Suhdeklinikka

KYSYMYS: Parisuhteemme ongelma on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme harrastaneet seksiä kaksi kertaa, vaikka itse toivoisin sitä ainakin viikottain. Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä vajaat 4 vuotta. Aluksi olimme etäsuhteessa eri maissa, mutta viimeiset kolme kuukautta olemme asuneet yhdessä, kun muutin hänen luokseen. Seksi on ollut suhteessamme alusta asti hieman kysymysmerkki. Itse olen aina ollut halukkaampi ja aloitteellisempi osapuoli. Välillä poikaystävälläni oli suoriutumisvaikeuksia, joiden takia hän kävi lääkärissäkin. Mitään syytä "seisomattomuuteen" ei kuitenkaan löytynyt. Ensin ajattelin syyn olevan se, että poikaystävääni hermostutti, koska olen itse häntä seksuaalisesti kokeneempi, mutta tilanne ei korjaantunut ajan kuluessakaan. En tee enää aloitteita, koska torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoani. Myös omat haluni ovat vähentyneet, koska en koe poikaystäväni haluavan minua.

Olen yrittänyt ottaa asian monesti puheeksi ja kysynyt myös suoraan, enkö ole poikaystäväni mielestä haluttava. Useimmiten poikaystävä sanoo, ettei vain ole tullut ajatelleeksi seksiä työkiireiden tms. takia ja siksi se on jäänyt. En kuitenkaan usko työstressin olevan ongelman aiheuttaja, koska emme yleensä harrasta seksiä juurikaan lomallakaan. Vaihtoehtoisesti poikaystävä sanoo miettivänsä asiaa palaamatta siihen kuitenkaan koskaan tai toteamalla "älä huoli, kyllä me vielä joskus seksiä harrastetaan". Miten minun kannattaisi ottaa asia esiin, jotta keskustelu ei aina tyssäisi heti alkuunsa? Pitkän kuivan kauden jälkeen kynnys harrastaa tai edes ehdottaa seksiä on myös noussut taivaisiin.

Ex-nymfomaani

VASTAUS: Kerrot viestissäsi noin neljä vuotta kestäneestä parisuhteestasi, jossa ongelmana on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana teillä on ollut seksiä kaksi kertaa. Olet yrittänyt ottaa asiaa puheeksi mutta kunnollista, eteenpäin vievää keskustelua ei ole välillenne syntynyt. Myöskään ongelma ei ole odottelulla ja kärsivällisyydellä ratkennut, vaan pikemminkin päinvastoin. Tilanne on vähentänyt myös sinun halujasi ja ylipäätään nostanut seksin harrastamisen kynnyksen taivaisiin. Kuten itsekin toteat, kyse tuskin on vain työkiireistä tai stressistä. Seksittömyys on usein oire jostain muusta. Sen ei kannata antaa jatkua pitkään ilman, että pari pysähtyy miettimään, mistäköhän on kyse.

Hyvä kun miesystäväsi on käynyt lääkärissä sillä erityisesti miesten haluttomuuden kohdalla suosittelen usein, että fysiologiset tekijät, mm. testosteronitasot, tutkitaan ja mitataan. Teidän kohdalla ongelmat eivät todennäköisimmin ole fysiologisia vaan jotain muuta. Itse asiassa aika suuri osa esim. erektiovaikeuksista liittyy tavalla tai toisella suhteessa olemisen kysymyksiin. Monet erektiovaikeuksista kärsivät miehet pystyvät saamaan ja ylläpitämään erektiota yksin ollessaan tai esim. pornoa käyttäessään. Kuitenkin, suhteessa toiseen ihmiseen keho sanoo jostain syystä ei. Itse ajattelen, että tätä kehon ”ein” viestiä on hyvä kunnioittaa ja kuunnella eikä suoraan alkaa ohittamaan esim. viagran tyyppisillä valmisteilla. Keho sanoo yleensä ei tilanteissa, jotka ovat tavalla tai toisella epämukavia tai pelottavia. Olemme niin tottuneita ajatukseen aina valmiista miehistä, että emme tule ajatelleeksi, että myös hyvin monet miehet tarvitsevat turvallisia olosuhteita kyetäkseen harrastamaan seksiä. Esimerkiksi vihainen tai kriittinen puoliso on yllättävän monelle miehelle asia, joka vaikuttaa heidän turvallisuudentunteeseensa ja haluunsa.

Nettiporno on tässä ajassa olevaa seksiä, johon kanavoituu paljon seksuaalisia tarpeita. Se on helppoa, helposti saatavilla olevaa, nopeaa, ilman paineita ja vaatimuksia olevaa. Seksi ja seksuaalinen yhteys ovat kuitenkin eri asioita. Pelkkä porno tai seksi ilman tunneyhteyttä ei tarjoa ihmiselle tyydytystä kuin lyhyeksi hetkeksi. Siksi se vaatii koko ajan lisää ja uusia panoksia tuodakseen edes jonkin verran tyydytystä. Tähän mm. perustuu pornon addiktoiva vaikutus. Pornon huono puoli parisuhteen kannalta on, että jos sillä ratkaistaan parisuhteen toimimatonta seksuaalista yhteyttä, se vie usein paria yhä kauemmas toisistaan. Huonoimmillaan porno lisää parin välistä etäisyyttä ja parisuhteen seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Seksuaalinen yhteys tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa tunnetason yhteyttä ja liittymistä parin välillä. Se on paljon enemmän kuin vain seksiä ja siksi vaativampaa mutta syvemmin tyydyttävää, myös seksuaalisesti. Seksuaalisuuteen liittyvät vaikeudet liittyvät harvoin vain pelkästään seksiin sillä seksuaalisuus on meissä kietoutuneena monenlaisiin tunteisiin ja kokemuksiin. Parisuhteen seksuaalisuus liittyy keskeisesti turvallisuuden tunteeseen ja kykyyn heittäytyä läheisyyteen. Mutta nuo eivät vielä riitä sillä seksuaalisuus tarvitsee myös kykyä erillisyyteen ja aggressioon (mikä on eri asia kuin aggressiivisuus). Jos painopiste seksissä on koko ajan toisessa (olenko haluttava toisen silmissä, pystynkö tyydyttämään puolisoni) emme pysty hyvällä tavalla keskittymään omiin tarpeisiimme.

Pitkän puheenvuoroni jälkeen palaan yksinkertaiseen kysymykseesi:”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta keskustelu ei tyssäisi heti alkuunsa”. Viestistäsi ja tuosta kysymyksestäsi näen, että sinä todella yrität monin eri tavoin auttaa ja ymmärtää teitä. Suhteessanne on varmaankin paljon hyvää, koska seksittömyydestä huolimatta olette halunneet pystyä yhdessä ja sitoutua toisiinne mm. muuttamalla yhteen. Entä jos näyttäisit miehellesi viestisi ja tämän vastaukseni? Sanoisit, että hait teille apua ja tällaisen vastauksen sait. Kysy mitä hän ajattelee viestistäsi, mitä vastauksestani.

Minkäköhänlaisin lausein miehesi olisi kuvannut tilannettanne, jos hän olisi kirjoittanut meille? Sano miehellesi, että toivot, että lähtisitte miettimään ja ratkaisemaan tätä vaikeutta välillänne yhdessä, sillä se on yhteinen. Sano, että suhteenne on sinulle tärkeä ja siksi pyydät häntä mukaan parikäynneille, esimerkiksi kirkon perheneuvontaan.

Hyvää kesää teille toivottaen
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Hei, olen 25v nainen ja kihlattuni on 31v mies, olemme hyvin kinkkisen tilanteen alla josta emme ole oikeastaan puhuneet mutta tämä hohtaa lävitse. Olemme olleet noin 5kk yhdessä ja noin 2kk kihloissa, ennen minua miesystävälläni oli yksi naisystävä jonka kanssa hän oli todella vähän aikaa yhdessä (n.2-3kk) mutta miesystäväni kaipaa edelleen exäänsä todella paljon, hän joskus puhui minulle että hän haluaisi sinänsä exänsä takaisin mutta ei siitä mitään tulisi, hetken myöhemmin hän sanoi että jos otettaisiin pieni tauko toisistamme ja sanoi mahdollisuudesta että jos hyvin/huonosti, miten hän sen nyt ottaakaan käy niin hän palaa exänsä kanssa takaisin yhteen ja jättää minut, kuitenkin hän on vielä minun kanssani ja puhuu monesti ettei voisi kuvitellakkaan enää olevansa ilman minua ja kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka meidän suhteemme on paljon enemmän muihin hänen exiin verrattuna, no sitten kuitenkin muutama päivä sitten hän taas kaipasi exäänsä, kaikki olisi kiinni siitä ettei miesystäväni suostu muuttamaan sinne missä hänen exä asuu( kaverit ja perhe jäisi tänne) jos tämä exä muuttaisi tänne alueelle niin he varmaankin palaisivat yhteen samantein.

Jos teillä olisi antaa jotain neuvoa tähän kamalaan tilanteeseen niin olisin todella kiitollinen.

Huolestunut avovaimo/kihlattu

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut miesystäväsi kanssa 5kk ja olette jo ehtineet kihlautua ja muuttaa yhteen. Tuoreessa parisuhteessanne ongelmallista on se, että miehesi ajatukset ovat vahvasti edellisessä suhteessa. Hän jopa pohtii paluuta yhteen entisen naisystävänsä kanssa. Toisaalta hän sanoo rakastavansa sinua paljon ja kokee, että teidän suhteenne on paljon enemmän entisiin suhteisiin verrattuna. Olet huolissasi miehesi voinnista ja kysyt neuvoja kamalaan tilanteeseen.

Kuvaat tilannettanne kinkkiseksi, jolta se kieltämättä kuulostaa. Elätte parisuhteen alkua, jossa tavallisesti ollaan niin sanotun alkuhuuman vallassa ilman ongelman häivää. Alkuhuumalle on tyypillistä keskittyä vain rakastumisen kohteeseen ajatusten ja tekojen tasolla. Mieleeni nousee paljon kysymyksiä, joita kysyisin teiltä, jos olisitte asiakkaanani perheneuvonnassa. Miksi avomiehesi edellinen suhde loppui? Mietin liittyikö se eri paikoissa asumiseen, josta mainitset. Miten te tapasitte ja mihin asioihin ihastuitte tai rakastuitte toisissanne? Onko teidän suhteessanne ollut alkuhuuma-vaihetta? Ovatko miehesi tunteet olleet ristiriitaisia sinun ja entisen naisystävän suhteen koko suhteenne ajan? Mitä kihlaus tarkoittaa teille, onko se lupaus avioitumisesta tai jotain muuta? Lisäksi selvittäisin tapaamisissa millainen on sinun ja miehesi aiempi parisuhdehistoria sekä millaisen parisuhteen mallin olette saaneet lapsuudestanne.

Tilanne huomioon ottaen kysymyksesi on kirjoitettu kovin rakentavaan ja puolisoasi ymmärtävään sävyyn, mitä toisaalta ihailen ja toisaalta ihmettelen. Voisin kuvitella sinun olevan hyvin loukkaantunut miehesi tunteista toista naista kohtaan. Kerrot olevasi ”ehkä vähän mustasukkainen, mutta paljon enemmän huolissasi miehesi henkisestä jaksamisesta.” Mustasukkaisuus on luonnollista tässä tilanteessa, koska parisuhteessanne on ajatuksen tasolla kolmas henkilö. Et ole ”todella mustasukkainen nainen” kuten miehesi sanoo. Kuvauksesta tulee mieleen mustasukkaisuus, johon ei ole aihetta. Luonnollisia tunteita tilanteessasi olisivat myös raivo, turhautuminen sekä satutetuksi ja hylätyksi tulemisen pelko muutamia mainitakseni. Mietin oletko raivostunut asiasta? Oletko miettinyt voitko elää tässä suhteessa? Osaatko pitää puoliasi ihmissuhteissa vai onko sinulle tyypillistä mukautua toisen osapuolen tahtoon? Varsinkin parisuhteessa tulee joskus mukauduttua kummallisiin asioihin, joilla on juurensa varhaisissa kiintymyssuhteissa.

Miehesi tilanne kuulostaa toki myös raskaalta. Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että miehesi ei oikein tiedä mitä haluaa eikä pääse teidän suhdettanne häiritsevistä ajatuksistaan. Turhaan ei sanota, että entisestä suhteesta on hyvä toipua ennen uuden aloittamista. Tässä tilanteessa miehesi todennäköisesti tarvitsee jonkun ulkopuolisen apua asian selvittämisessä rauhassa itselleen. Hän on puhunut sinulle rohkean avoimesti kaipauksestaan entistä naisystäväänsä kohtaan, joka kertoo hänen kyvystään puhua tuntemuksistaan. Nyt koet, että hän ei pysty puhumaan tilanteesta sinun kanssasi. Puolisollesi tekisi varmasti hyvää olla hetken yksin ja miettiä asioita. Mietin onko musiikin kuuntelu kovaa hänen keinonsa saada omaa tilaa asian pohtimiselle. Sen pohtimisessa mitä hän haluaa, sinä et puolisona voi olla hänen auttajansa. Mutta toki teidän on myös keskusteltava siitä, mitä teette parisuhteenne suhteen.

Kysyit neuvoja tilanteeseen. Teillä ei ole lapsia ja parisuhteenne on kovin nuori. Kannattaa miettiä tarkkaan millaisen parisuhteen haluaa ja millaiseen parisuhteeseen sitoutuu. Joskus juuri luottamukseen ja sitoutumiseen liittyvät vaikeudet suhteen alussa jäävät vaivaamaan ja putkahtavat esiin myös tulevien vaikeuksien yhteydessä. Sinun olisi hyvä keskustella tilanteesta ja tuntemuksistasi läheisten ihmisten kanssa. Tarvittaessa myös ammattiapuun voi turvautua. Toivon sinulle ja puolisollesi parisuhdetta, jossa on vastavuoroisen rakkauden ja sitoutumisen lisäksi yksinkertaisesti hyvä olla!

Voimia ja rohkeutta keskusteluun ja päätöksiin sinulle ja puolisollesi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Tapasin ystäväni kun olin 56 vuotias ja hän 58. Olin juuri eronnut toisesta avioliitostani. Suhteemme alkoi silmänräpäyksessä ja se oli tosi menoa heti. Hän on taiteilija ja taideopettaja ja hän vei minut taiteen piiriin. Hän kannusti ja opetti minulle taidetta ja ylisti minua yhdeksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Hän jaksoi kuunnella elämäntarinaani ja jatkuvaa avautumistani, en ollut koskaan elämässäni kokenut tällaista kannustusta ja hyväksymistä.Rakastuin korviani myöten ja kaikki tuntui niin todelliselta ja ihanalta.

Odotanko liikaa tai jotain mitä ei enää ole tai oliko sitä ollenkaan?Olen vielä tunteiltani sitoutunut ja pelkään, että en koskaan löydä hänen kaltaistaan. Minusta on tullut riippuvainen ja tunnen itseni heikoksi ja haluaisin jonkilaista apua tai vihjettä miten voisin purkaa tämän vaikean vyyhteen!

Palmunlehti

VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Se sisältää paljon tietoa, tunteita ja itse asiassa vastauksiakin. Tuntuu siltä, että olet aika tietoinen siitä, mitä on meneillään. Ymmärrät, että tämänhetkinen tilanne tekee sinut onnettomaksi.

Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella realistisesti, tosi asioiden valossa, ihmissuhteen tilaa. On hyvä tarkastella sitä, mitä todella on tapahtunut, mitkä taas ovat enemmän toiveita ja odotuksia. Teillä on ollut yhteinen suhde, mutta ovatko myös tarpeet ja odotukset sen suhteen olleet samansuuntaisia? Oletteko enemmän ystäviä vai rakastavaisia? On paljon haavoittavampaa elätellä toiveita ja elää ainaisessa tyytymättömyydessä ja odotuksessa, kuin tunnustaa tosiasiat.

Kirjoitat siitä, kuinka jo kerran suhteenne aikana, tulit siihen tulokseen, että toiveenne ja suhtautumisenne yhteiseen tulevaisuuteen ovat ristiriidassa. Silloin teit päätöksen, että jatkat elämääsi ilman tätä miestä. Kerrot tehneesi pitkään surutyötä , joka viittaa siihen, että "hautasit" suhteenne ja siihen liittyvät tunteesi. Nyt kuitenkin suhteenne on hiljalleen "lipunut" takaisin. Tuntuu sitä, että siinä on enemmän ystävyyssuhteen , kuin parisuhteen piirteitä. Voisiko näin ollakin? Kerrot pitkin kirjettä, kuinka nautitte yhdessä monenlaisista taiteeseen liittyvistä asioista. Se on minusta hyvin arvokasta jakamista.

Kirjoitat, että pelkäät, ettet koskaan löydä ketään hänen kaltaistaan. Ehkä et löydäkään, mutta ystävänä voit toki hänet säilyttää. Se edellyttää sitä, että vapautat itsesi niistä haaveista ja tarpeista, jota sinulla hänen suhteen on. Voisiko hän olla arvokas ystävä? Jos taas koet, että rakastat häntä nimenomaan seksuaalisesti ja kumppanina, voi olla , että ystävyys ei riitä, vaan pikemminkin satuttaa. Näitä asioita kannattaa miettiä. Voihan olla , että kun vapaudut ajattelemasta häntä parisuhde- mielessä, vapautuu paikka jollekin toiselle.

Kirjoitat, että tunnet itsesi heikoksi ja riippuvaiseksi. Sen täytyy olla raskasta sinulle. Ajattelen, että kannattaa varmaan puhua miehelle suoraan ja häpeilemättä. Kysyä hänen tunteistaan. Mitä hän tuntee ja tarvitsee? Mitä hän haluaa suhteeltanne?

Useimmat suhteet ovat täynnä kompromisseja. Laita "pöydälle" se, mitä häneltä saat ja katso riittääkö se sinulle. Voihan olla, että annatte toisillenne eri asioita ja tulette sillä tavalla tyytyväisiksi ja onnellisiksi. Tai sitten on niin, että tunteenne ja tarpeenne todellakaan kohtaa ja ainakin toinen teitä on tyytymätön ja onneton.

Toivottavasti vastaukseni auttaa sinua, mutta kuten kirjoitin, minulla on tunne, että tiedät jo vastaukset itsekin. Katso itseäsi ja elämääsi lempeästi. Mitä tarvitset?

Voimia sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Tuli juuri pienten mutkien kautta selville, ettei kumppanini ehkä tunne olevansa sen sukupuolinen kun hänet on syntymässä määritelty. Ilmoitti myös, ettei ole vielä valmis puhumaan tästä sen enempää, mutta ei ilmeisesti halua kuitenkaan korjata sukupuoltaan, mutta ei tunne vahvasti olevansa kumpaakaan binäärisistä sukupuolista. Oloni on hieman hämmentynyt, mutta haluaisin kuitenkin tietää kuinka tukisin häntä. Rakastan häntä tietysti yhä, vaikka tieto tulikin yllättäen.

Cargo, 25v

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi, joka käsittelee tärkeää, mutta vaikeaa asiaa. Minuun tekee suuren vaikutuksen se, miten lähestyt asiaa. Ensinnäkin myönnät, että olet hämmentynyt, toiseksi kerrot, että haluat tukea rakastettuasi ja kolmanneksi ehkä se tärkein: kerrot, että rakastat häntä.

Viimeinen lause kertoo olennaisen asian. Rakastat ensisijaisesti ihmistä, et hänen sukupuoltaan tai sukupuoli-identiteettiään. Tämä antaa parhaimman mahdollisen pohjan hänen tukemiselleen. On kuitenkin hyvä tunnistaa, se hämmennys, mitä kyseinen tieto on sinussa saanut aikaan. On hyvä tunnistaa se, eikä vain torjua ja yrittää olla, kuin asia ei koskettaisi ollenkaan. Ole itsellesi rehellinen, niin hänkin voi olla.

Kerroit, että kumppanisi ei ole vielä valmis puhumaan asiasta enempää. Anna hänelle (ja itsellesi) aikaa. Hän puhuu, kun on siihen valmis. Kyseessä on iso asia. Voi olla, että hän tarvitsee aikaa käsitelläkseen sitä ensin itse. Paras tapa valmistaa maaperää luottamukselle ja keskustelulle on pysyä lähellä, tukea ja viestittää monin eri tavoin, että välittää toisesta, eikä ole lähtemässä tai hylkäämässä.

Jossain vaiheessa kumppanisi on varmaan valmis ottamaan vastaan tukea, tietoa ja apua myös ulkopuoliselta, auttavalta taholta. Tukea saa esimerkiksi Setan kautta. Heillä on mm. valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu Sinuiksi. Lisätietoja saat Setan verkkosivuilta. Myös sinulla on oikeus saada tukea, vaikka kumppanisi ei olisi vielä siihen valmis.

Toivottavasti sait vastauksestani jotain itsellesi. Kuten sanottua, arvostan asennettasi. Jos meillä on rakkautta, on meillä jo paljon. Älä kuitenkaan unohda itseäsi ja sitä, että asia saattaa herättää sinussa monenlaisia tunteita. Niihin kaikkiin sinulla on oikeus.

Onnea matkallesi toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Minua ahdistaa ihan kamalasti meidän nykyinen tilanne. ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu 10 vuotta, uusperheenä. nyt kotona enää minun yksi poika ja meidän yhteinen lapsi 7 v. Mieheni juo lähestulkoon joka ilta ainakin muutaman oluen. Ja viikonloppuisin enemmän. Ja käytös muuttuu heti. muutenkin hän on aina pahalla päällä ja hermostuu helposti ihan pikkuasioistakin..ollaan pari kertaa puhuttu asiasta ja mies on luvannut vähentää juomista mutta toisin kävi. Itse jos on hyvällä tuulella niin se menee ohi kun mies vaan kiukuttelee. . olin jo tekemässä eroa joulun alla mutta taas mies käänti pään. Olen aikaisemmin eronnut alkoholisti miehestä ja nyt näköjään sain toisen tilalle. en haluaisi tuhlata koko elämääni pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. . en usko että puhe enää auttaa ja miehen mielestä hänellä ei ole ongelmaa juomisen kanssa. . voimani on aika loppu.

VASTAUS: Kerrot olevasi ahdistunut ja voimaton miehesi alkoholiriippuvuuden ja huonon käytöksen vuoksi. Lisäksi joudut pelkäämään kotonasi, jonka pitäisi olla jokaiselle se turvallisin paikka – myös lapsillesi. Olen huolissani sinusta ja lapsistasi – miten pärjäätte? Kerrot myös että joulun alla olit tekemässä jo eroa, mutta miehesi sai sinut muuttamaan mielesi. Sinun on myös vaikea uskoa että puhe enää auttaa.

Olisi hienoa jos miehesi tajuaisi sairautensa eli alkoholiriippuvuuden kohtalokkuuden. Olisi hienoa jos hän hakisi ja saisi apua ja perheenne alkaisi voida paremmin. Pelkään pahoin, että ellei hän itse miellä alkoholiriippuvuuttaan ongelmaksi, asiat eivät tule muuttumaan paremmaksi. Siksi olisi tärkeää että saisit apua vaikeaan elämäntilanteeseesi. Se on tärkeää ensi sijassa sinun itsesi kannalta mutta erityisesti myös lastesi kannalta: isän ja isäpuolen runsas alkoholinkäyttö ja aggressiivinen käytös satuttavat lapsia ja tekevät heidän kodistaan turvattoman.

Kerroit ettet halua tuhlata koko elämääsi pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. Muista että olet arvokas ihminen ja ansaitset puolison, joka kunnioittaa ja kuuntelee sinua. Lupaukset eivät auta jos teot puhuvat muuta. Myös lapsesi ansaitsevat turvallisen kodin. Kannustan lämpimästi sinua hakemaan apua vaikeaan elämäntilanteeseenne! Kuulostaa siltä, että asioiden muutos olisi tarpeen pikaisesti. Voitko saada tukea ja apua ystäviltäsi tai sukulaisiltasi? Myös Al-Anon-ryhmistä, eli alkoholistien läheisten vertaistukiryhmistä voit saada tukea. Lähtisikö miehesi perheasiain neuvottelukeskukseen puhumaan haasteellisesta parisuhteenne tilanteesta? Ulkopuolinen näkökulma helpottaa asioiden selvittämistä – riippumatta siitä, jatkatteko vielä yhdessä vai päädyttekö eroon.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Tapasin vuonna 99 miehen ja meistä tuli heti lähes erottomattomat ja vuonna seurustelimme sitten. ja tänään kääntyi sitten kääntyi kelkka ja ja tuo mies sanoi puhelimessa että menen rakastelemaan toista naista ja se sattui syvälle sisimpääni.

VASTAUS: Kirjoituksesi on kovin lyhyt eikä siinä oikeastaan kysytä mitään. Vastaan kuitenkin sen herättämiä ajatuksia kertoen. Olet tavannut miehen vuonna 1999 eli 17 vuotta sitten. Kerrot, että teistä tuli erottamattomat ja aloitte seurustella. Kirjoituksesta ei käy ilmi oletteko kenties asuneet yhdessä ja onko teillä lapsia. Kirjoittaessasi olet juuri saanut kuulla mieheltäsi, että hän aikoo mennä rakastelemaan toista naista. Kerrot, että se sattui syvälle sisimpääsi. Eikä ihme! Olet varmaan shokissa yllättävästä puhelusta.

Luottamuksen pettäminen on niitä eniten satuttavampia asioita parisuhteessa. Se, että hän kertoi sinulle asian puhelimessa, herättää mietteitä. Toisaalta voisi ajatella, että hän ainakin rehellisesti kertoi mitä aikoo tehdä. Toisaalta asian ilmoittaminen tuolla tavalla tuntuu kovin julmalta. Mietin oliko se hänen tapansa lopettaa suhteenne. Joka tapauksessa toivon, että pystytte vielä selvittämään asiaa. Olisi kovin surullista, jos pitkä suhteenne päättyisi tällaiseen eroilmoitukseen (jos se oli eroilmoitus).

Tässä tilanteessa on tärkeää, että sinulla on läheisiä ja ystäviä tukenasi! Myös ammattiauttajaan on hyvä ottaa yhteyttä, jos läheisten tuki tuntuu riittämättömältä. Jos jatkat yhdessä miehesi kanssa, hyötyisitte varmasti pariterapiasta. Yksilöllistä tukea ja tukea parisuhteeseen löydät esim. paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.

Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta. Lapsi tuli maailmaan 2 vuotta sitten ja viime vuonna rakennettiin yhteinen talo. Päällepäin kaiken luulisi olevan hyvin.

Haaveilen toisesta lapsesta, mutta olen alkanut miettimään onko toista lasta enää järkeä tuoda tähän, jos yhdenkään kanssa mies ei jaksa touhuta. Itse hän on myös ollut samoilla linjoilla toisen lapsen suhteen..

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Sinulla ja miehelläsi on kaksivuotias lapsi ja olette rakentaneet viime vuonna talon. Olet huolissasi miehesi alkoholinkäytöstä ja siitä, että hän ei osallistu arjen askareisiin ja ole läsnä sinulle ja lapselle. Mietit myös yhdessä suunnittelemanne toisen lapsen hankinnan järkevyyttä tähän tilanteeseen.

Teille on viidessä vuodessa tapahtunut isoja asioita. Vauvan tulo on luonnollisesti iso muutos elämässänne. Talonrakennusvaihe on pikkulapsiperheissä hyvin koettelevaa aikaa. Usein mies kokee olevansa yksin vastuussa talonrakentamisesta ja nainen taas kodista ja lapsista. Joskus raskaan talonrakennusprosessin jälkeen valmiissa kauniissa talossa ei asukaan onnellinen perhe. Yksi unelma on käynyt toteen, mutta siitä ei pystytäkään iloitsemaan kuten alun perin kuviteltiin. Joskus puolisot ovat hyvin väsyneitä prosessin jälkeen. Pienet keskeneräiset asiat talossa voivat stressata eikä niitä saada tehtyä loppuun. Tai kaikki on valmista, mutta siitä ei osatakaan iloita, koska prosessi on vienyt voimat. Kerrot, että rakennusvaihe oli helpompi jaksaa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Pidit erilleen oloa miehestäsi välivaiheena, mutta nyt se tuntuukin jatkuvan.

Kuvaat miehesi puuhastelevan omiaan tai makaavan sohvalla arkena ja viikonloppuna. Kotityöt, koiran- ja lapsenhoito kasaantuvat sinulle. Lisäksi teet vuorotyötä. Olet ilmeisen hyvä arjen pyörittäjä! Miehesi tavaksi on tullut rentoutua alkoholin avulla viikonloppuisin. Ilmeisesti hän juo itsensä humalaan asti, koska mietit, että et halua lapsesi näkevän vanhempiaan humalassa. Mieleeni tulee paljon kysymyksiä. Millaista miehesi alkoholinkäyttö on ollut aiemmin? Oletteko keskustelleet siitä, mikä saa hänet juomaan viikonloppuisin? Näkeekö hän ristiriitaa suhteessa humalahakuiseen juomiseen, kun lapsi on läsnä? Millainen on sinun oma suhteesi alkoholiin? Oletko joutunut esimerkiksi lapsuudessa kärsimään läheisten alkoholiongelmista? Ylipäätään mietin kuinka miehesi voi tällä hetkellä? Kuinka kuormittunut hän on työelämästä ja kuinka väsynyt rakennusajasta? Koet ettei hän nauti lapsen kanssa olemisesta eikä iloitse hänen kehityksensä seuraamisesta, joista itse saat nautintoa. Mietin tunteeko hän itsensä jotenkin ulkopuoliseksi suhteessa sinuun ja lapseen? Miten ensimmäinen vuosi lapsenne kanssa mahtoi mennä, oliko hän silloin täysipainoisesti ja innoissaan mukana vauvan hoidossa?

Kirjoituksestasi ei ilmene kuinka paljon olette keskustelleet parisuhteenne tilasta ja toisen lapsen hankinnasta. Onko puolisosi huolissaan parisuhteestanne? Jos et ole uskaltanut tuoda kaikkia mietteitäsi ilmi, nyt olisi hyvä aika siihen! Keskustelemalla rauhallisesti tilanteesta asiat varmasti selkiytyvät teille molemmille. Kuinka voisit tuoda asiat esiin mahdollisimman pehmeästi, niin ettei miehesi koe sinun syyttelevän häntä? Pehmeä tapa voisi olla sinun tuntemuksistasi ja huolestasi puhuminen. Myös hänen toiveidensa kyseleminen perhe- ja parisuhteenne suhteen voisi toimia. Parisuhteenne ja perhe-elämänne hyvät puolet eivät myöskään tule esiin kertomastasi. Hyviä hetkiäkin toivottavasti on. Kuinka voisitte lisätä näitä hetkiä? Mitä olette tehneet yhdessä ennen vauvan syntymää? Mitä voisitte tehdä nyt lähentyäksenne toisianne?

Kysyt tarvitseeko sinun vain hyväksyä tilanne ja tehdä kaikki itse. Mielestäni ei, koska silloin vaarana on katkeroituminen. Ota rohkeasti asiat keskusteluun puolisosi kanssa! Jos tarvitsette ulkopuolista keskusteluapua, voitte ottaa yhteyttä esimerkiksi kotipaikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen.

Rakentavia keskusteluja ja suhteenne lähentymistä toivoen
perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Tapasin nykysin miesystäväni hieman vajaa vuosi sitten Tinder seuranhakupalvelun kautta. Olemme nelikymppisiä ja elämmme töidemme takia etäsuhteessa. Suhteemme alku toimi chättäilyn kautta mutta jo muutaman viikon kuluttua verkkotapaamisestamme tapasimme kasvotusten.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Vajaan vuoden ikäiseen suhteeseenne mahtuu erilaisia vaiheita. Alussa sovitte vain seksisuhteesta ja jatkoitte myös muiden ihmmisten tapailua. Kerroit, että se alkoi aika pian tuntua sinusta hankalalta. Hyvä, että tunnistit sen, mikä sopii sinulle ja mikä ei tunnu sinusta hyvältä. Puolisen vuotta sitten sovitte toisiinne sitoutumisesta. Viimeisinä kuukaisina suhteeseenne on tullut, niinkuin sitä kuvasit, raivokasta riitelyä.

Riitely voi kertoa siitä, että olette alkaneet nyt todella tutustua toisiinne. Kun suhde syvenee, haavoittuvaisuus kasvaa. Niin kauan kun pysyttelee riittävän etäällä toisesta, on turvassa kaikilta niiltä tunteilta, jotka läheiseen parisuhteeseen liittyvät. Kun välittää toisesta paljon ja kiinnittyy häneen tunnetasolla, tulee samalla itse haavoittuvaiseksi. Altistuu sille, että voi tulla loukatuksi, petetyksi, hylätyksi. Pysyttelemällä irtosuhteissa välttää kaiken tämän. Mutta jää myös vaille tunnetta aidosta kohtaamisesta, hyväksytyksi tulemisesta kaikkine puutteineen ja mahdollisuudesta todelliseen rakkauteen.

On tärkeää, että olette molemmat selvillä omista haavoistanne ja herkistä kohdistanne. Silloin kun on tietoinen siitä, mitä itsessä tapahtuu, pystyy myös vaikuttamaan itseensä ja omiin reaktioihinsa. Joskus tähän itsetuntemuksen opetteluun tarvitaan psykoterapian apua. Samalla kun parisuhteessa opetellaan tuntemaan toista, tutustutaan myös hänen haavoihinsa ja herkkiin kohtiinsa. Opitaan tietämään, mikä saa hänet tuntemaan turvattomuutta tms. Se voi viedä vuosia, mutta voi olla myös antoisa matka kohti omaa ja toisen sielunelämää.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että tavaroiden hajottaminen lasketaan yhdeksi lähisuhdeväkivallan muodoksi. Tee selväksi, ettet voi sellaista hyväksyä. Vahvoja tunteita voi ja saakin olla, mutta on tärkeää opetella niiden hallintaa. Muuten suhteeseen tulee helposti pelkoa ja se estää molemminpuolisen avoimen tunteiden ilmaisun ja aidon läheisyyden ja luottamuksen. Teidän kannattaisi ehkä miettiä, tuoko alkoholin käyttö suhteeseenne enemmän hyvää vai pahaa.

Kun teillä on tahtoa jatkaa yhdessä, kannattaa ilman muuta hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte kohdata toisenne turvallisesti tunnetasolla ja yhdessä opetella rakentavia tapoja selvittää asioita.

Onnellista ja rakkaudellista tulevaisuutta teille toivoen,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä noin seitsemän vuotta, joista viimeiset viisi ovat olleet täysin seksittömiä. Kun otan asian esille, tyttöystävä ilmaisee halunsa asian muuttamiselle, mutta en usko, että hän täysin ymmärtää tilannetta. Hänellä ei vain ole tarpeeksi seksiviettiä, vaan hän on jonkin asteinen aseksuaali.

Eroamisen lisäksi puhuminen lienee ainoa tapa, mutta mahdollisuus tyydyttävään kompromissiin on mielestäni olematon. Tällä hetkellä taktiikkani on nostaa asia välillä pöydälle ja yrittää puhua, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olenko liian itsekäs? Onko jotain itsestäänselvää jäänyt huomaamatta? Onko joku näkökulma, mitä en ole osannut ottaa huomioon?

Aseksualistettu

VASTAUS: Kerrot viestissäsi seitsemän vuotta kestäneestä parisuhteestanne jonka kuvaat muutoin olevan todella hyvä mutta jota varjostaa seksittömyys ja teidän erilainen suhtautumisenne seksiin. Viimeiset viisi vuotta suhteenne on ollut täysin seksitön. Sitäkin ennen seksi oli suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Jos ymmärsin oikein, niin silloinkin vailla spontaaniutta ja heittäytymistä seksuaaliseen leikkiin ja läheisyyteen.

Tämä kaikki on saanut sinut ajattelemaan, että tyttöystävälläsi ei ole tarpeeksi seksiviettiä ja että hän on aseksuaali. Onko hän myös itse määritellyt itsensä noilla sanoilla? Viestisi luettuani minua alkoi kiinnostaa, että mitenköhän tyttöystäväsi olisi kuvannut tilannettanne jos hän olisi kirjoittanut viestin. Miten hän olisi kuvannut omaa tai sinun tai parisuhteenne seksuaalisuutta? Kärsiikö hän tilanteestanne tai omasta seksuaalisen halun puutteestaan? Haluaisiko hän haluta? Sanot, että vahvuutenne on, että pysytte keskustelemaan ja sopimaan asioista. Koskeeko tämä myös seksuaalisuutta? Tunnetteko ja tiedättekö toistenne seksuaali- ja läheisyyshistoriaa tai seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita? Minkälaisia kokemuksia tyttöystävälläsi on taustassaan? Hyviä vai huonoja? Mielestäni seksuaalisuus ei ole tyttöystävällesi neutraali asia vaan jollain tapaa asia, joka herättää aika vahvojakin tunteita ja ajatuksia mm. seksin epähygieenisyydestä, likaisuudesta, jostain joka täytyy pitää säännöillä ja suunnitelmilla kurissa? Se saa minut miettimään, että onko kyse aseksuaalisuudesta vai jostain muusta, joka tulee esteeksi haluamiselle ja seksuaalisuuteen heittäytymiselle.

Entä sinä tässä tilanteessa? Miten olet ratkaissut seksuaalisuutesi kun seksuaalisten tarpeiden ei ole mahdollista toteutua parisuhteessanne? Sanot, että et ole pettänyt etkä näe sitä ratkaisuna? Siinä ajattelet viisaasti. Käytätkö pornoa? Oletteko puhuneet tästä ja miten tyttöystäväsi kokee sinun tapasi toteuttaa seksuaalisia tarpeitasi?

Etsit ymmärrettävästi monenlaista selitystä ja ymmärrystä tilanteellenne. Eräs tällainen selityksesi on pohdintasi yksiavioisuuden luonnottomuudesta. Asiasta voidaan varmaankin olla kovin montaa mieltä. Itse kuitenkin uskon siihen, että parisuhde, jossa kumpikin on sitoutuneita toisiinsa, on paitsi mahdollinen, myös paras paikka toteuttaa parisuhteen seksuaalisuutta. Turvallisuus ja luottamus mahdollistavat seksuaalisen heittäytymisen, leikkimisen sekä rohkeuden tutustua omaan ja toisen seksuaalisuuteen.

Yksiavioisuus ei tarkoita sitä, että ulkopuoliset ihmiset eivät koskaan virittäisi meitä seksuaalisesti. Tietenkin virittävät mutta viriäminen on eri asia kun se, että seuraamme näitä tuntemuksiamme. Parisuhteen seksuaalisuus tarvitsee turvallisuutta ja luottamusta mutta myös riittävästi erillisyyttä, joka tuo happea suhteeseen. Hyvässä parisuhteessa nämä viriämisen tunteet kanavoituvat parhaillaan oman parisuhteen seksin inspiroijiksi. Huonossa parisuhteessa ne rikkovat luottamusta ja turvallisuutta, tulevat parin väliin ja näin heikentävät parisuhteen seksuaalisuutta.

Oletteko yhdessä puhuneet siitä, mitä suhteellenne tapahtuu, jos ette löydä yhteistä ratkaisua tilanteeseen? Onko niin, että tällaisenaan jatkuessaan suhteenne tulee päätymään eroon? Jos, niin tietääkö tyttöystäväsi tämän? En ajattele, että olet ajatuksinesi tai toiveinesi itsekäs. Päinvastoin. Minua puhuttelee ja koskettaa se, miten kovasti yrität sekä ymmärtää että löytää ratkaisuja. Mutta yritätkö sinä yksin? Eikö tämä ole yhteinen huolenne ja surunne? Miten tästä asiasta voisi tehdä yhteisen?

Mieleeni tulee, että etsisitte itsellenne seksuaalisuuteen perehtyneen pariterapeutin, jonka avulla pääsisitte yhdessä keskustelemaan tästä yhteisestä asiasta ja siitä, mitä kaikkea vielä näkymätöntä mahtaa olla sen takana. Minun kokemukseni mukaan seksuaalisuuteen liittyvissä vaikeuksissa on harvoin kyse vain seksistä. Joskus ulkopuolisen ihmisen avulla on helpompi päästä käsiksi näihin muihin parin väliseen seksiin vaikuttaviin asioihin. Tällaisen terapeutin voi löytää esim. Kirkon perheneuvonnasta. Parin välinen seksi on usein erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua kokonaan sulkemaan pois seksuaalisuuttaan parisuhteessaan.

Hyvää kevättä sinulle!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme pian 9 vuotta yhdessä ollut avopari. Jo aika varhain suhteemme alussa mieheni kysyi jos lähtisin tukemaan häntä kun hän perustaa oman yrityksen. Yhteistä aikaa tulisi olemaan vähän ja hänen työpäivät tulisivat olemaan pitkiä, ainakin aluksi. Tuolloin hän sanoi tekevänsä tätä meille. Minä suostuin ja uskoin hänen onnistuvan ja tietysti ajattelin, että hän todella tekee tämän meille. Aika venyi ja hoitelin lähes kakki kotityöt yksin, apua häneltä pyytämättä noin 7,5 vuoden ajan, huolimatta siitä, että myös itse olen työelämässä. Ostimme myös yhdessä talon jonka saneerasimme täysin. Molemmat olimme näissä hommissa mukana tasapuolisesti ja silloin oli olemassa vielä "me-henki#. Saimme ihanan ison hienon kodin ja kotitöiden määrä moninkertaistui, mutta jatkoin edelleen vielä vuosia ahertamista yhteisen hyväksi. Mies keskittyi edelleen firmansa pyörittämiseen.

Minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan, rakkauttakin. En ole varma kuitenkaan pystynkö pääsemään näistä loukkauksista yli edes terapian avulla. Olenko törkeän hyväksikäytön uhri? Vai onko raha sekoittanut miehen pään? Hellyyttä meillä on kuitenkin ollut koko suhteen ajan ja rakastan-sanaa on viljelty paljon. Kannattaako terapia vai onko tilanne toivoton? Olenko törmännyt narsistiin?

Hyväuskoinen hölmö

VASTAUS: Kerrot viestissäsi 9 vuotta kestäneestä parisuhteestanne joka on viimeisen vuoden aikana muuttunut radikaalisti. Aiempina vuosina olette me-hengessä panostaneet yhteiseen elämäänne. Miehesi on tehnyt pitkää päivää yrityksessään ja sinä olet puolestasi kantanut vastuun kodistanne. Nyt olette tulleet elämässänne muutosvaiheeseen ja tämä on aiheuttanut kriisin myös parisuhteeseenne.

Elämä on usein luonteeltaan sellaista, että tietty aikakausi, vaihe tulee kuljetuksi loppuun ja ihminen joutuu pysähtymään ja hakemaan uuden suunnan elämälleen. Nämä vaiheet eivät välttämättä ole huonoja vaikkakin ne usein aiheuttavat kriisin ja riitoja myös parisuhteeseen. Tällaisen kohdat elämässämme tarjoavat meille usein mahdollisuuksia löytää jotain uutta itsestämme, myös puolisostamme ja parisuhteestamme. Ne auttavat myös näkemään siitä asioita, jotka ovat ehkä jostain syystä jääneet sivuun, varjoon.

Viestissäsi kuulen paljon hyvää ja sellaista mikä antaa toivoa. Kuulostaa hyvältä, että miehesi on osannut hypätä pois raskaasta yritysmaailmasta ja haluaa nyt nauttia sen hedelmistä ja laajemminkin elämästä. On myös ymmärrettävää, että vuosien raskaan työnteon jälkeen kaipaa vain olemista vailla suuntaa. Ymmärrän myös hyvin sinua, joka koet tilanteen epäreiluna mutta myös epävarmana. Mikä on sinun roolisi tässä muuttuneessa tilanteessa? Ottaako miehesi sinut mukaasi ”uuteen elämään” jossa voisitte nauttia yhteisen työnne tuloksista yhdessä? Kuulostaa myös hyvältä se, että miehesi sanoo, että hän ei halua erota ja on jopa valmis lähtemään kanssasi pariterapiaan. Se saa minut ajattelemaan, että hänkin haluaa että löytäisitte tässä uudessa elämänvaiheessanne uuden tavan olla yhdessä.

Kaikesta yhteisestä huolimatta, jostain syystä seksuaalinen läheisyys ei ole toiminut välillänne näinä vuosina. Miksiköhän ei? Olisiko tämä sellainen asia suhteessanne, jonka äärelle voisitte mahdollisesti nyt rauhassa pysähtyä. Kerrot, että olette riidelleet asiasta. Sanot sanoneesi miehellesi pahastikin näissä riidoissa. Hän puolestaan on omalta osaltaan loukannut sinua riidoissanne nykyisestä tilanteestanne. Olisiko niin, että kumpikin teistä on sanoillaan satuttanut ja aiheuttanut turvattomuutta toisillenne? Parisuhteessa tulee silloin tällöin tilanteita, joissa puolustautuessamme tai epätoivoissamme sanomme rumiakin asioita, joita emme välttämättä pohjimmiltaan tarkoita, jotta saisimme toisen pysähtymään tai kuulemaan itseämme. Nämä sanotut asiat ovat joskus sellaisia, että ne aiheuttavat parisuhteeseen haavoja, joita aika ei paranna. Niiden käsittely on kuitenkin tärkeää, jotta turvallisuus suhteeseen voisi palautua. On hyvin todennäköistä, että miehesikin kärsii siitä, että teillä ei ole seksiä. On myös mahdollista, että hän ei kuitenkaan täysin ymmärrä mistä ongelmassa pohjimmiltaan on kyse eikä myöskään ole osannut sitä ratkaista. Seksuaalinen haluaminen ei ole jotain jonka voisimme muuttaa vain päättämällä haluta. Moni haluton haluaisi haluta.

Minusta kuulostaa hyvältä idealta, että hakisitte yhdessä ulkopuolista apua jonka avulla voisitte ehkä päästä uudenlaisiin keskusteluihin parisuhteestanne. Kuulostaa myös siltä, että välillänne on ollut paljon hyvää sekä edelleen myös välittämistä ja tunteita toisianne kohtaan. Uskon, että teillä on hyvät mahdollisuudet löytää suhteeseenne uudenlaista läheisyyttä jotta voisitte yhdessä nauttia vuosien yhteisen työn tuloksista.

Toivotan teille hyvää matkaa takaisin toistenne luo! perheneuvoja Helena