Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Ei oikein tiedä pitäisikö yrittää nukkua vai koittaa valvomista.
Lunta alkaa olla ihan kivasti, mutta huomennna se riemu vähan himmenee kun näyttää ilma lämpenevän plussan puolelle.
Päivärytmi on ihan sekaisin- liekö sit vähän liikaa jouluruokaa mahassa kuten muuannella norjalaisella naishiihtäjällä.
Pulverilunta on taas ilmassa ja kohta on taas aika lähteä töihin. Kynän käyttö oli taas viime vuonna lumiketjuja poistaessa kollegoilta unohtunut ja oli pakko vaihtaa koneeseentoiset ketjut että on huomennakin takalokasuojat.
En sit tiedä mistä ja kenen oli, mutta lumilingosta löytyi yksi lohkolämmittinen johto repaleisena kierukan ympäriltä.
Joskus joululahjat osuvat. Tänä vuonna tuli kaipaamani hanskat ja vielä ihan sopivat sunnuntaiajeluille.
Jouluja voi toivottaa monin tavoin. Tänään tuli terveisiä Alzhaimrkodista jollekin Siirille ja hyvää tulevaa vuotta 1987 tervesin Heikki täti. Nokkelasti kuitenkin noin kolmea minuuttia myöhemmin pongasin viestin lähettäjän auto rautakaupan pihasta ja tulin siihen tulokseen ettei tarvitse vielä lähteä kyseistä henkilöä kuskaamaan lähimpään sairaalaan. Ehkä hevoshulluuteen auttaisi parhaiten joku satakunta hehtaaria hyvää laidunta ja kymmenen tallipaikkaa.
Jouluruoka ei sovi mun ruuansulatukselleni. Ilmeisesti lisäaineeton ja terveellisillä resepteillä tehty kattaus laatikoita oli liikaa kun en oikein jaksa uskoa minkään olleen edes alkanut pilaantua. Terveysruokashokki.
Eilen kuulin ilouutisen. Kaveri oli saanut töitä ja vieläpä kotikonnuiltaan. Ihan hyvä juttu muuten, mutta ei taida tulla lähdettyä sinne syömään tai ainakaan hiihtämään vaikka hiihtokausi olisikin pidempi kuin täällä.
Suojakaasukin on kallista. Kaasuille kun ei ole montaa toimittajaa niin tuntuu olevan jo suhteettoman kallista. Siihen vielä lisäaineet päälle niin ei ihme ettei laivanrakennuskaan kotomaassa enää kannata- liekö sit koskaan kannattanutkaan ilman jotain tukia. Toki laiva on muutakin kuin terästä ja puolalaisten hitsareiden hitsausta.
Noin 50 kiloa terästä liittyi vanhaan takanostimeen, eikä tullut mikään kaunis asennus. Ehkä se on enemmän taiteellinen ja toiminnallinen. Toimivuudesta en vielä tiedä kuin sen että tukijalka menee uusiksi. Selviää vasta sitten kun maali on kuivaa ja saa sen pihalle.
Ihme kone se takanostin muutenkin. Maalit tallella jopa haarukoiden alapuolella ja koneella on kuitenkin ikää kymmeniä vuosia.
Kaverini oli lähettänyt kutsun reilu 8 päivää sitten ja kovin otti päähän kun en torstaina ajanut sitä kautta- siis kutsu tuli perille perjantaina.
Tänään ei sit enää niin paljon harmittanut kun sain samalla reissulla erinäisten vaiheiden jälkeen perille väärään osoitteeseen menneen laskun.
Kaveri miehineen oli ahkeroinut varsinaisen joulumaan, mutta siitä nauttimiseen olisi saanut olla vähemmän raaka ilma.
Päivällä ahkeroin yhden eurokiinniikkeen maakauhaan. Ei mikään kaunis asennus, mutta toivottavasti siihen samaan kauhaan saa sovitettua myös kaivurin kiinnikkeen vastapalan.
Yksi paketti jäi lähettämättä, mutta en lähde viemäänkään kun ei ole passi voimassa.
Kaksi viikkoa katsastukseen. Aika turhaa hommaa kun on elokuisesta isosta huollosta tullut noin 2000 kilometriä. Toki voi olla pieni reikä pakoputkessa tai jarrut jumissa kun se päivä koittaa.
Kyl on uusin työkone selvinnyt vuodesta vähillä työtunneilla. Vasta tänään meni polttoaine-, paluu-, tankin huohotus-, sisäilma-, esi-, ja vuotoöljysuodatin vaihtoon. Huoltoilmaisimen mukaan vaihdoin myös hydrauliikkaöljyt, mutta se oli puhtaasti näppäilyhäiriö.
Polttoaineen suodatuksen ja esiohjauksen suodattimen osalta toivoisi hieman parempaa huollettavuutta. Ensihuollossa ja silppusin tulipellin kahteen osaan ja huoltomies totesi sen parannukseksi. Heillä tosin on sellainenkin suodatinavain että hienosuodattimen saa vaihdettua pikkuluukusta.
Vanha viisaus" viereinen jono liikkuu aina nopeammin" päti tänään. Ei ollut kummoiset ostokset: maitoa, keksejä ja pari levyä, lyhin jono ja edessä siis tasan kaksi ihmistä, mies ja nainen eri ruokakunnista pienine ostoksineen.
Siinä vaiheessa kun sain ostokset hihnalle, naisen ostosten perään alkoi miehen ostama paketti tökkimään. Tökkimään niin paljon että kassaneiti tai nuori rouva joutui soittamaan useamman puhelun eikä saanut tuotteelle oikeaa koodia, Viereisillä kassaoilla pidemmät jonot ja isommat ostokset olivat jo ovesta ulkona kun viimein oikea koodi löytyi ja pääsi etenemään.
Edellisellä kauppareissulla jossain Pirkkalan nurkilla sanoin ilmeisesti kassalle jotain hauskaa kun nauroi koko sen ajan kun minimaalisia ostoksiani maksoin. Osui sentään oikeille nappuloille. Silti otti päähän kun hinta puuttui hyllystä. Kaikki muut tavarat oli varmaan hinnoiteltu oikein, mutta ei sormiparistot siinä telineessä.
Sieltä seuraavasta kaupasta en ostanut mitään, mutta taas oli viety kiinnostava pyörä nenän alta ennen kuin ehti edes katsomaan. Seuraavaksi parhaasta vaihtoehdosta jouduinkin sitten vähän kyselemään sekä tekemään tarjouksen. Saa sit nähdä riittääkö vai ei.
Huoltomies poikkesi vaihtamassa akut ja pari ahtoputkea. alkuperäisissä putkissa oli sisällä irtonainen teräsjousi, enkä yhtään ihmettelisi jos enemmän ajetuissa koneissa olisi alkanut löytyä jousenpätkiä ahtimesta tai välijäähdyttimestä.
Mihiköhän se päivä taas katosi. Toki tuli hieman töitäkin tehtyä, kuten umpimetsäauraus ja muutaman tuiskupaikan puhdistus. Kello kävi niin kovaa tahtia että ruokakauppaan ehtiminen teki taas tiukkaa. Onneksi sentään ladulla oli tänään enemmän ehjiä valoja kuin eilen. 7 kilometriä meni.
Joku firma oli kopioinut poravunun alavaunun joustomekanismin kaivinkoneeseen. En tiedä saako niin tehdä, mutta luulisi että patenttioikeus kieltää myymästä sitä tuollaisenaan. Toki Tamrockin vaunussa voi olla jotain eroa, mutta näytti vaan niin kovin tutulta.
Lounas ei ollut tänään ihan paras mahdollinen, kerrankin kun olisi ollut silmänruokaa ja ruokarauha niin sitten joutuu jututtamaan exän äitiä.
Ladulla oli hiljaista ja vaihteleva valaistus 6,5 km matkalla. Nyt yksi viime lenkillä valaistuista paikoista oli tänään pimeänä ja vieläpä varsin pitkältä matkalta. Ei oikeastaan haittasi vaikka koko latu olisi pimeänä, mutta tuo vaihteleva valaistus on perseestä.
Joku insinöörikäivärä oli saanut päähänsä tehdä kauhan pohjaan mutkan. Samoin kiinnityskorvakkeiden alapuolella oli tissit. Ehkä niiden tarkoituksena oli pitää korvake välyksettömänä, mutta nyt kun sekin siirtyi Vila-ajasta Euroaikaan niin tissejä piti siloitella kulmahiomakoneella.
Pohjan mutka teetti lisätöitä ainakin parin tunnin edestä. Suoraan pintaan uusien kiinnityspalojen laitto olisi mennytkin ihan rutiinilla, mutta alakorvake ei minkään 8 mm suoran lattaraudan varassa kestä kun sitä reilun seitsemän tonnin koneella kasaa vasten työnnetään.
Nyt tarvis vielä jostain paikallistaa kumminkin päin kytkettävä GJ 500 adabteri niin pääsis saattamaan pajahommat hetkeksi aikaa valmiiksi. Jos sitä ei löydy niin joutuu pian tekemään itse vaikkei yhtään kiinnostaisi.
Päivän päätteeksi kävin hiihtämässä melkein valaistua latua. Kahdesta paikasta oli kaapeli vaan pätkäisty ja päät suojattu, joten ei puuttunut enä kuin muutamia satoja metrejä valaistusta.
Toki olisi voinut mennä aikaisemmin ja olisin mennytkin ellei olisi tullut lumikeikkaa keskelle ei mitään. Sen kun selvitin oli pimeää ja yksi kone vielä työmaalla kyytiä odottamassa. Hyvä että ehti edes kauppaan ennen ladulle menoa.
