Contour

En tiedä mikä ohjelma tällä hetkellä telkassa pyörii, mutta sen kamalampaa kieltä en ole kuullut yhdeksään vuoteen. Kieli finglishiä eli kun ei osaa kumpaakaan kunnolla ja aivokapasiteetti ei anna myöden kääntää kunnolla. Suomen sekaan survotaan surutta englantia ja kun se tulee televisiosta niin sehän tarttuu. Siitä sit vielä joillekin maksetaan. Onneksi sen sai sammutettua.

Vaikka eilen onnistuin tielle pudonneella risulla pudottamaan se kurttuputken toisen pään niin kyllä niitä arjen sankareita riittää.

Kun matkaa omaan umpitien risteykseen on matkaa tasan 100 metriä, rajoitus 60 ja edellä menevän nopeus 45- mitä hyödyttää ohittaa kun tietää kääntyvänsä seuraavasta risteyksestä. Toisin päin sen vielä ymmärtää eli ohittaa seuraavasta risteyksestä poistuva ajoneuvo. No BMW alla ja ilmeisesti emäntä ei anna jos kolme sekuntia myöhästyy kotoa.

Toinen Kamikaze Avensis veteli VT 12:lla ihan toivottomissa rakosissa vaarallisesti ohi. Juuttui sitten siihen noin sadan metrin etäisyydelle jonoon ja piti edellä menevään sellaista noin kymmenen metrin turvaväliä.

Eikä helppoa ole olla kyydissäkään. Jos on vajaa kuorma ja jyrkkä mäki niin ainakin minä napautan edes pari pikavaihdetta pienempää- vaan kun ei niin ei. Ensimmäinen risteys ok, toisessa vilkku aivan liian myöhään ja jono perässä. Sit oli tuo väärällä vaihteella jurnutus. Osasi kyllä rullata alamäkeen, mutta jokainen takaisin vaihteelle mono oli sellainen että vähemmän luja vaihdelaatikko olisi antautunut.

Kolmas risteys ok, neljännessä vilkku vasta kaistan vaihdon jälkeen, neljännessä vilkku jo silloin kun oli edelliseen liittymään matkaa sata metriä. Olkoonkin että se liittymä oli pieni, mutta tuollaisella ajotavalla saa liikenteen sekaisin. Viimeinen risteys ilman vilkua vaikka jo edellisen toilailun jälkeen lupasin kävellä lopun matkaa niin sekään ei käynyt.

Kynnöt tuli silti kynnettyä, mutta vähän tappioita: Johtaja itse oli kovin innokas puhumaan puhelimessa ja istumaan kaivurissa. Näin ollen kun muutamassa paikassa oli vettä pinnassa eikä pystynyt auroja vetämään niin pyysin että tekisi pienet urat ja uriin sorastus pohjalle. Mitä sitten tapahtui: No uraa kyllä syntyi, mutta salaoja kahdesta kohtaa kappaleina, eikä tietenkään liitososia mukana.

Aurat eli Variomatit on hieno keksintö. 4 siipeä ja säädettävä viilunleveys+ koko nipun sivusiirto. Ei vaan säätöä pystynyt käyttämään kun kuulemma letkut on edellisen omistajan jäljiltä- uskotaan, mutta säätösylinteri on silti väärin päin tai letkut puoli metriä liian lyhyet. Aikaahan siinä meni ja kyntöjälki on kerrassaan hirveää, mutta lopputuos on silti tasaisempi kuin ennen kyntöä.

Olen siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaa lukenut kirjan. Valitettavasti en vois suositella sitä kenellekään selväjärkiselle ja ihmettelen miksi se on ylipäätään aikoinaan suomennettu.

Paluumatkalla Tampereelta piti tehdä asiakaskäynti. Muuten meni hyvin, mutta mökkitien puolivälissä auton alka alkoi kuulua kovaa ääntä. onneksi se oli vain lisälmmittimen pakari ja korjaantui tunkkauksen jälkeen mustalla Leathermanillä.

Tänään ei onneksi ollut hernekeittopäivä, mutta eipä myöskään paljoa silmänruokaa. Onneksi Opel pelasti päiväni ja reittini puolimatkasta löytyi kaunis tatuoitu nuori nainen jolla oli selvästi joku ongelma. Olin siinä vaiheessa päivää saanut ensimmäisen työmaan valmiiksi ja köröttelin sit kotiin työmaan avain mukanani.

Opel oli farkku ja vuodelta 1999 ajettu noin 240 tuhatta, juuri huollettu ja hyytyi suoraan ajosta vaikka tankissa oli bensaa ja moottorissa öljyä. Moottorin vikavalo oli syttynyt ja meinasin että ehkä ylikuumentunut. Kotimatkalla veikkauksiin liittyivät katkennut jakohihna, löysä tankinkorkki tai irronnut öljypumppu.

Jossakin elokuvassa miesporukka vannoi pysyvänsä poikamiehinä ja sitten sille viimeiselle sinkulle jäisi pienestä sijoituksesta kasvanut jättipotti. Sivuhahmona oli kiltin oloinen kirjastotäti josta paljastui julma domina.

En tiedä kuinka paljon kirjastoauton kuljettaja ehtii selata 30 minuutin stopilla ainoan asiakkaan kolmea lainattua opusta, mutta hitto sentään jos se olisi tuota kirjaa suositellut niin sitten silläkin olisi ollut kaapissaan melkoinen sivupersoona.

Lainasin siis kirjan täysin umpimähkään ja 250 sivua on sisältänyt lähinnä hyväksikäyttöä, kidutusta niin henkistä kuin fyysistäkin ja kun sitä on lukenut ja katsonut kerran roskalehtien lööpit, parit uutiset ja 3 minuuttua A-studiota niin tuntuu ettei sadassa vuodessa ole edetty yhtään. Uskonto on ooppiumia kansalle.

Kirja on toki vain kirja, mutta nykyään ei tarvitse lukea kauhukirjallisuutta. Riittää kun katsoo uutiset.

Jos tuo lukemani kirja filmattaisiin elokuvaksi niin sitä ei saisi myydä edes pornokaupassa Suomessa k 18 merkinnöillä.

Kolmen työmaan välinen seikkaileminen saisi loppua että pääsisi maanantaina hulevesijärjestelmän rakentamiseen.

Päivän anti oli niukka. Peitettyä kaapeliojaa, muutama levitetty multakasa, lavettireissu ilman tappioita, kiskottuja kantoja ja yhdet syntymäpäivät

Ehkä kuitenkin kiintoisinta oli käynti kirjastoautolla ekaa kertaa moneen vuoteen. Ei ole ennen ollut parkissa työmaan vieressä juurikin samoilla sijoilla mistä lähdin konetta viedessäni peruuttamaan. Kävi myös ilmi että talvella penkkaan väistänyt ei ollutkaan uusi kuski vaan sen sijainen.

Tuossa männä viikolla kävin pelastamassa yhden uponneen kaivinkoneen. Samalla sovittiin että keräävät auraviitan. Arvelin että jäävät siinä melkoisesti voitolle. Kohtalo kuitenkin astui peliin ja mitä tapahtuikaan viimeisen viitan löydettyä tiensä polariksen perävaunuun: Se pysähtyi, eikä lähtenyt enää uudestaan käyntiin

Minä sit kotiin tullessani ihmettelin että mitä helvettiä pihassa on mönkijä ja viitat siististi pinossa, muttei kuljettajaa. Sit soi puhelin ja kuulin tuon edellisen litanian puhelimessa.

Kun sitten vähän tutkittiin niin sähköä oli ja polttoainetta, mutta öljytikku ei kastunut. Näin ollen moottori oli leikannut kiinni ja tuossa mallissa se saattaa tarkoittaa joko laakereita tai männänrenkaita. Sit jos koko mäntä on hitsautunut kiinni sylinteriin niistä tuli todella kalliita auraviittoja.

Aamupäivän ajeluiden jälkeen pääsi oikeisiin töihin. En kuitenkaan nähnyt naista jolla on kuuluisan laulajan nimi. Ei ollut ketään kotona kun ihmiset tekevät töitä päivälläkin- jopa laulajat.

Niukasti ennen kolmea iltapäivällä puhelin soi ja siellä olikin sitten ihan oikea laulaja. Ei soittanut kuullakseen ääneni tai jutellakseen mukavia vaan tarvi pienen nökkösen asennushiekkaa. Koskapa syödäkin tarvi jossain välissä niin sain asennushiekan oikeaan osoitteeseen reilussa tunnissa. Aina ei voi tarjota noin hyvää palvelua. Tein silti toisellakin työmaalla voitavani ja jouduin vielä odottamaan.

Naapuri pyysi puutarhajyrsintä lainaan. No se lähti kotona käyntiin ja jauhoi ihan hyvin. Sitten kun se pääsi naapurin pihaan käytiä riitti vain hetkellisesti.

Ei auttanut terien vähentäminen, eikä ilmansuodattimen poisto. Ei auttanut kaasuvivun lukitus, joten päättelin siitä ettei se perkeleen partneri saa bensaa vaikka naapuri sen tankkasikin.

No kun nyt kuitenkin kipinää oli arvelin ettei vika voi kovin iso olla. Jotain tyyliin roska suuttimessa tai suodastin tukossa.

Purkaessa vika ilmeni kuitenkin todella selkeästi. Koska kyseisessä laitteessa tankki on kaasarin alapuolella se vaatiin polttoainepumpun. Pumppu saa voimansa kampikammion paineiskuista. Koska mitätön kumikäyrä oli poikki ei pummpuvoima riittänyt enää silloin kun koneesta piti ottaa kierrosten lisäksi voimaa.

kutistesukka auttoi siihen vaivaan tilapäisesti ja tuli sit samalla puhdistettua suutinkin. Suutin ei ollut ihan täysin auki, joten kaksi vikaa yhtä aikaa. Sit kun sen sai läjään niin hihnojen ajoittaista kiljuntaa lukuunottamatta pelasi paremmin kuin moneen vuoteen.

Saman päivän nimiin tarvi korjata vielä yksi vuotava kaivuvipu ja irronnut takalaidan sylinterin korvake. Korvake on kolme kertaa irronnut ja irtoaa varmaan taas vuoden tai parin päästä. Takalaita aukeaa hieman liian vähän tai sit vaan väärään suuntaan.

Tekemistä oli, aikaa meni, mutta paljon jäi vielä tehtävää. Pulterin keittiö oli entisensä, mutta parasta oli maailman pienuuden osoittanut seuralainen.

Joka toiselle kuopan kaivatti itse siihen lankesi. Oli vähän hankala eilinen ilta lopputuloksena oli kone seis ajokelvottomana keskellä väylää puomi suorana. Ei auttanut tuntien lataus, ei buusteri / apuvirta. Olisi toki auttanut jos olisi ollut suuri irtoakku. Näin ollen lähteminen ei illalla ollutkaan niin yksinkertaista. Akut olivat toki vähän varoitelleet, mutta ilmeisesti joku kenno meni oikosulkuun ja tehot katosivat heti ajon jälkeen.

Tänään sit pääsin kauppaan hakemaan uudet akut ja sain tien auki. Ennen kuin toinen akku oli kolossaan puhelin soi ja kuulin taas oikein rautaisen ammattimiehen ajosuorituksen. Mitä lie lasten crossireittiä traktorikaivurilla oli tehnytkin niin humautti talvella kaivettuun ja peitettyyn hevosen mentävään reikään. Märkä maa, ja kantavuus sellainen että takapyörä humahti yli puolivälin ja etupyörä kokonaan maan poveen.

jos samaan paikkaan olisi pudonnut Vammas Magnum olisi sen saanut sieltä omin avuin ylös. Vaikka maavaraa on vähemmän olisi pidemmän akselivälin ja runko-ohjauksen avulla saanut liikkumaan johonkin suuntaan edes sen puoli metriä ja sitten pölli tai pari pahiten uponneen pyörän alle. Lännen C20 on ajalta jolloin vain Vammaksessa oli säätötilavuuspumput 2 kpl, takahallinta, hydrostaattiveto ja kahvat kiinni penkissä. Nuo kun yhdistetään sileään pohjaan niin kiinni jäämiseen tarvitaan vähintään kanto. Kyllä moreenimaasta pitää omin avuin ylös päästä.

Kyllä se kone sieltä kuopasta nousi kun vaan paksu ketju laitettiin kauhasta kauhaan ja pari kauhallista maata pois etupyörien edestä.

Googlesuomennettujen viestien lisäksi ja päivän piristeeksi rupesi puskemaan viestiä Venäjältä. En sitten tiedä kummalla puolella piikkilankaa viestejä on rakennettu, mutta arvelin että kyseessä on rahankeräysviestiketju ja vieläpä oikein taidokkaasti tehty sellainen. Jos on aito niin tällä hetkellä joko Moskovassa Tai Helsinki-Vantaalla on kaunis Venäläinen nainen täpinöissään.

Jos olisi ylimääräistä rahaa niin saisihan sitä syytää pitkin maailmaa, mutta jos isänne ja äitinne eivät ole opettaneet olemaan lähettämättä rahaa tuntemattomille tai nettitutuille niin se on oma häpeänne.

Tukholman täti pääsi yllättämään. Tulivat ilmeisesti Volvollaan vastaan, mutta enhän minä tunnistanut. Sitäpaitsi S80 väri Hopea ei täällä huomiota herätä, mut tuo on 3.2 AWD eli harmittoman näköinen, muttei kuitenkaan ihan karvalakkimalli.

Nyt rupea satamaan ja toivottavasti pahin siitepölykausi hellittäisi hetkeksi.