
