Vähän harrastuksia, paljon töitä ja nukkumisesta on turha runoilla. Blogi on alkanut sinkkuuntumisen jälkeen ja varmaan loppuu kunnollisen naisen iskiessä.
Siellä sit käytiin taas eli kivihaudan syövereissä. Savi ei läpäise vettä, juuri lainkaan, mutta salaojitus sentään jäi ehjäksi. Putkea ja soraa on sen verran että kiven reijästä voisi vetää yhden lisäsalaojan.
Rautakaupan lähetys ei tullutkaan perjantaina- tulee vasta maanantaina.
Superkuu eli normaali kuutamo + 13%. Ei vaan taida jaksaa lähteä kuutamoajelulle.
Saappanvarret riitti juuri ja juuri. Putket on pellossa sorastettuina ja kone pellon päällä tehokaasti savettuna.
Ensimmäinen pohjan monttu on sitten auki routaeristeiden kaukaloa lukuunottamatta. Putkilinjoista ei kukaan tiedä vielä mitään.
Raaka ratkaisu pistää kone lavetille ja mennä viikonlopuksi peittämään salaojia. Toivottavasti ei ala satamaan kaatamalla.
Otsikko kertoo melkein koko päivän ohjelman. Päivän tosin katkaisi veneen lasku, mutta se meni jo rutinilla.
Toivoisin että huominen sujuisi yhtä kivuttomasti. D2:n takakumi tosin otti vähän kipeää kippauspaikalla. Aivan ihmeellinen tapahtumaketju: Täysi kuorma aivan samaa raidetta pitkin kuin edellinen täysi, mutta kevyempää materiaalia. Keinun laakeripukki tarraa kiinni kiveen, kivi nousee ylös, vaunu sivuun raiteelta ja päin terävää kiveä. Laakeripukki lepää kiven päällä ja kiven toinen pää kippisylinterin letkua vasten.
Siitä sit kippi pystyyn, kiviä pyörien alle ja toivotaan toivotaan että rengas tai kipin letku ei räjähdä.
Hyvin olivat rakennuspaikkansa valinneet. Olohuoneen ikkunasta tulee suora näkymä autotallin seinään- onneksi sentään keittiöstä näkyy kadulle.
Autotallin takaseinän läpi tontin toiseksi suurin kivi ja lisäsiiven liittäminen taloon vaatii mielikuvitusta. Mielikuvitusta oli ollut myös routaeristeiden laitossa. 5 kerrosta styroxia terassin kulman kohdalla- muuten hyvä mutta 30 cm korkea kylmäsilta kerosten välissä.
Kivi lähti nätisti, muttei kivuttomasti. Parempi vasara oli liikenteessä ja huonommalle tarvi hakea säädöt pitkän kaavan mukaan. 5 reikää ja nätti halkominen.
Kantojakin oli siunaantunut. Toisella tyvihalkaisijaa noin 40 cm ja toisella 60-70 cm. Siinä oli pieni kaivuri tiukilla, mutta niin vaan routapiikin kanssa ja moottorisahalla yksi juuri katkaisten se isompikin juuri ja juuri nousi.
Kivipölyä on kengät täyteen ja maha täynnä tarjottua ruokaa.
Tänäänhän oli suomalaisen työn päivä. Sitä työtä riittää tehtäväksi ja näköjään en ollut ainoa konekuski tänään liikenteessä. Se toinen tosin oli ilmeisesti krapuloistaan selvinnyt vasta sen jälkeen kun olin 7 tuntia seinänviertä kaivanut.
Ronkittuani noin kuutisen tuntia ensimmäistä anturalinjaa totesin että saakelin kovaa on savipelto. Syyhän selvisi vasta louhekivien noustessa taistelun päätteeksi ylös.
Jos olisin tuon tiennyt etukäteen niin olisin jättänyt mopoimman koneen lepäämään. Toisaalta isommat kivet ei mene kuormaan sillä isoimmallakaan turvallisesti.
Tarvis varmaan perustaa oma säätiö. Säätiön edustaja kirjoittaisi laskun sielläkin missä virkavalta ei valvo pysäköintiä.
Tänään oli siinä ja siinä ettenkö itse olisi joutunut maksun puolelle, mutta sen noin 30 sekunnin aikana kun kävin vappuja toivottamassa suhahti yksi auto oikealta ohi ja onnistuneesti omaan pihaansa, tai ehkä tyttöystävän vanhempien pihaan.
Kumma että suurin kivi löytyy aina siitä paikasta josta se on vaikein poistaa.
Eksoottisin asia mitä olen autoni takapenkiltä löytänyt oli kymmenisen vuotta sitten mustat rintsikat kokoa A ja jotain. Tänään sieltä löytyi kassi jossa luki "I love Tårta".
Sunnuntain ratoksi oli tarjolla jäätynyttä maata ja ekan kerran kolmeen päivään pystyi syömään lämpimän aterian kivuttomasti.
Olin ilmeisesti ymmärtänyt väärin totolapun täytön. Kahden lapun ja kuuden Euron jälkeen olin onnistunut osumaan kahtaan laukkahevoseen.
Matka on joskus antoisampi kuin perille pääseminen tai paluumatka. Tällä kertaa osuin jopa menomatkalla sille oikealle huoltoasemalle jossa oli se pankkiautomaatti.
Paluumatkalla totesin että matkan organisaattori oli sekä sadisti että masokisti ja toi vielä tullessaan patologisen valehtelijan. Onhan sekin tapa pyyhkiä hämähäkinseitit piparipaketin päältä.
Kuitenkin tuon sadomasokistisen ja rajoitusten mukaan yhdellä tauolla suoritetun paluumatkan kohokohta osui huoltoaseman parkkipaikalle. Peruutettuani tyhjennetyn auton ruutuun köpötteli viereistä autoa kohti mies kävelykeppiensä kanssa. Koskapa vielä turbon jäähdyttämiseksi auto kävi siirsin sitä kolmisen metriä että ukkeli sai ovensa esteettä auki.
No mun takapenkkiosaston kauniista naisista vanhempi tulkitsi asian niin että tein jotain täysin käsittämättömän ritarillista, jotain mitä hän ei ole koskaan nähnyt parkkipaikalla tehtävän. Kovasti yritin selittää että säälin vain oman autoni peltejä kun siinä viereissä autovanhuksessa ei välttämättä ole mitään ovistoppareita ja riittääkö käsiä jos kepitkin tarvis heittää sisälle.
Loppumatkan ahdistuksesta seurasi ilmeisesti uuden elämän luomista eläintarhassa. Sitä että syntyikö varsaa vai elämää suurempaa rakkaustarinaa en todellakaan tiedä.
Koska kuormaan jäi vielä pari niin paikallisbubin karaokeoasto sai uudet tähdet. Valitettavasi juntti ja juntimpi olivat liikenteessä ja iloitsin että perinnepukuihmiset olivat mallikelpoisesti toisin kuin valtaväestön idiootit.
Ilta paikallisessa päättyi kuitenkin turhaan juopuneen puhutteluun ja naisen itkuun josta ei tahtonut tulla loppua. Ilmeisesti auton takapenkki luo sellaisen turvallisuuden tunteen että henkevien keskustelujen päätteeksi viimeinenkin pääsi ehjänä kotiin.
Olen tehnyt tässä sellainen havainnon että ensimmäisenä kyydistä jäänyt tulee jossain vaiheessa iltaa niin estottomaan mielentilaan että kirjaimellisesti kaatuu lähimmän miehen pauloihin. Maailmassa ei vaan ole sellaista viinalaatua että sen kaatumisen kohde olisin minä. Tai oli, mutta vein kyllä turvallisesti kotiin ja sai olla yönsä yksin.
Kun viime vuonna avasin yhden talon nurkan noin kolmen metrin matkalta en todellakaan odottanut meneväni samaan osoitteeseen uudestaan. Talo on hyvin paikallaan, mutta tie on sekä kaupungin että asiakkaan puolella poskellan. Siitä seuraa talon alle sulamisvesilampi. Salaojat oli edelleen umpijäässä ja routaa sen verran että tarvii sunnuntaina yrittää uudestaan.
Huomenna toivottavati terveenä matkaan ja ilman sydämen tykytyksiä takaisin.
Joku oli tarjonnut Siwan kassan paidasta 100 €. Arvelin sen olleen mies ja halunneen oikeasti riisua sen paidan kauniin naisen päältä. Oliko sitten tosissaan vai ei, mutta paita ei ollut vielä kaupan. Hyvällä säkällä siihen voisi tulla lähimmän maajoukkueen kolmosketjun hyökkääjän nimikirjoitus ja hienoinen arvonnousu. Se toki edellyttää että ehtii käydä kotonaan leirityksen aikana.
