Suhdeklinikka

KYSYMYS: Haluaisin neuvoja tilanteeseemme. Olemme lähes 20v. yhdessä elänyt pari. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Viimeaikoina asiat sujuneet ihan kivasti. Yhteiselämää varjostaa lähinnä se, että riitatilanteessa ajaudumme usein totaaliseen umpikujaan. Minä olen näiden tilanteiden jälkeen jopa viikkoja allapäin ja ahdistunut. Väkivaltaa ei ole.

Mies on sanonut että tämä on hänen tapansa toimia ja minun pitää vain hyväksyä se. Minulle on taas tosi rankkaa tulla torjutuksi.

Nainen 37v.

VASTAUS: Kerrot, että olette miehesi kanssa olleet pitkään yhdessä ja asiat sujuvat välillänne ihan kivasti. Tämä kuulostaa hyvältä. Yhteiselämäänne varjostavat kuitenkin riitatilanteet, joissa ajaudutte umpikujaan ja erilleen toisistanne, välillä jopa pitkiksi ajoiksi. Kuvaat viestissäsi aika tavallisen ongelman, jonka kanssa parit tulevat mm. pariterapiaan. Monet parit sanovat, että heidän riitansa lähtevät aivan mitättömistä asioista ja ne paisuvat valtaviin mittasuhteisiin. Kumpikin on ihan ymmällään. Mitä oikein tapahtuu? Mistä on kyse?

Itse asiassa unesi kuvaavat hyvin mistä monissa parisuhteen riidoissa pohjimmiltaan on kyse. Riidat osuvat usein epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiimme. Ne nostavat esiin pohjalla olevia pelkoja. Siksi riidoista tulee niin isoja ja raastavia. Voinko nojata sinuun? Voinko luottaa tukeesi ja apuusi hädän hetkellä? Rakastatko minua omine tarpeineni? Nämä riidan alla olevat tunteet liittyvät usein, paitsi parisuhteeseemme, mutta myös kummankin omaan, henkilökohtaiseen historiaan ja kipupisteisiin.
Parisuhteen riidoissa me reagoimme ennen kaikkea yhteyden menettämisen tunteeseen. On hyvin tavallista, että puolisoilla on keskenään erilaiset tavat reagoida esiin nouseviin ristiriitoihin. Toinen on tyypillisesti reagointitavaltaan enempi välttelevä, vetäytyvä ja toinen taas reagoimistavaltaan enempi huolestuva, takertuva. Näistä puolisoiden erilaisista tavoista seuraa usein kielteisiä kehiä joissa kumpikin vahvistaa omalla käyttäytymisellään toisen tapaa. On hyvin tavallista, että välttelevämpi osapuoli kokee takertuvamman osapuolen käyttäytymisen syyllistävänä ja suojautuu. Takertuvampi osapuoli taas kokee, ettei saa puolisoonsa yhteyttä vaan toinen ikään kuin pystyttää muurin, josta ei pääse läpi hyvällä (”yritän olla kiltti”) eikä pahalla. Kuten kuvaat, on rankkaa tulla torjutuksi, kerta toisensa jälkeen. Kumpikin jää yksin omine oloineen ja tunteineen. Toistuessaan nämä tilanteet käyvät kerta toisensa jälkeen turhauttavimmiksi ja epätoivoisemmiksi. Pari on neuvoton, niin kuin sinäkin koet olevasi, ja keinoton. Miten pääsemme eteenpäin? Mistä meidän pitäisi puhua?

Lyhykäisyydessään vastaus on että pääsemme eroon kielteisistä vuorovaikutuskehistä niin, että teemme näkyväksi ensiksi meidän parisuhteellemme tyypillisen, samana toistuvan kielteisen kehän. Kuvaamme kummankin reagoimistavat arvottamatta sitä, kumman tavat ovat oikeampia tai parempia. Sen jälkeen pysähdymme miettimään niitä tunteita ja oloja, jota tuon riidan alla tunnemme. Eli niitä tunteita, joita usein emme noissa tilanteessa pysähdy miettimään emmekä jaa toisillemme. Ne ovat juuri niitä tunteita, joita meidän pitäisi pystyä jakamaan ja vastaanottamaan. Riidoissa olisi tärkeää päästä kiinni siihen, mitä riidan alla tapahtuu. Mitä kumpikin pohjimmiltaan tarvitsee ja kaipaa toiselta. Mistä me pohjimmiltaan ”riitelemme”? Ilman tätä ymmärrystä parin on vaikea päästä kiinni niihin olennaisiin teemoihin, jotka rikkovat parin välistä yhteyttä.

Suosittelen teille kahta Sue Johnsonin kirjaa, jotka voivat auttaa teitä tässä prosessissa: Kunpa sinut tuntisin paremmin - Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen, ja Suojelen sinua kaikelta - Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Olette olleet pitkään yhdessä. Välillänne on todennäköisesti rakkautta ja paljon hyvää. Olisitteko valmiita yhdessä miettimään suhdettanne syvemmältä tasolta? Luulen, että te pohjimmiltaan tarvitsette ja kaipaatte aika samoja asioita. Sitä, että tulee kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi.

Toivotan teille kaikkea hyvää!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen 25-vuotias nainen ja olen nyt todennut, että minulla on ongelma mustasukkaisuuteni kanssa. Minusta tuntuu, mitä nyt olen netissä ympäriinsä käynyt aiheesta lukemassa, että se on ärtynyt sairaalloisen mustasukkaisuuden puolelle. Tuntuu etten selviä siitä yksin. On kuin olisin pääni sisällä vankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt puolitoista vuotta ja elämme kaukosuhteessa. Välissä on sellaiset 400km...näämme aina kun se on mahdollista eli joskus välissä voi olla viikko tai kaks tai enimmillään on välillä ollut jopa 2kk. Pidämme kuitenkin tiiviisti joka päivä yhteyttä. Puolessatoista vuodessa on ollut ehkä kaksi päivää kun ei olla soitettu ollenkaan toiselle, muuten joka ikinen päivä. Sen lisäksi käytämme skypeä lieventämään sitä kun toista ei voi muuten nähdä.

VASTAUS: Kerroit olevasi etäsuhteessa. Päivittäinen yhteydenpito skypen avulla vahvistaa varmasti kokemusta keskinäisestä yhteydestä. Kun toinen ei ole lähellä eikä elä samaa arkea, on ymmärrettävää että mielessä voi käydä epäilys siitä, mitä toinen omassa arkiympäristössään tekee. Jos luottamus on ehtinyt syntyä eikä sitä ole mikään rikkonut, tuollainen pelon häilähdys on helppo karistaa mielestään: mustasukkaisuudessahan on kyse menettämisen pelosta, sivuutetuksi tulemisen ja yksin jäämisen pelosta.

Kerroit kokemuksistasi edellisessä parisuhteessasi. Olet joutunut kokemaan kovia: henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uskottomuutta, läheisen alkoholismia ja itsemurhayrityksiä. Tuon kaiken keskellä eläminen on ollut todella rankkaa. Olen iloinen puolestasi että olet selvinnyt siitä eteenpäin! Saitko tukea ja apua mistään? Oliko sinulla ystäviä jotka tiesivät tilanteestasi, kerroitko vanhemmillesi tai mahdollisille sisaruksillesi? Saitko ammatillista apua? Millä tavoin olet käsitellyt edellisen suhteesi traumaattiset kokemukset? Kertomasi perusteella olet kokenut asioita, joiden käsittelyyn ja joista irti pääsemiseen olisi hyvä saada asiantuntija-apua. Jos parisuhteessa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi uskottomuutta ja väkivaltaisuutta, ei pääse tunnetasolla käsittelemään pois, niiden jättämät jäljet omassa tunnemaailmassa voivat laueta seuraavassa parisuhteessa. Mahtaako olla niin, että jos et olisi edellisessä suhteessasi kokenut kuvaamiasi asioita, nykyisen puolisosi viestinvaihdon salaaminen (entisen naapurin kanssa) ei olisi herättänyt sinussa niin suuria tunteita eikä olisi jäänyt kalvamaan. Teidän välisenne luottamus toki rikkoutui. Olisi tietenkin ollut parempi että kumppanisi olisi sanonut rehellisesti keneltä viesti tuli. Koet että olet menettänyt luottamuksesi myös nykyisen puolisosi suhteen. On hyvä puhua asiasta hänenkin kanssaan. Mutta edellisen suhteen traumaattisia kokemuksia, niiden vaikutusta uudessa suhteessa ja niiden pois hoitamista ei pidä unohtaa.

Mitä itse ajattelet: koetko mahdolliseksi käydä vielä jonkun ihan ulkopuolisen, mielellään ammattilaisen, kanssa edellisen suhteesi kokemukset ja tunteet läpi? Uskon että se helpottaisi oloasi ja pääsisit kokonaan vapaaksi ”menneisyyden haamuista”. Sain myös kirjeestäsi sinusta kuvan, että rohkenet ja osaat käsitellä vaikeitakin asioita. Siksikin kannustan sinua työstämään tunnetason kysymyksiä edelleen.

Kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi!

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä jo viisi vuotta, rippikouluikäisistä asti. Parisuhde on ollut alussa on-off-tyyppistä, mutta aina ollaan yhteen palattu ja nyt olemme jo kauemman aikaa olleet koko ajan yhdessä. Tänä vuonna olemme muuttaneet yhteiseen asuntoon. Muuttamisen jälkeen poikaystäväni on alkanut pelaamaan tiettyä tietokonepeliä päivittäin. Hän tulee illalla kotiin töistä ja alkaa heti pelata ja pelaa sitten siihen asti että menee nukkumaan. Vapaapäivinä hän pelaa koko päivän, siitä asti kun herää, siihen asti että menee nukkumaan. Välillä hän saattaa pitää 10 minuutin taukoja, jolloin viettää hetken minun kanssa. Viikonloppuisin hän on aina kavereidensa kanssa. Eli periaatteessa minun kanssani hän ei vietä aikaa muuta kuin nukkuessa. Kaikki muu tuntuu menevän minun edelleni. Olen yrittänyt saada häntä menemään hakemaan apua, mutta hän ei näe tässä mitään vikaa. Kaipaisin enemmän läheisyyttä parisuhteeseemme, ja olen siitä hänelle useasti sanonutkin, mutta ilman tuloksia. Seksiäkin olemme harrastaneet viimeksi puoli vuotta sitten. Haluttomuus lähtee aina hänen puoleltaan, hän sanoo aina vain ettei jaksa. En enää tiedä mitä tehdä, tuntuu kuin minut olisi ajettu nyt umpikujaan. Erotakkaan en haluaisi, rakastan häntä kuitenkin todella paljon kaikesta huolimatta.

Cs

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat viisivuotisesta parisuhteestasi, jonka aloititte rippikouluikäisinä. Parisuhteessanne on ollut erilaisia vaiheita: eroamista, yhteen palaamista ja muutto yhteiseen kotiin. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi suhde oli alussa on-off-tyyppinen. Kokemukseni mukaan erot ja yhteen palaamiset jättävät parisuhteeseen aina haavoja, jotka voivat näyttämöllistyä parin välillä myös myöhemmin. Joka tapauksessa yhteen muuttamisen jälkeen poikaystäväsi tietokonepelaaminen on alkanut häiritä suhdettanne. Mietin, mikä on tuo tietokonepeli, joka vangitsee poikaystäväsi näin perusteellisesti? Kirjoitat hänen pelaavan joka tapauksessa päivittäin, toisinaan niin, että hän pitää ainoastaan 10 minuutin taukoja. Pidän inhimillisenä, että hänellä ei ole voimavaroja esimerkiksi läheisyyteen kanssasi, kun hän pelaa näin paljon. Samalla hän viestittää väistämättä, että asettaa pelaamiseen ja esimerkiksi kaverinsa parisuhteenne edelle. Ikään kuin alkuajan on-off-suhde jatkuisi edelleen hiukan eri variaationa. Hänhän on usein paikalla, mutta kuitenkin poissa.

Kirjoitat ajautuneesi umpikujaan, etkä tiedä, mitä tekisit. Toisaalta olet tehnyt jo monenlaista: Olet yrittänyt sanallistaa kokemustasi poikaystävällesi ja tukea häntä hakeutumaan avun piiriin. Hänen on ollut kuitenkin vaikea tavoittaa omaa osallisuuttaan, minkä vuoksi joudut kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta yksin parisuhteestanne. Sinä itse etsit apua suhdeklinikan kautta. Rohkaisen sinua olemaan yhteydessä myös oman alueesi perheasianneuvottelukeskukseen, josta voisit saada vielä tukea tämän asian pohtimiseen. Päätät kirjeesi kauniisti kuvaamalla sitä, miten et tahtoisi erota, koska rakastat poikaystävääsi. Tasapainoinen ja onnellinen rakkaussuhde edellyttää kuitenkin aina vastavuoroisuutta ja turvallista tunneyhteyttä, minkä puutteesta kuulen sinun kirjoittavan. Haastan sinua pohtimaan, mitä kaikkea rakastat poikaystävässäsi ja millaisena näet tulevaisuutesi yhdessä hänen kanssaan. Rohkaisen sinua myös etenemään siihen suuntaan, joka tekee sinut onnelliseksi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Kerkesimme seurustelemaan ja asumaan avomieheni kanssa yhdessä hieman yli vuoden. Suhteemme aikana olin äärettömän onnellinen ja minulla oli hyvä ja turvallinen olo hänen seurassaan. Hän kertoi myös olevansa onnellinen ja rakastimme ja välitimme toisistamme. Sunnittelimme yhdessä tulevaisuutta ja näin, että rakkautemme oli ja on aitoa molemmin puolin. Hänen kanssaan haluan elää niin kauan kunnes sydämeni lakkaa lyömästä.

Olen hyväksynyt hänen ratkaisunsa ja kunnioitan hänen päätöstään. Haluamme molemmat jatkaa tästä kuitenkin vielä kavereina. Minun on kuitenkin vaikea olla miettimättä, että onko meillä tulevaisuudessa mahdollisuus palata yhteen? Suhteemme oli hyvä, emmekä kumpikaan satuttaneet ikinä toisiamme. Siksi ajattelenkin että meillä olisi hyvät lähtökohdat jatkaa siitä mihin jäätiin, sitten kun olemme molemmat valmiita. Vaikka kaikki käskevät jatkaa eteenpäin (mitä yritän tehdä), on minulla silti tunne sisimmässäni, että tulevaisuudessa meidän "tiemme kohtaavat". Onko tämä tyhmää vai satutanko itseäni vain enemmän ajattelemalla näin? Pääni on ihan sekaisin, enkä tiedä mitä ajatella.

Atok, 25

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvaat kauniin runollisesti suhdettasi entiseen avomieheesi, jonka kanssa olisit tahtonut jakaa yhteisen elämänmatkan. Suhde päättyi kuitenkin yllättäen avomiehesi aloitteesta. Kirjoitat hänen kaipaavan omaa tilaa ja erillisyyttä. Mietin, mikä on herättänyt hänessä näin voimakkaan erillisyyden tarpeen juuri nyt? Olette seurustelleet hieman yli vuoden. Kokemukseni mukaan parisuhteen alkuvaihe – esimerkiksi juuri ensimmäinen vuosi saattaa näkyä voimakkaana hullaantumisena ja tarpeena viettää tiivisti lähes kaikki aika yhdessä. Kirjeesi perusteella on vaikea arvioida, onko teidän tilanteenne ollut tällainen? Kuinka tiiviisti olette eläneet ensimmäisen vuoden? Parisuhteesta riippuen oman tilan tarve alkaa väistämättä nousta enemmin tai myöhemmin. Tuolloin keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten parit voivat sietää erillisyyden kokemusta, siis sitä, että kumppanilla on omia harrastuksia, kiinnostuksenkohteita ja esimerkiksi ystäviä. Erillisyys muodostuu joillekin pareille niin vaikeaksi kysymykseksi, että he ratkaisevat sen eroamalla. Kirjoitat avomiehesikin haluavan elää loppuelämänsä yksin, mikä on myös mahdollista. Toisaalta ajattelen, että meihin ihmisiin on ikään kuin sisäänrakennettu kaipaus toisesta ihmisestä, rakkaasta, jonka puoleen voi kääntyä ja jakaa elämänkysymykset. Sinä tunnistat itsessäsi tämän kaipauksen entistä avomiestäsi voimakkaammin, joskin kirjoitat myös hänen tunnistavan tämän yhteyden ja erillisyyden välisen jännitteen. Kirjoitatkin hämmästeleväsi sitä, että hän rakastaa sinua, mutta haluaa kuitenkin erota.

Olet hyväksynyt hänen tarpeensa erota ja kunnioitat hänen päätöstään. Haluatte jatkaa kavereina. Jotkut parit onnistuvat olemaan seurustelun jälkeen kavereita ja toiset taas eivät. Tilannettanne voi vaikeuttaa se, että kirjoitat teillä kummallakin olevan rakkauden tunteita toisianne kohtaan.

On vaikea ottaa kantaa siihen, voisitteko vielä palata yhteen. Siihen vaikuttavat monet elämänkysymykset ja valinnat, joita sekä sinä että entinen avomiehesi teette. Rohkaisen sinua pohtimaan ennen kaikkea omaan elämääsi liittyviä valintoja laajemminkin. Mitä tahdot elämältäsi, mikä sinut tekee onnelliseksi, missä näet itsesi vuoden, entä viiden vuoden kuluttua? Keitä elämääsi kuuluu tuolloin jne. Kannustan sinua etenemään elämässäsi ja olemaan avoin sille, mitä kaikkea elämällä on sinulle tarjottavana.

Hyvää syksyä toivottaen
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen reilu 40-vuotias nainen, joka on ollut puolisonsa kanssa yhdessä 15 vuotta. Perheeseen kuuluu lisäksi 12 ja 10-vuotiaat lapset.

Ongelma on, että minä näen asiat IHAN eri lailla. Tarvitsisin myös omaa aikaa, oman harrastuksen ja henkilön, joka saa minut hymyilemään. Puolisoni tullessa kotiin, suru ja ahdistus täyttää sydämen ja haluan vain pois. Miten tästä eteenpäin?

Viavaleria

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitat koskettavasti monenlaisista vaikeuksista, esimerkiksi autokolarista, vesivahingosta ja rahapulasta. Olette selvinneet vaikeuksista yhdessä perheenne kanssa, mitä pidän arvostettavana. Kirjoitat ongelmasta, joka on varsin tuttu monille lapsiperhearkea eläville pareille. Ongelmana on arkiasioiden epätasainen jakaantuminen. Kuvailet puhuttelevasti, miten kannat vastuuta käytännössä katsoen koko kodin piiristä. Tämänkaltainen asetelma, jossa nainen kantaa vastuu koko kodin piiristä on ollut tavallinen aiemmin. Tämä on ollut mahdollista silloin, jos mies on ollut leiväntuoja ja nainen on ollut kotona. Nykyään monien perheiden tilanne on kuitenkin toisenlainen. Sinäkin kirjoitatkin siitä, miten käytte kummatkin täysipäiväisesti työssä. Juuri tästä johtuen perheenne arkisten vastuiden tulisi jakautua myös tasapuolisemmin.

Pidän kohtuuttomana, että joudut kantamaan yksin niin paljon vastuuta. Tarvitset ymmärrettävästi myös omaa aikaa, harrastuksen ja ihmisen jonka puoleen voit kääntyä. Tilanteen muuttuminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että voisitte kantaa miehesi kanssa vastuuta yhdessä. En ole tavannut vielä parisuhdetta, jossa vaikeudet ratkeaisivat pelkästään sillä, että toinen puolisoista muuttuu. Kummankin osallisuuden tarkasteleminen on tärkeää. Pohdin kirjettäsi lukiessani, olisiko teidän mahdollista sopia yhdessä miehesi kanssa vastuiden jakaantumisesta eri tavoin? Olisiko teillä esimerkiksi ystäväperhettä, jonka kanssa voisitte jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea? Tarvittaessa voisitte hakeutua myös alueenne perheasianneuvottelukeskukseen, jossa voisitte pohtia yhdessä miehenne kanssa, kuinka pääsisitte eteenpäin.

Voimia Sinulle toivottaen
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 50 v nainen ja olen suhteessa samanikäiseen mieheen jolla on ollut useita suhteita. Itse olen 4 lapsen yh ja eronnut 10 v sitten. Myös minulla on ollut monta treffejä mutten kiinnostunut kenestäkään. Sitten yks kaks tämä herra kiinnosti minua, en jäänyt takiaiseksi vaan odotin että mies ottaa yhteyttä jne. Nyt 6 kk yhdessä. Mies vaan haluaa olla yhdessä ja se ei riitä minulle koska minulla on tunteita, miehellä ei ole vaan haluaa vaan että suhde on harmooninen. Hän ei siis rakasta minua. Eräs kaunis päivä aloitin draamakohtauksen tämän takia. Jälkeenpäin kaduin ja nyt haluan lopettaa suhteen koska hän vaan on mun kaa muttei rakasta. En jaksa etsiä uuttaa enkä halua metsästää rakkautta. Onko mahdollista että se joskus syttyy hänelle, ja miten saisin hänet rakastumaan minuun?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kirjoitat haluavasi lopettaa 6 kuukautta kestäneen seurustelusuhteen saman ikäisen miehen kanssa. Koet, että hän ei rakasta sinua. Kerrot, että sinulla on tunteita miesystävääsi kohtaan, mutta häneltä puuttuvat tunteet. Kuinka päädyt tällaiseen käsitykseen? Ajatteletko laajemminkin, että joillakin ihmisillä on tunteita ja toisilla ei?

Väitän, että kaikki ihmiset koemme tunteita, mutta olemme erilaisia siinä, kuinka ilmaisemme niitä. Esimerkiksi sinun tapasi ilmaista rakkaudenkaipuutasi on aloittaa draamakohtaus. Haastan sinua pohtimaan, miksi käytät juuri tällaista keinoa ilmaisemaan sitä, että haluaisit tuntea olevasi rakastettu? Toisinaan ihmissuhteissamme käy niin, että muut näkevät vain käyttäytymisemme, mutta eivät sen taustalla olevia tunteita. Voisiko kohdallanne käydä juuri näin, että miesystäväsi näkisi ainoastaan draamakohtauksesi, muttei tavoita sen taustalla olevaa rakkauden kaipuutasi? Ehkä juuri tästä syystä miesystäväsi toivoo suhteeltanne harmoniaa.

Viestisi saa minut miettimään, oletteko ylipäätään kovin erilaisia tunneilmaisultanne? Joka tapauksessa sillä, miten ilmaisette tunteitanne, on suuri vaikutus suhteeseenne. Rakkaussuhteen kannalta on erityisen tärkeää, että kykenisimme ilmaisemaan syvimpiä tunteitamme sanallisesti. Mitä paremmin kykenemme sanallistamaan tunteitamme, sitä varmemmin tulemme ymmärretyksi. Olisiko teidän mahdollista harjoitella yhdessä tunteiden sanoittamista ja esimerkiksi keskustella siitä, mitä tunnette toisianne kohtaan ja millaisia odotuksia teillä on parisuhteeltanne? Halutessanne voisitte tutustua myös Väestöliiton sivuilla oleviin parisuhdetta käsitteleviin aineistoihin, joista voisitte saada apua.

Päätät viestisi kysymällä, olisiko joskus mahdollista, että miesystäväsi rakastuisi sinuun. Tähän kysymykseen on vaikea vastata miesystäväsi puolesta. Mielestäni jotakin kertoo kuitenkin se, että hän on seurustellut kanssasi kuusi kuukautta. Aavistelen, että hänellä on joitakin kiintymyksen tunteita sinua kohtaan.

Kaikkea hyvää toivottaen,
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut nyt parisen kk miehen kanssa, johon olen hyvin ihastunut ja rakastunut, ja hänelle sen kertonutkin usein. Välillemme on alkanut kuitenkin ilmetä sanaharkkoja ja riitoja sinänsä hyvin pienistäkin asioista.

Mitä voisin omalta osaltani tehdä? Miten voisin välittää hänelle anteeksiantoa ja rakkautta, että voisimme elää taas onnellisesti ja tasapainoisesti? Pelkään, että olen tuohtumisellani riitatilanteissa tulehduttanut uuden alun...

Brokenbeliever

VASTAUS: Olette seurustelleet miesystäväsi kanssa jo puolitoista vuotta sitten, mutta hän lopetti tuolloin sanoen, ettei hänellä ole riittävästi rakkauden tunteita sinua kohtaan. Nyt olette aloittaneet seurustelun uudelleen. Mitähän mies nyt mahtaa tuntea? Miten hänen mielensä muuttui niin, että hän nyt haluaakin seurustella? Voisin kuvitella, että hän on pohtinut tunteitaan ja toiveitaan syvemmin ja on nyt tietoisempi siitä, millä perusteella päättää suhteessa elämisestään. Olette varmaan keskustelleetkin siitä, mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan ja tunteensa syvenemään. Jos ette ole, näistä asioista kannattaisi puhua. Suhteen hyvät puolet ja rakkaus ovat mukavia puheenaiheita, joiden kautta pääsette enemmän ymmärtämään toistenne ajattelua ja tunne-elämää.

Kerrot, että sinulla on taustallasi hylätyksi tulemisen kokemuksia. Oletko yksin, ystävien tai ammattilaisen kanssa pohtinut, millä tavalla ne vaikuttavat elämääsi parisuhteessa? Miten hyvin miesystäväsi tiedostaa omia tunteitaan ja toimimistaan niiden pohjalta? Hylätyksi tuleminen voisi saada jonkun käyttäytymään parisuhteessa takertuvasti, toisen se voisi saada hyvin varovaiseksi aloittamaan uutta suhdetta. Kuulostaa siltä, että ainakaan jälkimmäinen ei ole sinun tapasi toimia. Entä miten on miesystäväsi laita? Millaiset elämänkokemukset vaikuttavat hänen tapaansa olla toisen kanssa?

Joskus suhteessa alkaa käydä niin, että toinen yrittää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi puhumalla paljon, ja mikäli ei tule kuulluksi, menemällä lähemmäs ja puhumalla vielä enemmän ja kovemmalla äänellä. Hän haluaa, että toinen kuuntelisi, kommentoisi ja ottaisi lähelle, jolloin kaikki olisi hyvin. Toinen puolestaan pelkää ristiriitoja ja yrittää pitää suhdetta rauhallisena ja tasaisen vakaana. Hän rakastaa, mutta ahdistuu riitelystä, ehkä jo pienestä äänen kohoamisesta. Hän haluaa, että kumppani hiljenisi ja rauhoittuisi eikä nostaisi edes esille kaikenlaisia tyytymättömyyden aiheita. Kun oltaisiin rauhallisia, voitaisiin taas lähentyä ja kaikki olisi hyvin.

Molemmat rakastavat ja molempien päämääränä on se, että asiat olisivat hyvin. Kumpikin jatkaa siis yrittämistä omalla tavallaan: toinen menemällä lähelle ja korottamalla ääntä, toinen vetäytymällä rauhoittumaan. Toisen toiminta tuntuu kummastakin käsittämättömältä ja loukkaavalta. Kuulostaa siltä, että välillänne on vähän tämän suuntainen kehä pyörimässä. Koska et voi vaikuttaa muuhun kuin omaan toimintaasi, ehdotan, että pyrit loukkaantuessasi ensin rauhoittamaan itsesi. Kysy rauhallisesti, mitä toinen tarkoitti kommentillaan. Miltä hänestä tuntui? Jos saat pienenkään vastauksen, ymmärrät ehkä vähän hänen näkökulmaansa. Yritä ottaa hänen tunteensa vastaan ja hyväksy se. Hän saa olla vihainen, mutta jos hän kertoisi sinulle, mikä häntä ärsyttää, voisit ehkä jatkossa toimia toisin. Saatuasi yhteyden häneen niin, että hän kokee tulevansa ymmärretyksi, voit puolestasi kertoa hänelle, mistä sinä loukkaannuit. Luultavasti sinulla onkin jo asiasta enemmän ymmärrystä kuultuasi hänen kokemuksensa tilanteesta. Tultuaan kuulluksi ja ymmärretyksi hänkin ymmärtänee sinua.

Tällaisia tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi oppia lisää parisuhdekursseilla. Niitä järjestävät monet tahot, joita voi löytää netistä. Vaikutatte ihmisiltä, jotka haluavat sitoutua ja rakentaa suhdettaan, joten luulen, että löytäisitte sitä kautta välineitä käsitellä asioitanne ja ymmärtää tunteitanne.

Oppimisen iloa suhteeseenne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Ärsyttää välillä kun ystävämme eivät ymmärrä vapaata suhdettamme. Heidän mielestään ei voi suhde toimia koska itse myyn seksiä ja mieheni käy Thaimaassa panemassa akkoja (ja varmaan täällä koto-Suomessakin). Diili kuitenkin on ettei kerrota näistä toiselle, ettei tuu paha mieli. Ystävät kuitenkit tästä pahoittavat mielensä. Miten selittää tämä kenenkään mieltä pahoittamatta?

VASTAUS: Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Se saa minut miettimään erilaisten suhteiden rajoja. Ensimmäiseksi pohdin rajoja parisuhteessanne, johon olette valinneet avoimen suhdemallin. Tällöin siis olette sopineet siitä, että kummallakin voi olla muitakin seksuaalisia (ja/tai romanttisia?) suhteita parisuhteenne lisäksi. Kerrot teidän päättäneen, että muista suhteista ei kerrota kumppanille, jotta kummallekaan ei tule paha mieli. Tuosta kommentista jäin kuulostelemaan sitä, miten paljon olette keskustelleet keskenänne tunteistanne. Onko avoin suhde molemmille yhtä ongelmaton valinta vai tuleeko jompikumpi enemmän pahalle mielelle muista osapuolista? Miten toimitaan, jos muita kumppaneita kohtaan herää ihastumisen ja rakastumisen tunteita? Mikä puolestaan on teidän parisuhteenne ydintä eli mikä teidän välillänne on sellaista, mikä pitää suhteenne tärkeänä ja toimivana? Oletteko molemmat avoimen suhde-elämän kannalla vai suostuuko toinen siihen osittain siksi, ettei menettäisi kumppaniaan?

Toinen rajanäkökulma on se, että teidän parisuhteenne on teidän kahden välinen asia. Kannattaa miettiä, mitä haluaa jakaa ystävilleen omasta elämästään. Avoimuutensa tason voi valita kaikissa suhteissa ja kaikissa tilanteissa. Olette miehesi kanssa päättäneet olla kertomatta toisillenne muista suhteistanne, jotta ette pahoittaisi mieltänne. Koska lähimmässä ihmissuhteessanne valitsette jättää joitakin asioita kertomatta, miksi sitten jakaisitte ystävillenne kaikkea? Miksi päästää muita ihmisiä kuohuvine tunteineen hämmentämään teidän ihmissuhdekattilaanne? - Voidaan myös kysyä, miksi joku pahoittaa oman mielensä ystävän elämässään tekemistä, häntä itseään koskevista valinnoista?Vaikka ystävät ovat hyvin tärkeitä ihmisiä toisilleen, heidän tulisi olla sillä tavalla itsenäisiä ja erillisiä, että kykenevät kestämään toistensa erilaisia elämäntilanteita ja valintoja loukkaantumatta niistä henkilökohtaisesti.

Ystävyyteen kuuluu toki keskusteleminen ja mielipiteiden ilmaiseminen. Ystävillä on omat tunteensa ja he välittävät teistä. Joskus välittäminen saattaa ilmetä kömpelöllä tavalla, mutta ystävien tarkoitus on useimmiten hyvä. Keskusteleminen on tärkeä ystävyyden taso, koska sitä kautta saamme itsekukin peilejä omalle toiminnallemme. Joskus ystävien motiivina saattaa olla huoli. Ehkä ystävänne ovat huolissaan teistä parina ja yksilöinä. Silloin kannattaa keskustella heidän kanssaan näistä asioista siten, että selvitätte yllämainittuja rajakysymyksiä: kuka onkaan vastuussa kenenkin elämästä ja millä tavalla huolestumisen tunteita voidaan ilmaista? Missä kulkevat yksilön, missä parisuhteen, missä ystävyyden rajat?

Toivottavasti näistä rajapohdinnoistani on jotain hyötyä teille.
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Minua on alkanut häiritä kun tyttöystäväni on lähentynyt mies puolisen ystäväni/ystävämme kanssa lähiaikoina. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja ystäväni olen tuntenut päiväkodista asti. He viestittelevät päivittäin. Kuten minäkin tyttöystäväni kanssa.

VASTAUS: Kirjoitat vaikeasta tilanteesta, kun kaksi sinulle läheistä ihmistä ovat lähentyneet. Tyttöystäväsi viestittelee päivittäin miespuolisen ystävänne kanssa. Pidän ymmärrettävänä, että tilanne herättää sinussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitat luottamuksesta ja epävarmuudesta. Juuri epävarmuus on saanut sinut lukemaan salaa tyttöystäväsi viestejä.

Mietin kirjeesi äärellä, että olet oikeastaan joutunut keskelle yhden ihmiselämän keskeisimmän kysymyksen kanssa: kuinka tulla toimeen kolmiotilanteissa? Joudumme kolmiotilanteiden ääreen esimerkiksi kasvuperheissämme, työyhteisöissä ja myös parisuhteissa. Kolmiotilanteet synnyttävät väistämättä ulkopuolisuutta ja epävarmuutta, mistä kirjoitat. On elinikäinen haaste opetella tulemaan toimeen kolmiotilanteista syntyvien tunteiden kanssa.
Jos ymmärrän viestistäsi oikein, niin juuri ulkopuolisuuden tunne ja epävarmuus saavat sinut etsimään vastauksia tyttöystäväsi tekstiviesteistä. Pidän viestien lukemista kuitenkin ongelmallisena, koska se synnyttää yhä edelleen luottamuspulaa. Toisen viestejä lukemalla ette käsittele mieltäsi painavia kysymyksiä yhdessä tyttöystäväsi kanssa.

Pohdinkin, kuinka voisit keskustella tyttöystäväsi kanssa nimenomaan tästä sinun kokemuksestasi: kolmiotilanteen synnyttämästä ulkopuolisuudesta ja epävarmuudesta. Ainoastaan tyttöystäväsi voi kertoa, mihin hän tarvitsee näin tiiviin yhteyden miespuolisen ystävänne kanssa. Parhaimmillaan keskustelunne auttaisi selventämään sitä, missä kulkevat parisuhteenne rajat.

Teillä on oikeus määritellä yhdessä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Rohkaisenkin sinua avoimeen keskusteluun tyttöystäväsi kanssa. Kerro hänelle, mikä sinusta tuntuu hyvältä ja mikä ei. Toivon, että olisit valmis kuulemaan myös sitä, millaisia kaipauksia hänellä on suhteessa sinuun.

Kaikkea Hyvää Sinulle toivottaen,
perheneuvoja Joona

KYSYMYS: Poikaystäväni jätti minut pari päivää sitten yli kolmen vuoden suhteen jälkeen. Hän sanoi silti rakastavansa minua edelleen, ja välittävänsä minusta. Hän jopa itki jättäessään minut. Sanoi, että tämä tuntuu aivan kamalalta. Meillä on suurimman osan ajasta ollut onnellista aikaa, mutta loppukeväästä tänne asti molemmat ovat olleet onnettomia vähän väliä. Emme ole osanneet puhua asioista vasta kun nyt, erotessamme ja sen jälkeen.

Minua suututtaa, että hän haluaa heittää minut pois, yrittämättä ensin korjata asioita. Aion antaa hänelle tilaa ja omaa aikaa, mutta minusta tuntuu, että jotain pitäisi tehdä. Miten saisin hänet taas uskomaan meihin?

Marje

VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa kerrot yli kolme vuotta kestäneen rakkaussuhteesi päättymisestä. Kuvaat, että suurin osa yhteisestä ajastanne oli onnellista mutta viime keväästä saakka olette olleet vähän väliä onnettomia. Sanoit, että ette ole osanneet puhua asioista kun vasta nyt eron myötä.

Et kerro tarkemmin millä tavalla olitte onnettomia. Mitkä ovat niitä asioita, jotka tulivat väliinne ja joista olisi pitänyt pystyä puhumaan aiemmin? Tiedätkö sinä miksi poikaystäväsi halusi erota? Pystyikö hän nyt, erotessanne kertomaan asioista, jotka tekivät hänet onnettomaksi suhteessanne? Onko mahdollisesti niin, että nyt tiedät ja haluaisit tehdä noille asioille jotain, mutta hän ei enää halua. Juna meni jo. Luulen, että aika monen meistä on helppo eläytyä siihen, miltä sinusta tuntuu katsoa hänen lähtöään voimatta vaikuttaa siihen. ”I can't let him go. I can't. There must be some way to bring him back”. Kuten Scarlet sanoo Tuulen viemää -elokuvan lopussa Rhetin lähdettyä.

Kokemukseni mukaan on hyvin tavallista, että erossa osapuolet ovat eri mieltä siitä, että onko oikea hetki erota. Lähes aina toinen osapuoli haluaa eroa enemmän ja toinen puolisoista haluaisi vielä yrittää ja on sitä mieltä, että emme ole vielä tehneet kaikkea. Erityisen kipeältä tuntuu, kun kuulee toisen pettymyksiä ja toiveita vasta erossa, eikä toinen anna enää mahdollisuutta korjata. Minusta kuvaat viestissäsi hyvin myös sitä, miten eroaminen on jättävällekin osapuolelle usein ristiriitaista ja vaikeaa. Rakastan, välitän ja suren, ja silti tiedän, että näin minun pitää tehdä. Se tuntuu ymmärrettävästi hämmentävältä ja herättää toivoa jätetyssä, silloinkin kun toivoa ei enää ole. Erotessa joudumme eroamaan myös niistä asioista joista pidämme.

Parisuhteen jatkoa ei useinkaan ennusta se, miten isoja ongelmia parisuhteessa on, vaan se, miten paljon osapuolet näkevät toivoa yhteisessä parisuhteessa. Jos jompikumpi puolisoista on luovuttanut, niin todennäköisesti parisuhde päätyy eroon. Sanot, että sinusta tuntuu, että hän ei oikeasti halua erota. Sanot, että et suostu luovuttamaan. Kysyt miten saisit hänet taas uskomaan teihin. Me emme voi tietää mitä toinen ihminen oikeasti haluaa. Meidän on suostuttava siihen, että hänellä on oikeus tuntea niin kuin hän tuntee ja annettava hänen tehdä omat ratkaisunsa, jopa omat virheensä. Jos poikaystäväsi päätyykin vielä yrittämään yhteistä suhdetta, niin ainoa kestävä ratkaisu on, että hän tekee päätöksen itse, ilman, että muut ihmiset ovat yrittäneet vaikuttaa hänen päätökseensä.

Sinulle toivotan voimia irti päästämiseen, suremiseen ja tulevaisuuteen suuntautumiseen. Siellä todennäköisesti odottaa sinua jokin uusi vaihe elämässäsi.

Perheneuvoja Helena