Contour

Harvoin on tullut eteen kinosta jonka korkeus on sama kuin koneen etupyörän. Tänään sellainen tuli vastaan ja se teetti hieman töitä vaikka tie kinoksen läpi olikin alamäkeen.

Lumi on ollut poikkeuksellisen kuivaa tai jotenkin ilmavaa. Vähän on kuin Lapin lunta 97-98 talvena. Ei meinaa kovevettua milään ja kun vähänkin on tuulta niin lähtee kinostumaan. Toisaalla taas kynnökset pilkottavat paljaana...

Kinoksista oli kiva kaivaa ylijäämämaata kun ei yhtään tiennyt mikä kasa on lunta ja mikä on maata. Keväällä sitten näkee miten karmeita niistä neljästä pihasta oikein tuli.

Haarukkavaunua kotiutin ja vielä jäi muutama kone työmaille. Josko tuuli tyyntyisi niin pääsis viimein kaatamaan muutaman männyn.

Kun vaihdoin kaverini autoon renkaita ne tuntuivat kovin löysiltä. Kun sitten käytiin Kangasalla ne tarkistamassa arvelin että huoltoaseman mittari olisi rikki. Tänään sitten olin saman kaverin kyydillä syömässä ja tarkistusmittaus näytti 2,8 kun tavoiteltu lukema oli 2,3.

Eilisen illan ahkeroinnin vuoksi en yrittänytkään olla aamulla ahkera. Lähtiessä vielä olin kuitenkin niin ajatuksissani että styroxit jäi kyydistä ja oli palattava parin kilometrin päästä takaisin.

Styroxit, maahan ylijäämämaat pois ja koneen siirto pois palvelutalon luota. Kolmannelta linjalta ehdin ottaa vain yhden kuorman ja sitten tulikin pimeää.

Eilen meinasi bussi tulla kylkeen samassa paikassa kuin mun viimeisellä kuorma-autotunnillani. En tosin muista tulinko samaan suuntaan vai vastakkaiseen, mutta bussi oli samoissa väreissä ja yhtä yllättävä.

Maisemat on muuttuneet niin paljon ettei meinannut toista valaistua latua löytyä.

Päivään mahtui muutamia ikäviä ylläreitä. Ensimmäinen oli koneen tyhjentyneet akut, toinen oli että putkieristäjä ei sittenkään ollut aamuvirkku ja kolmantena lavetin katoaminen kesken työpäivän.

Mukaviakin ylläreitä tuli eli kone toipui reilussa tunnissa, juuri kun oltiin luopumassa toivosta niin putkieristäjä saapui ja heti koneen startattua alkoi kuulua piippausta kun sorarekka toi tavaraa putkien ympärille laitettavaksi.
Kaiken kermana oli lounastauolla tavattu entinen kollega 12 vuoden takaa.

Alkukankeuden myötä aurinko ehti laskemaan ennen kuin toinen linja oli ummesa, kolmannelle siirtyminen vei kauan ja saa nähdä putosiko hampaista paikkoja teloilla ajaessa. Oli siinä varmaan palvelutalon asukeilla ihmettelemistä kun kahdeksan jälkeen illalla vielä koneet käy.

Vasta siinä vaiheessa kun alkoi olla säkkipimeää muistin että palvelutalon ympärillä oli routaeristys ennen putkilinjan saapumista.

Ladulla oli hiljaista. Ei ollut vieläkään koko kierroksella valaistus toiminnassa, mutta 6,5 km meni pimeydestä ja huonosta luistosta huolimatta.

Ei papinkaan traktori kulje pyhällä hengellä kulje, mutta ihmeellisesti pystyy lunta linkoamaan vaikka murtopultti on kahdessa osassa. Eka arvaus toisen pätkän pudottua oli että takalaakerin pukki on kahdessa osassa. Jos se oli heittosiivestä niin se oli sit tehtaan asentama pultti kun oli punaista väriäkin vielä tallella.

Ilmeisesti tukitenkin pultin puolikas oli heittosiiven murtopultista tai jostain poistetusta lisävarusteesta.

Pysähdyin lumityölenkin varrella lyhyesti tarkistamaan että tien vanhin asukki oli hengissä. Vanhuksilta kuulee joskus hurjia tarinoita, mutta nyt oli epäily menossa että naapurin vanhan emännän kirouksella olisi ollut voimaa.
Hulluinta vielä että sen naapurin koira oli ennen kirousta hyökännyt postiaan noutaneen naisen kimppuun.

Poliisi pysäytti hieman klo 18 jälkeen Rauniolinnan levikkeen kohdalla. Onneksi eivät olleet ylämäen kohdalla olisi muuten ollut ajokortin lähtö herkässä. Ei nopeudessa mitään laitonta ollut, mutta se mäki oli vaan niin liukas ettei oikein vitonen silmässäkään tahtonut pito riittää suoraan ajamiseen. Oli ihan aiheellinen syy siis myöhästyä hieman kaverin kattauksesta. Ranskalaisten, salaatin ja nakkien perään syötiin runsaasti jäätelöä , mutta varsinainen ylläri oli luomuherneiden menekki. Kaverin lapset ensin nyrpisteli vähän nenäänsä ja maistoivat ehkä kolme palkoa, mutta sitten vauhti kiihtyi niin että ei jäänyt pussista aikuisille seuraavaksi päiväksi evästä.

Heidän viikateniittoa harrastanut upea naapurinsa oli muuttanut Jyväskylän korkeudelle ja muutenkin alkuperäisistä naapureista vain yksi oli enää jäljellä.

Pieniä säätövaikeuksia oli päivän mittaan. Kumman paljon pahaa saa aikaan kahdella lattaraudalla joissa kummassakin on yksi reikä keskellä.

Kun neljältä yöllä lähtee töihin lumi pölyää ja on valoja lukuunottamatta pimeää niin ei ihan täysin nää millaisen jäljen kone jättää. Onneksi GSM aikana sentään yksi asiakas oli fiksu ja valitti iltapäivällä kun kone oli vielä suht lämpimänä.

Jalkojen asemoinnin mukaan lunta olisi pitänyt jäädä noin 12 mm ja ensimmäisenä arvelin ettei työntövarren pituus ole ihan kohdallaa. Säätäminen ei auttanut mitään. Jalkojen nostaminenkaan ei auttanut mitään ja sitten ihmettelin kuinka yhden jalan alle jää ilmaa. Syy oli siis pienissä rautapaloissa joita en ollut kääntänyt joustavalle asennolle. Näin jo kertaalleen ekana talvena kieroon ajettu ja kokoon harsittu linko kulki taka-akselin määräämänä kahden jalan varassa. Eikä silläkään valittajan tiellä mitään hätää ollut uudella säädöllä ajetteassa lunta ei juuri lähtenyt, mutta hiekkaa ja pieniä kiviä senkin edestä.

Kahdessa muussa koneessa olin muutoksen tehnyt, mutta se ei paljon auta kun töihin joutuu sillä kolmannella keskellä yötä.

On toki hyvä että ihmisillä on omia traktoreita ym lumityökoneita joilla voivat aukoa omat tiensä, mutta niilläkin tarvis ajaa maalaisjärkeä käyttäen varsinkin silloin kun mennään muiden työmaille. Onhan se perälevyn jälki nätti ja pitävä, mutta tällä menolla hajoaa muutakin kuin murtopultteja kun linkoon menee kiviainesta.

Jos siis sataa viikon ja joka tiellä on yksi malttamaton perälevyineen tuplaantuu työaika ja ensimmäinen tuisku tekee tiestä ajokelvottoman. Nyt tarvis olla säiliöautoja, vettä ja riittävän suuri jyrä että pääsisi noista vaarallisista irtokivistä eroon.

Hiihtokeli taitaa olla mitä parhain. Ei vaan oikein neljän tunnin yöunilla hirveästi ehtinyt edellisestä hiihtolenkistä palautua.

Tulipahan sentään katsottua välillä muunkin ladun ympäristön maisemia kuin pelkkää Aulankoa. Aulangolla on ilmesesti myrskyn kaatama puu vienyt sähköt osalta lenkin valoista. Tuskin korjataan ihan pian tai ainakaan ennen kuin kaikki talot ja kesämökit on saatu liitettyä takaisin verkkoon.

Kovin taitavat olla radiolähettimet ja oman vastaanottimen antenni lumessa kun ei oikein tahtonut radio toimia.

En muista koskaan matkustaneeni kymmeniä kilometrejä hiihtoladun ääreen. Toki joskus junalla olen Lappiin mennyt monta vuotta sitten, mutta laskettelu on eri juttu. Pitkä oli hiihtolenkki ainakin ajallisesti. Matkallisesti suuruusluokka oli 6,5 km tasoa ja kaverikin pysyi hyvin kyydissä, paitsi alamäissä. Ei halunnut suksiinsa pikaluistoa jota omiin suksiini sutaisin. Ei kuitenkaan mitään Fingerporilaista luistovoidetta.

Ketjut laitettu yhteen koneeseen ja neljältä aamulla työ kutsuu. Päivän parhaat naurut tuli hieman ennen hiihtoladulle lähtemistä. Johtaja itse soittaa vähän jälkeen neljän hädissään: "Ulosotto ei lähde päälle, eikä täältä löydy sen nimistä sulakettakaan mistään" johon vastasin:
"Hyvänen aika- se on ollut sinulla jo 12 vuotta. Sen sulakkeen kohdalla lukee PTO. Onkohan sinulla varmasti vaihdevipu asennossa 540?"

Seurasi syvä hiljaisuus, kaukainen kolahdus kun vipu osui kulissiin ja vaivautunutta muminaa kun vika oli jälleen kerran käyttäjässä. Puhelu päättyi ja pääsin nauramaan vapaasti. Ei ulosotto oikein voi pyöriä jos sen vaihteisto on vapaalla.

Kun lähtee viitoittamattomille teille ilman GPS:n apuja on syytä olla tankki täynnä.

Menosuunta meni juurikin ajo-ohjeen mukaan, mutta paluusuuntaan en uskaltanut niin jyrkkiin mäkiin lähteä yrittämäänkään.

Olin suunnitellut kolme reittivaihtoehtoa, mutta paluumatkan tein neljättä vaihtoehtoa käyttäen.

Euro on rahayksikön lisäksi kiinniketyyppi. Jostain syystä jokainen valmistaja on ennen halunnut tehdä oman kiinnikkeensä ja sehän on tarkoittanut yhteensopimattomuutta. Sittemmin on tullut kahden kiinnikkeen kiinnityslevyjä. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käyttää esimerkisi Vilan kiinnikkeellä olevia työkaluja.

Että olisi enemmän kuin yksi käyttökelpoinen kauha nappasin sekä ikivanhoista trukkipiikeistä että todennäköisesti vuoden 1996 etukauhasta kiinnikeen alapäät irti ja muutin ne euroaikaan. Oma hommansa siinä oli, mutta ihmettelen kuinka kiinnikkeeksi on valikoituntut juurikin tuo Euro. Vanha Volvo BM olisi ollut huomattavasti lujempaa tekoa ja ihan yhtä helppo kytkeä.

Lienee aika voidella sukset ja lähteä tankkaamaan+ testaamaan latu.

Nyt on latu testattu ja vain parissa paikassa joutui hiekkaa väistelemään 6,5 km aikana. Lähtö jäi hieman myöhäiseen ajankohtaan ja ehkä neljännes ladusta oli valaisematonta. Ei tasamaalla mitään hätää ollut, mutta ne alamäet ei olleet kivoja pimeässä.

Onkohan Cityn laskureissa jotain vikaa. Tyhjästä ihastuslistasta huolimatta tilasto väitti listalla olleen kymmenen profiilia. Blogin laskuri näyttää lukemaa 732, vaikka oikea lukema on pitkälti yli 800.

Vähän samaa sarjaa on kattotuulettimen käyttöohje jossa käsketään varmistaa että ruuvit kantavat noin 40 puntaa. Mul ei ihan niin paljon brittirahaa kotona ollut, joten lisäsin dollareita ja muutaman kolikon paikallista valuuttaa. Ilmeisesti suomentaja ei ole ymmärtänyt lukemaansa ja nyt kun kantavuus on rahoilla testattu niin voi syyttää ohjekirjaa kun noin 40 paunaa eli vajaat 20 kiloa painava valaisin tulee ruuveineen katosta alas.

Yksikkömuunnos olisi turha jos ennen suomennosta olisi ollut käytössä SI järjestelmän mukainen mittayksikkö. Ei sentään mennyt metrit ja mailit sekaisin kuten muuannen avaruuteen lähetetyn koneen kanssa oli käynyt.

+
Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta pikakorjaus- no ehkä ilmastointiteippi ja seuraavana kiertämällä liitetyt sähköjohdot. Samaan kategoriaan laittaisin perävaunun takavalojen asentamisen siten ettei koko johtosarjassa ole yhtään vedonpoistoa. Toki kun traktorilla vedetään niin sillä saa hydrauliikkaletkunkin vedettyä kappaleiksi, mutta ilman vedonpoistoa jo pelkka kaapelin omapaino pimentää valot kun vaunua vähänkään liikuttaa.

Olihan ne umpiot edulliset, mutta en ikinä olisi niitä kantanut kaupasta kotiin jos olisin tiennyt millaiset ne on sisältä. Pieni jousikuorma jonka on tarkoitus painaa johdinta valaisimen kuorta vasten on heikompi kuin ruuviliitos tai abiko. Toki voi olla että tuohon on tarkoitus laittaa joku taivutettu haarukkaliitin jousen alle, mutta ei sisältynyt toimitukseen.

Viime viikolla kaverini kertoi millä reseptillä miehensä vanhemma tekevät muussia. Asia ei ollut muuten kiinnostava, mutta ihmettelin miksi laittaa punaista maitoa ja sen lisäksi vielä voita.

Tänään tuli sitten aika tehdä ruokaa ja vanhempi naishenkilö neuvoi laittamaan voita. En siihen suostunut vaan kun sattui olemaan ihan oikeaa maitoa niin hukkasin sen sinne survottujen perunoiden joukkoon. Voi olla että jollekin pitää olla oikea voisilmä puurossa ja muussissa, mutta mulle tuo oli hyvää.

Kyllä kotimainen ruoka maksaa. Kurkku taisi olla 1,5 € ja tomaatit 4,59 € kilolta. Täytyykö tässä kohta ruveta riistapellon reunalle hakemaan rakennuslupaa kasvihuoneelle.

Joskus tulee hetkiä kun toivoo viestiä tai puhelua. Tänään kuitenkin laitoin puhelimen kiinni, koska en pysty lähtemään mihinkään kuljetushommaan ilman perävaunua. Perävaunua ei saa haettu ilman traktoria ja traktorissa lumityövälineet paikallaan. Toki ne irti saa mutta ei kannata ennen kuin työt on tehty. No työtkin oli tehty, mutta ei loppuun asti kun pääteiden aurauskalusto oli ilmeisesti seisonut reilun vuorokauden ja sit humauttanut kauheat vallit joka liittymään ja sitä oli vielä säestänyt pyöräteiden auraaja. Edelleenkin sitkeästi auraa vaikka saman väylän hoitaisi siistimmin, nopammin ja vähemmän penkkoja keräten lingolla.

Ei oikein tiedä kuinka kauan tarvis pitää väliä lumisateen päättymisestä lähtöön ettei tarvis tehdä kaksin - tai kolminkertaista työtä.