KYSYMYS: Parisuhteeni menee vain alas ja alas päin haluaisin muuttaa suuntamme ylös muttemme onnistu? Mitä tehdä?
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Hienoa, että arvostat suhdettanne niin paljon, että kirjoitit meille! Kysymyksesi on lyhyt ja napakka. Et anna tarkempaa tietoa tilanteestanne, joten vastaan siis yleisellä tasolla.
Haluat pelastaa suhteenne, joka tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Kirjoitit ”muttemme onnistu”. Olette siis yrittäneet yhdessä? Molemmilla sama toive? Loistavaa!
Paras ennuste tilanteellenne on juuri silloin, kun molemmat haluatte kääntää parisuhteen onnellisuuskäyrää ylöspäin. Siinä tapauksessa vaihtoehtoja on monia.
Voitte hankkia kotiin hyvän parisuhdetta käsittelevän kirjan, lukea sitä yhdessä ja tehdä siitä löytyviä harjoituksia. Tällaisia kirjoja löytyy kirjakaupoista useita. Yksi hyvä vaihtoehto on Elina TanskasenOnnellisesti yhdessä – opas rakastavaan parisuhteeseen.
Suhdeklinikan arkistoista löytyy satoja valmiita kysymys-vastauspareja. Sieltä löytyy varmasti jotain, josta on myös teille apua.
Rakkauden roihu -sivustolta löytyy blogeja rakkaudesta ja parisuhteesta, myös sen vaikeuksista.
Ev.lut. kirkon sivuilta löytyy tietoja parisuhdekursseista ja Perheasian neuvottelukeskuksista ympäri Suomea.
Kuten huomaat, apuja löytyy kyllä. Tärkeintä on, että otatte aikaa toisillenne ja suhteenne hoitamiseen. Se on aina hyvä sijoitus.
Onnellisuuskäyrän nostaminen vaatii teiltä molemmilta vastuunottoa ja panostusta. Kun haluatte jatkaa yhdessä, sen tulee näkyä myös teoissa, joka päivä. Molempien on tehtävä oma osuutensa ja muutettava käyttäytymistään ja/tai asennettaan niissä kohdin, joissa se on aiheellista. Omaa kumppania tulee kohdella kuin parasta ystävää ja paremmin. Lisäohjeita löydätte runsain mitoin yllä olevista linkeistä.
Muistakaa, että rakkaus ei tule ruokituksi pelkästään toivomalla, vaan tekemällä ja puhumalla.
KYSYMYS: Olen 21- vuotias ja onnellisesti parisuhteessa. Silti nään jatkuvasi ahdistavia unia jossa petän miestäni. Tämä om todella ahdistavaa, sillä rakastan miestäni todella paljon.
Olen myös ihminen johon ihastutaan helposti, ja se pelottaa, esim kun tyttöporukalla käydään baarissa, miehet ovat heti kimpussani. Jollaintapaa tämä ahdistaa, mutta samalla nautin siitä huomiosta jota saan. Usein myös havahdun vasta siinä kohtaa kun olen koko illan viettänyt uuden tuttavuuden kanssa ja hän pyytää numeroani, jota en tietenkään anna. Hädissäni saatan antaa väärän numeron tai vain lähteä. Tapahtuneen jälkeen jään kuitenkin miettimään tätä miestä ja kuinka särjin hänen sydämensä.
Poikaystäväni on aina ollut todella lojaali ja hyväsydäminen, eikä ikinä toimisi samoin. Meidän suhteessamme on paljon läheisyyttä, rakkautta ja iloa, joten en tajua mistä käytökseni kumpuaa.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kerrot suuresta ristiriidasta arvojesi ja toimintasi välillä. Pettämisunet tuntuvat ahdistavilta, samoin miesten huomio baarissa. Toisaalta nautit ihailusta, saat siitä mielihyvää ja hakeudut yhä uudelleen näihin tilanteisiin.
Oletko miettinyt, mihin tarvitset vieraiden miesten ihailua. Se toki pönkittää naisellista itsetuntoasi ja kertoo, että markkina-arvosi on korkealla. Entä jos jonain iltana kukaan ei olisikaan kiinnostunut? Olet tottunut ihailuun ja sillä alueella sinä hallitset. Voit turvallisesti oman poikaystäväsi kainalossa tuntea sääliä särkemiäsi sydämiä kohtaan. Kuulostaa siltä, kuin tuntisit myös vähän syyllisyyttä, ehkä sekä poikaystävääsi että näitä ihailijoitasi kohtaan.
Saan kirjeestäsi sellaisen käsityksen, että saat positiivista huomiota runsaasti myös omassa parisuhteessasi. Kaipaatko kuitenkin myös jotain muuta kuin sitoutunutta parisuhde-elämää? Joskus, varsinkin jos suhde on alkanut kovin nuorena, tulee toiselle tai molemmille jossain vaiheessa tarve elää vielä vapaata, sinkkutyylistä elämää. Välttämättä ei haluta erota hyvästä suhteesta, mutta halutaan vielä maistaa myös muutakin. Joskus se onkin oman yksilökehityksen kannalta tärkeä vaihe. Hankaluus siinä on vain se, että harvoin voi saada kaikkea: sekä onnellisen parisuhteen että sinkkuelämän edut. Jos poikaystäväsi saisi tietää, näkisi vaikkapa kuvia tai videon sinusta baarissa, mitä hän sanoisi, miten toimisi? Riskit voivat olla suuret.
Kuinka paljon alkoholilla mahtaa olla osuutta käyttäytymiseesi? Toimisitko samalla tavalla, jos olisit selvin päin? Jäin miettimään myös sitä, onko välttämätöntä tavata ystäviä baarissa. Varsinkin kun kerrot, että usein käy niin, että vietätkin illan kavereittesi sijasta jonkun vieraan miehen seurassa.
Se, että kirjoitit meille tästä asiasta, kertoo minulle, että sinulla on arvot kohdallaan ja rakastat poikaystävääsi paljon ja pidät suhdettanne tärkeänä. Tämä ristiriita arvojesi ja käyttäytymisesi välillä syö sinua monella tavoin. Joudut kantamaan syyllisyyttä ja salaisuuksia. Se ahdistaa ja vie voimia. Mieti siis, mikä on sinulle kaikkein tärkeintä ja miten se näkyy käytännössä.
Lopuksi haluan vielä heittää sinulle kysymyksen uniisi liittyen. Mikä mahtaa olla alitajuntasi viesti sinulle näiden unien kautta? Vain sinä itse osaat siihen vastata.
Olet onnekas, kun olet saanut löytää suuren rakkauden. Toivon teille onnellista ja rakkaudentäyteistä elämää yhdessä.
KYSYMYS: Olen alkanut epäillä, että miehelläni 61v.saattaa olla diagnosoimaton jonkinasteinen asbergenin syndrooma tai narsistisia piirteitä käyttäytymisessään. Hän nimittäin saa suht usein raivokohtauksia,jos asiat eivät mene halutulla tavalla. Hän voi hermostua yli äyräiden ,jos vaikka ei löydä puhelintaan, hanskojaan heti..vaikka autan etsimisessä. Ovi paiskataan kiinni, niin että lasit helisee tai mikä tahansa käteen osuu, se saattaa lentää lattialle ja hajota.Hän on rikkonut muutamia tuoleja säpäleiksi, auton oven, erilaisia tavaroita ym. Hän on kontrolloiva ja määrää kaikesta,kaikki pitää tehdä, niinkuin hän sanoo.Tälläisina päivinä, kun kaikki hajoaa ympäriltä, minusta tuntuu, ettei ole mitään järkeä kannatella yksinään kulisseja. Toisinaan taas tunnen suurta surua ja huolta hänestä ja yritän selittää miltä minusta tuntuu. Välillä tuntuu siltä,että hän nauttii saadessaan olla häijy ja ilkeä. Mitä tämä tälläinen käyttäytyminen on?
"Neuvoton Nelli"
VASTAUS: Luulen, että olet liian kauan joutunut kannattelemaan hankalaa ja raskasta tilannettanne. Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miten kauan olette olleet yhdessä ja onko miehesi aina käyttäytynyt arvaamattomasti ja aggressiivisesti. Oletan, että kyse on siitä, että miehesi käyttäytyminen on muuttunut. Että kyse on muutoksesta, joka on yllättänyt sinut ja, kuten kirjoitat, huolestuttanut sinua. Se on ehkä juuri asia johon sinuna tarttuisin. Olet miehestäsi huolissasi ja haluaisit varmasti hänelle apua. Raivokohtaukset, tavaroiden särkeminen ja kontrollointi ovat väkivaltaista käyttäytymistä, jota ei saa, eikä tarvitse kenenkään sietää. Eli olen huolissani myös sinusta.
Ajattelen, ettei ole mahdollista diagnosoida miestäsi kuvauksesi perusteella. Diagnoosia tärkeämpää on, että te molemmat, hän ja sinä pääsette avun piiriin. Miehesi tulisi ohjautua lääkäriin, jotta voidaan sulkea pois kaikki mahdolliset fyysiset sairaudet jotka joskus aiheuttavat yllättävää, aggressiivista käyttäytymistä. Jos kyse on taas jostain psyykkisestä oireilusta, vaikka masennuksesta, siihenkin voi saada apua. Kun asiat on selvitetty ensiksi terveydenhoidon puolella voi lähteä miettimään sinun tukemistasi ja parisuhteenne tilannetta.
Olisi tärkeää, että saisit tilaa kertoa tunteistasi ja tarpeistasi, että miehesi kuuntelisi sinua ja ymmärtäisi, miten paljon hänen käyttäytymisensä ahdistaa ja pelottaa sinua. Jos, ette keskenänne löydä keskusteluyhteyttä, tulisi teidän hakeutua yhdessä avun piiriin, esimerkiksi Kirkon perheneuvonnan kautta. Yksin et tämänhetkisestä tilanteestanne selviä-
KYSYMYS: Tänään kävin mieheni kanssa ensimmäisellä käynnillä perheneuvonnassa. Tavallaan hyvä ja toisaalta huono fiilis, oikeastaan ehkä lamaantunut. Historiamme: 28 vuotta yhdessä (parikymppisistä saakka), 20v naimisissa, lapset 14v ja 10v. Vuosien ajan riidat vaan pahentuneet ja välit viilenneet.
Elämme kausia, jolloin mielestäni olemme kuin "kämppiksiä". Ei puhuta, ei läheisyyttä, suudeltu ehkä viimeksi 3 v sitten, ei kosketusta, ei seksiä, välillä ei pysty olemaan edes samassa huoneessa, Viimeinen 6 kk silmitöntä riitaa, ihan kaikesta - todellakin kaikesta mahdollisesta. Olen sanonut vuosien ajan miehelleni viimeisenä keinona lopettaa riitely, että erotaan. Ei käy miehelle, pakenee ja vaikenee tilanteesta. Sitten luovutan itsekin ja taas menee muutama kuukausi "kämppiksinä" kunnes räjähtää tunteet pihalle. Lapset kärsineet varmastikin tästä jatkuvasta kireästä ilmapiiristä ja riidoista. Tosiaan viimeiset 6 kk ajan tilanne revennyt käsistä, olen niin vihaa, katkeruutta, surua, pettymystä täynnä, että harkitsen oikeasti vakavissani eroa. Ei näin voi elää, ei kukaan.
En voi sanoa tuntevani rakkautta miestäni kohtaan. Olen yrittänyt keskustella rauhallisesti tilanteesta, hän sanoo: "Painu sinä akka V...uun siitä. Periaatteesta en eroa." Ala-arvoista kielenkäyttöä ja halveksuntaa saan joka kerta. Itsekin sorrun sitten haukkumaan ja kiroilemaan. Minä hoidan kodin kaikki asiat, lapset, koulut, lemmikit, viralliset asiat, talouden ym.ym. olen aina joutunut hoitamaan. Hän ei osallistu näistä mihinkään - satunnaisesti tekee pienen pienen askareen suurella näytöksellä. Kaivelee vanhoja asioita jatkuvasti. "Sanoit 15 vuotta sitten näin ja näin" tai "6vuotta sitten olit sitä mieltä..." Ei anna mitään anteeksi vaan selittää että pelkää ettei oma loppuelämänsä riitä häntä saamaan puntteja tasan kanssani, mitä on saanut minun osaltani paskaa osakseen.
Olen pyytänyt anteeksi ja ollut pahoillani mitä olen sanonut ja häntä loukannut. Ei auta. Pakko on vaan päästä mieltäni pahoittamaan ja päästä "tasoihin". Tosiaankaan ei suostu edes erosta kekustelemaan, sanoo ettei voi elää päivääkään ilman lapsia. Kotona ollessaan pääsääntöisesti painuu itsekseen makuuhuoneeseemme tietokoneen ja/tai kitaran ääreen. Minä ja lapset olemme keskenämme, hän ei osallistu juuri mihinkään. Silti aina painottaa ettei voi olla eri paikassa kuin lapset. Ristiriitaista?? Minulla ja lapsilla on erittäin hyvät ja tiiviit suhteet, avoimesti käymme läpi ihan kaikki asiat. Isälleen eivät kerro juuri mitään todella henk.kohtaista. Tuntuu, että koko kasvatusvastuu on alusta asti ollut minulla. Harrastelee oman ryhmänsä kanssa musisointia ja häipyy monesti treenikämpälle useiksi tunneiksi kerrallaan.
Emme pysty keskustelemaan, väittää rakastavansa minua mutta mielestäni se ei ilmene millään! Olen todellisessa umpikujassa. Tässä vasta pieni murto-osa siitä kaikesta mitä joudun sisälläni kantamaan ja ohtaamaan jatkuvasti. Pahimpia törkeyksiä en ilkeä edes kirjoittaa mitä hän on minulle sanonut vuosien saatossa.Tänään jopa perheneuvoja ehdotti vakavissaan alkaa miettiä mahdollista avioeroa yhtenä ratkaisuna. Seuraavan kerran menemme 3 vkon kuluttua jatkamaan perheneuvontaan keskusteluja. Oikein kauhistuttaa mitä siinä välissä tekisin... Haluaisin saada neuvoja teiltäkin.
VASTAUS: Kovin tuli surullinen olo lukiessani kirjettäsi. Sinulla on takanasi pitkä turhautumisen ja pettymysten sarja. Ei ihme. Olet jäänyt kovin yksin vastaamaan perheesi tarpeista, huoletimaan lapsista ja kantamaan vastuuta. Tosin olet saanut vastineeksi hyvät suhteet lapsiisi, se valopilkku on olemassa.
Tuntuu pahalta kuulla, millaista välinpitämättömyyttä ja ilkeää puhetta olet saanut osaksesi. Toivon pilkku on se, etät miehesi on ollut hlukas lähtemään perheneuvontaan. Joku halu hänelläkin on olemassa saada perhe-elämä siedettävään kuntoon. Hän ei halua erota, mutta hän on neuvoton parantamaan parisuhdetta.
Perheneuvonnassa käynti jätti sinuun huonon fiiliksen ja jollain lailla lamaantuneen olon. Toivottavasti saitte kuitenkin uutta ajateltavaa. Jos siellä mietitte eron mahdollisuutta, se saattaa panna miehesi miettimään, mitä ero todellisuudessa merkitsisi. Kun eroajatuksen joutuu kohtaamaan konkreettisella tasolla ja miettimään, mitä se käytännössä merkitsee, joskus tuo antaa todellista motivaatiota ryhtyä parantamaan parisuhdetta.
Perheneuvonnassa todennäköisesti joudutte kumpikin sanoittamaan sitä, mikä pitäisi muuttua, että parisuhde voisi jatkua. Joudutte miettimään, mitä muutoksia itse on valmis tekemään parisuhteen parantamiseksi ja mitä toivoo toiselta. Hyvä lähtökohta on myös pohtia, mitä kaikesta huolimatta on suhteessanne ja perhe-elämässänne sellaist hyvää, jonka toivotte jatkuvan. siitä löytyy pohjaa sille, että suhteen eteen kannattaa ponnistella.
Selvää on, että tilanteenne ei voi jatkua ennallaan. Pettymyksesi muuttuu kiukuksi ja katkeruudeksi ja sen kanssa itsesi ja läheistesi on hankala elää. Eikä miehelläsikään ole hyvä olla.
Olette jo muutoksen tiellä. Mihin tie johtaa, se ei ole vielä selvinnyt, mutta toivon sen johtavan sellaiseen elämään, että sitä jaksaa elää ja että siinä löytyy elämän ilo.
Kaksi kolmasosaa suomalaisista on ollut parisuhteessa mustasukkaisen kumppanin kanssa, kertoo Väestöliiton tutkimus. 15 prosenttia on sitä mieltä, että kumppani on toistuvasti rajoittanut tekemisiä ja menemisiä. Kolme prosenttia on kokenut olevansa hengenvaarassa. Mustasukkaisuus on yksi johtava kuolinsyy henkirikoksissa ympäri maailman.
Mustasukkaisuus on häpeän ja alemmuudentunnetta, omistamisen ja kontrolloimisen halua. Mustasukkainen yrittää varmistaa kumppaninsa rakkauden ja uskollisuuden, mutta ajaa usein käytöksellään toisen pois luotaan.
Kirkon perheneuvoja Saija Falck kuvailee mustasukkaisuutta näin: ”Siinä on häpeää, luottamuksen puutetta, vihaa, kontrolloimisen halua ja menetyksen, nöyryytyksen ja kasvojen menettämisen pelkoa. Mustasukkaisuuden taustalla on pelko tulla hylätyksi ja menettää itselleen jotakin erityisen merkityksellistä. Mustasukkaisuus on hyvin inhimillistä ja luonnollista, ja sillä on oma mielensä niin kuin kaikilla tunteilla mitä ihminen kokee.”
”Varmaan kaikki ovat tunteneet joskus mustasukkaisuutta”, Falck sanoo.
Falckin mukaan mustasukkaisuus voi liittyä suhteen alkuvaiheen hämmennykseen.
”Ollaan epävarmoja toisesta ja ollaan vasta määrittelemässä pelisääntöjä. Ajan myötä, kun ollaan sitoutuneempia ja luottamus kasvaa, voi mustasukkaisuus vähentyä.”
”Mustasukkaisuus voi olla myös hyvin tilannekohtaista. Joku voi olla mustasukkainen vaikka juhlissa, jos hän näkee, että puoliso viihtyy hyvin jonkun muun seurassa”, Falck sanoo.
Kuinka usein mustasukkaisuus tulee esille pariterapiassa?
”Jonkin verran tulee esille erilaisissa yhteyksissä, esimerkiksi uusperhekuvioissa. Parisuhteessa se voi esiintyä mustasukkaisuutena toisen lapsista. Lapset ovat usein myös mustasukkaisia vanhemmastaan”, Falck kertoo.
”Ajankäyttöön liittyvät tilanteet aiheuttavat myös mustasukkaisuutta. Jos toinen vaikka harrastaa paljon tai käy paljon ystävien kanssa ulkona, voi kumppani kokea, että on liian vähän aikaa parisuhteelle. Mikä vaan asia, joka vie toisen mielen ja ajan, voi synnyttää mustasukkaisuutta.”
Miten vakavasta asiasta on kyse?
”Se on vakavaa, kun se menee sairaalloisuuden puolelle, jolloin mustasukkainen pitää toimintaansa oikeutettuna, eikä elä realiteeteissa. Vaikeasti mustasukkaiselle ei ole mitään väliä enää, mitä toinen sanoo tai tekee. Hän elää todeksi sitä, mitä kuvittelee. Se on vainoharhaisuutta, pakonomaista kyttäämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa”, Falck kuvailee.
”Vakavasta kriisistä on myös kyse, jos toinen on tai on ollut uskoton. Mustasukkaisuus on voinut elää aavistuksena jo ennen paljastumista. Kun se on paljastunut, ei luottamusta ole minkään vertaa. Siitä seuraa usein tarkistelua ja varmistelua ennen kuin päästään keskustelemaan ja miettimään tarkemmin parisuhteen yhteistä historiaa. Ensin on saatava purettua tunteet ulos”, Falck sanoo.
”Hylätyksi tulemisen ja menettämisen pelko on syvällä meissä. Mustasukkaiset ihmiset ovat itse kuvailleet, miten se tulee päälle kuin kohtauksena, joka tekee hulluksi. Ei ole ihme, että sellaisessa tilassa voisi tehdä vaikka mitä”, Falck kertoo.
”Pohjimmiltaan siinä on kauhea hätä.”
Mustasukkaisuuden syyt
Joskus mustasukkaisuus syntyy todellisesta petoksesta, uskottomuudesta tai muusta kaltoinkohtelusta. Paljon useammin on kuitenkin kyse mustasukkaisen ihmisen henkilökohtaisesta ongelmasta. Falckin mukaan nykyisessä kumppanissa ei välttämättä ole mitään sellaista, joka varsinaisesti laukaisisi mustasukkaisuuden.
”Mustasukkaisella ihmisellä voi olla huono käsitys itsestään. Hänellä voi olla sellaisia vaurioittavia lapsuudenkokemuksia, jotka voivat näkyä aikuisena vaikeuksina luottaa toiseen. Aikuisena on voinut olla jätetyksi ja petetyksi tulemisen kokemuksia. Voi olla vaikeuksia luottaa ihmisiin yleensä”, Falck kertoo.
”Kun suutun puolisolleni ja huudan, kenelle itse asiassa huudan? Huudanko isälleni tai äidilleni? Ketä mustasukkainen oikeastaan haukkuu? Tunne siitä, että tää taas tapahtuu, että sä teet mulle näin, voi tulla lapsuudesta”, Falck kuvailee.
Mustasukkaiset luonteenpiirteet
Amerikan psykologiyhdistys APA: n mukaan mustasukkaisuus on usein yhteydessä aggressiivisuuteen ja matalaan itsetuntoon. Nuoruudessa iso riskitekijä on yksinäisyydentunne. Kun viimein löytää kumppanin, pitää hänestä kiinni keinolla millä hyvänsä.
Psychology Today -sivuston mukaan tutkimukset osoittavat erityisesti kahden persoonallisuudenpiirteen liittyvän voimakkaasti mustasukkaisuuden kokemiseen. Neuroottisuus korreloi vahvasti mustasukkaisuuden kanssa. Viha, ahdistuneisuus ja masentuneisuus altistavat siis mustasukkaisuudelle. Hyvä henkinen tasapaino taas suojaa mustasukkaisuudelta. Toinen mustasukkaisuuteen liittyvä ns. Big Five -piirre korreloi mustasukkaisuuden kanssa voimakkaan negatiivisesti. Miellyttävä, empaattinen ja yhteistyökykyinen ihminen ei yleensä tule mustasukkaiseksi.
Mustasukkaiset ihmiset aiheuttavat itse parisuhteessaan turvattomuutta. Neuroottinen, epäluuloinen ja epämiellyttävä henkilö tarkkailee kumppaniaan, rajoittaa hänen tekemisiään, huutaa kumppanilleen, eristää hänet muista ihmisistä, alentaa toista ja heikentää kumppaninsa itsetuntoa uhkaamalla kumppania tai ”kilpailijaa” väkivallalla. Näillä kammottavilla konsteilla pari saadaan joskus pysymään ansassa.
Onko miesten ja naisten mustasukkaisuudessa eroa?
”Tunne on kaikilla sama: ahdistavaa, kuristavaa, kalvavaa, energiaa vievää ja ajatuksia kahlitsevaa. Miesten ja naisten reagointitavoissa voi olla eroa, mutta pariterapiassa ei eroa huomaa. Mustasukkaisuuden seuraukset, kuten kyttääminen, toisen kännykän tutkiminen tai toisen sähköpostin seuraaminen ovat samankaltaisia miehillä ja naisilla”, Falck kuvailee.
”Mustasukkainen ihminen itsekin tietää, että jos alkaa kytätä toista, se ei tee itselle eikä toiselle hyvää.”
Texasin yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia naisista on tahallaan aiheuttanut miehessä mustasukkaisuutta testatakseen omaa viehätysvoimaansa. Tutkijoiden mukaan naiset koettelevat miehiä tietääkseen kannattaako suhteeseen panostaa emotionaalisesti. Onko mies tosissaan ihastunut minuun? Testaamiskeinoja ovat mm. exästä tai jostakin toisesta miehestä puhuminen, toiselle miehelle juttelu juhlissa, tai jopa muiden miesten tapailu seurustelun alkuvaiheessa. Tutkijoiden mukaan naiset ovat niin taitavia manipuloinnissaan, ettei moni mies edes tajua, että häntä testataan.
Kuka kärsiikään eniten?
Kysyn Falckin mielipidettä suhteen valta-asemiin. Kumpi on huonommassa asemassa, alistuva ja mustasukkainen vai valtaapitävä toista kontrolloiva narsisti?
”Kun tullaan siihen vaiheeseen, että siitä (mustasukkaisuudesta) voi puhua avoimesti toiselle, se voi tulla suhteen eduksi. Silloin toinenkin voi puhua avoimesti itsestään. Mitä mustasukkaisuus kertoo minusta tai meistä? Mikä sen viesti on itselle ja toiselle”, Falck sanoo ja jatkaa:
”Voi tulla ajojahtiasetelma, jos siitä puuttuu avoimuus. Kyttääminen saa toisen vetäytymään ja sulkeutumaan. Mustasukkaisuus vie puolisoita kauemmas toisistaan. Kumppani ahdistuu, ja mustasukkainen taas alkaa ihmetellä miksi se on tuommoinen, onko tässä jotain? Ajojahtiasetelma vie kauemmas siitä, mitä mustasukkainen kaipaa.”
Falckin mukaan mustasukkaisuus on noidankehä, mutta siitä irtautumisesta voi seurata positiivinen lumipalloefekti, se alkaa kasvaa.
”Kun mustasukkaisuus alkaa hellittää, kun itse hyväksyy sen, ja antaa toiselle tilaa ja mahdollisuuden tulla lähelle, parisuhde vahvistuu. Tärkeintä olisi avoimuus. Pitäisi voida kertoa toiselle, että pelkään menettäväni sinut. Myönnät oman haavoittuvuutesi”, Falck kuvailee.
Falck on pohtinut nykykulttuurin vaikutusta mustasukkaisuuteen.
”Onko aika sellaista, että korostetaan itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä? Mustasukkaisuuden viesti on, että saanko olla tarvitseva ja haavoittuvainen.”
Vähän vaan jätin kertomatta
Miten yleistä valehtelu on parisuhteessa? Liittyykö se mustasukkaisuuteen?
Falck ei osaa sanoa kuinka moni valehtelee kumppanilleen.
”Valehtelu vie luottamuksen ja läheisyyden. Valehtelu voi olla yritys torjua totuutta, tai välttää kipeiden asioiden kohtaamista. Moni ajattelee suojelevansa toista, ja myös itseään, joltakin kipeältä asialta. Valehtelu ja salaisuudet syövät suhdetta. Ei se (valhe) lakkaa olemasta, vaan tulee kumppaneiden väliin. Toiselle tulee kummallinen fiilis, että jokin mättää. Se voi esiintyä epämääräisenä mustasukkaisuutena. Kaiken pitäisi olla hyvin. Miksi epäilen? Taustalla voi olla valehtelu, pettäminen, pelaamisongelmat, tai muu suuri salaisuus, jonka toiselle on jättänyt kertomatta”, Falck kuvailee.
”Ajattelen niin, että parisuhde ei kestä salaisuuksia, mutta kestääkö se avoimuuden? Avoimuus kannattaa, vaikka se voi tehdä kipeää. Jos siinä on jotain kestämätöntä, pitää sekin kohdata. Mihin tämä vie meidät?”, Falck selittää.
”Mustasukkaisuuden kohde voi jättää kertomatta asioita, ettei toinen tulisi mustasukkaiseksi. Ollaan vaikka kavereiden kanssa ulkona, eikä kerrota ketkä kaikki olivat mukana, vaikka joku tietty henkilö. Voi oppia elämään niin, että jättää jatkuvasti kertomatta asioita, tai kertoo valkoisia valheita. Miksi pelkää kertoa asioita? Miksi jättää kertomatta?”, kysyy Falck.
No miksi sä otit sellaisen kumppanin?!
Menevätkö ihmiset parisuhteeseen samankaltaisen kanssa, esimerkiksi ns. turvallisesti sitoutuvat keskenään? Vai onko paljon ”eriparisia”?
”Ketkä rakastuvat toisiinsa? Voi olla vaikka alistuja ja kyttääjä, jotka ovat oppineet kaavan jo lapsuudessa. Tämä ei pitkälle toimi. Miksi toinen käyttäytyy noin? Kun tiedät, että se lähtee vaikka toisen kokemuksista, se auttaa ymmärtämään toista”, Falck sanoo.
Falckin mielestä ihmiset eivät kuitenkaan yleensä valitse kumppania mustasukkaisuustaipumusten mukaan.
”Kun kiinnostut ihmisestä, olet kiinnostunut ihan kaikesta toisessa. Mustasukkaisuus ei ole koko ihminen, ei ollenkaan”, Falck muistuttaa.
Mitä voi tehdä, jos toinen on mustasukkainen?
Saija Falck kehottaa noudattamaan näitä ohjeita, jos joutuu mustasukkaisuuden kohteeksi:
1. Älä suostu vahdittavaksi. 2. Älä mene peliin mukaan. Älä mene mukaan toisen fantasioihin. 3. Älä käy selittelemään kauheasti kaikkea. Siitä ei ole apua, vaan omien tekojen selittely ruokkii toisen mustasukkaisuutta.
- Voit kertoa, miten asiat ovat oikeasti.
- Ole avoin ja rehellinen
- Elä omaa elämää, myös parisuhteen ulkopuolella. Älä jätä ystäviä ja harrastuksia
- Yritä elää normaalia elämää
- Jos tilanne menee pahemmaksi, hae apua. Avun hakeminen kannattaa mieluummin aikaisin kuin myöhemmin
Falckin mukaan pari voi hakeutua pariterapiaan ja lähteä yhdessä selvittämään asiaa, koska tilanne joka tapauksessa haittaa molempia.
”Olen pariterapiassa nähnyt, miten tilanne alkaa purkautua. Aluksi mustasukkainen voi olla jatkuvassa hätätilassa. Tilanne voi helpottua, mutta se vie aikaa. Se että avoimuus tulisi osaksi parisuhdetta, vie aikaa”, Falck korostaa.
”Turvallisessa suhteessa luottamus alkaa pikku hilja kasvaa, kun voi todella luottaa toiseen: tässä ei ole mitään hätää. Emme voi kuitenkaan toisen puolesta käydä läpi lapsuudenkokemuksia. Mustasukkaisen on tajuttava, että voin auttaa meitä, jos prosessoin omaa elämääni ja hankalia kokemuksiani.”
Mitä voi tehdä omalle mustasukkaisuudelle?
1. Jos mahdollista, hyväksy se tunne. Ei ole oikeaa tai väärää tunnetta. 2. Ole avoin kumppanille. Kerro mitä pelkäät, kerro miltä tuntuu. Pelkäätkö, ettei toinen kestä tunteitasi, tai että toinen hylkää? Nämä perustunteet ja niistä kertominen voivat avata asian. 3. Avoimuus luo keskusteluyhteyden, joka tuo turvallisuuden, joka luo molemminpuolisen luottamuksen. Avoimuus tuo läheisyyden. Molemminpuolinen avoimuus helpottaa, ei tarvitse enää kytätä. Kyttääminen on raskasta ja aikaavievää. 4. Kuuntele kumppania. Anna hänen kertoa, mitä hän tuntee.
Asioiden yhdessä miettiminen auttaa: ei ole enää vain mun asia. 5. Muista oma elämä. Harrasta ja tee mukavia asioita. Se ei ole itseltä tai parisuhteelta pois. 6. Hae apua. Tai hakekaa yhdessä apua.
Pienenpieni mustasukkaisuus on joillekin tärkeää
Monet ihmiset kertovat olevansa hyvillään kumppanin ajoittaisesta lievästä mustasukkaisuudesta. Se on heille merkki siitä, että he ovat rakkaalleen tärkeitä.
”Tietty mustasukkaisuuden tunne on terve tunne. Se on halua pitää tärkeistä ihmissuhteista kiinni. Esimerkiksi moni nainen kaipaa sitä, että mies osoittaa, että tää on mun nainen ja mä oon siitä ylpeä. Etelä-Amerikassa miehet ovat ylpeitä siitä, että heillä on kaunis vaimo. ”Muut saavat katsoa kyllä, mutta tämä on mun.” Ollaan parisuhteessa, ei mitään hätää, mutta voidaan iloita siitä, että mulla on näin hyvä kumppani”, Falck sanoo.
”Suomessa iloitseminen esimerkiksi kauniista kumppanista on komplisoidumpaa. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Mustasukkaisessa suhteessa toisen ulkonäkö voi olla kyttäämisen kohde. Miksi meikkaat tänään noin? Miksi pukeudut noin?”
Falckin asiakkaat ovat joskus kertoneet, että he kaipaavat toisen osoittavan selvemmin välittämistä ja halua pitää kiinni kumppanistaan.
”Voi vähentää naisen mustasukkaisuutta, jos mies osoittaa, että tämä on mun ykkösnainen. Vastaavasti mies saa olla naisensa alfauros”, Falck selventää.
Mustasukkaisuus on vaille jäämisen kokemus. Mustasukkaiselle on elämän varrella syntynyt tunne, ettei hän ole kenellekään maailman tärkein ihminen. Kumppanin mustasukkaisuutta voi hälventää osoittamalla hänelle aitoa lämmintä rakkautta.
”Niistä asioista mistä voisi antaa aitoa positiivista palautetta, tekis sen. Se voi olla myös koskettamisessa. Tekisi ja sanoisi hyvää toiselle. Miten konkreettisesti voi ilmaista, että olet mulle tärkeä ja rakas? Miten joka päivä kertoa tämä kumppanille? Tavat voivat olla erilaisia eri suhteissa”, Falck kannustaa.
Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Viime kerralla tutustuimme Seksin sääntöihin parisuhteessa. Tällä kertaa aiheena on sitoutuminen. Tai sen kammo.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
______________________________________________________________________________
Olemme kohdanneet jännän dilemman. Parisuhteen solmiminen on nykyään täysin vapaaehtoista, mutta sen onnistuminen näyttää puolimahdottomalta. Hyvänä uutisena voidaan pitää avioerojen suhteellisen kasvun hiipumista. Huono uutinen on, ettei onnellisten avioliittojen määrä ole suhteessa kasvanut. Valinnanvapaus ei aina tuo onnea.
”Sitoutumisen perusta näyttäisi nykyään olevan enemmänkin se, miten minä voin, kuin se miten meillä menee”, väittää kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Päivi Kähkönen.
Kähkönen on tehnyt pitkän työuran kirkon perheneuvonnassa. Hän on koulutukseltaan psykologian lisensiaatti ja paripsykoterapeutti.
Parisuhteen kakarat
Kähkösen mukaan onnellisuuden vaatimukset ovat kasvaneet ja korostuneet. Tylsyys- ja ärsytyskynnys on madaltunut. Pettymyksiä on vaikea sietää. Kun epävarmuus on lisääntynyt, on ihmisillä jatkuva tarve todistaa suhteen hyvyys ja tyydyttävyys.
Ihmisten tapa sitoutua on muuttunut kaikilla elämänalueilla. Parisuhteen lisäksi työhön, vanhemmuuteen ja harrastuksiin sitoutuminen tuntuu olevan ihmisille yhä vaikeampaa. Kähkösen mielestä sitoutuminen näyttää muuttuneen aiempaa lyhytaikaisemmaksi, tunneperäisemmäksi ja tunne-ehtoisemmaksi, ja se on jatkuvan arvioinnin kohteena.
”Jos sitoudut yhteen, kaikki muut vaihtoehdot rajautuvat pois. Tämä herättää ihmisissä epävarmuutta ja ahdistustakin. Apua, onko tämä nyt se oikea? Onko tämä ihminen minulle paras mahdollinen?”, kysytään.
Romanttisen rakkauden ihanne ja yhteisten arvojen mureneminen on johtanut parien sitoutumiseen lähinnä ykköstyylin mukaan.
”Aiemmin sitoutumista määritteli nykyistä enemmän velvollisuus. Nyt sitoutumisen perustana ovat omat halut ja tunteet. Niin kauan kun olen onnellinen ja saan suhteesta paljon, olen sitoutunut”, Kähkönen kuvailee.
Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ei sitoutumista koskevien tutkimusten mukaan ole kuitenkaan johtanut onnellisten liittojen lisääntymiseen. Vastuu omista valinnoista koetaan raskaampana kuin aikaisemmin.
Aikuisen sitoutuminen toiseen vaatii tunteiden lisäksi myös tietoista päätöksentekoa ja tahtoa.
”Vihkikaavassa kysytään tahdotko, ei rakastatko. En todellakaan väheksy rakastumisen ja tunteiden merkitystä, mutta vuosien saatossa parisuhde on ennen kaikkea tahdon asia. Tunteet vaihtelevat, eikä pelkän tunteen varaan voi rakentaa pitkäaikaista ihmissuhdetta”, Kähkönen sanoo.
Mikä on oma kiintymystyylisi?
Psykologit ovat yksimielisiä siitä, että varhaisen vuorovaikutuksen malli vaikuttaa ihmisen kykyyn sitoutua aikuisiän ihmissuhteissa. Jos on lapsena saanut läheisyyttä ja on turvallisesti saanut kiintyä vanhempaansa tai huoltajaansa, on taitavampi liittymään toiseen ihmiseen myöhemmissäkin suhteissa.
Kiintymystyyli vaikuttaa paitsi kykyyn sitoutua ja olla läheisessä ihmissuhteessa, myös tapaan solmia uusia suhteita.
1. Turvallisesti kiintyneet
- Myönteinen käsitys itsestä ja muista
- Luottamus ja erilaisuuden hyväksyminen
- Eivät pelkää sitoutumista
2. Itseriittoisesti kiintyneet
- Myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys muista
- Riippumattomuudentunne tärkeää, itsensä suojaaminen välttämällä läheisiä suhteita
- Välttävät sitoutumista
3. Takertuvasti kiintyneet
- Kielteinen käsitys itsestä, myönteinen käsitys muista
- Kaipaavat muiden hyväksyntää, eivät arvosta itseään
- Tunteet ovat voimakkaita
- Sitoutuvat pakonomaisesti
4. Pelokkaasti kiintyneet
- Kielteinen käsitys itsestä ja muista
- Sekä itsearvostus että muiden arvostus heikkoa
- Suojautuvat hylkäämiseltä välttämällä läheisiä ihmissuhteita
_______________________________________________________________________________
Sitoutuminen on eri asia kuin riippuvuus
Sitoutuminen on oma vapaa valinta, johon kuuluu vastuu ja tietoisuus omista tunteista ja tarpeista, sekä kyky sietää läheisyyttä. Riippuvaisuus on sisäistä pakkoa ja pelkoa, sekä kyvyttömyyttä tunnistaa omia tarpeita ja tunteita. Toiseen ripustaudutaan, vaikka läheisyyden sietäminen on vaikeaa.
Vanhempien eron kasautuvat vaikutukset
Yhä useampi on itse avioerolapsi. Vaikuttaako omien vanhempien ero sitoutumishaluun?
Päivi Kähkösen mukaan pitkittäistutkimuksissa on todettu, että vanhempien avioeron kokeneilla lapsilla voi olla myöhemmin elämässään vaikeuksia solmia läheisiä ihmissuhteita. Hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelko voi olla voimakas.
”On todettu, että vanhempien eron vaikutus nousee esille aikuisuudessa, eli lasten näkökulmasta vanhempien ero on kumulatiivinen kokemus. Eron vaikutukset voimistuvat ajan myötä ja kasvavat huippuunsa omaa elämänkumppania valittaessa ja perhettä perustettaessa.”
”Nykyisin on yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole parisuhteessa elämisen mallia kotoa. Silloin odotukset parisuhdetta ja perhe-elämää kohtaan voivat olla epärealistiset”, Kähkönen sanoo.
Haluavatko kahden kodin lapset aikuisena turvallisen ja tiiviin parisuhteen, vai onko heidän vaikea sopeutua saman katon alla jatkuvasti asuvaan kumppaniin?
”Ero on aina suru ja menetys. Erityisesti se on sitä lapsille. Eron vaikutukset lapsiin ovat pitkälti riippuvaisia siitä, kuinka hyvin vanhemmat kykenevät eron jälkeen toimimaan yhdessä lasta koskevissa asioissa.”
Arjen sietämättömyys
”Romanttisen rakkauden ja huuman ihannointi on johtanut siihen, että parisuhteeseen heittäydytään täysillä, ja odotetaan suhteen jatkuvan samanlaisena. Kun arki ja vaikeudet alkavat, ei jaksetakaan. Sitoutuminen näyttäytyy määräaikaisena. Ei ehkä ymmärretä sitä, että vaikeudetkin kuuluvat asiaan”, Kähkönen kuvailee.
Arki on extreme-laji. Se on useimmiten tylsää, ja raskastakin. Aikuisuuden velvollisuudet voivat tulla yllätyksenä. Syy kurjuuteen ei aina ole kumppanissa.
Kähkönen on tavannut paljon pareja, joiden elämässä on tapahtunut suuria elämänmuutoksia lyhyessä ajassa. Parit ovat uudessa tilanteessa usein ahdistuneita ja ymmällään. Heille on usein helpottavaa kuulla näiden tunteiden olevan normaaleja ja usein ohimeneviä. Jos tuoreelle parille on ripeään tahtiin syntynyt pari lasta, on rakennettu talo ja vaihdettu työpaikkaa, ei ole ihme, jos ahdistaa ja elämä toisen kanssa tuntuu välillä vaikealta. Suuriin elämänmuutoksiin sopeutuminen vaatii aikaa, eikä välttämättä tapahdu molemmille puolisoille samaan tahtiin.
Arki on Kähkösen mukaan extreme-laji. Se on useimmiten tylsää, ja raskastakin. Aikuisuuden velvollisuudet voivat tulla yllätyksenä. Syy kurjuuteen ei aina ole kumppanissa.
”On paljon myös ulkopuolisia syitä, jotka vaikuttavat perheen elämään.”
Kähkönen kannustaa tutustumaan kumppaniin hyvin ennen kuin muuttaa saman katon alle ja/ tai perustaa perheen. Kaikilta yhteiselo ei suju.
”Onko niin, että seurusteleminen ei ole enää muodissa? Seurusteluaika on toisen tutkailua, omien tunteiden kuuntelua. Usein suhteessa edetään varsin vauhdikkaasti – muutetaan yhteen ja hankitaan lapsia. Ihmisillä on aika ruusunpunaiset käsitykset yhteisestä elämästä”, Kähkönen sanoo.
Sitoutumiskammoiset muiden riesana?
Sitoutumiskammoa pidetään läheisyyden pelkona. Parisuhteeseen sitoutuminen on olemisen ideaali. Ajatellaan että terve aikuinen osaa sitoutua.
”Sitoutumiskammossa voidaan ehkä nähdä hyvänä puolena se, että silloin ymmärretään sitoutumisen merkitys, suhteeseen ei niin vain heittäydytä”, sanoo Kähkönen.
”Joillekin toimii hyvin se, että työ on tärkein ja on kuitenkin se kumppani rinnalla. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää, miten kahden ihmisen tulisi elää yhdessä, tai miten syvästi asioita tulisi jakaa”, Kähkönen lisää.
”Sitoutumattomuus voi olla ihmisen itsensä näköistä elämää. Jos olet jonkun kanssa yhdessä, et voi ajatella vain itseäsi, mutta on myös ok olla sitoutumatta. Ihmisen elämän ja arvon mitta ei ole se, että olet sitoutunut toiseen ihmiseen. Mutta on rehellistä sanoa toiselle heti, jos ei koe olevansa valmis tai halukas sitoutumaan. On sanottava, että hei, en lupaa mitään”, Kähkönen muistuttaa.
”On oma valinta, lähteekö tähän suhteeseen. Ei voi esimerkiksi syyttää toista lapsettomuudesta, jos kumppani on sanonut jo alussa, ettei halua lapsia.”
Miksei se muutu?
Valitse kumppani, jonka puutteiden kanssa pystyt elämään.
”Suhteeseen ei voi lähteä ajatuksella, että toinen täyttää kaikki tarpeeni ja toiveeni. Odotukset toista kohtaan voivat joskus olla suhteettoman suuret”, Kähkönen kertoo.
”Hyväksy toinen sellaisena kuin hän on. Voit muuttaa vain itseäsi. Toisen persoonaa ei voi muuttaa. Omat tarpeet ja toiveet on hyvä sanoa ääneen. Kun toinen tulee tietoiseksi niistä, hän voi kysyä itseltään, voinko luopua jostakin toisen hyväksi. Luopumisen ja joustamisen on oltava vastavuoroista.”
”Toimiva kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat keskeinen asia suhteessa. Jos kommunikaatiota ei ole, tiputaan kärryiltä siitä, mitä kumppanille kuuluu ja miten hän voi. Parisuhteesta tulee olosuhde. Onneksi kommunikaatiota voi kehittää, sitä voi oppia. Se vaatii tahtoa oppia itsestä, toisesta ja elämästä”, kannustaa Kähkönen.
Päivi Kähkönen toivoo lisää parisuhdetietoa kaikille. Suhteessa olemisen perusteita pitäisi opettaa jo peruskoulussa, ja viimeistään synnytysvalmennuksessa tulisi käydä läpi, miten kahdesta tulee kolme. Pariskunnan suhteessa on vain yksi ihmissuhde, mutta perheen kasvaessa suhteiden ja kommunikaation määrä moninkertaistuu.
Vaativat nuoret naiset
Päivi Kähkönen huomasi pariskuntien kanssa työskennellessään pohtivansa joskus nuorten miesten vapautusrintaman perustamista:
”Työssäni kohtasin aika ajoin varsin vaativia nuoria naisia, ja työ- ja kotirintamalla nurkkaan ajettuja nuoria miehiä. Tasa-arvoajattelu saattaa toisinaan johtaa siihen harhaan, että kaiken täytyy koko ajan mennä tarkkaan fifty-fifty. Näinhän ei voi olla, ja kyse onkin tuolloin syvemmästä epäluottamuksesta toiseen”, Kähkönen täräyttää.
”Tarvitaan joustamista, kompromisseja ja neuvottelutaitoa. On luotettava siihen, että kun minä teen nyt tämän, niin toinenkin tekee jossain vaiheessa oman osansa. Läheisessä suhteessa on outoa pitää tarkkaan kiinni vain omista eduista ja pelätä, että antaa enemmän kuin saa.”
Kähkösen mukaan tehtävien laskijoiden suhteesta herää kysymyksiä: onko suhteessa hyvä olla? Voinko olla oma itseni?
”Toki on myös vaativia miehiä. Hyvässä suhteessa ei vaadita toiselta mitään. Voidaan olla levollisesti ja luottavaisesti - ja esittää toiselle toiveita”, sanoo Kähkönen.
Sitoutuminen on tekoja
Sitoutuminen toiseen on tunteen, taidon ja tahdon lisäksi myös tekoja. Ne kertovat sitoutumisesta. Miten suhde saadaan toimimaan?
Kähkösen mukaan ihmiset eivät välttämättä halua kuulla seuraavaa:
”Miten paljon olen valmis uhrautumaan ja tekemään kompromisseja? Miten paljosta olen valmis luopumaan toisen hyväksi? Ei voi ajatella vain minäminäminä, tilalle on tultava me-ajattelu. Mutta uhrautumisen on oltava vastavuoroista. Jos vain yksin joustaa ja luopuu, uhriutuu ja lopulta katkeroituu.”
Aiemmin ajattelin, että lapset ovat vahva este erolle. Nyt toivon, ettei lapsi olisi ainoa syy pysyä yhdessä. Se on liian iso rasti lapselle.
Ihmissuhteet vaativat aikaa ja läsnäoloa. Oman ajan jakaminen on arvovalinta.
”Kun ei ole aikaa jakamiselle ja keskustelulle, alkaa helposti kertyä asioita, jotka jäävät puhumatta ja sanomatta. Välimatka kasvaa ja lopulta ollaan kaukana toisistaan. Yhteys katkeaa. Sen välttämiseksi on tärkeää vaihtaa kuulumisia joka päivä”, Kähkönen neuvoo.
”On hieman surullista, että olen alkanut miettiä onko tänä päivänä enää realistista ajatella, että ihminen sitoutuisi elämänsä aikana vain yhteen ihmiseen. Tarkoitan pitkän koko elämän kestävän suhteen ihannetta. Toisaalta ihminen voi olla suhteessa vuosikymmeniä sitoutumatta siihen lainkaan. Pitkä parisuhde tarjoaa parhaimmillaan kasvun mahdollisuuden. Parisuhteessa on monta vaihetta, ja pitkässä suhteessa on tavallaan sisällä monta suhdetta, ihmisethän muuttuvat iän ja elämän mukana.”
Kähkönen on muuttanut näkökulmaansa myös eroon ja lapsiin.
”Aiemmin ajattelin, että lapset ovat vahva este erolle. Nyt toivon, ettei lapsi olisi ainoa syy pysyä yhdessä. Se on liian iso rasti lapselle. Toivon että lapsi olisi syy tehdä parisuhteen vuoksi kaikki mahdollinen.”
Uskalla haaveilla
Elämä on riskejä pullollaan, mutta niihin ei kannata jäätyä.
”Vaikeudet kuuluvat elämään. Suhteessa eläminen haastaa, mutta on myös voimavara. Hyvä parisuhde lisää ihmisen hyvinvointia ja antaa suojaa elämän vastoinkäymisissä”, Kähkönen sanoo.
Monet varmistelevat elämässään kaikkea.
”Erehdymme luulemaan, että elämä on hallittavissa. Jokaisella on asioita, joihin voi vaikuttaa, mutta on paljon, mitä ei voida hallita. On oltava valmis jatkuvaan muutokseen, sopeutumiseen ja joustamiseen”, Kähkönen muistuttaa.
”Yksi sitoutumista vahvistava tekijä on suhteen tulevaisuuden näkeminen ja luominen. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat tärkeitä, vaikka ne eivät toteutuisikaan.”
Elämässä tarvitaan ponnistelujen lisäksi myös onnea. Kähkösen mukaan eräässä tutkimuksessa todettiin jopa kahden kolmesta sitkeästi onnettomassa liitossa pysyneistä olevan viiden vuoden kuluttua onnellisia, ilman yhtäkään parisuhdekurssia tai terapiaistuntoa. Sattumakortti kannattaa joskus katsoa.
Lähteet:
- Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksikön johtajan Päivi Kähkösen haastattelu 13.2.2014.
- Päivi Kähkösen esitelmä: Parisuhdepäivät 29.-30.10.2012.
