Contour

Jäiset tiet kaipasivat aamulla hiekkaa ja siinä se aamupäivä menikin sepeliä kylväessä.

Iltapäivälle oli sitten luvassa oikein kirjaimellisesti paskahommia.
Vältettävien naistyyppien joukkoon lisätty hevosihminen on siis kokemusperäistä tietoa. Sen verran monella hevostallilla on ollut ilo työskennellä. Itse asiassa paskan lappaminen on yhdessä mielessä todella hyvää hommaa: Se on kevyttä koneelle ja harvemmin menee mitään rikki. Toki tekevälle sattuu ja menihän vanhoista vaunuista rengas ja sen myötä myös vanne lannan ajossa, mutta se oli ajalta ennen ensimmäistkään EU lantalaa- vai olisiko ollut sen ekan teko...

Toinen hyvä puoli hevostallilla työskentelemisessä on maisemat/näköalat.

Mitenkään tämänkään päivän työmaata ja sen näköaloja aliarvioimatta muistan vieläkin kuinka muuan jo kahden kouluikäisen pojan äiti kiiruhti suihkunraikkaana ja ilmeisesti huonosti itsensä kuivanneena tuomaan jotain öljyruiskua. Siinä jotenkin näki tutun ihmisen uusin silmin kun ei ollutkaan päällä niitä topattuja tallivaatteita tai minkään valtakunnan liivejä paidan alla. Tuskin itse arveli olevansa mikään kovin seksikäs näky.

Jos siitä mennään vielä reilu vuosikymmen taaksepäin niin kerran kotopihaan pölähti kolme tyttöä. Voi sitä kauneuden määrää joka vei kissanpennun tallille hiiriä jahtaamaan.

Eläinlääkäri oli ennen tärkeä siksi kun ihmisten toimeentulo oli riippuvainen tuotanto ja tyyöeläinten hyvinvoinnista. Nykyään tuntuu että eläinlääkärin toimeentulo on riippuvainen huonosti voivista lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän että sairaat eläimet pitää hoitaa, mutta eikö eläinlääkärillä pitäiso olla velvoite sanoa että hoitoon tullut eläin on vanha ja sairas eikä sitä kannata leikata hinnalla millä saa kolme tervettä pentua.

Ainakin hulppeista tiloista päätellen eläinlääkäriaseman taksat on kohdallaan. Silloin kun vielä itse kuuluin koiraihmisten joukkoon niin koiralle syötettiin pääasiassa ruuantähteitä ja kuivamuonaa. Näillä eväillä vanhempien sussari (tuli aikuisena) eli jonnekin 12 vuoden nurkille, kunnes halvaantui. Siitä seuraava koira niin ikään jonnekin 12 vuoden tienoille ja halvaantui. Ekaa koiraa en muista kunnolla, mutta tuo toinen eli sekarotuinen narttu ei eläinlääkäriä nähnyt.

Nyt kun kuuntelee naapurin koiraihmisten juttuja niin ihmettelen kun heidän lapsistaan kukaan ei ainakaan vielä opiskele eläinlääkäriksi. Heillä sentään on joku tolkku ruokinnassa, mutta sellaisenkin hörhön olen tavannut joka syöttää koiralleen tarhattua strutsia...

En ole Ypäjällä käynyt tai ylipäätään oppilaitoksessa mis opettetaisiin hoitamaan hevosia. Kuitenkin kun asiakkaiksi on osunut useampikin hevostalli niin on herännyt kysymys: Eikö hevosihmiset laske omalle työlleen mitään arvoa?

Tarkoitan tällä lähinnä sitä kuinka jo vuosikymmeniä sikoja ja nautoja on pystytty ruokkimaan koneellisesti ja ennen kaikkea se loputon määrä paskaa on saatu koneellisesti tai painovoimalla + vedellä lantalaan ja lantalasta edelleen koneella pelloille.

Helsinki on kai ainoa paikkakunta missä on jo kauan ennen kuin minä olin syntynytkään tajuttu että kaupunki hukkuu paskaan jos kaikki liikennöinti hoidetaan hevosilla. Nyt eletään vuotta 2013 ja siitä huolimatta ainoat kehitysaskeleet hevosten hoitamisessa ovat sähkövalo+ (lämpö) ja ehkä juokseva vesi. Käytännössä kuitenkin heinä, kauraa ja vettä kannetaan lukemattomia ämpärillisiä vuodessa ja paskaa kärrätään kottikärryillä.

Varmaan suurin syy tähän kehittymättömyyteen on alan ja harrastuksen sukupuolijakauma. Kun ei ole tekniikasta kiinnostuneita harrastajia niin ei tule tekniikkaa avuksi. Yhden miehen ja hevosen yhdistelmillä on aikoinaan ajettu tukit metsästä ja tehty likimain kaikki ne työt mitä nykyään tehdään tiloilla traktoreilla. Miksi ei siis naisen, hevosen (tai useamman) ja oikean työvälineen yhdistelmällä vielä nykyäänkin? Ihan kärkeen laittaisin lanaukset, lumityöt, lannan ajon ja maaseututaajamissa voisi jakaa postiakin ratsailta. Siitä saisi jopa hyvän kilpalajin.

Nyt se sitten oli polanteen poisto. Muuannella hevostallilla ei oltu koko talvena tehty lumitöitä- ajettu vaan kovaksi. Se oli päivän kolmanneksi viimeinen kohde ja viimeinen kohde myös. Näin siksi että muulla töissä olevan ukon piti saada joku auto pihasta pois että ehtii töihin.

Noin muuten vesisade ja sen kautta nopea sulaminen eivät tehneet hyvää juuri hyville jääpolanteille silittyneille pikkuteille. Aamupäivällä polanne meni jopa lingollakin, mutta iltapäivällä joutui turvautumaan nivelauraan. Se on hyvä työkalu noin periaatteessa, mutta käytännössä ainakin tuo Rote 240 toimii kunnolla vain etunostolaitteessa. Näin siksi ettei se seuraa tien epätasaisuuksia.

Päivästä tuli pitkä ja lumen laadusta johtuen jälki on kamalaa. Jos jotain hyvää pitää löytää niin jos pian pakastuu niin on ainakin lapsille kökköjä mistä pääsevät tekemään lumilinnoja.

Päivän opetuksena näistä niin ihanista parin tunnin hommista: Kuuntele mitä asiakas puhuu ja käy katsomassa vaikka olisi kyse hyvinkin vähäpätöisestä hommasta.

En ymmärrä kuinka pihaan on saanut tehdä tuollaisen jyrkkyyden ettei siitä pääse kesälläkään vauhditta ylös. Hyvähän sieltä mäen huipulta on lunta työntää kadulle alamäkeen, mutta ei helvetti millainen se on puhdistaa lumesta silloin kun on vähän polannetta jäänyt ja jotain tavaraakin kenties hangen suojaan. Sit "pieni" tukimuuri ja kahden metrin suora pudotus sen takana. Eikä sit tilaaja voinut puhelimessa sanoa"Tulkaa ketjullisella koneella".

Kyllä sen avattua sai, mutta hirveän taistelun takana se oli. Niin ja te kaikki jotka taloja rakennatte, itsellenne tai muille: kun on neljä vuodenaikaa niin siihen lumiseenkin pitäisi osata varautua. Sinä aikana mitä olen työelämässä ollut on tullut vastaan tasan yksi työmaa mis ei tarvinnut yhtenäkään päivänä pelätä purkupuupinoja, ruuveja, nauloja, rautoja, lasinsiruja ym roinaa. Näin siksi kun isäntäväki pisti pätkät suoraan lavoille tai polttopuuvarastoon.

Lätäkkövaroituksen lisäksi varoittaisin heikosti hoidetuista jalkakäytävistä. En tiedä millä kriteereillä tuo lähimmän pikitien urakoitsija on valittu, mut ainakin hinta on ajanut laadun edelle. Ei ole mun vikani että väylää suunniteltaessa ei ole otettu huomioon sen talvihoitoa. Nyt kun urakoitsija auraa sitkeästi alueauraa työntövällä John Deerellä ja vetää hinattavaa hiekotintaan Valtralla niin kaikki poikittaiset pistot on joko hiekoittamatta, auraamatta tai molempia kun ei se rohjo yhdistelmä taivu tai sitten taipuu liikennemerkit.

Olikin tovi vierähtänyt edellisestä kotomaisesta elokuvasta. Jossain muualla maailmassa ei missä ei ole ollut juopporottia alkoholismin tutkimuksen apuna varmaan naureskellaan suomalaiselle tyylille, mutta valitettavasti tuon elokuvan jälkeen minua ei naurattanut yhtään.

Kiitos tästä hymyn puuttumisesta menee moniongelmaiselle ystävälleni joka voisi kirjoittaa oman versionsa siitä kuinka kivaa oli kännissä ja kuinka kamalaa oli yrittää päästä eroon alkoholista. Vaikka kyseessä oli vain elokuva niin elementit oli muutamin paikoin ihan samoja lukuunottamatta niskalihastreenejä saman sukupuolen edustajan kanssa parkkihallissa.

Myöskään se ei naurata ettei poliisiparat voi tarttua aseeseen ja ampua edes renkaaseen tai polveen kun rattijuoppo pakenee. Edes se ei naurattanut kun työpaikalla ammuskellaan pistoolilla. Varmasti se on hauskaa jollekin sellaiselle jonka omalla työmaalla ei ole jonkun juoppohullun toimesta niin tapahtunut.

Onneksi sentään Krista Kosonen oli kaunis ja elokuvassa esiintyi kaksi juurikin sellaista klassikkoa joilla itsekin olen matkaa taittanut eli pappatuna ja A- sarjan Datsun.

Toivottavasti te Kallion ja muunkin Suomen tytöt ja pojat ymmärrätte että se on vain elokuvaa ja kaikki eivät ole juomisensa kanssa yhtä onnekkaita että näkisivät omat kolmikymppisensä. Jos siis löydätte Suomesta kylän jossa ei ole yhtään juoppoa, hullua tai juoppohullua niin kertokaa mullekin. Saaristoa ei lasketa mukaan eikä Ahvenanmaata.

Ehkä tästä vielä nähdään sellainekin versio missä se juoppohullu onkin nainen ja siitä erehtyy kiinnostumaan AA:n absolutisti.

Valaistun ladun valot oli viimein korjattu. Oli varsin miellyttävä keli muutenkin kiertää 6,5 km vaikka olikin vähän turhan ohukaiset hanskat. Latukin oli varsin hyvässä kunnossa.

Suojakeliin ja pyryyn on varauduttu. Olikin eka kerta ettei tarvinnut nostoketjuja pomppia laittamaan etutyölaitteiden kesäsäilöstä hakemisessa.

Tilataidenostohaarukka testattu onnistuneesti eikä edes trukkihylly kaatunut.

Vuoden yökerhokiintiö on täynnä. Ei ihme että ravintoloitakin kaatuu. Ainakin tuon DJ:n olisi saanut laittaa joko ulos lainaamaan musiikkia ohikulkevista autoista tai sitten sille olisi pitänyt juottaa kolme tölkkiä energiajuomaa ennen kuin pääsi koppiinsa.

Miehet ei tanssi jos ei ole naisia ja jos ei ole naisia niin ei tanssi kukaan. Sitten kun tulee ensimmäinen nainen joka haluaisi tanssia niin ei se musiikki parane vaikka nainen käy kolmeen kertaan huutamassa sinne koppiin.

Oliko nainen sit ekaa kertaa yökerhossa tai ekaa kertaa ottanut liikaa pohjia tai ekaa kertaa ilman omaa miestä rauhoittelemassa, mutta käytös oli sellaista että sai olla siellä lattialla ihan yksin.

Toisaalta ihmettelen milloin on tultu tähän: 2 naista menee tanssilattialle toisessa kädessä kosketusnäytöllinen puhelin jota räplätään minuutin välein ja toisessa kädessä juoma jota läikytetään minuutin välein. Näin tanssiminen muuttuu seisomiseksi puhelin kädessä ja jalat liimaantuneena itsetahmattuun tanssilattiaan. Jos yökerhossa on luokkaa 20 henkeä ja tanssilattian ympärillä luokkaa 40 metriä pöytää/tasoa niin eikö siitä lasista voi päästää irti? Samoin jos on tarkoitus mennä yökerhoon niin miksei sitä puhelinta voi räplätä aikaisemmin tai sitten taksimatkan ratoksi kotiin mennessä.

Ehkä joku ravintola vielä tajuaa kieltää puhelimet ja pystyttää tallelokerot nariikkaa vastapäätä pelkästään puhelimia varten.

Ennen aattoa noin klo 13:10

Ärsyttävimpiä lauluja pohdittiin radiossa. Yllättävän korkealle oli päässyt elokuvamusiikkia ajalta kun autoisssa oli vielä tavallista peltiä. Kyseessä oli siis laulu joka kertoi kuvitteellisesta rekkakuskista radiokutsultaan "Rubber Duck" eli kumiankka. En ihan tarkkaan elokuvaa muista, mutta ainakin poliisiautoja siinä rutattiin ja taisipa mennä yksi pikkukyläkin matalaksi.

Elokuvan ehtoopuolella ("Convoy" - taisi olla myös laulun nimi) laulu soi ja poliisi pysäytti tiesulun "This is the bear in the air" huuteli poliisi radiollaan ja käski pysäyttää- siinä vaiheessa kumiankka kysyy onko kukaan tarkistanut mitä hänen lastinaan on. Sitten selviää että puoliperävaunu on täynnä muistaakseni ammoniunnitraattia ja poliisille tulee kiire purkaa sulku.

Ilmeisesti juontajat eivät olleet elokuvaa nähneet, koska koko laulun sanoitus on kokolailla suoraan elokuvasta tai elokuva suoraan laulusta. Toki nyt kun juontajat alkavat olla nuorempia kuin minä itse ja elokuvatarjontaa on huomattavasti enemmän niin tuskin ovat rahtarielokuvien helmeä nähneetkään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Raivop%C3%A4%C3%A4t_%28elokuva%29

Tarkistus= Elokuva purustuu lauluun. Täytyy olla todella ärsyttävä laulu ollut kun kerran elokuvakin on tuottanut yli 46 miljoonaa $ hyvänä vuonna 1978

Ilmeisesti terveyskeskuksessa on ihan oma käsityksensä ajasta. Toki se ei ole mikään liukuhihna missä kukin toimenpide vie vain muutaman sekunnin ja taas hihna nytkähtää eteenpäin. Tänään sit vein jo kauan eläkkeellä olleen sukulaisen terveyskeskukseen ja arvelin että nippa nappa ehdin käydä toisella paikkakunnalla hakemassa lohkolämppäriin uuden johdon ja sit terveyskeskuksen ja apteekin kautta pois.

Ehdin käydä kaupassa toisella paikkakunnalla, terveyskeskuksella vielä siinä vaiheessa mietittiin oliko joknkun vieraan nuoren naisen aika ollut 10 vai 10:45, eikä reseptistä tietoakaan. Ehdin käydä tankkaamassa ja odottaa ruokakaupassa kun kaksi varusmiestä ja yksi pullomummo syöttivät saaliinsa kaupan ainoaan pullonpalautuskoneeseen, ja jos olisin tiennyt niin olisin tuossa ajassa käynyt Pirkkalassa kääntymässä, saanut halvemman johdon ja ehtinyt rajoitusten mukaan reseptiä nopeammin terveyskeskuksen ovelle. Niin sen päivän saa tuhrattua.

Terveyskeskuksen pihassa on käynyt joku käpy liikennesuunnittelussa. Jos kuten tässä tapauksessa liikuntatrajoitteista kuskatessa pysähtyy invapaikalle niin silloin menee tukkoon joko yksi henkilökunnan ruutu tai jos ajaa opasteen mukaisesti merkille saakka tukkeutuu jonkinlainen kävelytie. Ilmeisesti on oletettu että henkilökunta saapuu ennen potilaita ja lähtee vasta kun ne on hoidettu tai sitten se merkki oli vaan houkuttanut kanssa-autoilijat pysäköimään väärin. Viime käynnistä terveyskeskuksella on niin pitkä aika etten muista onko merkin ja autopaikan välissä joku käytävä vai ei.

Joskus vaan tavaroille ei löydy oikeita paikkoja. Oli pari laatikollista uusia suodattimia ja yksi laatikollinen vanhoja mitä lie.

Niille oli varattuna vetolaatikostoja 2 kpl, mutta ne itse laatikostot oli todella vaikeassa paikassa eli noin kolme metriä lattiasta. Edellisellä siirrolla ne tuli alemmas, mutta edelleenkin ne oli hankalassa paikassa. Jos olisin arvannut millainen soppa syntyy kun kahta kaappia siirtää kolme metriä olisin varmaan mieluummin tehnyt tänään jotain ihan muuta.

Siirto olisi ollutkin liian helppo jos laatikosto olisi mahtunut suunniteltuun paikaan, vaan ei. Ei mahtunut vaan piti vaihtaa kaksi trukkihyllyn päätyä ja ne tarvittavat oli tietysti ulkona, lumen alla ja neljä metriä korkealla. Niiden alta puuttui hyllylevy ja hyllylevyistä vahvikkeet.

Aurinko oli jo laskenut monta tuntia ennen kuin ensimmäinenkään laatikosto siirtyi. Nyt laatikostot toki on paikoillaan ja kolme hyllyä on levytetty, mutta neljäs ei ole vielä levyä nähnytkään. Kaikkein suurin tumpulointi alkoi kun olin mitannut että 230 cm on tilaa ja 229 pitkän levyn kun laittaa niin se menee ongelmitta... Mutta, mutta ja mutta- olin mitannut alimman hyllyn kohdalta ja kannattimia olikin kolmea erilaista mallia. yhdessä yläpuoli oli aivan sileä, toisessa päässä pykälät ja kolmannessa oikein isotkin pykälät. Olin tietysti laittanut kannattimet valmiiksi reilun kolmen metrin korkeudelle, nostanut painavan hyllyn paikalleen ja sitten siellä puolipimeässä rupesin kiroamaan kun ei millään mahdu paikoilleen.

Vaihdoin sit hiestä märkänä hyllynkannattimet noin 60 cm korkessa hyllyjen raossa ja sain sen pahimman kohdan tehtyä.